Onko 17 vuotias mielestänne liian nuori äidiksi? Itse kuukauden päästä 17 ja saatan olla raskaana. Pelottaa poikaystävän sekä äidin reaktio asiasta. Myös opiskeluun liittyvät asiat mietityttävät, jos olen raskaana ja lapsen aion pitää. Ääh hermostuttaa kauheasti ja asia pyörii mielessä. Itse kyllä ajattelen, että olisin valmis äidiksi.
mitä mieltä..
janiiina---
4269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hetkeäkään, ettet olisi valmis luopumaan lapsesta, sinun ei kuuluisi tehdä niin. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan - ne ovat lahja. Oletko missä opiskelemassa? Aina voit keskustella opettajasi kanssa mahdollisesti siitä, voisiko sinulle pitää ns. varapaikkaa tietyn aikaa. Edellyttäen tietysti että jatkaisit opiskelujasi äitiysloman päätyttyä. Mutta suosittelen tietysti, että pidät äitiyslomaa niin kauan kuin koet tarpeelliseksi, koska lapsesi on vain kerran pieni, ja vaikka se rankkaa onkin (omasta kokemuksesta sanon, itselläni tyttö pian 2 kk), sinua kyllä kaduttaisi myöhemmin jos kiirehdit vauva-ajan ohitse.
Ja ihan ensiksi suosittelen tekemään testin varmistaaksesi asian. Koska sinun on turha käydä noita kysymyksiä päässäsi pelkän luulon vuoksi. Kun asia on varmistunut, otat asian puheeksi ajan kanssa perheesi ja poikaystäväsi kanssa. Aluksihan se voi tulla yllätyksenä, aivan kuten sinullekin. Toivotan onnea sinulle, olit sitten raskaana tai et ja tsemppiä.
Niin ja ongelma oli? Kyllä susta ehkä tuntuu että olet valmis äidiksi, mutta sitten kun se lapsi on sulla käsissä ja se rajottaa sun seuraavaa 18vuotta niin voi olla että kadut.
ed. kirjoittaja puhuu lapsesta, kuin se olisi elämän suurin virhe? Puhut kai omasta puolestasi, sääli käy lapsiasi.
Minä olen 20 vuotias ja odotan esikoistani viikolla 31 1.
Silloin kun sain tietää raskaudestani pidin itseäni aivan liian nuorena äidiksi. Ja äitini ei meinannut sulattaa asiaa ollenkaa, mistä ehkä nyt johtuu että ajattelen vieläkin lapsen saamisen olevan "kamalin" asia mitä elämääni voi tulla. Näen vaan kauhukuvia siitä kuinka lapsi ei koskaan nuku ja itkee vaan, enkä osaa tehdä mitään. Ja tämä johtuu varmasti siit' että minua ei kukaan ole kannustanut pitämään lasta! On alkanut jo ärsyttää kyselyt sukulaisilta siitä enkö miettinyt aborttia ja kuinka tänä päivänä on kaikki katusmuspilleritkin. Ja näitä kysymyksiä saan kuulla vieläkin. Olenkin vaan sanonut että no abortti on tässä vaiheessa hieman myöhäistä.
Mutta kuitenkin olen raskauden myötä alkanut jotenkin uskomaan että pärjään ja olen siitä todella onnellinen etten kuunnellut muita kuin itseäni. (Tietysti lapsen isää joka halusi lasta enemmän kuin mitään, omien puheidensa mukaan. Ja sitten hän jätti minut ja nyt olen sitten yksin vauvan kanssa.)
Minä olen myös nuorempana tehnyt abortin äitini ja silloisen poikaystäväni painostuksesta. Ja katunut sitä jälkeenpäin!
Mutta älä anna muiden päättää puolestasi pidätkö vai etkö pidä lastasi. Koska se olet kuitenkin sinä kuka sen päätöksen kanssa elää ja kantaa siitä vastuun.:)
Onnea sinulle mitä ikinä päätätkin!