en kerskakulutusta tarkoita, mutta kun tähään ikään mennessä on tavaraa kertynyt, kaikki nurkat täynnä, samoin vaatteita. Kyllä näillä eläisi seuraavat sata vuotta vielä.
Mutta kun kansantaloudet ja hyvinvointiyhteiskunnat nimenomaan perustuvat kulutukseen, ja ostovoimaa pitäisi lisätä.
Mutta kun kansantaloudet ja hyvinvointiyhteiskunnat nimenomaan perustuvat kulutukseen, ja ostovoimaa pitäisi lisätä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
niinin 80 prosenttiin ihmisistä jotka ovat täysin manipuloitavissa.
Jokaisen vastuullisen ihmisen pitäisi kaikin voimin hillitä kulutustaan, jottei saasteet turmelisi elintilaa lapsiltamme ja lapsenlapsiltamme. Järjetön tavaran tuotanto on nopeasti kuluttamassa loppuun maailman raaka-ainevarannot.
Ahmimme kuin siat, syömme leivän lastemme suusta!!!
Tämä on tosiasia, mutta nämä markkinapellet tukenanaan typerät, vain nenänpäähänsä näkevät poliitikot ajavat meitä kaikkia silmät ummessa turmioon!!!!!!!
Oma kulutustasoni on korkeintaan puolet keskivertoihmisistä, luultavasti sitäkin alhaisempi, eikä tee heikkoakaan. Olen keskivertoihmisiä selvästi terveempi, ja pystyn hankkimaan ilonaiheeni vaatimattomista, ilmaisista lähteistä. Tänään esimerkiksi oli huikeaa ajella pitkin metsäisiä syrjäteitä; miten ihana violetti ja punaruskea puissa, kun silmut paisuvat! Miten ihana hankien loiste, pilvien kumpuilu taivaalla! Maalasin mielessäni monta taulua, ehkä maalaan oikeasti myös pensselillä. Kuuntelin ajellessani klassista musiikkia kovalla, en nähnyt koko matkalla kuin puolenkymmentä autoa.
I
bensakuluineen oli vielä työmatka;) Tosin koukkasin tarkoituksella ja ajoin yhden oikein peräkyläntakahikiän syrjäkylän kautta, ihania vaaroja, kauniita salojärviä ja yllttäen metsänkeskellä hautausmaa! Ja kaikista kauneinta; koivulle istutettuja peltoja joiden keskellä harmaat ladot nököttivät valkoisten runkojen viidakossa. Sinänsä inhoan viivasuoraan istutettuja metsiä, mutta näky oli yllättävän runollinen ja visuaalinen.
Olen huomannut, etten ainakaan 20 vuoteen ole käynyt kirja-alennusmyynneissä. En ainakaan 15 vuoteen vaatealennusmyynneissä. Alennusmyynnistä kyllä olen ostanut, mutta en tarkoituksella mennyt alennusmyyntiin, vaan sattuipa kerran kauppa eteen, jossa luki että varaston tyhjennysmyynti, ja isäntä oli valittanut juuri, että kun ei ole kunnon parempia housuja eikä oo pukuakaan, kuin 15 vuotta sitten ostettu. Niin kiskoimpa isännän kauppaan, kaksi alennuspukua kainaloon ja muutama pari päälihousuja. Ja nyt kun valitti jakkojen kastuvan. Oli kävelykenkä talvikenkänä, kun ei kuulemma ole talvikenkiä, ja se kävelykenkäkin syrjästään auti, että sukka näkyi. Ostin sille talvikengät, en kylläkään alennusmyynnistä, vaikka alennusmyyntikamaa vielä hyllyssä oli.
Itelle en oo ostannu 10 vuoteen talvitakkia. Ja ei oo tarvis vielä seuraavaankaan 10 vuoteen ostaa, eikä koko loppuikänä. Kenkiä, no en pysty pitämään muuta kuin huopikkaita tai avosandaaleita. Huopikkat ostin, ne kestänee varmaan seuraavat 10 vuotta talvijalkineena.
Huonekaluja ei enää ostella, nää riittää, mitä on. Lattiat pitäs kyllä uusia, sillä tuvasta on lattianpinta irronnu kokonaa, betoni näkyy, samoin käytävältä matto repeilly ja keittiössä matto kulunu, niin että pintaa ei oo kun paikoitellen. Niin että se remontti tässä on edessä, lattiaremontti.
Astioita ei osteta koko loppuelämän, sillä niitä on niin paljon. Ja lapsillekkin jo jakelin niitä. On se kumma, kun ei ees enää tee mielikään shoppailemaan minnekkään alennusmyynneille, eikä huonekalukauppaan, 25 - 30 vuotta sitten oli vimmattu pesänrakennusvimma.
en ole koskaan kuluttanut kuin sen mikä on ollut pakko. Työelämässä olin pienipalkkainen ja nyt eläkkeelläkin eläke on pieni. Vaatteet (suurimman osan) olen ostanut kirpputoreilta. Ja koska ne ei ole olleet uusia, ovat ne hajonneet nopeammin kuin uusi. Mutta halvalla olen saanut. Sitten kun ovat hajonneet niin roskikseen. Ei ikinä ole ollut nurkat täynnä mitään rojua. Harmittaa kun täällä nämä rikkaat eläkeläiset kehuvat kulutustaan. Minun kaltaisillani kun ei todellakaan ole ollut varaa kuluttaa kuin välttämätön. Neljän lapsen yksinhuoltajana pienellä palkalla ei lapsillekaan ostettu kuin välttämätön. Sitten on näitä, jotka ovat ostaneet nurkat täyteen törkyjä!
harmita yhtään, kun en tunne tarvitsevani enempää. Olen vielä työssä ja voisin toki ostaa enemmän, jos haluaisin. Ostan ajattomia vatteita, joten voin käyttää niitä kauan. Linjoja on kuitenkin pakko pitää kurissa, mutta sittenpä ei tarvitse syyllistyä myöskään mässäilyyn. En lentele lomamatkoilla maailmalla, silä viihdyn marja- ja sienimetsässä. Auto minulla on työn vuoksi ja sitä käytän myös muuhun liikkumiseen (asun maaseudulla). Huonekalut ovat perittyjä ja lapseni huolivat ne taas aikanaan. Minulle ei tule yhtään lehteä, eikä minulla ole televisiota. Läppäristäkin aion luopua, kun jään eläkkeelle. Lämmitän puilla ja säästän sähköä. Kierrätän kaiken mahdollisen.
Ylimääräistä roinaa ei ole kertynyt emmekä ole heittäneet romikseenkaan.
Ostokset omien tarpeiden, ei trendien mukaan.
Päivittäisessä kulutuksessamme joku viherpiiperö luultavasti näkee moittimista.
TV boxi, 440W.
Kuivausrummun käyttö, 4,8kWh / kerta. Kerrosta ylempänä olisi kuivausvintti.
Normaalit pesukoneet, rätit ja tiski.
Päivittäinen ruuan valmistus vaatii sähköä. Edellisen päivän jämien kuumennus vähemmän.
Nämä vaatimattomat elämän mukavuudet suon itsellemme puhtaalla omallatunnolla.
Pienehköä autoa ajelen 3000:n vuosikilometrin verran.
Matkustelumme on meidän suurin CO2-linko.
Useammasta vuosittaisesta matkasta kertyy enemmän lentotunteja kuin viitsin laskea.
Ilmeisen niukasti kehuja mutta piiperöille runsaasti haukuttavaa?
kyllä viherpiiperön sydän tosiaan särkyy, kun lukee tuota sinun syntilistaasi...
Vakavasti puhuen: kiva lukea, että palstoilta löytyy näinkin paljon väkeä, joille kuluttaminen ei ole ykkösasia.
Itse en ole koskaan löytänyt iloa kuluttamisesta. Ihailen kauneutta, mutta ei minun tarvitse sitä omistaa.
Meidän kotona on yksi ainoa uutena ostettu kaluste: Lundian kirjahylly. Kaikki muu on saatu perintönä tutuilta tai ostettu kirpparilta. Niin ja ojasta (!) löydettiin viime kesänä Martelan tuoli ja täyskoivuinen yöpöytä. Täällä pääkaupunkiseudulla, kun ihmiset harrastavat sisustamista, heillä ei ole enää varaa maksaa kaatopaikkamaksuja ja niinpä vanhat kalusteet kipataan kivasti tien varteen...
Ulkomaille emme matkusta. Se on meidän "eettinen imperatiivi". Auto meillä on, kun sukkuloimme täällä koti-Suomessa kolmen paikkakunnan välillä. Kotona noudatamme kaikkia energian säästöohjeita - pipo on tosi tiukalla... Meilä on puulämmitys (jota jahdataan nyt oikein valtiovallan toimesta, hiukkaspäästöjen vuoksi), mutta päälämmönlähde, takkamuuri, on oikeaoppisesti muurattu, joten päästöjen pitäisi olla vähäiset...
Meidän huoneentaulu täällä kotona voisi olla: ennenkuin liikautat pikkusormeasi, mieti, mitä se maksa ja mihin se johtaa (Pentti Linkola).
Yli 40-vuotta sitten meillä ei ollut muuta kuin minun opintovelkani ja kuluneet vaatteet.
Vaimo toi pesään pahvilaatikollisen lakanoita ja astioita.
Sen jälkeen sisutuksemme on rakentunut pala palalta ja tuloksena on sekamelska jota tyttäremme luonnehtii täysin linjattomaksi ja tyylittömäksi.
Mitään emme vaihda. Loppuun käytetyn heitämme pois.
Nykyisenä kerrostaloasukkina arvostan sitä miellyttävää, kodikasta henkeä jonka lämmin sydänmuuri luo!
Kyllä meille ne hiukkaset mahtuvat.
Oma huoneentauluni.
Kaikelle rahalle täytyy saada riittävä vastine!
Mitään niin hyvää maailmassa ei saa olla etteikö siitä järkisyin voisi kieltäytyä!
Niin, minä ainakin pähkäilen tuota tavaramäärää siksi, että nyt on kevätsiivouksen aika. Ja kyllähän sitä tavaraa ja lumppua on tähän ikään asti kerinnyt kasaantua. Itse olen vaan ostanut murto-osan. Olen sellainen 'säilyttäjä', että kaikki vanhemmiltani ja tädeiltäni ja muilta sukulaisilta jääneet muka-arvokkaat on sopinut huusholliini. Talvella kaikki näyttää niin kodikkaalta ja viihtyisältä mutta auta armias, kun kevätaurinko alkaa paistamaan! Krumeloise esineet ja koristeet, kirjat ym keräävät hirveästi pölyä ja kauhtuneisuus näkyy selvästi. - Nyt siivouksen yhteydessä vaihdan verhot , tyynyt ja matot vaaleiksi ja kannan kaiken kirjavan ainakin varastoon. Saan selkeän ja rauhallisen kodin suursiivouksen jälkeen.
Ja täytyy kyllä sanoa, että kyllä niitä vaatteitakin on kertynyt - tänä talvenahan on ollut pakko pitää lämpimiä vaatteita niin ulkoillessa kuin kauppa- ja kyläreissuillakin. Noista vaatteista jo saisi pitkän tangollisen myös kirpputorille näin kevään alkaessa. Samalla voisi kaikki syntymäpäiväkipot ja turhat astiat pistää kiertoon.
En ole hamsteri - mutta tavaraa piisaa.....
Liekö ollut onni kun mummoilta ei meille mitään jäänyt.
Vaimoni puolella teki jälkikasvu roinasta selvää periaatteella "sille keneltä puuttuu"!
Oman äitini pesästä piti veljeni perusteellisesti huolen. Yhteisessä katselmuksessa siellä olisi ollut talteenkin otettavaa, käyttökelpoista ja myös käyttämätöntä tavaraa mutta ennen fyysistä jakoa oli veljeni pitänyt huolen tavaroiden siirtämisestä parempaan talteen.
Joten, tyytyväinenhän minun tulee olla.
Vaatteista olen todennut perheemme sisällä suhteen 1 : 5.
1 = minun orsi- ja hyllymetrini.
5 = vaimon vastaavat!! Metreissä enemmän kuin tuo 5!
Asiaa helpotti ratkaisevasti vajaa 7-vuotta sitten tapahtunut muutto OK:sta kerrostaloon.
Pakko oli saneerata radikaalisti. Tosin kyllä sitä vielä jäikin.
ja muillekin tässä pieni tarkennus. Kysymyksenihän oli tietenkin retorinen.
Vai niin, että pienestä onnellisen mielestä kuulun siis kysymykseni perusteella 80 %:iin ihmisistä, jotka ovat täysin manipuloitavissa. Niin milläköhänlailla?
Oli siis tarkoitus herättää keskustelua juuri tuosta ristiriidasta, että markkinatalous perustuu kuluttamiseen, ja mihin se puolestaan sitten johtaakaan. Pienestä onnellinen kertoikin oman näkemyksensä,
Samoin hänen mielestään markkinapellet tukenaan typerät politikot ajavat meitä turmioon.
Niin mutta toisaalta markkinavoimat tuottavat kuitenkin sitä rahaa, eli just sitä millä tätä hyvinvointivaltiota pyritään ylläpitämään. Siis kaikkea sitä, mitä nyt verovaroin kustannetaan, ja sitähän on paljon, kuten tiedätetään.
Jos ei ole kulutusta ja kysyntää, ei ole työpaikkoja, eikä sitten verotuloja, eikä hyvintointiakaan.
Kysymyksen asettelu olikin ilmeisen mahdoton yhtälö.
Itse olen pula-ajan lapsena tottunut hyvin vaatimattomaan kulutukseen. Että se siitä kuluttamisesta.
on ihanaa. Jos on masentunut, niin pieni shoppailureissu aina piristää.
Onneksi elämäni sulostuttajalle riittää hyvin pitkälle katselu ja hypistely.
Muuten tulisivat tyttöjen retket kalliiksi.
Tähän mennessä en ole edes viitsinyt katsoa luottokorttilaskuja.
Tästä voisi myös päätellä ettei iltaruskoni aurinko ole koskaan masentunut!
En viitsi arvuutella sitä kenenkähän ansiota se on.
vähennän pikkuhiljaa. Tänä vuonna ovat vuorossa mm. sanoma- ja aikakauslehdet ja ruoka. Kulutukseen perustuva elämäntyyli seisoo savijaloilla.
pikku shoppailu on kivaa, lapsenlapsille on niin kiva ostella kaikkea pikkukrääsää, eihän se niin paljon maksa. Lapset ilahtuu niin pienestä.
olla vielä pieniä? Minun lapsenlapsilleni ei kelpaa mikään halpa enkä tiedä muotivirtauksista. Eikä ole varaa paljon lahjoihin laittaakaan. Niinpä olen ratkaissut asian siten, että esimerkiksi joululahjaksi annan lahjakortin (vain 10 euroa). Sillä voivat ostaa mitä tahansa. Kertaakaan en moneen vuoteen ole kiitosta saanut, olen siis lähettänyt postissa kun asuvat niin kaukana. Heillä on kuitenkin tietokoneet, kännykät. Olisiko suuri vaiva lähettää vaikka sähköpostilla kiitokset? Vaikka mitätön lahja onkin. Kun he olivat pienempiä, aina kiittivät. Kyllä teini-ikäinen lapsenlapsi on "kamala". Lapsen vanhemmat (isä on poikani) ovat hyvin toimeentulevia, joten lapset ovat saaneet kaiken pikku naukaisusta. No, olen päättänyt , että ensi jouluna en lähetä sitä 10 euron lahjakorttiakaan. Eipä ole oikein hyvä, että lapsi (siis poikani) on varakkaampi kuin äitinsä. Ei siinä enää mummoa noteerata!!
jo 15-vuotiaana kummi. Kun hän menee tapaamaan kummitytärtään, tuliaisia ei ole. Hän sanoo, että antaa aikaansa. Soittavat mm. pianoa ja laulavat yhdessä. Olen iloinen, kun hän omaksunut tyylini, eli antaa aikaansa krääsän sjasta.
on näillä nykyajan lapsilla aivan törkeän paljon tavaraa, ja lisää pitää saada, ei siinä yksi kymmenen euroa paljon haise. Siinä varsinaiset kuluttajien mestarit, vanhemmat nääs opettaneet. Siis meidän lapset.
pojan lapset ei esitä mitään vaatimuksia lahjojen eikä muunkaan suhteen, koululaisetkin ovat mahottoman iloisia jos joskus saavat vaikka vitosen meiltä namirahoiksi. Mie olen ihan odottanut, että koska he rupeaa vaatimaan viimesen päälle muotivaatteita ja muuta, mutta ei, vaikka tytärkin on jo 13 vuotias.
No kulma lävistys koru oli näköjään jo ilmaantunut - mummin kauhuksi..:/
Pienemmille lapsenlapsille ostan joulu ja synttärilahjat, noin 20€ arvoiset. Vanhimmalle 15 vee en enää osta mitään koska en pysty ostamaan riittävän kallista.
Hänen äitinsä soitti kolme joulua sitten ja sanoi, että heidän perhe on päättänyt että joululahjojen pitää olla kunnollisia ja tämä lapsi tarvitsee uuden kamerakännykän, merkki ja mallikin annettiin. Hinta oli silloin juhlavat 240€ mitä minä en pienestä eläkkeestä millään pysty yhdestä lahjasta maksamaan.
Sen jälkeen olen lähettänyt 20€ ja onnittelukortin, rippilahjaksi 50€ lahjakortin. Pieni sana kiitos joka ei maksa mitään, ei ilmeisesti enää kuulu hänen perheen tapoihin. Joten nyt olen siirtynyt pelkälle kortti linjalle.
vielä....ei vielä viskata lusikkaa nurkkaan..:)
minä ainakin kulutan ja törsään kaiken minkä tienaan.
, että ei kai kuluttamista voi ihan tyyten lopettaa, niin kauan kuin huokua piisaa on jotain ostettava, jo henkensäkin pitimiksi :)
Muuten ei huvita ostella enää vain ostamisen ilosta, - maalimassa ostamista kyllä piisaisi..
Te suomenruotsalaiset olettekin rikkaita.
Me suomalaiset emme.
On kysymys elää kaikilla kansoilla maailmassa..
Olettamus on suuri nolla.
Aina kun jokin hinta tai vero nousee, liitän eläkkeestäni jäävään säästöön sen lisämenon.
vihreät visiot alkoivat valloittaa maailmaa, katsottiin, että työ ja teollinen tuotanto tulisi arvioida uudelleen.
Työ sillä tavoin, ettei se olisi itseisarvo, vaan sen kohdalla voisi kysyä, onko se tarpeellista, nollatyötä vai peräti vahingollista. Teollinen tuotanto tulisi punnita elinkaariajattelun pohjalta: miten paljon tuotteen valmistamiseen käytetään luonnonvaroja ja energiaa , miten, ja kuinka kauan tuotetta käytetään ja minne se päätyy käytön jälkeen.
Tavallisessa kulutustapahtumassa näitä asioita tuskin tulee miettineeksi - ellei ole asiaan erityisesti vihkiytynyt- mutta juuri tämän vuoksi tuotannon ohjailun tulisi tapahtua lainsäädännön ja verotuksen kautta, eikä sokeiden markkinavoimien sanelemana.