viime yönä, paraniko se nainen siitä vessa-ahdistuksesta ku en nähny ohjelmaa loppuun asti?
Pakkomielteiden vangit
ohjelma
8776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä hän parani vaivasta kognitiivisen käyttäytymisterapian avulla. Avaintekijänä siinä oli se, että terapeutti oikeasti tuli potilaan KOTIIN eli paikkaan, jossa pakko-oireet todella tapahtuvat. Meillä täällä Suomessa olisi paljon opittavaa. Luulenpa, että harva terapeutti Suomessa VIITSII tulla potilaan kotiin asti harjoittelemaan altitusterapiaa. Yleensä vain puhutaan "kauniita keinoja" potilaalle päästä pakko-oireista vain ja ainoastaan terapeutin TYÖHUONEESSA. Se EI minun mielestäni riitä.
on hyvä, kiva tietää että vaikeistakin pakko-oireista voi parantua, ei olisi tästä naisestakaa ohjelman alus uskonu, eikä siitä miehestä jolla piti olla niin siistiä ja lopuksi otti kaverin ja koiran asumaan samaan asuntoon. Mun ongelma on että on kertyny elämän aikana paljon kaikenlaista tavaraa ja muistiinpanoja, pitäis malttaa luopua, olen 45 vuotias yo-merkonomi, naimisissa, ei lapsia. Lääkkeenä mulla on seroxat 40 mg aamuisin ja tenox 20 mg yöksi, en oo käyny näis asiois lääkäris 10 vuoteen, tympii mennä. Olen ollu eläkkeellä psyykkisistä syistä jo yli 20 vuotta. Mua kiusattiin koulussa, ääntäni matkittiin. Mieheni on myös eläkkeellä kolarin vuoksi.
Minäkin olen ollut eläkkeellä OCD:n takia jo yli 20 vuotta. Välillä teen kyllä ruotsin opettajan töitä sekä käännöstöitä satunnaisesti sen verran kuin eläkkeellä oleva saa ansaita. Häpeätkö sinä tunnustaa, että olet psyykkisistä syistä eläkkeellä? Itse olen sitä useinkin hävennyt, koska tämä yhteiskunta näyttää aina vain enenevässä määrin arvostavan ns. "normaaleja" yksilöitä, jotka käyvät TÖISSÄ. Itse olin lähes koko kouluajan koulukiusattu (loppui vasta yliopistossa). Olen vahvasti sitä mieltä, että osasyynä pakko-oireiseen häiriöön sairastumisessani oli juuri koulukiusatuksi joutuminen. Olin kiltti kympin oppilas, jota oli kait helppo kiusata. Siinä oli varmaankin syynä kateus, jota kiusaajat kokivat minua kohtaan. Mitä mieltä sinä olet omasta sairastumisestasi, oliko koulukiusatuksi joutuminen kenties sinunkin kohdalla yksi osasyy?
Terveisin
Timo
niin olihan siinä yhdes jaksos siitä miehestä, joka sai vähennettyä sen tavarapaljouden terapeutin avulla :) Kokoontuuko Suomes niitä ryhmiä joista kirjoitit Paula Risikolle? Vieraille on helpompi mainita että mieheni on kolarin takia eläkkeellä kuin että olen psyykkisistä syistä eläkkeellä. Veljeni teki itsemurhan yli 20 vuotta sitte psyykkisistä syistä, oli rakennusmestari, jäi vaimo ja 3 pientä lasta, veljeni ei ryypänny eikä tupakoinu, oli kiltti. Nykyään näistä asioista on helpompi puhua ja on tullu uusia lääkkeitä. En ole halunnu tehdä tähän maailmaan lapsia kiusattavaksi, minua kiusattiin paljon koulussa ääneni ja kierosilmäni vuoksi. Silmää ei ole leikattu vieläkää, koska olisin kuitenki joutunu käyttämään laseja, mutta itsetunnolleni se olis ollu hyvä, varsinki liikuntatunneilla uimahallis, mutta onneksi siä ei enää tartte käydä. Ruokailuja jännitin niin paljo (kahvikuppineuroosi) että mulla oli omat eväät tai menin keittäjän huoneeseen syömään. Kyllä täs vuosien varrella on painoki vaihdellu ku jotku lääkkeet vaikuttaa aineenvaihduntaan.
Hei ja kiitos vastauksestasi!
Osuit naulankantaan, kun kysyit kokoontuuko Suomessa vertaisryhmiä. Googlen haulla "OCD-vertaisryhmä" saa tuloksena AINOASTAAN tämän minun itseni vetämän OCD-vertaisryhmän täällä Seinäjoella. Kirjoitinkin nyt sitten asiasta Paula Risikolle tällä viikolla, koska kyllä meillä Suomessakin TÄYTYY saada aikaiseksi jonkinlaista laajempaa vertaistoimintaa pakko-oireista kärsiville, kun kerta Ruotsissakin vertaistoimintaa vetävä potilasjärjestö on ollut toiminnassa jo tasan 20 vuotta. Ruotsin yhdistyksestä löydät tietoa netistä osoitteella www.ananke.org
Terveisin Timo
PS. Muuten, missäpäin asut ja voisitko kenties tulla Seinäjoelle 14.4.? Silloin vertaisryhmämme kokoontuu seuraavan kerran.
Yritän päästä sinne Seinäjoelle silloin 14.4. ilmoita viä tarkemmin paikka ja kellonaika. Onko teitä monta siinä ryhmäs ja mitä te siä teette? Maksaako se ja miten usein te kokoonnutte? Mun kielitaito ei oo riittävä suomentamaan tuota ruotsia (kone antoi uuden nettiosoitteen).
Ryhmä kokoontuu kerran kuussa. 14.4. kokoonnumme klo 12.00 Järjestötalossa, joka on lähellä rautatieasemaa. Ryhmässä meitä on tällä hetkellä neljä jäsentä, ja me keskustelemme sellaisista asioista, jotka koskettavat pakko-oireista häiriötä eri näkökulmista. Ryhmä on kaikille maksuton.
Hyvä tuo sarja, olen tainnu onnistua katsomaan jokaisen jakson, toivottavasti ainakin.
Voin myös suositella Franz Lidzin kirjaa Ghosty Men: The Strange but True Story of the Collyer Brothers and My Uncle Arthur, New York's Greatest Hoarders. Siinä kerrotaan hyvin miten voi käydä kun kerää liikaa kaikkea. Näin kun ei itsellä ole keräilyongelmaa niin kirja oli ihan viihdyttävä, tietty jos itse keräilee liikaa niin voi olla ahdistavakin.