Miten voi käydä näin, että rakastuu toiseen ihmiseen, vaikka oma suhde sekä oma puoliso on erittäin hyvä ellei täydellinen? Meidän suhdetta kadehditaan, meitä pidetään erottamattomina, vaikka mitä vertauskuvia elämän aikana olemmekaan kuulleet.
Se oli kiinnostusta ja ihastusta ensi näkemältä, se oli sellainen outo tunne vatsan pohjassa sekä sydänalassa vaikkei oltu edes puhuttu. Se siis kolahti HETI. Pahinta tai ihaninta on se, että tunne on molemminpuolinen, kiihkeä, odottava, täynnä tunteita.
Tiedän etten tule koskaan vastaavanlaista tuntemaan ketään kohtaan, tämä on niin ainutlaatuinen tunne, molemmille. Hän tuntui heti niin kiinnostavalta, tutulta, kiehtovalta. Kukaan muu ei ole saanut minussa aikaan sitä mitä hän on.
Olenko elänyt yhden ja ainoan Oikean kanssa lähes koko elämäni vain siksi, että tämmöinen haaste heitetään eteeni? Ja vielä ilman käyttö-ohjeita!
Se oli kiinnostusta ja ihastusta ensi näkemältä, se oli sellainen outo tunne vatsan pohjassa sekä sydänalassa vaikkei oltu edes puhuttu. Se siis kolahti HETI. Pahinta tai ihaninta on se, että tunne on molemminpuolinen, kiihkeä, odottava, täynnä tunteita.
Tiedän etten tule koskaan vastaavanlaista tuntemaan ketään kohtaan, tämä on niin ainutlaatuinen tunne, molemmille. Hän tuntui heti niin kiinnostavalta, tutulta, kiehtovalta. Kukaan muu ei ole saanut minussa aikaan sitä mitä hän on.
Olenko elänyt yhden ja ainoan Oikean kanssa lähes koko elämäni vain siksi, että tämmöinen haaste heitetään eteeni? Ja vielä ilman käyttö-ohjeita!
Vastaukset 20
Vanhimmat
naiselle vai miehelle?
tätä hänelle, muuten vain hämmästelen elämän ihmeitä...mutta miehestähän tässä on kyse.
elämästäni samantapaisen asian. Ihmettelin ja ihmettelin, kerroin hyvälle ystävälleni juuri noilla sanoilla omasta parisuhteestani. Hän oli viisas. Ohjasi ajatuksiani, pisti miettimään todellista tunteitteni tilaa, olenko onnellinen, tyytyväinen olemassaolevaan. Aikani kielsin ja sitten totesin hänen olevan oikeassa. En ollut onnellinen.
Ihastuin ja rakastuin, hain sisältöä ja tunnetta elämääni.
Haaste on kova, voimia sinulle!
että varatuillekin joskus käy noin, ettei me sinkut aina ihastuta vääriin ihmisiin. Eihän ihastumisessa ole pahaa, mutta se on kiva, kun sellainen juttu tapahtuu eikä siihen löydä keinoja kontrolloida. Koko elämä menee sekaisin. Voin kertoa kokemuksesta, että myös ihastumisen tunteet muuttuvat. Ne ei kestä ikuisesti. Aluksi on auvoista. Sitten tulee ongelmia ja esteitä. Lopulta kaikki asiat menevät totaalisesti solmuun ja kadut, miksi koskaan menit ihastumaan. :)
musta tuntuu että tämä ei......
Kadehtiminen ja kadehtimisen luuleminen, molemmat yhtä turhia ajanvietteitä. Eipä käy katteeks, että sinäkin viihdyt näillä palstoilla.
Buuuaaaaahhhaahhhhahahhhaaaa
kommenteista näkee heti, miksi niiden kirjoittajat ovat alun perinkin joutuneet katkerina Ikävä-palstalle...
voisit vaikka vain nauttia tunteesta ja antaa elämän tuoda tullessaan jotain tai
koettaa varmistaa ihastusta vaikka yrittämällä juttelua niistä näistä..kaverustua ensin..sillä toihan on vain ihastusta vielä!
Tai voisit yrittä asettaa sen raameihin, olisiko oma suhde nyt kriisissä jos tulee ihastus, oletko saanut huomiota, oletteko olleet kiireisiä viimeaikoina...Olisiko keskustelu kumppanin kanssa paikallaa, jossa juttelisitte..voisit vaikka sanoa että olette mielestäsi etääntyneet, että tuntuuko kumppanista samalta ja voisiko sille tehdä jotain.
Älä vedä ittees jojoon pelkän ihastuksen vuoksi, siis pidä jalat maassa ja ei se maailma tähän kaadu!!!:D
Tai ehkä sun kannattas miettiä sitä avioliittolupausta, jonka oot antanut. Oot luvannut rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Koko elämänsä naimisissa olleet tietää, että ihastumisia tulee, mutta on valintakysymys lähteekö uskottomuuden tielle ja avioliittoa särkemään.
Leikitelläänpä ajatuksella että heittäytyisit tähän suhteeseen. Suhteesta voi tulla intohimoinen, myrskyisä ja kiihkeä. Ja lyhyt. Jäät kiinni. Miehesi jättää sinut. Erosta tulee riitaisa. Lyhyt intohimo tuhoaa monen ihmisen elämän. Ja jäät yksin palaneiden raunioiden keskelle. Tuollainen ihastuminen on useimmiten pelkkä hullaantuminen, joka johtuu seksuaalisesta vetovoimasta ja intohimosta. Kannattaako sellaisen vuoksi uhrata monen vuoden vakaa suhde, luottamus, sielunkumppanuus ja todellinen rakkaus? Sellainen joka ei hylkää intohimon laannuttua?
ja oikein neuvottu, jos kerran on hyvä aviosuhde! Täytyy muistaa että ei pitkä liitto ole tae yhteydestä ja , että kaikki olisi selvää. Tiedän, kun mies ihastui ja rakastui inhimilliseen ihmiseen, kun oli yksin vaikka aviossa eikä ollut seksiäkään, sai hän valittavakseen kahdesta. Mies valitsi ja oli Mies .
Mistäkö tiedän ?!
Aloituksessani vain ihmettelin, miten voi käydä näin? Toivoen tottakai samalla, että jotkut saman kokeneet ottaisivat kantaa, kertoisivat omista "selvitymistarinoista" jne. Kuten tuossa jo pari naista kertoikin, kiitos heille siitä.
En ole nyt tekemässä mitään siirtoja vaikka sen kuvan ehkä tuosta saattaakin saada, kun kuvailen fiiliksiä, se ei ollut tarkoitukseni. Tuohon pakko kommentoida jotain, kun nim."NeuvojaNaiselta" sanoi ,että tuohan on ihastusta vielä, niin ei se kyllä ole enää sitä. Tätä on kestänyt monta vuotta, itseasiassa yli kolme vuotta jo..
Avioliitossa emme elä, pitkään kestäneessä suhteessa kyllä, joka on mahtava ja hyvä, perustuu toisen arvostukseen, rakkauteen, välittämiseen, kaveruuteen, eikä edes rakkaus tai seksielämä ole hiipunut. Emme ole etääntyneet toisistamme, kiireistä elämää vietämme kyllä. Stressi on läsnä kolmantena pyöränä ;)
Miettisin illalla pitkään olenko onnellinen. Paljon löysin vikaa puolisostani mutta myös itsestäni. Kukaan ei ole täydellinen. Enkä sitä haekaan.
Onko tämä sitten joku ikäkriisi...Sitä olen myös pohtinut. Olen 44 vuotias, jokin 5kympin kriisi tulossa...
miettiä kyllä miksi mietit, jos on niin hyvin ?! Ihastukseni kanssa silloin ei ollut seksiä ja silti annettiin valinta, joka tosin oli vain syy antaa syy minulle tulevasta erosta, kun en muita syyttele.Tiesin silti eron tapahtuvan?!!! Tuli vain,tilanne selvittää näin ja paeta totuuksia. Totuudet voi olla heikko itsetunto, joka ei muita "toisia"kestä ja onko kaikki asiat, niin selvät,eikö koskaan tule mieleen miksi hänen kanssa olen mennyt jne.. vai ollaanko kuitenkin kulisseissa.Meidän mielestämme oltiin kulisseissa, koska oli jotain minkä joku muu voi antaa siis SYDÄN YSTÄVYYS.
Ilmoitat kumppanillesi että olet rakastunut ja ...
Tilanne ei sisäisesti helpolla muutu, jos rakastaa ja ei tarvitsekaan. Itse menin pian uudelleen ja tietty olisin hänet jonka vuoksi/valinnan teinkin valinnut, jos olisi niin yksinkertaista, mutta nyt eletään näin tänään mitä "huomemma" tulee jää nähtäväksi...
Hän on elämääkin suurempi aarre minulle vieläkin, nyt on vain kaikki muuttanut muotoaan .
Onko ikäkriisi jos ihastuu rakastuu, löytää mitä on aina kaivannut, mutta sääli vain niin monasti se tulee yllättäin ja aika sekä tilanne sotivat vastaan.En usko että aito rakkaus katoaa koskaan se olisi jo
kadonnut. Tarkoitan rakkautta syvällä sydämestä tulevaa, jonka jokuset saavat kokea ja ikävä ....
Onnea taidat jo tietää mitä teet, kerroin samalla omaa kokemustani ja korostan vielä, että tulessa
tutkitaan mikä kestää eli jos haluat todella vastauksen ELÄ avoimin kortein,niin ei tarvitse katua myöhemmin eli jos jatkat ja kumppanisi kohtaakin unelman ?!Tsemppiä :) elämä jatkuu. . . . . . . . . . . . . .
Tuntuupa tutulta, ikä ja kaikki..
tuli vastaus väärään kohtaan, puhun alkuperäisetä kirjoittajasta tietysti.
että aina pitäisi olla joku kriisi, jonka taakse voi kaikki asiat painaa tai että elämää elettäisiin periodeissa, että esim. nyt seitsemän vuotta on tätä ja sitten kriisi ja sitten kymmenen vuotta tuota ja kriisi. Tämä on enemmänkin elämää, jossa ihminnen koittaa selviytyä ensinnäkin opiskeluista, töistä, asumisista ja kamppailla terveyden ym. kanssa. Sitten on tunne-elämä, johon kaivataan tiettyä voimakkuutta ja omien heikkouksien hyväksymistä, että on turha yrittää olla täydellinen. Sitten on seksielämä ja fyysiset tarpeet. Aina joku asia uupuu. Kun esim. talous ym. on kunnossa, hiipuu tunne-elämä ja ei löydy vastaavuutta sieltä saralta. Tai sitten terveys voi pettää. Tai sitten elää ystävyyssuhdetta, mutta seksiä ei ole. Ihminen tietysti toivoisi, että kaikki jutut olisivat hyvin, mutta kyllä minusta tuntuu, että pettymykset tuovat sitä kasvua ja suolaa. Oppii arvostamaan päiviä, joita elää. Tämä päivä oli hyvä päivä. Huonoina päivinä oppii arvostamaan hyviä päiviä.
Onneksi ei kuitenkaan minulla.. Kannattaa varmaan miettiä et elätköhän ihan oikeanlaisen ihmisen kanssa.
aika harva elää oikeesti oikean kanssa,enempikin se kakkos vaihtoehdon kanssa kun ei osaa yksin olla eikä sitä just oikeeta itelleen saa syystä taikka toisesta.tyydtään vaan oleen paremman puutteessa ja hoetaan itelleen että näinkin menee,on i h a n kiva.just joo ja silleen.
Itse en pystyis tekemään niin. Kannattaa varmaan siinä tapauksessa ensin erota.. Mut voihan se olla et pettäminen onnistuu toisilta paremmin kuin toisilta. Tiedä häntä..
Ihmiset ovat ihmisiä, eivät toistaan ihmeellisempiä. Kerrankos sitä ihastuu/rakastuu toiseen, mutta eläminen yhdessä ei ole oikeampaa kenekään kanssa. Elämä on samaa arkea, samoilla arkisilla ongelmilla höystettyä jokaisella parilla.
kyllä se perus arki sen ihanaman kans maistuu paremmalta,tajuuks eron häh? !