Juoppous ole kuin luonteenheikkous. Alkoholismi on sekundaarinen ongelma primaariongelmasta, joka on jonkinlainen persoonallisuushäiriö
diagnoosiko
niimpäniin.....
3137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olin vuosikausia katkera, vihainen ja itsekäs. Kaikki vitutti ja inhotti -silloin join P A L J O N !
Aloin muuttua ihmisenä ja sovitella "syntejä", halusin ihmisenä muuttua. Aloitin kaiken puhtaalta pöydältä.
Rupesin tutkimaan niitä tilanteita jotka saivat minut juomaan, ja miten ratkoa asiat ilman keittoa.
Elämääni tuli liikunta, ja aloin arvostaa elämää itsessään ja terveyttä. Suurin motivaationi oli se, että en enää halunnut olla se ihminen joka olin. Halusin muuttua fyysisesti ja olla henkisesti tasapainossa.
Töitä asian eteen on saanut tehdä ihan helvetisti ja seinää päin on menty välillä aika lujaa, mutta suunta on oikea ja olen saanut otteen tästä. Nyt elämässä on hyviä päiviä enemmän kuin huonoja, ennen oli vain huonoja päiviä. Nyt pelkään, että en saa nauttia elämästä tarpeeksi. Entisessä elämässä halusin vain kuolla.
Hyvä uskallat puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Ja kun vielä muistaa, että addiktiota ei korjata addiktiolla. Ja usko ei ole sama, kuin parantunut alkoholismi. Se on narsistin selitys ja hyväksynnän haku
Ja elämässä pitää olla muutakin, kuin päivä juomatta. eli paremmat tavoitteet ja parempi elämänlaatu. Loppuu kärvistelyt ja muiden syyttely, kun vika on ihan omien korvien välissä, jolle voi ihan itse tehdä jotain.
Aloitimme pohjalta. Itsesäilytysvietti heräsi. Teimme luettelon ihmisistä, joita olimme vahingoittaneet. Ja hyvitimme heitä. Ja kun olimme väärässä, muutimme toimintatapaamme.