Vaikka tämä on pitkä kirjoitus, toivon että lukisitte tämän ja neuvoisitte minua.
Teksti tulee muutamassa osassa, koska siitä tuli niin pitkä..
1. Onko joku/jotkut noista pojista kiinnostuneita minusta?
2. Millainen olen ulkonäöltäni, millaiseksi kuvittelisit minut?
3. Millainen luonteeni olisi kertomani perusteella?
4. Miten voisin saada lisää motivaatiota laihduttamiseen, elämäntilanteeseeni nähden?
5. Millaisia laihdutus vinkkejä teillä olisi minulle?
6. Kerro itse jotain.. mitä tulee mieleen tekstistä.
Olen 14v tyttö. Minulla on pitkät vaaleat hiukset ja siniset silmät. Minua on sanottu monta kertaa kauniiksi ja minulla on tälläkin hetkellä ainakin 4 ihailijaa.
En halua vaikuttaa itserakkaalta, enkä sitä todellakaan ole. Oikeasti pidän itseäni ihan nättinä, mutta inhoan kroppaani yli kaiken. En ole ylipainoinen, mutta läskiä löytyy :( Olen katsonut kroppaani ja jos läskiä lähtisi, olisin tosi laiha ! Kaikki sukuni naiset ovat olleet tosi kauniita, mutta kaikki sanovat minua kauneimmaksi. Siskoni ovat siitä minulle vähän kateellisia. Rinnat ovat isot ikäisekseni, ja niiden alapuolella oleva alue on tosi kapea (keuhkojen kohdalla) Olen yrittänyt laihduttaa monta kertaa, mutta motivaatio loppuu kuitenkin aikanaan hetkessä ja lihoan kaikki takaisin. Perheeni on köyhä, äiti on yksinhuoltaja, emmekä ole isääni yhteyksissä olleet moneen moneen vuoteen. Isä ei maksa meistä mitään. Meillä ei riitä ruokaa kaikille, eikä sossun muijat auta meitä yhtään. Ostamme halvinta ruokaa, joka ei tosiaankaan aina ole kovin terveellistä ja täyttävää eikä vähäkalorista. Kuitenkin äitini on idolini. Rakastan häntä ylikaiken ja hän on uskomattoman vahva ihminen. Hänen elämässään on tapahtunut paljon pahaa, mutta silti hän jaksaa olla monen lapsen yksinhuoltajana. Hän lopetti koulut kesken nuorena, että voisi elättää perheensä. Siksi hänellä ei ole mitään koulutusta, eikä työpaikkaa.
No, vaihdetaanpa aihetta. Poikiin.
Ihastuin seiskaluokan alussa luokkalaiseeni poikaan, ja hän minuun. Seurustelimme noin kuukauden ja sitten erosimme. Syy oli pojan harrastukset, jotka veivät hänen kaiken vapaa-aikansa. Kuitenkin, nyt vieläkin poika tykkää minusta ja haluaisi alkaa uudestaan, mutta me molemmat tiedämme ettei siitä tulisi enää mitään. Itsekkin rakastan tuota poikaa edelleen, vaikka haluaisin päästä jo yli hänestä. Se on kuitenkin niin vaikeaa, koska nään hänet melkein joka päivä koulussa, ja viikonloppuisin meinaan kuolla ikävään. Tekstaan tuon pojan kanssa tosi usein ja lähettelemme edelleen sydämmiä toisillemme. Me olemme molemmat aika ujoja.. Minua harmittaa edelleen että suhteemme piti päättyä niin typerän syyn takia. Olenko oikeassa siinä asiassa, että jos hän olisi todella rakastanut minua, hän olisi hankkinut sitä aikaa myös minulle?
Nyt olen pikkuhiljaa pääsemässä pojasta yli. En ole nähnyt häntä melkein viikkoon koulussa, koska olen ollut kipeänä. Minulla on myös lisää poikaongelmia.
Olen tutustunut rinkkiluokkaani paljon paremmin ja siellä on paljon kavereitani. Ala-asteella minulla ei ollut paljoa poikapuolisia kavereita, koska niissähän oli poikabakteereja.. :D
No, sillä luokalla kaikki pojat ovat kavereitani, he moikkaavat kun näkevät minut ja muutenkin juttelevat mukavia. Tässä on se huono puoli, etten osaa erottaa onko joku poika kiinnostunut minusta. Koska ennen minulla oli niin vähän kontaktia poikiin. No, tässä on nyt "muutama" poikaa :D
Teksti tulee muutamassa osassa, koska siitä tuli niin pitkä..
1. Onko joku/jotkut noista pojista kiinnostuneita minusta?
2. Millainen olen ulkonäöltäni, millaiseksi kuvittelisit minut?
3. Millainen luonteeni olisi kertomani perusteella?
4. Miten voisin saada lisää motivaatiota laihduttamiseen, elämäntilanteeseeni nähden?
5. Millaisia laihdutus vinkkejä teillä olisi minulle?
6. Kerro itse jotain.. mitä tulee mieleen tekstistä.
Olen 14v tyttö. Minulla on pitkät vaaleat hiukset ja siniset silmät. Minua on sanottu monta kertaa kauniiksi ja minulla on tälläkin hetkellä ainakin 4 ihailijaa.
En halua vaikuttaa itserakkaalta, enkä sitä todellakaan ole. Oikeasti pidän itseäni ihan nättinä, mutta inhoan kroppaani yli kaiken. En ole ylipainoinen, mutta läskiä löytyy :( Olen katsonut kroppaani ja jos läskiä lähtisi, olisin tosi laiha ! Kaikki sukuni naiset ovat olleet tosi kauniita, mutta kaikki sanovat minua kauneimmaksi. Siskoni ovat siitä minulle vähän kateellisia. Rinnat ovat isot ikäisekseni, ja niiden alapuolella oleva alue on tosi kapea (keuhkojen kohdalla) Olen yrittänyt laihduttaa monta kertaa, mutta motivaatio loppuu kuitenkin aikanaan hetkessä ja lihoan kaikki takaisin. Perheeni on köyhä, äiti on yksinhuoltaja, emmekä ole isääni yhteyksissä olleet moneen moneen vuoteen. Isä ei maksa meistä mitään. Meillä ei riitä ruokaa kaikille, eikä sossun muijat auta meitä yhtään. Ostamme halvinta ruokaa, joka ei tosiaankaan aina ole kovin terveellistä ja täyttävää eikä vähäkalorista. Kuitenkin äitini on idolini. Rakastan häntä ylikaiken ja hän on uskomattoman vahva ihminen. Hänen elämässään on tapahtunut paljon pahaa, mutta silti hän jaksaa olla monen lapsen yksinhuoltajana. Hän lopetti koulut kesken nuorena, että voisi elättää perheensä. Siksi hänellä ei ole mitään koulutusta, eikä työpaikkaa.
No, vaihdetaanpa aihetta. Poikiin.
Ihastuin seiskaluokan alussa luokkalaiseeni poikaan, ja hän minuun. Seurustelimme noin kuukauden ja sitten erosimme. Syy oli pojan harrastukset, jotka veivät hänen kaiken vapaa-aikansa. Kuitenkin, nyt vieläkin poika tykkää minusta ja haluaisi alkaa uudestaan, mutta me molemmat tiedämme ettei siitä tulisi enää mitään. Itsekkin rakastan tuota poikaa edelleen, vaikka haluaisin päästä jo yli hänestä. Se on kuitenkin niin vaikeaa, koska nään hänet melkein joka päivä koulussa, ja viikonloppuisin meinaan kuolla ikävään. Tekstaan tuon pojan kanssa tosi usein ja lähettelemme edelleen sydämmiä toisillemme. Me olemme molemmat aika ujoja.. Minua harmittaa edelleen että suhteemme piti päättyä niin typerän syyn takia. Olenko oikeassa siinä asiassa, että jos hän olisi todella rakastanut minua, hän olisi hankkinut sitä aikaa myös minulle?
Nyt olen pikkuhiljaa pääsemässä pojasta yli. En ole nähnyt häntä melkein viikkoon koulussa, koska olen ollut kipeänä. Minulla on myös lisää poikaongelmia.
Olen tutustunut rinkkiluokkaani paljon paremmin ja siellä on paljon kavereitani. Ala-asteella minulla ei ollut paljoa poikapuolisia kavereita, koska niissähän oli poikabakteereja.. :D
No, sillä luokalla kaikki pojat ovat kavereitani, he moikkaavat kun näkevät minut ja muutenkin juttelevat mukavia. Tässä on se huono puoli, etten osaa erottaa onko joku poika kiinnostunut minusta. Koska ennen minulla oli niin vähän kontaktia poikiin. No, tässä on nyt "muutama" poikaa :D
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ai että mitäkö tulee mieleen ku sun tekstiäs lukee? No ei oikei mitään, kukaan tommosia noin pitkiä selostuksia jaksa lukea!! Huoh liian pitkä ja liian paljon.
Ja yks vinkki: oot -96 eli 11 tai 12? Joten kärsivällisyyttä, tyttönen! Jos joku poika on sulle Se Oikea, ni se antaa kyllä odotuttaa ja tiiät lopulta itekki että kuka se on. Aika näyttää nääs ;) Jaksa vaan oottaa, ei sulla oo vielä mitään kiirettä (:
Ja et oo läski, oot sopiva. Ja kaunis ja nätti, usko ihmisiä kun ne sanoo niin. Vähän itseluottamusta hei!
-96 eli 14... ja se sano sen tos alussa -.-
Mä en oikeen tajunnu ton sun viestis ideaa, mut johtuu kai vaan siitä et se oli niin pitkä. Selostit vaan jostain sun kaveripojistas.
Ehkä tajuaisitte paremmin, jos lukisitte koko tekstin ja vastaisitte kysymyksiini .. -.-
siis.
1.jotkut voi olla kiinnostunu,epäilen kuitenkin,että se 9luokkalainen ei,kuitenkin on se ikäero..
2.Nätti,epäilen että olet juuri sopivan kokeinen.
3.luonteesta en osaa oikein kertoa,et varmastikkaan mikään lissu tai mikään,mut ei normi taviskaan. jotain siltä väliltä,en mä tiiä:D
4.siis sun elämäntilanne on aika perseestä,mulla vähän samantapanen mut pahempi. sun ei varmaan edes tarvitse laihduttaa,jos kerta pojille kelpaat.
5.ei oikeastaan mitään,et tarvitse:)
6.tekstistäsi tulee mieleen vain,että olet todella suosittu poikien keskuudessa,mieti niitä,jotka ovan isokokoisempia ja joita haukutaan,pojat vain pilkkaavat ja pitävät iha paskoina tyyppeinä.
mun mielestä sun kannattas ottaa vähän rennommin noiden poikien kanssa,mä oon -95 ja otan itekki ihana rauhallisesti(en mä ketään saiskaa ja välillä on semmonen olo että onneks ei ees oo ketää,sinkuna hauskempaa elää). mut jokanen tavallaan. tiiän mäkin paljon hyvännäkösiä jätkiä,niillä vaan on paljon parempaa mietittävää/tekemistä(on yleensä mua jonkuvarra vanhempia...). mut en jaksa enempä kirjotella,toivottavasti ymmärrät mun selostuksesta jotain:DD
Eihän meillä ole sen ysiluokkalaisen kanssa kun 2v ikäeroa? :X
Mutten jotenkin vaan osaa elää sinkkuna, tai ylipäätään ilman että olisin ihastunut johonkin..