Olen todenäköisesti raskaana (ei kylläkään varmaa vielä, mutta etukäteen tässä murehdin) emme ole käyttäneet ehkäisyä ja ne kerrat kun ehkäisy on ollut käytössä on kondomi haljennut.. nyt menossa kiertopvä 38 menkkakipuja mutta ei menkkoja... jo kolmas pvä. Jos nyt olisin raskaana tämä olisi toinen abortti. (2 abortti vuosi sitten) mutta ei nykyisen seurustelukumppanini kanssa. Olemme olleet puolivuotta yhdessä. Mies sanoi jos olen raskaana niin jos haluan pitää lapsen saan sitten leikkiä yksihuoltajaa mies on minua paljon vanhempi minä 20 hän yli kolmenkymmenen. Jos nyt olen raskaana en haluaisi tehdä aborttiakaan, mutta en haluaisi menettää poikaystäväänikään. Stressaa. Otin itseeni, kun hän sanoi noin.. sanoin hänelle, että oletko sitten niin valmis eroamaan.. en tiedä tarkoittiko hän tota todella, mutta hän tietää, että emme ole käyttäneet aina ehkäisyä joten kyllä hänen pitäisi tietää myös vastuunsa.. hän ei halua lapsia.. en minäkään välttämättä.. mutta äh.. olen confused.. olen niin varma, että nyt on käynyt vahinko puoli vuotta olemme pelleilleet tällatti olisi outoa jos nyt olisi vielä tuuria ettei tulisi vahinkoa. En tiedä olisinko valmis aborttiin/olemaan yksin..
2 abortti? Mies ei halua lasta.. confused!
ConfusedGirl
4548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
... ota se mukaasi sänkyyn, laita puhelin äänettömäksi, nosta jalat seinälle ja laita musiikki soimaan kovalle ja anna ajan kulua...
"hän ei halua lapsia"
Kysymys on siitä, haluatko sinä lapsia.
Päätös on TÄYSIN sinun, älä anna ukon mielipiteiden ja painostuksen vaikuttaa asiaan!! Hakeudu esim perhesuunnitteluneuvolaan juttelemaan ulkopuolisen ja ammattitaitoisen ihmisen kanssa tilanteesta.Voit myös soittaa johonkin tukipuhelimeen, esim. kriisikeskus, aborttitukipuhelin ym.
Itselläni on auttanut kun on päässyt purkamaan mieltä vähän jollekin ulkopuoliselle ja olen nyt sitten 9:llä viikolla raskaana, ja yksin.
Mies tuli ensimmäiselle neuvolakäynnille mukaan kun oli vielä siinä uskossa että aborttia tässä mennään nyt tekemään ja sitten on taas kaikki ennallaan ja voi jatkaa entiseen tapaan...Ei pahemmin välittänyt ehkäisystä vaikka aina asiasta mainitsinkin ja vielä erikseen muistutin "herkemmistä" päivistä...että eipä tuolloin pahemmin tuntunut haittaavaan raskaaksi tulon mahdollisuus, ehkäpä pitää aborttia ehkäisykeinona mitä se ei todellakaan ole!! Itse taas osittain halusin lasta...Vaikka kyllähän se vähän järkytti kun tästä tietää sain..mutta nyt onnellisena odottelen syksyä! :)
Yhdellä abortilla olen sydämeni särkenyt enkä toista enää todellakaan tosissaan halunnut tehdä vaikka tiesinkin yksin jääväni. Näin olisi ollut myös edellisen kanssa mutta tuolloin oli myös muita abortti päätökseen vaikuttavia tekijöitä. Kyseisen abortin jälkeen olimme tosiaan noin puolisen vuotta yhdessä jonka jälkeen suhde kaatui omaan mahdottumuuteensa. Itse en ole vieläkään päässyt yli abortista ja syytin siitä usein miestä joka siihen hieman myös painostikin vaikka päätös tosiaankin oli lopulta omani.
Raskaudenkeskeytys on iso päätös, kuten myös lapsen pitäminen. Jälkimmäinen vaan sujuu luonnostaan aborttiin tarvitaan omia toimia. Molemmat ovat sitovia ja koko loppu elämääsi vaikuttavia päätöksiä. Muista että jos raskautesi on vasta alussa sinulla on vielä kuitenkin viikkoja aikaa miettiä ratkaisuasi, keskeytyksen saa lain mukaan periaattessa kuka vaan aina viikolle 12 asti ja sen jälkeen lääketieteellisistä syistä luvanvaraisesti jonnekin rv 22 paikkeille muistaakseni.
Tsemppiä!!!
se nyt oli... sähän oot pelleilly lastes elämillä jo pitkään. Josko tällä kertaa osaisit kantaa vastuunkin mahdollisista seurauksista?