empatia

Aloin juuri tuntemaan sympatiaa sua kohtaan.. ;-)

Ei empatiaa kehity, ellei yksilöllä ole terve tunneäly ja terve emaptiaa opettava ja tukeva ympäristö. Empatia liittyy kykyyn tuntea rakkautta, kykyä tulkita ja ymmärtää tunteita ja kykyä myötäelämiseen. Empatiaa ei mielestäni voi mitenkään opetella, sillä empatia on osa luonnetta ja periytyvä ominaisuus. Empatian osoittaminenkin on yksilöllistä ja empatian osoittamiseen vaikuttavat myöskin ulkoiset seikat, kuten miten läheinen ihminen on, miten lähellä hänen oma elämäntilanteensa on omaamme jne..

Empatia on henkisesti (tunneälyltään ja tunne-elämältään) terveen ihmisen ominaisuus.

Muodollisuuttakin tarvitaan, kuten tiedät. Kiitos, otan osaa, ole hyvä jne...kuuluvat hyviin tapoihin, jotka muodollisuutena hyväksytään vaikka niiden takana ei aitoutta oliskaan. Olet tuon näkökulmasi tuonut ennenkin esille, että vain saman kokenut voi tuntea empatiaa samoin kokenutta kohtaan. Toki olet oikeassa, mutta ehkä kysymys on empaattisuuden tasosta, siitä miten syvällisesti menee toisen juttuun ja kohtaloon mukaan. Empatian syvyys on mielestäni sitä vahvempi mitä enemmän itsellä on kokemusta vastaavanlaisesta jutusta.

Kuinka lähellä sääli ja empatia sitten ovat toisiaan, onko kyse samasta asiasta? Sotaveteraaneja kohtaan tunnetaan kunnioitusta ja kiitollisuutta, ei ehkä niinkään enää sääliä tai erityistä empatiaa, no ehkä tietynlaista myötäelämisen surua. Tiedä onko siinä kysymys pelkästään empattisuudesta sillä sotaveteraaneja pidetään myöskin sankareina.

Sääli on minusta syvä myötätunnon osoitus toista kohtaan, siis voimakas empaattinen tunne. Olen sitä mieltä, että empatian pohjana on sääli ja säälin pohjana taas on kyky rakastaa. Eikö Raamatussa sanotakin että Jeesus tunsi sääliä ihmisiä kohtaan, jotka tulivat hänen tykönsä? Hän oli siis empaattinen, koska osasi rakastaa aidosti ihmistä. En ole uskontofriikki vaikka usein siteeraan Jeesusta. Hän opetti yksinkertaisesti mitä elämä on, mutta ihmiset eivät sitä ole ymmärtäneet vaan ovat tehneet omista laistaan ja uskomuksistaan itselleen hirveän vaikean lakihenkisen uskonnon, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä Jesse meille opetti.


No, voiko mielestäsi myötätuntoa opetella? Oppiiko narsisti myötätuntoa, tunteeko hän sääliä ja millaista sääliä?

Si, hyvä esimerkki. Miten sinä suhtauduit tuohon yhteistyökumppanin selitykseen? Minusta olisi tuntunut, että olisin motannut sitä kuonoon, kun kehtasi noin yläpuoleta tulla säälittelemään :DD
"Kuule, sä olet ihan hyvä tyyppi vaikka oletkin vähän tuollainen säälittävä reppana",....ÄÄÄHH! ;))

Kas näin heiluu nyrkki ja nyrkki heiluu näin ;)) Sääliä osataan myöskin käyttää valtapeliä pelattaessa. "Kaikki tykkäävät minusta, kun olen niin reilu ja hyvä jätkä". Voiko paremmin kerätä pisteitä kotiin, kun esittää empaattista ja myötuntoista ja ymmärtävää ihmistä, eikö?

Sä vaan olet niin sokeee ;))

No, kuka taas veti herneet,.herkkis. Mä mitään...oo..tehnyt ;) jaa niin, sääliä kaipaat,...ei tipu.

lottamari<3 kirjoitti:

Ei empatiaa kehity, ellei yksilöllä ole terve tunneäly ja terve emaptiaa opettava ja tukeva ympäristö. Empatia liittyy kykyyn tuntea rakkautta, kykyä tulkita ja ymmärtää tunteita ja kykyä myötäelämiseen. Empatiaa ei mielestäni voi mitenkään opetella, sillä empatia on osa luonnetta ja periytyvä ominaisuus. Empatian osoittaminenkin on yksilöllistä ja empatian osoittamiseen vaikuttavat myöskin ulkoiset seikat, kuten miten läheinen ihminen on, miten lähellä hänen oma elämäntilanteensa on omaamme jne..

Empatia on henkisesti (tunneälyltään ja tunne-elämältään) terveen ihmisen ominaisuus.

Lue lisää

Miksi kirjoiti saman uudelleen?
"Empatia syntyy sen itsetuntemuksen päälle, joka meillä on itsestämme. Jos itsetuntemuksemme on huono, emme voi olla kovin empaattisiakaan - omat tunteet pitää ymmärtää, jotta kykenisi ymmärtämään muiden vastaavia tunteita.
Vanhempiemme empaattisuus määrittelee aika pitkälle oman empatiamme - mutta se ei ole geeniperäistä, vaan kehityksellistä. Empatiakyvyn kehitys kärsii aina, jos vanhemmat lyövät laimin lapsen tunteita."

lottamari<3 kirjoitti:

Sääli on minusta syvä myötätunnon osoitus toista kohtaan, siis voimakas empaattinen tunne. Olen sitä mieltä, että empatian pohjana on sääli ja säälin pohjana taas on kyky rakastaa. Eikö Raamatussa sanotakin että Jeesus tunsi sääliä ihmisiä kohtaan, jotka tulivat hänen tykönsä? Hän oli siis empaattinen, koska osasi rakastaa aidosti ihmistä. En ole uskontofriikki vaikka usein siteeraan Jeesusta. Hän opetti yksinkertaisesti mitä elämä on, mutta ihmiset eivät sitä ole ymmärtäneet vaan ovat tehneet omista laistaan ja uskomuksistaan itselleen hirveän vaikean lakihenkisen uskonnon, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä Jesse meille opetti.


No, voiko mielestäsi myötätuntoa opetella? Oppiiko narsisti myötätuntoa, tunteeko hän sääliä ja millaista sääliä?

Lue lisää

Minun mielestäni sanoilla sääli ja myötätunto on eroa. Niinkuin tuossa tempulle kiusoittelitkin, että "yläpuolelta säälittelemään", odotappas..

" Minusta olisi tuntunut, että olisin motannut sitä kuonoon, kun kehtasi noin yläpuoleta tulla säälittelemään :DD" kas vai ja copypastet kehiin :D

Ehkä kun raamatusta on kysymys, niin sana sääli siinä, on vain aikakautensa suomennos, niin kuin moni muukin asia raamatussa.. esim. ken vitsaa säästää, vihaa lastaan.. kun oikeampi muoto olisi ollut, ken opinsauvaa säästää jne..

Säälissä ei ole rakkautta. Sääli on ele. Ylempiarvoinen säälii alempiarvoista, rikkaampi köyhää, tietotaidon omaavaa tumpelompaa jne. (tooosi väsy, siksi kaikki jne...t, mutta mutta, en tiiä, ootte ehdottomasti parhaita tällä narskupalstalla.. JA TÄÄ ON KEHU!! :D )

Myötätunnossa on rakkaus mukana. Sääli elää sosiaalisissa normeissa, myötätunto siellä missä on sydän. Rakkaus on armoa ja myötätuntoa yhdessä. Ken rakkaudessaan toista säälii, on oikeasti kovasydäminen, on mun armollinen vaan ei armahtava mielipiteeni.. 8D keskellä yötä.

määbää kirjoitti:

Minun mielestäni sanoilla sääli ja myötätunto on eroa. Niinkuin tuossa tempulle kiusoittelitkin, että "yläpuolelta säälittelemään", odotappas..

" Minusta olisi tuntunut, että olisin motannut sitä kuonoon, kun kehtasi noin yläpuoleta tulla säälittelemään :DD" kas vai ja copypastet kehiin :D

Ehkä kun raamatusta on kysymys, niin sana sääli siinä, on vain aikakautensa suomennos, niin kuin moni muukin asia raamatussa.. esim. ken vitsaa säästää, vihaa lastaan.. kun oikeampi muoto olisi ollut, ken opinsauvaa säästää jne..

Säälissä ei ole rakkautta. Sääli on ele. Ylempiarvoinen säälii alempiarvoista, rikkaampi köyhää, tietotaidon omaavaa tumpelompaa jne. (tooosi väsy, siksi kaikki jne...t, mutta mutta, en tiiä, ootte ehdottomasti parhaita tällä narskupalstalla.. JA TÄÄ ON KEHU!! :D )

Myötätunnossa on rakkaus mukana. Sääli elää sosiaalisissa normeissa, myötätunto siellä missä on sydän. Rakkaus on armoa ja myötätuntoa yhdessä. Ken rakkaudessaan toista säälii, on oikeasti kovasydäminen, on mun armollinen vaan ei armahtava mielipiteeni.. 8D keskellä yötä.

Lue lisää

"Säälissä ei ole rakkautta. Sääli on ele". Mihin perustat tuon väittämän? Mielestäni sääli on myötätunnon osoitus, säälissä on mukana positiiviset tunteet ja empatia. Miten kukaan voi tuntea sääliä, ilman myötätuntoa ja empatiaa, joka kaikki tämä kumpuaa rakkaudesta. Kun sanot, että sääli on ele, niin miten se ele poikkeaa empatian ja myötätunnon eleistä? Eikö nämä ole samaa "rakkauden elettä kaikki"? Minusta on.

Rakkauteen kuuluu armo, joka tarkoittaa hyväksymistä sellaisena kuin on ja vain rakkaus kykenee tuntemaan myötätuntoa ja sääliä, jotka minusta kuuluvat empatiaan.

Kuten sanoin, myötätuntoista ja säälivää ihmistä voidaan myöskin valheellisesti esittää, jos sillä tahdotaan kiillottaa omaa peilikuvaa ja tehdä itsestä muiden silmissä parempi kuin mitä on...susi lammasten vaatteissa ;) Siinä motiviina on oma itsekkyys, toisesta hyötyminen - ei aito välittäminen.

Niin tuota, tämä säälitilitys oli tällaisen sanoihin tarkertuvan yksilön viilaus.. Minun mielestä on hienoa, jos pystyy olemaan sitä mieltä, että sääli on myötätuntoa ja empatiaa siinä missä myötätunto ja empatiakin.

Olen tässä elämäni varrella ihmetellyt sanontaa:"sääli on sairautta" ja ollut useastikin sitä mieltä, että sanonta sisältää sivalluksen pehmytsydämisiä vastaan, että juuri myötätunto on pahasta kun sitä jollekin vieläpä osoittaa tai oikeastaan TUNTEE. (myötätuntoa tunnetaan, sääliä osoitetaan)

Itse sanonta aukeni vasta kun törmäsin mahdollisuuteen, että sanoilla sääli ja myötätunto on eroa... Ja tämähän on vain minua. Asian voi ajatella niinkin, että ihmiselle, jolle hymy ja nauru ovat sama asia, elämä on yhtä nauramisen riemujuhlaa. Ihmiselle, jolle sääli on empatiaa ja myötätuntoa aidosti, elämä kanssaihmisten kanssa on pehmeämpi paikka.

Itsellä ainakin särähtää korvaan tuo sääli. Aikapaljon liittyy sitten äänenpainoihin ja asenteeseenulosannissa, että vedänkö herneitä nokkaan toisen sanomisista kilon vai peräti kaksi :DDDD

Mutta ehkä se elämä muiden kanssa helpottuu jo siinäkin, kun hyväksyy enemmän emotionaalisia eleitä ilman tunteen paloa, eikä takerru jokaiseen tyhjältä tuntuvaan "hyvää päivää, mitä kuuluu" - lausahdukseen ärripurrinomaisesti..

*pitää vetäytyä jälleen miettimään omaa itseänsä ja huonoa käytöstä*