olen ollut huomaavinani että minun sisälläni on ollut, sanotaan sitä vaikka psyykkiseksi möykyksi, joka on tonne järkeeni syntynyt ennen kuin olen päihteisiin tutustunut.
olen yrittänyt sitä "möykkyä" hajoittaa, mutta koska se on osa psyykettä on sen pilkkominen hankalaa, edes ammatti avustuksella.
uskon että muutamat päihde psykoosit joita olen kokenut johtuvat tarpeestani hajoittaa tuo möykky, mikä väistämättä on johtanut samalla myös koko psyykkeen järkkymiseen. selkeä juttu, jos talossa yksi seinä mitä liian rajusti purkaa, romahtaa helposti koko talo.
sivustoilla luuraa joku kannabiksen neuroottinen vastustaja, onkohan hänen poikansa mitä mieltä tästä minun kirjoituksesta. Kysy jos uskallat. (sikäli mikäli viesti meni perille(näytä vaikka tämä kirjoitus ja kysy mitä mieltä hän on))
että semmosta tuli mieleen, kun pitkästä aikaa pullon viiniä huitasin kupoliin.
mahtava aine tuo enkelten antama, paratiisista karkoituksen jälkeinen lohdutus mehu.
olen yrittänyt sitä "möykkyä" hajoittaa, mutta koska se on osa psyykettä on sen pilkkominen hankalaa, edes ammatti avustuksella.
uskon että muutamat päihde psykoosit joita olen kokenut johtuvat tarpeestani hajoittaa tuo möykky, mikä väistämättä on johtanut samalla myös koko psyykkeen järkkymiseen. selkeä juttu, jos talossa yksi seinä mitä liian rajusti purkaa, romahtaa helposti koko talo.
sivustoilla luuraa joku kannabiksen neuroottinen vastustaja, onkohan hänen poikansa mitä mieltä tästä minun kirjoituksesta. Kysy jos uskallat. (sikäli mikäli viesti meni perille(näytä vaikka tämä kirjoitus ja kysy mitä mieltä hän on))
että semmosta tuli mieleen, kun pitkästä aikaa pullon viiniä huitasin kupoliin.
mahtava aine tuo enkelten antama, paratiisista karkoituksen jälkeinen lohdutus mehu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joo itsellä kanssa joskus jo lapsesta asti ollut sellaisia aikoja, että joku musta suru on sisällä. Ahdisti helvetin kauan ja lamaannutti tekemästä yhtään mitään. Sitten sain apua tilanteeseeni, jätin muuten samalla alkoholin pois. Varmaan niitä suruja voi yrittää hukuttaa moneen kemikaaliin, sanotaan, että surut oppivat uimaan, ei se aina niinkään oo. Se voi olla, että jotkut rankat asiat vaativat sellaista pakkorakoa, ennen kuin niihin pääsee käsiksi tai ennen kuin ne tiedostaa ja myöntää.
Itseä helpotti hirveesti kun sain jätettyä alkoholin pois ja sain paljon kavereita joiden kanssa ei juo alkoholia. Kun aina oli täysin sekaisin, ei sitä ihmisyyttä oikein kohdannut. Eikä varmaan oikein ollut itsestään selvillä, kun oli ohjaamo totaalisen sekaisin ja tunteet sellaisia rajuja. Itsestäni tulee vielä melkoisen vallanhaluinen ja väkivaltainen kunnon kännissä. Epämiellyttävä omasta mielestäni.
Kuitenkin tuo "möykky" tai itsellä sellainen musta masennus on seurannut ihan sieltä lapsuuden kodista asti. Hiukan niinku psyykkisesti vammautunut lapsena tms. Mutta olen vain jollakin tavalla oppinut elämään sen kanssa.
Itsellä ei ole mitään psykoottisuutta ikinä ollut, mutta lapsena jouduin kyllä tiukkoihin paikkoihin, niinku tapetuksi tulemisen uhka. Se muovasi itseä paljon. Varmaan niistä asioista oirehdin melkoisesti silloin.
Tein ihan tajuttoman monta vuotta töitä sen eteen. En ollut ikinä liikkunut, enkä oikein muutenkaan tehnyt mitään, en ollut pystynyt opiskelemaan ammattia jne. Sitten hiljalleen, varmaan ensin löysin liikunnan, sitten jätin tupakan, sitten aloin purkaan kokemuksia luottohenkilölle. Menin itseapuryhmiin, lopetin alkoholin käytön kokonaan jne. Opin, että on muitakin päihteitä kuin alkoholi, jos jollain itseään täytyy päihdyttää. Alkoi mennä välit etääntyä ryyppykavereiden kanssa. Menin kouluun ja sen kautta töihin siinä samalla ja sit naksu parit tutkinnotkin.
Itsellä tosi karut kokemukset alkoholismista ja ampuma-aseista ja kaikesta paskasta ja kirjaimellisesti paskasta. Se möykky aina joskus silti nostaa päätään ja silloin on paha olo ja silloin valitettavasti joskus pitää suorittaa asioita. Olen varma, että ikinä en pääse muistoistani eroon, enkä tietenkään sitä haluakaan. rakkaat ihmiset minulle sen tekivät, mutta heitä rakastan silti aina, vaikka vihannutkin olen. Minusta itsestäni piti tulla myös alkoholisti, mutta minulla kävi onni ja oikeat ihmiset auttoivat. Toki itsekin apua ja tietoa hain avoimin mielin, sekin oli tärkeää. Kuitenkin se oli vain se alku mitä pystyin tekemään itse.
Itse olen todennut kannabiksen hieman auttavan moneen masennusoireeseen ja hyvä puoli on se, että sitä masennusta ei tule seuraavanakaan päivänä. Alkoholistahan saattaa masennus myös lähteä (saattaa myös purkautua väkivallan ja raivon puuskina ja hallitsemattomana viha-käyttäytmisenä.), mutta seuraavana päivänä on sitten aivan helvetillinen morkkis ja sitten ne paniikit ja ahdistukset ja muut ovat seuraavat kaksi päivää aivan tajuttomat. Itsellä vielä erikoisen kovat verrattuna kavereihini. No myönnettäköön, että voisin ottaa tuon hieman tuosta kappaleen alusta pois ja laittaa tilalle merkittävästi sanan.
se on tuossa cannabiksen puoleksi laskettava että sittä on hankala päästä samalla tavalla karkuun "mörköjä"
kuin alkoholilla. tosin alkoholin plussaa on sen psyykettä hajottava ominaisuus, joka myös toisaalta aiheuttaa lisää ongelmia, muttei aina.
jos jokun hankala käsittää aijempi, niin cannabiksen alaisena olemassa olevat ongelmat saattavat kasvaa uskomattoman isoiksi, päin vastoin kuin alkoholilla. (ja jos ne kasvaa alkolla isommaksi, ne on helpompi kestää ks. sadan vuoden yksinäisyys. en muista kirjailiaa)
mutta pointiin, onko jokin aine mikä tietyllä tavalla hajottaa mieltä, mahdollista kääntää voitoksi? eli hajottamalla mieltä saisi tuota "jotain" hajotettua samalla? itse olen huomannut ajautuvani aikaajoin tilanteeseen missä tämmöinen ilmiö. vaikka tulos on ollut välillä huonontava, silti jälkikäteen mietittynä on prosessi saattanut olla jopa tervehdyttävä. olenhan suht terve ja terveen kirjoissa, ainakin ihmisten silmissä ketkä minut tuntevat.
tiedetty psykologinen poittu tässä hajoamissessa on: jos hajoat ja olet ympäristössä jossa voit kasata itsesi mahdollisesti toisen tukemana, tulet tietyssä mielessä eheämmäksi. jos hajomisen jälkeen seuraava ympäristä kaaottinen / ahdistava tulet sairaammaksi ja hajonneeseen möykkyyn tulee lisää materiaa sisään.
--------------O------N-----K--------O-------
______jotain____________
*****Mahdollisuutta*****
Ilmiö tunnettu
hoitona
mitä?
lapsuuden muistot tukahduttava ja aivot lamaannuttava "lääke" jolla virasto kuntoon saatetaan.
ihan on vielä laillista se.
neurolepti.
---Yksi lensi yli käenpesän---
Neuroleptit varmaan auttavat psykoosiin, mutta eivät kyllä masennukseen tai lapsuuden rankkoihin kokemuksiin.
Tunnen muutaman kaverin, joilla on samanlainen kokemus kuin itsellä. Käyttäytyvät myös ilman päihteitä, kuten moni esim. alkoholin kanssa. Eli linnoittautuvat masennusaikana kotiin, mutta eivät käytä mitään päihteitä. Mutta siis meno ihan samanlaista kuin toisilla alkoholisteilla, siis tietenkin ilman humalaa ja riehumisia.
Itsellä ei tosiaan ole psykoosista kokemuksia, varmaan vaikea homma.
Neurolepteillähän hoidetaan Suomessa paljon ei psykoottisia tapauksia. Terveydenhuollossa annetaan unilääkkeeksi helposti neuroleptejä ja se on mielestäni todella outoa. Myös vanhukset pumpataan tätä ainetta täyteen. Mielestäni masentava ja tylsistävä lääke, mutta varmasti tarpeellinen lääke silloin, jos on täysin todellisuudesta erkaantunut (?).
niin, aine mikä tukkii syvimmistä aivojen onkaloista tulevat muistot ja muisto informaation kulun, poistaa kyllä oireita. siinä sivussa tekee lähes mahdottamaksi käydä psykoterapiassa näitä "mörköjä" läpi.
tosin virastoissa sen jälkeen "asiakas" on helppo ja istuu nätisti jakkaralla odottamassa vuoroaan.
yläpuolella oleva on faktaa, sen voi tarkistella itsekkin jos kiinnostusta.
kuulostaa vaan uskomattomalta että noin toimitaan, mutta se on nopea tapa "ratkaista" näkyvät ongelmat.
älä nyt saattana sano, että sun psyykkisen möykyn nimi on Hasismatti, Jouko Pallari tai VS??
pallari, mutta kunpa nyt hiukan runoilin.