Niin kyyniseltä kuin se kuulostaakin, niin alkaa tuntua että oikeaa rakkautta ei ole olemassakaan.
On vain tarpeiden tyydyttämistä, joka sitten sotketaan rakkauteen kun se tuntuu niin nannalta.
Mutta heti kun alkaa himot haihtua, niin kas kas, sinne haihtuu se rakkauskin!
Elikä rakkautta ei ole, vain itsekkäiden himojen tyydyttämistä.
On vain tarpeiden tyydyttämistä, joka sitten sotketaan rakkauteen kun se tuntuu niin nannalta.
Mutta heti kun alkaa himot haihtua, niin kas kas, sinne haihtuu se rakkauskin!
Elikä rakkautta ei ole, vain itsekkäiden himojen tyydyttämistä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei kai nyt sentään? Kai sussakin on jotain
vikaa, jos oot tuollaiseen päätynyt? Kiinnostaisi
tietää miten?
Sanoisin, että jotkut käyttäytyvät ikään kuin asia olisi noin. Jotkut puolestaan eivät, joten kyllä sitä jossain on, joillakin, sitä rakkautta.
Onhan se nannakin ihan nannaa.
huomaat sen sitten kun koet sen vuoksi tuskaa ja ikävää toista kohtaan...rakkaus on paitsi onnen tunteita niin myös tuskaakin välillä. Sitä ei pidä sekoittaa kevyempään ihastumiseen, rakkaus on vahvempi tunne. Rakkaus on myös sen verran ovela ettei sen tunnetta aina huomaa, tietää kyllä että se on olemassa mutta määrätyissä olosuhteissa se puskee voimakkaana tunteena esille. Ja tuolla ei ole himojen kanssa mitään tekemistä. Monet puhuu seksisuhteesta rakkaussuhteena, mutta ikävä kyllä rakkaus-sanana on kokenut inflaation juuri tuon takia. Monesti sanotaan "mä rakastan sua" aivan väärissä tapauksissa kun vain ja ainoastaan himotaan toisen kehoa, silloin pitäisi sanoa pikemmin että "mä haluun sua, mä himoitsen sua". Panosuhteet ei ole rakkautta.
Älä yritä nujertaa minua kyynisyydelläsi ;)
Olen juuri vähän aikaa sitten tajunnut, että
minä osaan rakastaa toista ihmistä, hyväksyn
hänet sellaisena kuin hän on hyvine ja huonoine
piirteineen, arvostan häntä, enkä halua muuttaa
häntä. Sitä paitsi vähän himoitsenkin, mutta
se ei ole itse tarkoitus ;-)
Mitä jos hän joku kaunis päivä ei enää halua koskea sinuun, rakastatko häntä vielä? Et, noniin siinä se ja piste.
En usko pyyteettömään rakkauteen 99% ihmisistä. Vapaus on taivas. Vapaus ilman hullua kaipuuta, vapaus ilman kompromisseja.
Liian aikaista miettiä tuollaista tänään, jos voi keskittyä rakastamisen!
Elämä on elämista varten, tässä ja nyt ja
huomennakin, jos luoja suo. Ja huomenna
voi olla vielä parempi päivä, joten annetaan
mennä.
Kyynikolle vielä: menettäminen kuuluu
rakkauteen, sekin vaihe täytyy elää.
Sitten tietää eläneensä. En halua kuolla
tietäen, että pelkäsin ja jätin tekemättä..
olemassa. Uskon siihen koko sydämestäni.
Ja se on kaunein asia, mitä ihminen voi kokea.
Rakastaa jotakuta toista, ihan oikeasti.
jaa että on, ei ja viläpä joku uskoo...
mutta allekirjoittanut alkaa olla kyynikon kanssa samaa mieltä tai sitten minä vain olen niin über p**** että tuota r-jutskaa ei minunlaisilleni ole.
Yksi toinen oppi sanoo asiasta että säälistä ei saisi tehdä tiettyjä asioita... Joka sinänsä johtaa tietyllä tapaa samaan asian sikäli että minulle ainakin "näöllä" on merkitystä ja tuntuupa se olevan myös monelle kauniinman sukupuolen edustajallekkin tärkeää.. Tai sellainen kuva minulle on päähän vääristynyt.. sillä kun aikaa ihastumisesta on kulunut niin alkaa vissiin se nurmi olemaan aidantakana vehreämpää, ja koska naisella on se perusoikeus että mielipiteen sai vaihtaa niin... en tietysti asiasta mitään tiedä kun tosiasia siitä että: Mikään ei ole aivan varma, Lukuun ottamatta: epävarmuutta (josta ei kuitenkaan voi olla varma.) Mutta kun kerran R-jutskaa puollustetaan uskolla niin minulta ainakin se alkaa olla jo rapistunut olemattomiin.
t:M/31v/180cm/75kg/-sixpac melkein kesäkunnossa.../akateeminen/vapaa toistaiseksi..(ensinmäistä "vakavaa"seurustelusuhdetta odotellessa)