En voi kun ihmetellä, että miksi naiset ei voi antaa entisten miestensä elää elämäänsä rauhassa eron jälkeen.
Oman mieheni ex ei kuulemma paljookaan meteliä pitänyt niiden eron jälkeen, mutta annas kun se kuuli että minä olen kuvioissa. Alkoi ihan älytön kiusanteko ja häiriköinti.
Jos tuo ei ole mustasukkaisuutta niin mikä sitten ?
Kumma vaan että heidänkin erostaan oli kolme vuotta ennen meidän suhdetta.
Miksi hitossa naiset eivät osaa jättää mennyttä taakseen ?
Oman mieheni ex ei kuulemma paljookaan meteliä pitänyt niiden eron jälkeen, mutta annas kun se kuuli että minä olen kuvioissa. Alkoi ihan älytön kiusanteko ja häiriköinti.
Jos tuo ei ole mustasukkaisuutta niin mikä sitten ?
Kumma vaan että heidänkin erostaan oli kolme vuotta ennen meidän suhdetta.
Miksi hitossa naiset eivät osaa jättää mennyttä taakseen ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
-kään asiassa ei pidä yleistää.
Itse olen sellainen exä, joka antaa ex-miehensä elää omaa elämäänsä.
Mutta minun mieheni ex on juuri tällainen kiusantekijä, kiristäjä ja lapsilla uhkailija.
Me tapasimme monta vuotta heidän eronsa jälkeen ja lapset jo yläasteikäisiä nuoria, mutta
katalan exän keinot ovat loppumattomat.
Minä itse en millään tavalla häiriköi oman ex-mieheni uutta perhettä, siellä on ihanat sisarukset meidän yhteiselle lapsellemme ja mukava uusi puoliso exälläni.
Meidän erosta jo 10 vuotta.
Ja se että eroa ei olla puhuttu selväksi, jos ex vielä roikkuu,
no en tiedä.....mieheni ja hänen exänsä erosta on nyt jo 7v ja exä roikkuu silti.
Me olemme olleet yhdessä 4 vuotta.
Joten tuohonkaan selitykseen en usko, uskon että kyse on pelkästään tahallisesta ilkeilystä.
Minä olin eron tullessa kieltämättä mustasukkainen sillä ei ole helppoa kun mies muuttaa suoraan toisen naisen luokse asumaan. Mutta mustasukkaisuudesta huolimatta päätin jo silloin, että ex saa elää elämäänsä ihan rauhassa ja minä rakennan omaa elämääni. Onneksi olen päätökseni pystynyt pitämään enkä ole juurikaan ex:ään ollut yhteydessä muutoin kuin hänen aloitteestaan silloin kun hän haluaa lapsia tavata.
Jos puoliso muuttaa toisen luokse suoraan, on siinä kestämistä, ja mustasukkaisuus ihan oikeutettuakin!
Mutta sitä ei voi kuin ihmetellä, että vuosia eron jälkeen ex pillastuu. Näin kävi myös meillä. Mies oli ollut vuosia omillaan, mutta sättiminen, puhelimessa itkeminen ja valheiden levittäminen alkoi kun minä tulin kuvioihin. Lasta ei myöskään olisi saanut tavata, minä siis. Ja miehen olisi pitänyt viettää joulutkin exän ja lapsen kanssa. Oman uuden avomiehensä ex olisi jättänyt yksin joulunviettoon. ;)
Toisaalta se varmaankin tarkoittaa myös sitä, että toisen tuntee niin hyvin, ettei kestä nähdä tätä onnellisena ja rakastuneena. Ehkä se on myös viimeinen niitti ja vahvistus siitä ettei yhteiseloa kannata enää haikailla.
Ja helppohan siitä on kolmatta, vierasta osapuolta syytellä. ;)
Kirjoitat asiaa. Naiset antaa miestensä olla rauhassa niin kauan kun ex-mies on sinkku. Edes panoilla ja irtosuhteilla ei ole väliä, mutta auta kun kuvioihin tuleekin nainen joka niihin kuvioihin jää.
Toisaalta siten näen ettei naiset välttämättä olekkaan mustasukkaisia miehestä vaan lapsistaan. Sillä eihän lapsia esitellä näille panoille, kun taas vakituiselle naisystävälle kyllä. Tästä naisesta tulee osa lasten elämää, ja sitä ei kaikki naiset voi sulattaa.
Tokihan ex-nainen voi olla kade myös siitä, että tuo uusi nainen kokee miehen kanssa samalla tavalla ihania asioita kuin hänkin aikanaan, mutta uskon että ainakin osa mustasukkaisuudesta koskee nimenomaan lapsia.
samasta aiheesta. Kuka jaksaa.
Mitä provoa tuossa on.
Tuo on silkkaa faktaa !
keskustelua sinulta.
Kun et pysty/osaa/ymmärrä aihetta mistä puhutaan, niin syytät aina provoksi.
Jos sinä et osaa kerran aiheesta keskustella, niin voihan siitä olla hiljaa. Vai onko niin
että, olet koukussa tähän palstaan ja nettikirjoitteluriippuvainen ja jouten päivät pitkät.
Eli aikaa on lukea kaikki kirjoitukset ja mihin ei järjenvalo riitä, niin se on sitten sun mielestä provo?
Minä löysin toisen ja ero tuli. Miehelle otti todella kovalle, hänellä oli eron jälkeen useita virityksiä, joista useat hyvin vihamielisiä lapsille. Näiden noita-akkojen jälkeen mieheni löysi kivan naisen. Lapseni tykkäsivät hänestä. Koetin olla kuin kusi sukassa, että tämä kiva nainen pysyisi kuvioissa ja pysyikin. Lasten asioissa puhuin tuon naisen kanssa, koska isän kanssa ei voinut. Ostin uudelle naiselle joululahjankin ja kerroin, että meillä exän kanssa välit täysin selvät eli en ole koskaan mikään uhka heidän suhteelleen.
Joskus kirpaisi, kun lapset kertoivat, miten hyvää pullaa uusi nainen leipoo ja miten siistiä ja hienoa hänellä kodissa on. Juomalasitkin ovat kauniimmat, kyllä välillä vitutti...Kuitenkin koko ajan muistutin itseäni siitä, että omat lapsenihan saavat siitä hyvästä pullasta nauttia.
Menin sitten liian pitkälle ja tukeuduin pariin liikaa, rupesin uskomaan, että minulla on oikeasti pari, joka jakaa lasten kasvatusvastuuta kanssani. Sitten he ottivat yhteyttä lastenvalvojaan ja vaativat yksinhuoltajuutta. Teesi oli se, että joutuvat toimimaan minulle ilmaisena lastenvahtina kolmivuorotyöni takia.
En uskonut korviani, olin luullut, että isä haluaa tavata lapsiaan, en uskonut, että he kokevat olevansa ilmaisia lapsenvahteja, kun lapsi kuitenkin oli max. 5 pv/kk heidän luonaan. Määrä vastasi tapaamissopimusten päiviä. En enää sen jälkeen heiltä hoitoapua pyytänyt koskaan, lapsi sai mennä isälleen, kun halusi, mutta muuten hoidin työvuorojeni lastenvahtivuorot toisin.
Tämän jälkeen isä soitti lapselleen ja vaati kaikkia antamiaan syntymäpäivä ja joululahjoja takaisin, koska pariskunta luki ne kuuluvaksi omaan irtaimistoonsa. Lapseni ei enää tämän jälkeen halunnut tavata isäänsä moneen aikaan. Kun taas halusi, asia oli minulle ok. En itse koe koskaan vaikeuttaneeni lapsen ja isän tapaamisia ja tämä on minulle kunnia-asia. Helppoja nämä asiat eivät ole...