Lasihelmejä taivaalta
jääpinnan kiteitä lumessa
hohtavia
valoja
varjoissa
kuin ammuttuja nuolia
tässä aamussa
poskillani pisaroina
yön jäätyneet
kaipuun kyyneleet
Kävitkö -
tämän merkkisi
aamuuni jätit
- Kaipuun.
jääpinnan kiteitä lumessa
hohtavia
valoja
varjoissa
kuin ammuttuja nuolia
tässä aamussa
poskillani pisaroina
yön jäätyneet
kaipuun kyyneleet
Kävitkö -
tämän merkkisi
aamuuni jätit
- Kaipuun.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Yön jälkeen,
aamuun herään.
Jotakin kävi yöllä..
Sain pitää omanani
hetken vain.
Niin toivoin hartaasti
hengessäni.
Kun mitään muuta en enää voinut..
Yötä odottaessa
kuin tulen palavaa
rauhaa
tuonpuoleista
että tietoisuuden
rajamailta
- aamuun.
Kiitos - hetken
kosketuksestasi.
Kävin.
Jätin merkkini runoosi.
Rakastin lukemaani.
Kuin olisi omaani.
Kiitos dolan
Kiitos - käynnistäsi
että merkistäsi tämän
runoni hiilijälkiin.
Keväistä valoa varjoineen
tekstistäni tarjosin.
kuin varoen
Käyn
valojen varjoissa
sanojen äärellä
hiljaa hiivin
- lasihelmeni hangelle lasken
Sinun mukaasi otettavaksi
Sinun hangelle jätettäväksi
niin kuin Sinun tahtosi käy
Yön jäätyneet pisarasi
virtaavaksi vedeksi muuttukoon
kuohuvaksi koskeksi käyköön
Sinun purtesi mennä
Sinun nuoltesi levätä
- tahi vinhasti lentäen
valintasi mukaan mennen
Älä pelkää varoten
valoja et varjoa,sillä
niissä elelee ystävyyden
turvalliset kaiteet.
En ota mukaan mitään kiellettyä
en myöskään sallittua,vaan
ja ainoastaan - vapaan tuulen - joka
kietoo sanat että viattomat tunteet
yhteen ... vapautta runon kuin kielen.
Yhdessä ja
vapaana kuin siihen vangittuna.
Kiitos kommentistasi ja annetaan
tuulen vapaudesta puhaltaa.
Vapaa tuuli
Mieltä hyväilköön
Sielun ravitkoon
Sanain tulla
Sanain mennä
Yhteen liittäin
Ja taivahan pinnalle piirtäin
Ystävyyden kaiteet
kestävät
Varjot jossa pimeyden ruhtinaat
valtikkaansa käyttävät
Valot joissa askeltaa hyvyys
ja
Sallimuksen sitra soittaa
Korkea veisua
Sinun sanoistasi
Kiittäen
-tytteli-
Tuulenvireitä
kevääntuulia
aaltoilevia sanoja
valonkatveissa
kuin liitäviä lintuja
pihamaan oksistoilla
airueita
jäätyneissä vesissä
tämän hetken tiimalaseissa
vuotavia talvenrippeitä
tummuneissa lumeissa
jo
keväämme orastavaa
alkua.
Tämän viikonvaihteen
kesäajan pilkahdusta Sinulle.
Kevät airuet
Lippunsa hulmuten nostaen käy
Tuuli päärmeissä soi
Kuni auringon kultana ilakoi
Helminä pisarat
Timantteina oksistojen jäät
Lumen tummat pälvet
Solisevien purojen laulut
Kevättä pasuunat pauhaa
jatkukoot tiimalasimme
Ystävvyden hiekka
kesäaikamme
Ikuisuuden laskun
Mittaamattomuuksien ylitse
Tiimalasimme -
kuin yhteinen elämänlankamme,
joiden toisessa päässä talvi
toisessa kevään kajo
välissä silmämme
tunteenvirroillamme
osa jäätyneinä
osa puroiksi muodostuneet
kuin helmiksi kevääksi laittautuneet
purojen solisevat säveleet
luonnosta lähteneet
ja minne nuo matkallaan päätyvät
- tämä yö kysyy
ja aamu odottaa -
ken kulkija tuon näkee
tiimalasimme jatkuvuuden
tämä mittaamaton elämännauhamme
joka tuulessamme lyö maisemaamme .
Elämänlankamme
jonka riimin säie
kestää
Atfosmäärimme kaikkeudessa
hetkensä
luoden uudet sanansa
elämään
Ystävyytemme
sinetissä
Yhä uudelleen
Aamun kajossa
Jääriitteiden laulussa
Sen kuulemme
Jääpuikkojen tippuvain timanttein
helinä
Sen kertokoon
Keväämme on tässä
Pysähtyköön kulkija
tiimalasimme äärelle
sen hiekka heijastaa
Ystävyyden kiteiden valoa
Tämän aamun säie
ohut
kuin sulavaa lunta
talvenviima
kevään leuto väre
menneiden lumien
jääriitteissä
hetken lämmössä helmeillyt
odottavan kevään merkeissä
jo haalistuneissa hangillamme
kurkottaa kaukaisuuteen ....
- hiven valo-ako - ?
Säie
päivänkajossa lähes näkymätön
vahvuutensa näin tuntien
talven syleilyn
muistoissansa
kevättänsä suutelee
kaukaisuuden
valon kehrä
tulevaisuuden kädellensä suo
Rakkauttansa
tuuli oksistoissa soittaa
Hyvyyttänsä
hongat heilimöi
Kuule
kuiske kuusiston
Toive
tähdenlennon lailla
Kaunis runo.
Kiitos risu-tar : -
kaunis on tuo kosketuksesi
minuun ... valo-ako !
Hyvää Pääsiäisviikkoa Sinulle kuin
menneitä hyvällä muistaen !