perinneruoka on "kroppkakor"jota valmistin tänään. Useimmat eivät varmaan ole syöneet niitä, mutta kun oli jäännyt erä perunamuhennosta päätin tehdä niitä.
Siinä lisätään muussiin 1 kananmuna ja vehnäjauhoja ja vaivataan taikina, josta pyöritellään pyöreitä pikkupullia.
Silavaa ruskistetaan pannulla pieninä nokareina sipulin kera(käytin Amerikan pekonia) ja taikinapalloihin tehdään kolo, joka täytetään silavasilpulla ja ummistetaan. Keitetään suolatussa vedessä n.12 min. käännetään kerran ja reikäkauhalla nostellaan vadille. Syödään voisulan kanssa.
Tuhtia tavaraa on. Toinen vanha perinneruoka on Turun saaristossa opittu "pälsabborre" jota en tee muulloin kuin siellä, jos ahvenia on tullut runsaasti.
Siinä kuoritaan kattilallinen perunoita, riippuen syöjämäärästä, ja peratut isot meriahvenet päineen ladotaan perunoiden päälle.Suolaa on hierottu ahveniin ja suomustamatta ne ladotaan kattilaan perunoiden päälle. Annetaan hiljaisella kiehua tunnin verran, jonka jälkeen kalat nostellaan vadille, ja suomut ovat auenneet kuin turkki.Liemi siivilöidään, joka on aivan keltainen ahventen rasvasta.
Pari perunaa lautaselle, ja kauhallinen lientä johon ripoteltu runsaasti saariston villiä ruohosipulia perunat muusaten vahvaan liemeen on maukasta. Kala otetaan lautaselle ja avataan leveäksi ja nostellaan selkäfileet suuhun, sivuruodot poistaen ja nahka suomuineen jää lautaselle. Meriahvenet ovat lautasen pituisia, yksi kerrallaan niitä popsitaan, ja koira hotkaisee nahat päineen.
Kaksi vain on minulla käytössä perinneruokaa, muistatteko ehkä lapsuudestanne muita ?
Siinä lisätään muussiin 1 kananmuna ja vehnäjauhoja ja vaivataan taikina, josta pyöritellään pyöreitä pikkupullia.
Silavaa ruskistetaan pannulla pieninä nokareina sipulin kera(käytin Amerikan pekonia) ja taikinapalloihin tehdään kolo, joka täytetään silavasilpulla ja ummistetaan. Keitetään suolatussa vedessä n.12 min. käännetään kerran ja reikäkauhalla nostellaan vadille. Syödään voisulan kanssa.
Tuhtia tavaraa on. Toinen vanha perinneruoka on Turun saaristossa opittu "pälsabborre" jota en tee muulloin kuin siellä, jos ahvenia on tullut runsaasti.
Siinä kuoritaan kattilallinen perunoita, riippuen syöjämäärästä, ja peratut isot meriahvenet päineen ladotaan perunoiden päälle.Suolaa on hierottu ahveniin ja suomustamatta ne ladotaan kattilaan perunoiden päälle. Annetaan hiljaisella kiehua tunnin verran, jonka jälkeen kalat nostellaan vadille, ja suomut ovat auenneet kuin turkki.Liemi siivilöidään, joka on aivan keltainen ahventen rasvasta.
Pari perunaa lautaselle, ja kauhallinen lientä johon ripoteltu runsaasti saariston villiä ruohosipulia perunat muusaten vahvaan liemeen on maukasta. Kala otetaan lautaselle ja avataan leveäksi ja nostellaan selkäfileet suuhun, sivuruodot poistaen ja nahka suomuineen jää lautaselle. Meriahvenet ovat lautasen pituisia, yksi kerrallaan niitä popsitaan, ja koira hotkaisee nahat päineen.
Kaksi vain on minulla käytössä perinneruokaa, muistatteko ehkä lapsuudestanne muita ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ajat ja olosuhteet lapsuuden kodissani olivat ne mitkä olivat. Äiti teki joskus piimävelliä. Yläsavolaiset muistanevat myös 'öökröötän'. Jotain munakokkelin tapaista, hyvää.
Sitävastoin on ternimaidosta tehty vasikan tanssi hyvin tuttua , karjatilallisajoista. Muistan aina kun Sipoon Kunnan terveyskeskuksesta oli delegaatio tilakäynnillä, tarkastuksella, missä tutkittiin maatalouslomittajien työturvallisuus olosuhteita. Tarjosin koko seurueelle vasikan tanssia , kanelin maidon ja sokerin kanssa:D
Hieman häpeillen kysyivät kehtaako ottaa lisää ? No nauraen sanoin, että meillähän sitä tulee, ja kyllä nauttivat!---- oli 4 litran uunivuoka piripintaan tehtynä. Saisipa sitä nyt....
olen tehnyt Tataarien piirakoita, erona vain se ettei taikinapullaa ummisteta vaan taputellaan levymäiseksi
ja täyte voi olla myös jauheliha maustettuna , Reunat vain painellaan täytteen ympärille, niin että jää osa nä'kyviin. Lettupannulla paistaen molemmin puolin saa ne kauniin muotoisiksi. Valkosipuli kuuluu Tataarien piirakoihin ehdottomast mausteena. Lihaliemen kanssa täys ateria joskus ja venäläinen suolakurkku ja smetana hunajan kanssa.
Meillä tehtiin perunapuuroa, jota ei tule tehtyä enää.
Hyvää se kyllä oli, jos sai voita siihen silmään. Usseimmiten kuitenkin pelkän maijon kanssa me syötiin. Mutta se maito oli kyllä vahvaa sillon. Joskus limppisoppaa tehtiin se oli jo juhlaruokaa, kun mummo ja vaari oli kylässä ja mummo sen tekikin. ¨'
Joskus oli vasikka teurastettu ja tehtiin hyytelöä ja vasikan vatkulia. Kerran vaan minun lapsuutessa sen muistan. Se hyytelö oli melkein lankoja vaan, mutta tosi hyvää se kirkas siinä.
jonka olen syönyt, oli Skånelainen tapa valmistaa se.
Siinä oli käytetty kastikkeena kinkun rasvaa, joka uunipellille oli kerääntynyt. Normaalisti suolavedessä keitetyn livekalan päälle kaadettin sitä kinkun rasvaa sulana, ja isäntä laittoi sinappia sekaan. Minä nautiskelin sen ihan sellaisenaan, enkä voi kieltää etteikö se ollut hyvää.
Itse laitan sen perinteisesti valkokastikkeella, johon laitan kyllä voita, mutta voisulan kanssa en lipeäkalaa syö, ihan vaan sen vuoksi, etten enää kuluta niin paljon:D
Mutta kinkunrasvan kanssa oli kyllä unohtumattoman hyvää. Tuo rasvan saanti on kyllä välttämätöntä meille, aivommekin tarvitsevat rasvaa, ottavat energiansaamisesta 20% vaikka ovat suhteessa painoomme niinkin pienet.