Narsismi kehittyy varhaislapsuudessa.
Uskon että kukaan lapsii ei valitse tulla aikuisena narsistiksi vaan sen aiheuttaa jokin ikävä tai neuroottinen kokemus. siksi ajattelenkin että voiko aikunen saada narsismin jokun ikävän tapauksen vuoksi. Voiko ihminen tosiaan mennä niin pohjaan ja rikki että tilalle kehittyy häikäilemätön paholainen.
Uskon että kukaan lapsii ei valitse tulla aikuisena narsistiksi vaan sen aiheuttaa jokin ikävä tai neuroottinen kokemus. siksi ajattelenkin että voiko aikunen saada narsismin jokun ikävän tapauksen vuoksi. Voiko ihminen tosiaan mennä niin pohjaan ja rikki että tilalle kehittyy häikäilemätön paholainen.
Vastaukset 85
Vanhimmat
eikä se muutu. Mutta eikö genetiikka kerro myöskin sen, että narsismi on periytyvä ominaisuus. Narsismi on karmeaa muille, mutta itse narsisti ei huomaa omaa demonisuuttaan eli sitä, mikä hän todellisuudessa on muita kohtaan.
Narsismi haluaa kaiken, haluaa kontrolloida kaikkea, haluaa omistaa kaiken, haluaa potkia hyvässä lykyssä koko perheensä talosta ulos valtaamalla koko omakotitalon. Silloin potkitaan pellolle niin mies kuin lapset. Ainoa, mitä narsisti kunnioittaa on koira perheessä, koska koiraa voi määrätä ja sitä voi taluttaa hihnasta.
Narsisti käyttää hyväkseen kaikkia ihmisiä säälittä. Narsisti pukee jopa puolisonsa vaatteisiin, jotka miellyttävät vain narsistin omaa silmää. Puoliso menettää tuolloin toimintakykynsä ja joutuu jopa pitämään pakosta vaatteita, joista ei pidä. Narsisti vain ihailee kuinka ihanat ja upeat vaatteet sinulla on, mutta ei edes tahdo huomata puolisoaan omana itsenään, aikuisena miehenä tai naisena. Huh! Varokaa narsisteja!!!! Mutta mistä tiedät, milloin kättelet narsistia? Kertokaa!!!
Tuo toisen pukeminen onkin jännä juttu. En ole tuota aikasemmin ajatellutkaan. Uskon että on tosiaan nöyryyttävää joutua toisen valtaan niin että ei edes uskalla omia vaatteitaan ostaa ilman puolison määräämistä. Tokihan on joskus kiva että puoliso on makutuomarina mutta jos menee määräilyksi niin eipä ole mukavaa. Kenen elämää siinä silloin eletään?
Toivon että että jatkossa huomaan milloinka kättelemäni henkilö ei ole OK.
tietenkin eletään, vaikka toinen ei haluaisikaan ja siks toiseks niin yleensä narsistin puoliso, joka ei ole narsisti, sairastuu psykofyysisesti ellei sitten ota avioeroa tai todella irrottaudu ja lähde marssimaan talosta ulos ennenkuin narsisti ehtii potkaista hänet pellolle........Tiedän pariskunnan, joka eli yhteiseloa about kaksikymmentä vuotta, ei vaan kuusitoistahan se oli. Nainen oli narsisti 100 % ja mies kiltti hissukka. Mies teki, mitä narsisti tahtoi. Mies myöskin antoi naisensa pukea itsensä. Mutta miehelle tuli hirmuinen astma ja allergioita ja todella paha migreeni. Poissaoloja päänsäryn takia töistä ja vahvat lääkkeet molempiin vaivoihin. Mies ei enää osannut edes kävellä omalla tyylillään, kun narsisti huomautti asiasta kuin asiasta. Mies oli lopulta aivan puhki. Ihan loppu siis!!!!!Koko elämä ja jokainen päivä olivat narsistin ohjelmoimia. Jokaiselle tekemiselle päivässä oli kellonaika ja tarkka kontrolli, jotta jokainen perheenjäsen tuli kontrolloitua. Huomautuksia lateli jokaiselle. Mutta sairaita olivat niin mies kuin lapset.
Avioeron jälkeen mies parani sairauksistaan ja ei tarvinnut mitään lääkkeitä vuoden kuluttua avioerosta. Lapset alkoivat myöskin tervehtyä. Toinen lapsista on vielä ( vaikka asuukin omassa kämpässään ) sen verran riippuvainen henkisesti äidistään, että ei ole päässyt sairaudestaan, vaan popsii lääkkeitä. Riippuvuuv on henkistä.
Narsistivaimolla on uusi miesystävä asumassa luonaan, mtta valitettavaa kyllä niin muutaman vuoden sisällä mies on joutunut samaan tilanteeseen kuin entinen mieskin. Tuolla viisikymppisellä miehellä on paineita. Hän on sairastunut jännitykseen ja verenpainetautiin. Niin lyhyessä ajassa. Myöskin hänet on puoettu narsistin mielen mukaisesti. Eipä arvannut joutuvansa rahalla ostetuksi tuo avomies. Vaikea sitä on irrottautua, kun on rahansa antanut narsistille, jotta saa asua saman katon alla.
Ei voi. Perusluonnettaan ei voi kukaan muuttaa muuksi Empaattinen ihminen ei muutu paholaiseksi tai päinvastoin. Ihminen kyllä pystyy käytöstään muuttamaan, mutta perusluonnettaan ei. Jokainen ihminen kokee pettymyksiä ja monilla on traumaattisiakin kokemuksia lapsuudessaan ja pitkin elämää, mutta silti heidän persoonansa pysyy. Ainoa mikä voi muuttua on se, että ihmisestä tulee kyyninen ja katkera elämää kohtaan ja usein hän menettää elämänhalunsa. Ikävät ja pahat kokemukset jättävät silti aina jälkensä, niiden vaikutus riippuu siitä millaisen luonteen olemme saaneet. Toiset kestävät rankkojakin kokemuksia elämässään, mutta ovat selviytyjiä, kun taas toisen vene kaatuu jo pienemmästäkin ja uppoaa pohjalle, eikä pääse sieltä ylös.
Narsistinen persoonallisuushäiriö minun mielestäni on perinnöllinen luonteenpiirre, jota kasvatus ja ympäristö vahvistaa. Narsisti on häikäilemätön, mutta häikäilemättömyyttä ja pahuutta löytyy muistakin kuin vaan narsistisista ihmisistä, eikä hän suinkaan paholainen ole.
Minä olen kyyninen
Ydinminän stabiiliuteen minäkin uskon, ja kaikki tapahtumat mitkä sen arvomaailmaa
horjuttaa ihminen tuntee pahoinvointina.
Narsistiuhrilla ja uhrinarsistilla on oma ydinminä, itselleen rakas ja puhdas. Luulen ma.
Miksi kyyninen..? :o
ainakin otsikoiden mukaan (en jaksa lukea moista) perusluonne(?) on persoonallisuuden muuttumaton osa. Tämän he tietävät, mutta eivät sitä, mitä kuuluu tähän temperamentiksi (=persoonallisuuden muuttumattomin osa) kutsuttuun tilaan. Temperamentti on pohjimmiltaan biologinen, mutta se sisältää vain ne yksilölle ominaiset tavat käyttäytyä ja reagoida.
Kun puhutaan kehityksessä tapahtuneesta häiriöstä (narsisti-geeniä ei ole löytynyt) se on syntynyt tämän temperamentin (biologisen persoonallisuuden osan) ulkopuolella. Kaikkeen, mikä on kehityksellisestä voidaan periaatteessa vaikuttaa - joko lisäävästi tai poistavasti. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa.
Kaikki täällä olevat varmaan ainakin jollain tasolla tietävät, että narsismin on itsetunnon ongelma. Noh, onko itsetunto stabiili ja syntymässä saatu? - Ei, ei tosiaankaan ole.
Hyvin ilmaisit asian!
Ja tuon itsetunnon erilaisten puutteiden kompensointi voi toisesta näyttää
käsittämättömältä toiminnalta.
itse kirjoittamani ja mietin, miten helkkarissa sain noin lyhyeen tekstiin sisältymään noin PALJON kirjoitus-/ja/tai näppäilyvirheitä!
Kyllä johdattelin asian aivan juuri niin kuin minäkin sen ajattelen.
Narsismi on paljon muutakin kuin itsetunnon ongelma. Monilla ihmisillä on heikko itsetunto, mutta se ei tee heistä ilkeitä ja häikäilemättömiä ihmisiä. Luonnehäiriöiden syyt lyötyvät syvemmältä ihmisen perintötekijöiden patologiasta niin uskon, ja kasvatuksen ja ympäristön vaikutuksella vain vahvistetaan tai tuetaan heikkoa luonnetta.
Pikku virheet ei vähennä tekstin arvoa =)
Proffan aivopesu alkaa vaikuttaa meikäläiseen, alan uskoa että jonkinlainen kompromissi meidän kaikkien uskomuksista on se lähin ratkaisu. Ollaan me vatipäät sen verran häälyväisiä olentoja ;-)
Monellako narsistilla on aidosti hyvä itsetunto?
No, muiden luonnehäiriöiden tiedetään olevan perinnöllisiä, miksi narsistinen peroonallisuushäiriö poikkeaisi näistä? Toki on narsisistisia vammoja, itsetunnon kolhuja joita jokaiselle matkan varrella tulee ja ne eivät ole sama asia kuin narsistinen persoonallisuushäiriö, jossa taas tunneälyä ei ihmisellä ole alkuaankaan lapsestakaan saakka ollut, eli kyseessä on muuttumaton persoona, jota ei voida terapiallakaan auttaa.
Niin, mitä ajat takaa?
monellako narsistilla on aidosti hyvä itsetunto?
Sinähän juuri edellä selitit, että narsismi ei ole itsetunnon vaurio.
Minä väitän, että se on. Huono itsetuntemus vaikuttaa juuri niihin päällepäin näkyviin muihin "ongelmiin", joihin narsistissa ulkopuoliset tulevat kohtaamaan.
Ihmisrobotti? Pelkkää loogista älykkyyttä? :O
Näin uskoisin? : O
Jos (ja tämä on nimenomaan ISO JOS) narsismi olisi puhtaasti geneettinen (tietysti laukaisevalla tekijällä) niin eikö silloin narsismi juuri saattaisi syntyä aivan missä iässä tahansa - kunhan vain altistuisi?
Oman näkemykseni mukaan narsistinen häiriö on kehityksellinen, jolloin se ei voi syntyä muutoin kuin lapsuudessa.
Selitinkö todella niin, että narsismi ei ole itsetunnon ongelma? Narsismi on itsetunnon ongelma, mutta narsistisessa persoonallisuushäiriössä tunneälyn vajaus tai kehittymättömyys on se tekijä, joka tuon ongelman aiheuttaa ja jonka ulkopuoliset tulevat kohtaamaan nimenomaan tunteettomuutena. On myös omahyväisiä narsistisia ihmisiä, joilla on hyvä itsetunto, olematta silti persoonallisuushäiriöisiä. Aidosti itsekkäitä ihmisiä, joidenkin mielestä, jopa kusipäitä. Se mikä heidät erottaa persoonallisuuhäiriöisestä on se, että heillä kuitenkin on tunteet ja itsekkyydestään huolimatta he voivat tuntea empatiaa.
Eli ihan jokaisella meillä olisi geeneissä mahdollisuus tulla eri asteiseksi narskuksi, sen tapahtuman vaan laukaisee se miten meitä riepoteltiin lapsena/vauvana ?
Alan olla pihalla, tuttu tunne meikäläisellä. :)
Mulla on tunne että tällä palstalla ei ole yhtään aitoa robottia :O
Ja meillä kaikilla on jotain toivoa selvittää asia.
Kahvin paikka (ja röökin)
*kaataa jo lottamarille ja ilkikurimukselle*
Selittäisitkö omin sanoin mulle, mistä paljon puhumasi tynneäly syntyy? Mahdollisesti itsetuntemuksesta?
Minähän en usko tuohon geenihömpötykseen ja geenien osuus on nykyisin pystytty tieteellisesti osoittamaan paljon vähäisemmäksi kuin jokin aika sitten luultiin.
Mutta lottamarialaviivaykkönen on sitä mieltä että näin on. Narsismi on geneettinen ja piste - sillä ei silloin olisi mitään merkitystä miten lapsena tai vauvana on riepoteltu - riittää, että jossain elämänvaiheessa joku tekee niin. Tästä luonnollisesti seuraisi se, että jos on saanut geenin (ja miksei olisi, kun jokaisella on narsimia) sopivan paikan tullen kaikille tulisi narsistinen persoonallisuushäiriö.
Bullshit....sanon minä.
Minusta musikaalisuus on lahjakkuutta, jota ei kaikilla ole, vai oletko toista mieltä? Voiko musikaaliseksi ihmiseksi tulla, jos hänelle pienestä pitäen lauletaan ja soitetaan? Samoin olen miettinyt, että jotkut ihmiset ovat tavallaan "lahjattomia" tunteen alueella ihan jo syntymästään saakka, yleensä jompi kumpi vanhemmista on samanlainen, eli tämä olisi perinnöllinen piirre, joka on muuttumaton ja pysyvä ominaispiirre tai häiriö? Tunneäly kyllä opitaankin, empaattisuus ja kaikkinaiset tunteiden ilmaisut, mutta uskon että lapsia syntyy myös vailla tätä tunteiden oppimislahjakkuutta, koska heillä ei ole vastaanottokykyä siihen. He oppivat taitaviksi muilla aloilla, mutta "tunnelahjakkuus" heiltä puuttuu, eikä sitä voi opettaa, kuten ei lahjatonta musikaalitonta ihmistäkään.
Kiitos, olet herttainen...siis tunteva
sivuraiteille.....
Nimenomaan toisinpäin...Jos, se olisi pelkästään ulkoapäin tuleva, niin siihen pystyttäisiin vaikuttamaan. Perinnöllisiin tekijöihin et pääse vaikuttamaan, ne ovat stabiileja. Narsistisille vammoille voi altistua missä iässä tahansa ja näihin vammoihin taas vaikuttaa, kuinka syvä tuo trauma-asteisuus on ollut. Hoito tepsii yleensä vaikeisiinkin traumaattisiin kokemuksiin. Narsistinen vamma on kolhu, jota voidaan paikkailla, mutta persoonallisuushäiriö taas psysyvä kyvyttömyys tunne-elämän alueella, joka ei mielestäni ole ulkoisten tekijöiden aiheuttama vamma, vaan perinnöllisten tekijöiden vaikuttama.
R2D2 loves you prinsess :)
http://www.youtube.com/watch?v=_TNN9xV2MkI
kuule takaa sitä.
Kun nk. karsintavaihe (lapsena) poistaa muut mahdollisuudet, ei jää juurikaan toimivaa tapaa pystyä vaikuttamaan häiriöön. Mahdottomuus se ei silti ole.
Jos taas NPH olisi vain geneettinen (kuten väität), se puhkeaisi aivan missä iässä tahansa - kunhan sopiva altistaja löytyy ja aivan kenelle tahansa - sillä meistä jokainen on saanut geeneissään narsimin.
Eikä nyt viitsitä sekoittaa tähän narsistisia vammoja vaan puhutaan edelleen vain narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Sillä on valtavastikin vaikutusta miten lapsena kohdellaan ja huonosti kohdeltuja tramatisoituneita lapsia riittää todisteeksi siitä, mutta nyt on kysymys toisenlaisesta häiriötyypistä, joka ei ole syntynyt ulkoisista tekijöistä johtuvina, vaan on perinnöllinen luonteenpiirteenhäiriö, narsistinen persoonallisuushäiriö, jossa tunteita ei osata käyttää, koska sellaiseen ei ole vastaanotinta, "lahjakkuutta".
Onko kyseessä sellainen vastaava kuin ei tunne fyysistä kipua kuten neulalla pistämistä?
Siis ei tunne tunnetta? :O
Jos, NPH todellakin on vain geneettinen, kuten aika paljon luulen sen olevan, niin se on silloin jo olemassa oleva piirre lapsessa, joka ei koskaan kykene toimimaan tunteiden alueella normaalilla tavalla. Sinä sekoitat nyt sairausgeenin ja perinnöllisenominaisuuden, joka myöskin on geneettinen, mutta ei sairaus. Näissä ero on se, että sairaus voi puhjeta missä iässä vain, mutta narsistinen luonne ei ole sairaus, eikä se voi puhjeta myöhemmällä iällä, vaan se on luonteenominaisuus, joka on vain periytyy, mutta ei odota puhkeamista sille altistaville tekijöille, kuten patologinensairausgeeni.
Lähdinkö?...pohdin vain..eikö ole mielenkiintoinen väite?
Luin koko tämän ketjun ja täytyy sanoa, että olen täsmälleen samaa mieltä kuin Lottamari tässä ketjussa on kirjoittanut, itse kokemani ja varsinkin sen perusteella, mitä olen narsismista lukenut ja sen perusteella itse ajattelen. En jaksa kuitenkaan alkaa enempää täällä jääräämään tästä (ainakaan tällä kertaa).
:))
En sekoita.
Puhut ja ymppäät tähän sinänsä yksinkertaiseen asiaan julmetun määrän asioita ja käsitteitä, joista sinulla ei näyttäisi olevan hajuakaan....
Hmmm.. miksei?,...voitaisiin verrata kyllä :)
asiasi mihin uskot. Jotkut uskoo jumalaan, toiset joulupukkiin, hammaskeijuun ja jotkut näköjään lottamarialaviivaan...
Minulle se on aivan sama mihin uskot.
Kiitos, henna. Ei Kurimuskaan täysin väärässä ole.
kyllä kysyy ihan muuta asiaa. Siellä on aiheena juuri se, voiko narsistinen persoonallisuushäiriö syntyä myöhemmällä iällä.
Minä sanon ei voi ja perustelen sen sillä, että se on kehityksellinen häiriö.
Sinä sanot ei voi ja perustelet sen sillä, että juttu on geeniperäinen.
Jos juttu olisi geeniperäinen, se voisi puhjeta aivan missä iässä tahansa -- kunhan vain altistus löytyy. Oletko ikänä kuullut, että näin olisi käynyt, että narsistinen persoonallisuushäiriö alkaisikin esim 50 vuotiaana täysin häiriöttömän 49 vuoden jälkeen?
Kyllä hajua on, mutta kuten huomaat narsistiset vammat ja persoonallisuushäiriö ovat kaksi eria asiaa, mutta vielä näidenkin lisäksi ne voivat olla yhteydessä toisiinsa mitä moninaisimmilla tavoilla. Lieväkin persoonallisuushäiriö voi muuttua vaikea-asteiseksi, jos kasvatus ja ympäristö sallii sen. Siinä olet oikeassa, mutta asia ei ole aivan yksiselitteinen. Pitää ottaa huomioon luonnehäiriölaadun vakavuus suhteutettuna muihin tekijöihin jne..
Ja se ihminen ei itse tiedosta sitä? Luulee ettei muihinkaan ihmisiin satu jos neulalla pistää? :O
mikä on mielenkiintoinen väite?
Sekö, että NPH olisi puhtaasti geneettinen? Mitähän mielenkiintoista siinä on?
Laitat niin mutkia suoraksi tämän asian kanssa, että ihan hirvittää. Miten saat huijattua noin itseäsi? Minua on aina kiinnostanut, miten sen voisi tehdä....
Kuten jo sanoin, JOS NPH olisi vain genettinen tila, se puhkeaisi missä iässä tahansa - kenelle tahansa, tällöin se ei olisi elämän kestävä ongelma....ja mikä parasta, siihen olisi jo lääke.
Näin ei kuitenkaan ole. NPH on kehityksellinen ongelma, joka syntyy varhaisen vuorovaikutuksen aikana....karsintavaiheen poistettua vaihtoehtoiset väylät alkaa olla vaikeaa muuttaa tilannetta. Eikä ihminen itse tilaansa edes huomaa....hän on ollut aina samanlainen...eikä tiedä muunlaisista tiloista mitään.
Kun kivijalka on vinossa, on vinossa koko talo. Ja huom; kivijalkakin on rakennettu.
Entä jos joutuu tosi koville kumppanin kanssa, voisiko sellainen tunteettomuus puhjeta ikäänkuin suojamuuriksi, että selviää hengissä?
Henkilö, jolla ei ole mielenterveysongelmia reagoi näihin eri tavalla kuin henkilö, jolla niitä on.
Terve henkilö ei voi tulla narsistiseksi millään enää aikuisena, kun siihen asti on elänyt normaalia tunne-elämää.
Yleensä vaste koville joutumiselle on masennus ja ahdistus.
sä vedit nuo narsistiset vammat tähän? Nyt taas takerruit niihin ja jankutat että ne ovat eri asioita....Olet ainoastaan itse ympännyt niitä tähän.
Kukaan meistä ei synny sellaisena kuin kuolee, mikäli ei kuole heti syntymänsä jälkeen.
Ihminen on psyko-fyysinen olento ja psyyke kehittyy VIIMEISENÄ. Psyyke on myös se osa ihmistä, johon ympäristö vaikuttaa kaikkein eniten.
Tuttuja tunteita :/
Kun mun arvomaailmaa väännettiin, syntyi hemmetisti ristiriitoja.
Eli syntymähullu olen edelleen, mutten tästä hullummaksi enää tule :)
Kuvitelkaa kipua tuntematon pieni tyttö. Lääkäri tutkii ja pistelee neulalla, ei reagointia. Tyttö kasvaa tietämättä mitä kipu on. Hän ei voi ymmärtää muitten parhaitakaan selityksiä miltä kipu tuntuu. Koulussa hän oppii reagoimaan haavaan ettei olisi kummajainen kavereittensa silmissä. Hänestä tulee taitava matkija seurattuaan muitten kipureagointia. Kaikkia kolhuja hän ei silti pysty huomaamaan, ja ihmiset pitävät häntä "outona"
Kun tuohon tarinaan vaihtaa "kivun" tilalle "tunteet", paljastuu nph.n koko traagisuus :"(
Hyvä näkökanta. Oikein oikein häiriintyneenä narsistina
saatan tuntea jopa rakkautta!
Se, väite tosiaan, että narsististinen persoonallisuushäiriö ei olisikaan kehityksellinen suoraan vaan sen tekijät löytyisivätkin perintötekijöistä. Tätä ajatusta tukee minun mielestäni moni seikka. Jos, NPH olisi pelkästään kehityksellinen, niin tuteitakin, kuten empatiaa voisi olla mahdollista opettaa, samoin käytösoppimisen kautta voitaisiin narsistia opettaa muuttamaan käyttäymistään ja kaikenlaisilla terapioilla kyetä opettamaan aitojen tunteiden tunnistamista. Narsistihan ei tunnista tunteita vaikka hän olisi saanut lapsena hyvää hoivaa ja rakkauttakin. Hänellä on musta-aukko tunnealueen kohdalla.
Minä vetäisin kyllä aika selvän eron kehityksellisten ja perinnöllisten häiriöiden synnylle. Näistä kiistellään edelleen, mutta minusta yhä selvempänä pitäisi nähdä se seikka, että nämä ihmiset ovat täysin erilaisia toimintatavoiltaan ja ajatusmaailmaltaan vaikka olisivat kasvaneet minkälaisessa ympäristössä tahansa.
Perustus on tärkeää, pohjatyö pitää tehdä kunnolla, kivijalka ei saa olla vino. Kun perustus ja pohjatyö tulee geeneissä, niin siihen on vaikea mitään kivijalkaakaan sovittaa enää.
Me näemme vain sen minkä haluamme nähdä. Näemme, että kissa tappaa huvikseen, mutta emme tiedä sitä tekeekö se niin. Ehkä se ei tapa huvikseen, vaan silläkin on merkityksensä miksi se tappaa vaikka ei aio saalistaan syödä. Jos, kissa on syntymänarsisti ja huvikseen leikittelee saaliin kanssa, niin silloinhan sen täytyy tuntea jotain päänsä sisällä, nautintoako? vai toimiiko kissa vain vaistojensa varassa? Voisiko narsisisti toimia myöskin täysin "vaistojensa" varassa, miettimättä moraalisia seurauksia? Kun tunteet puuttuu, niin mikä niiden tilalle tulee, vaistotko?
Mitä, jos et ollenkaan ole narsisti? vaan pelkästään traumatisoitunut "tunnevammainen" Niitäkin on monenlaisia, eikä välttämättä se narsimi, jota koet ole ollenkaan sitä narsimia, mistä me täälä keskuselemme. Oikea narsisti on kylmä ja tunteeton ihminen. Kykeneekö edes tunnustamaan olevansa narsisti, tuskin?
Ehkä sitä ei pidä nähdä julmana, vaan lapsi voi kokea jopa riemua huomatessaan olevansa yksilö, kun muu ympärillä alkaa hahmottua erilliseksi hänestä.Tuo kuuluu luonnolliseen terveeseen kehitysvaiheeseen, jossa lapsi aluksi saa kaiken tarvitsemansa äidiltään, mutta kasvaessaan yhä enemmän alkaa havainnoimaan ympäristöään ja kiinnostuu luonnollisesti muustakin kuin äidin sylistä. Onko lapsi täydellisen itsekäs, vai voidaanko asiaa ajatella ihan fysiologiselta kannalta, johon ei tarvitse sekoittaa itsekkyyttä tai narsismia?
pohjatyö....ne tekee aina joku muu kuin sinä. Sepä se. Et voi vaikuttaa siihen, miten ne tehdään ja tai on tehty. Sinun on tyydyttävä siihen, mitä satut saamaan. Jos torppasi on vino huonon alkutyön takia - valitettavasti joudut taistelemaan vinoudesta koituvien ongelmien kanssa niin pitkään kuin elät. Talon saa rakennettua uuden, mutta uutta mieltä ei milloinkaan.
Minäkin vedän selvän eron kehityksellisen ja perinnöllisen välille. Aivan uusimpien tietojen mukaan (viime syksyisellä luennolla) perinnöllisyys on jopa skitsofrenian kohdalla kyseenalaisempi kuin mitä siitä on alkujaan uskottu - sekin on paljastumassa vain pieneltä osin perinnölliseksi. Samoin kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö - ja hei - näihin molempiin on löytynyt geenit! Se geeni kun ei vielä tarkoita, että sairastuu.
JA HEI!!! MÄ SAIN TYÖTÄ! JUURI ÄSKEN SOITETTIIN...
kissa ei ajattele, se ainakin on varmaa.
Eikä tähän kyllä nyt kannata sekoittaa psykopatiaakaan.
Narsistilla on selvästi tunteet - muutenhan häntä ei pystyisi mitenkään esim. loukkaamaan. Vrt. "narsistinen loukkaus"......
Juu, saa olla sulle Ilkikurimus ihan sama mihin minä uskon :) mut jotain muuta lukijaa saattaa kiinnostaa.
Oot ihan hassu, kun tulkitset että uskon lottamarialaviivaan, kun sanon olevani samaa mieltä hänen kanssaan. Aina pitää yrittää näköjään provosoida väittelemään jostain ihan hölmöstä sivuseikasta.
että tämä asia todellakin on vielä uskonasia. Ei ole olemassa tieteellistä näyttöä. Samasta syystä mielenterveyden hoito ja lääkitys ovat monelta osin täysin hakuammuntaa ja lääkkeet tehottomia - jopa vaarallaisia. Eilen viimeksi oli aiheesta uutinen.
Ei tämä ole provosoitia, vaan faktaa. Se, miksi tulkitset vain minun provosoivan....se on mielenkiintoinen asia (joskin ilmeinen). ;D
Ajattelu on eri asia.
Ja kyllä, entisellä naapurilla on kissa, joka näyttäisi tajuavan mitä jotkut sanat tarkoittavat - joten tiesin.
Turhaa lähteä käyttämään ihmiseen liitettäviä määreitä eläimillä.
Hyvä juttu, onnea ja työn iloa :)
Enpä taida vaan kummoisesti pärjätä siellä, koska aika keskeinen asia näyttäisi minulla olevan hukassa....Jos uskoisin sinua.
Vaikka nyt vielä en saanutkaan kuin kesätyön (ja syksyllä jatkuu opiskelu) ja sekin vain assistenttina - niin aika kamalaa olisi, jos en jakaisi sinä näkemystä, joka johdollakin on. Ainakin se lisäisi virheitä huomattavasti.....
Onnistumisesi takaa työn ilon ihan varmasti ja assarin hommat on aina kivoja :)
Mutta, pystyykö narsisti tuntemaan vain alkukantaisia tunteita?
kysyttävä tarkennus; mitä tunteita tarkalleen ottaen tässä nyt tarkoitat?
Vihaa, pelkoa, mitä niitä alkukantaisia tunteita nyt onkaan?? Kehittyneempiä tunteita kai on just rakkaus, empatia, myötäeläminen jne,,,,vai?
Hyvä ilkikurimus! Jatka samaa rataa.
Olen melkein samaa mieltä kanssasi.
Minusta narsismi on kuitenkin täysin mahdollinen jokaiselle ihmiselle.
Näen narsismin lapsuudessa ja varhaisaikuisuudessa tapahtuvana kognitiivisena dissonanssina.
Minusta narsismi on eräänlaista huonon itsetunnon omaavan ihmisen katkeraa sosiopatiaa.
Psykopatia taas on minusta harvinainen synnynnäinen aivovamma, jossa henkilön tunnevammaisuus on luultavimmin jokin sikiöaikainen kehityshäiriö. Psykopaatti voi hyvin olla hyvästä perheestäkin lähtöisin ja saada mitä rakastavimman yhteisön, mutta siitä huolimatta hän ei tunne empatiaa aivovammansa vuoksi.
Psykopaatteja (siis aitoja) on mielestäni paljon vähemmän kuin esim. R.Hare on analysoinut.
Ajattele Milgramin koetta natseja ja työpaikkakiusaamista. Ei tarvitse olla sosiopaatti, psykopaatti tai narsisti tehdäkseen hirmutekoja.
Kyllä jokaisessa ihmisessä on potentiaalia narsismiin, sosiopatiaan ja jopa psykopaattisiin piirteisiin.
On ihmisen omalla vastuulla miten hän ajattelee. Hän voi valita näkeekö hän maailman hyvänä vai pahana.
Minusta narsismia ei oikeastaan ole olemassa, koska se on kyseisen henkilön oma mielensisäinen helvetti.
Niitä on neljä ja ne ovat pelko, ilo, suru ja aggressio. Joku on ehdotellut mukaan vielä inhoa ja hämmästystäkin....jaottelu riippuu siis siitä, kuka sen tekee. Pelkohan noista on "alkukantaisin" (aktivoi mantelitumakkeen) . Tunteet säätelevät käyttäytymistä.
Alatyyppejä sitten löytyy jokaisen kohdalta....mutta tää on hankala aihe käsitellä, koska materiaa riittää...ja tämä on hankalaa tutkijoillekin.
Eiköhän se kateus ole narsistin tunteista päällimmäisenä.
http://www.utaj.fi/koulu/psykologia/taot/yleista.html
Toi oli kyllä niin kauniisti epäilty että tuli hyvä mieli =)
Kiitos!
Mun vammaisuus vetää varmaan tonne ohutnahkaisuuden/läheisriippujan suuntaan,
Ainakaan ei ole sellainen "robotti"-olo.
Mitä jos vaihdettaiskin v...n narsisti haukut v...n robottiin? :-D
Mun "kykyni" tulee pahimmoillaan esiin täydellisen polariteettini kanssa, ja silloin muodostuu vahingollinen suhde.
Elokuvassa "särkymätön" oli mielenkiintoinen polariteetti, Bruce Willis, särkymätön ja Samuel L. Jackson taas se äärimmäisen hauras mies..
Ja vahingonilo myös. Naama loistaa kun saa kuulla, että joillakin menee huonosti.
Sukuvika se on.
Mies on narsisti, poika myös, miehen neljästä veljestä vain yksi on "normaali".
Minulla on vahva taipumus kerätä narsisteja ympärilleni, molemmat vanhempani olivat vahvasti narsistisia.
Meitä on neljä sisarusta, vain yksi peri taipumuksen.
Narsismin uhriksi joutuminen kävi lähes luonnostaan, olin tottunut julmaan ja välinpitämättömään kohteluun siitä lähtien kun muistan.
Isä oli toivonut että kuolisin kun olen vain tyttö.
varhaislapsuudessa. Minulla on ollut "ilo" tutustua kolmeen sisarukseen, jotka kaikki ovat narsisteja. Heidän kanssaan normaali keskustelu on mahdotonta. Kaiken aikaa tuovat "erinomaisuutensa" esille. He eivät tunne muita persoonapronomineja kuin MINÄ. Jokainen lause alkaa minä... minä en saanut koskaan lapsena sitä...minun täytyi..eihän minullakaan ole koskaan... jne. Ja sitä ruikutusta, kun lapsuus oli ankeeta voi voi. Jotain on täytynyt tapahtua varhaisessa lapsuudessa, koska koko pesue on sekaisin. He ovat, kylmiä, tunteettomia, vihaisia, töykeitä ihmisiä. Siksi peräänkuulutan, että narsismi kehittyy varhaislapsuudessa. Ei enään aikuisena.
Syitä voi olla useitakin samanaikaisesti, mikään ei poissulje toistaan. Sama juttu narsismissa, tässähän puhutaan vain psykopatiasta. Turhaa väitellä tällaisesta aiheesta.
http://www.uta.fi/laitokset/psyk/opiskelu/opetus/opetusmateriaalia/psyhair_1999/a7_6.htm
Sehän vain todisti että proffa on oikeassa ja aina ollut.
Amen.
http://www.uta.fi/laitokset/psyk/opiskelu/opetus/opetusmateriaalia/psyhair_1999/a7_6.htm
Gloria proffa!!!
http://www.youtube.com/watch?v=YvPV29a2SYk
Hahahahhaha proffa lähtee nyt lopullisesti pois voitto kainalossaan!
Hyvästi idiootit, pitäkää hauskaa!!!
Uskokaa nämä teesit:
Oman näkemykseni mukaan narsistinen häiriö on kehityksellinen, jolloin se ei voi syntyä muutoin kuin lapsuudessa.
Narsismi on itsetunnon ongelma. Noh, onko itsetunto stabiili ja syntymässä saatu? - Ei, ei tosiaankaan ole.
Terve henkilö ei voi tulla narsistiseksi millään enää aikuisena, kun siihen asti on elänyt normaalia tunne-elämää. Yleensä vaste koville joutumiselle on masennus ja ahdistus.
Minä lisään tähän semmoisen alkeisasian, että eivät puheidensa perusteella minä-minä-I Suuri -ihmiset ole (välttämättä) narsisteja. Narsistin jutut ovat kieroja, valheellisia ja tarkoituksena on manipuloida toisia. Narsisti voi vaikuttaa porukassa jopa hiljaiselta ja vaatimattomalta. Edistynyt narsisti osaa valita tarkkaan sanansa ja missä seurassa mitäkin puhuu. Kyse on siitä, mitä on pinnan alla, toiminnan takana ja läheissuhteissa.
Seurustelin 4 vuotta älykkään narsistin kanssa.
Hän esitti hyvin vaatimatonta ihmistä, se oli yksi ominaisuuksista johon hänessä rakastuin. Olen itsekin hyvin vaatimaton ja nöyrä, kuulema ominaisuuksia joissa hän ihastui minuun.
Vaatimattomuus, ei itsensä julki tuonti ja taka-alalla oleminen olivat ominaisuuksia (joita arvostan) jotka esti minua pitkään näkemästä narsistista persoonallisuus häiriötä vaikka kauan tiesin että jokin on todella huonosti. Olin myös tutustunut narsismista kertovaan kirjallisuuteen mutta silti en tajunnut!
Miten häiriö ilmeni? Ja syntyikö teille kilpailutilanne vaatimattomuudesta? :)
Tiedostaako narsisti itse että hänellä on itsetunto ongelma/huono itsetunto?
Mielestäni useat narsistit kai ymmärtävät olevansa narsisteja mutta hyväksyvätkö he häiriöön kuuluvan huonon itsetunnon myös olevan itsellään?
Ihailin suhteen ensimmäisen vuoden exkumppanini vahvaa itsetuntoa/luottamusta. kyllä siitä sitten pikku hiljaa alkoi nähdä läpi ettei se niin vahva ollutkaan.
yxex:
Masennukseni vuoksi kävin terapiassa ja puhuin siellä suhteestani.
Terapeuttini mielestä kumppanilla oli luultavasti narsistinen persoonallisuushäiriö. Samaa olin uumoillut itsekin viimeisimmän vuoden.
Ahaa. Toivon että olet päässyt jaloillesi takaisin ja masennukselta olisi pahin kärki pois!
Vaatimattomuus on hieno arvo! Ihmettelen sitä kyllä narsistisella ihmisellä, mutta ymmärrän jos se oli feikki millä sua huijattiin.
Itsetunto-ongelmia meillä kaikilla on enempi tai vähempi, ja myös tapa kompensoida puutteitaan vaihtelee.
Tiedostaa, epävarmana pelkää paljastumista, siksi yrittää esittää itsevarmaa, kaikkitietävää ja vahvaa ihmistä.
Niin, minäkin liitin liikaa narsismin rahaan ja materiaan mutta eihän se niin ollutkaan.
Masennus poissa ja elämä hymyilee :) Erosta on jo aikaa, kunhan vain uteliasuuttani kuikin tällekin palstalle.
Hieno homma! :) Asioilla on taipumus selvitä lopulta.