Ei kyllä tämä menee ihan mahdottomaksi. Sairaanhoitajilla ei ole sellaista koulutusta että he voisivat kirjoittaa reseptejä. Mitähän vielä? Tämä menee aina vain hullummaksi Suomessa. Ja asiakas, kuluttaja kärsii. Vain lääkärillä on osaaminen reseptien kirjoittamiseen.
Sairaanhoitaja kirjoittaa reseptin?
lekuri terv.kesk
252599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
...no, leikitään niin pitkään, kunnes se vahinko sitten viimein tapahtuu. Saapahan sitten taas valvira oikein julkisesti hämmästellä, että "...miten ihmeessä tämä on mahdollista. Voi voi, kun on täysin yllättävää. Meillä ei ollut mitään tietoa..."
kateellinen, itselläsi ei taida olla taitoja mihinkään muuhun kuin lööppien kirjoittamiseen.
Sairaanhoitajat on yhtä päteviä, kuin lekurit, se reseptin kirjoittaminen ei ole mikään ihme juttu, nytkin me sh:t pyydämme lekuria kirjoittamaan ne rec, kun näemme tarpeen, että se siitä. Älä vastaa, mettään menee kuitenkin.
Vain lääkärillä on oikeus tehdä diagnooseja ja vain diagnoosin perusteella voi määrätä lääkkeitä. Jos jotain menee vikaan potilaan kohdalla jolle reseptinkirjoitusoikeudellinen hoitaja on antanut reseptin niin vastuu on aseman ylilääkärillä. Joka ei ollut potilasta nähnytkään.
Miksi lääkärin työtä siirretään hoitajille, joilla ei ole siihen lainmukaista oikeutta kun samalla siirretään sihteerin töitä lääkäreille?
Mikseivät koulutetut ihmiset voi tehdä niitä töitä joihin se koulutus on saatu???
Miksi kroonisiin sairauksiin määrättyjä reseptejä pitää kumileimasimen tapaan uusia vuosittain, on ehdotettu että lääkäri voisi määrätä lääkkeet esim. kolmeksi vuodeksi.
Eikö kukaan nyt osaa ottaa oikeita ohjaksi siellä hallintopuolella käsiin?
kolmeksi vuodeksi eteenpäin, koska kroonisissakin taudeissa pitää ottaa väliverikokeita - esim. verenpaineessa saattaa herkästi tulla pahoja munuaisongelmia, ja siksi niitä paineita on seurailtava ja lääkitystä muokattava. Ihan sama on diabeteksen suhteen, on seurattava säännöllisesti, katsos kaikenlaista liitännäissairautta liittyy diabetekseen, kuten silmäsairautta, ihosairautta, verenkiertoelimistön sairautta jne. Ei voi määrätä vain suoraan kolmeksi vuodeksi lääkkeet ja sanoa, että juu, tuupa kuule sitte kolmen vuoden päästä näytille.
Diagnoosin teko - no, jos oikein ymmärsin, niin ainoa missä tekee diagnoosin ovat nuo kaksi tulehdussairautta ja niinhän tekee nytkin useimmiten SH sen virtsakokeen oton tai nielunäytteen oton pikatestinä ja hakee nyt sitten antibioottireseptin lääkäriltä, mutta siis dg. perustuu siihen testiin.
Juu, nyt varmaan sitten Lääkelaitos tai kuka lie sitä Pharmacaa laatii, tekee sairaanhoitajille oman Pharmacan, jossa on kaikki antibiootit käyttötarkoituksineen ja annosteluohjeineen pikkutarkasti lueteltu, samoin kuin sitten nuo dm-, rr-, sydänlääkkeet. Ettei sitten SH vahingossa määrää vaikka hevosantibiootteja ihmiselle!
Noo, diagnoosin teosta - se nyt on vähän niin, että SH se saattaa sanella lääk.lis:lle ne diagnositarpeet nykyäänkin, ja lääk.lis. sitten syyllistyy ilmeisesti virkavelvollisuuden laiminlyöntiin, kun potilasta tutkimatta tekee hoitopäätöksiään. Mutta siis, tämähän kierretään syyllistävänä asiana, kun sanotaan vain, että hoitaja ei tee diagnoosia, jätetään mainitsematta lääk.lis:n syyksi se, että jaa, jäi tutkimus tekemättä!
Et ole nyt perillä asiasta. Nykyratkaisun tilalle on ehdotettu, että nimenomaan pitkäaikaissairauksiin voisi mieluummin määrätä pidemmät reseptit. On sitten jokaisen potilaan omalla vastuulla käydä määrätyissä välitarkistuksissa. Mutta joka vuosi ei tarvitsisi uusia niitä "elinikäisiä" reseptejä. Että paras vaan että lopetat itseksesi nauramisen. Ja hoidat faktat kuntoon.
Etkä millään vetoamisilla "nykykäytäntöihin" voi kumota vallitsevaa lainsäädäntöä. Lääkäri tekee diagnoosin. Ei sairaanhoitaja.
mitään tässä kumoamassakaan, sinä et nyt ymmärtänyt: Kun nykyään menee niin, että sh/hoitaja sanelee mitä on, ja lääkäri potilasta tutkimatta tekee hoitopäätökset - eli lääkäri tekee virheen, mutta jos asiasta joku soppa syntyy, niin asia kuitataan vain näin: huomautetaan lääkärille, ettei hoitaja tee diagnoosia.
Ei siis sanota suoraan, että lääkäri teki virkavirheen.
NIIN.
Ja tässä ei ole kysymys siitä että ollaan muuttamassa käytäntöjä että saakin kirjoittaa kolmen vuoden reseptit. Ja potilas on tyytyväinen, eikä siis tule määräaikaistarkatuksiin - niinhän siinä käy - hakee vain reseptin lääkkeet apteekista.
Että näin.
Hoida faktat kuntoon - no joo, potilaan vastuulla tässä on moni muukin asia. Mutta siis se peli ei tule toimimaan, että kirjoitetaan ELINIKÄINEN resepti, ei toimi, ei tulla tarkastuksiin, ja syödään sitten tehottomia tai vääriä lääkkeitä. Että näin. Kyllä se vastuu on kuitenkin hoitavalla lääkärillä sittenkin. Mutta olkoon, sinähän tämän nyt tiedät. Juu, ja elinikäiset reseptit, niin, sitten kun delaa, niin kukas tarkistaa apteekissa kenelle niitä lääkkeitä haetaan.
Kaiketi se sinun tietämäsi elinikäinen resepti sitten liittyy niihin sähköisiin resepteihin - niin nehän ovat siellä arkistossa mukavasti näkyvissä apteekissakin - ikään kuin käyttöseurantana.
Asioilla on puolensa, eikä heti pidä nähdä punaista että mitä v:ttua tuut sönkkään!
oli kyllä aika hyvin faktat hallussa.
Tuossa esittämässäsi mallissa lääkäri on tehnyt diagnoosin. Hänelle on esitetty joukko faktoja, joiden perusteella hän on OMAN harkintansa mukaan päätynyt diagnoosiin ja hoitoehdotukseen. Jos kyseessä on tusinatapaus, niin on jopa toivottavaa että fiksu hoitaja saattaa jopa päätyä samaan eli saattaa kokea tekevänsä jo valmiiksi lääkärin työt. "Hmm, kirvelyä virtsatessa, testi sopii tulehdukseen, pitäisiköhän saada sellainen samanlainen resepti jonka lääkäri antoi eilen samanikäiselle tällä samalla alueella kun kumpikin oli ihan perusterveitä, ei helvetti, niinhän se lääkäri sitten tässäkin määräsi, minä hoitajana ratkaisin potilastapauksen ja kannan sitten vastuun, apua..?" Lääkäri voi hyvin tehdä diagnooseja jopa tapaamatta potilasta, herää tähän päivään. Diagnoosi on juridinen numerokoodi. On niitä muitakin kuin niitä angiinoita ja pissatulehduksia. Mihin sinä sitten vedät rajan? Minkä diagnoosin annat vielä hoitajalle? Kaikki? Mikset? Missä se raja on? Montako työvuotta käytetään riskirajojen hakuun? Eikä tehdä oikeita töitä?
Kirjoitin pitkäaikaissairaiden "elinikäisistä" resepteistä, joita ei kolmivuotisella reseptillä sitten tarvitsisi uusia joka vuosi. Huomasitko lainausmerkit? Huomasitko kolmivuotisuuden? En kirjoittanut mitään EINIKÄISISTÄ resepteistä. Koetetaas pysyä asiassa. "Että näin."
jonkin toisen maan politikoilta tätä asiaa, mielellään niistä maista,joissa on jo käytössä hoitajien reseptinkijoitusoikeus. Turhaan sinä täällä kiukuttelet ja ihmettelet asiaa. Suomessakaan eivät hoitajat tätä asiaa päätä, vaan korkeammat tahot.
Ja kyseessähän on siis lähinnä reseptien uusiminen. Tälläkin hetkellä reseptejä uusitaan mm. puhelimitse, asiakas soittaa yksityiselle lääkäriasemalle, kertoo puhelimessa sairaanhoitajalle tarvitsevansa reseptin uusimista, sairaanhoitaja ottaa tiedot ja pyytää ensimmäistä vapaanaolevaa lääkäriä uusimaan reseptin. Ja voilá, resepti on uusittu. Kyllä oli niin vaativa toimenpide että täytyy olla kyllä monen monen vuoden kokemuskin lääkärillä että tuohon pystyy. Reseptien uusiminen on lääkäreille lähinnä kumileimasimena toimimista enkä ymmärrä miksei ko. hommaa voitaisi delegoida hommaan kurssitetuille sairaanhoitajille. Hommaan on hyvin helppo luoda sellaiset säännöt, että homma toimii.
noin, voidaan pyytää vastaanotollekin, jos resepti on jo vanha ja pitäisi vähän kontrolloida arvoja....
Ei se ihan noin mene.
luepa se uutinen uudelleen. Ensimmäisen reseptin saa kirjoittaa virtsatie- ja nielutulehdukseen, nämä todetaan lab.kokeella, pikatestillä, lab.vastauksessa määritellään myös mille antibiootille taudinaiheuttaja on herkkä, ja sen herkkyyden mukaan valitaan antibiootti. Rokotteita - jaa, eihän niissä ole vaihtoehtoja paljonkaan, ja rokotteilla on aina joku allergisen reaktion riski. Muut reseptit olivat sitten uusimisia perustauteihin kuten diabetekseen, mahd. verenpaineeseen ja mahd. sydänvaivoihin - eli näistä lääkäri on kirjoittanut alkuperäisen reseptin.
HA HUOM! Sairaanhoitajan kirjoittama reseptikin menee apteekkiin, jossa eteen tulevat todelliset farmasian asiantuntijat, jotka kyllä huomaavat sairaanhoitajan virheet - eli jos nyt vaikka olis tullut vahingossa sormeiltua sitä koneelta löytyvää reseptiä ja sotkettua merkinnät niin, että oliskin 10-kertainen annosmäärä verenpainelääkkeessä, niin kyllä apteekki ottaa yhteyttä heti.
KANNATTAA SIIS LUOTTAA, KOSKA SAIRAANHOITAJIEN RESEPTIT MENEVÄT APTEEKKIIN SIINÄ KUIN MUUTKIN, JA APTEEKKI ON VELVOLLINEN PUUTTUMAAN JA TARKASTAMAAN VIRHEELLISIKSI EPÄILLYT MERKINNÄT!
Tässä nyt ei ole taas muusta kyse kuin "kunnianhimoisten" naisihmisten halusta päästä esille ja framille ja taas ollaan pyytämässä LISÄÄ LIKSAA!
pikatestissä näy se herkkyys, mutta jatkotestauksessa näkyy, ja antibiootti voidaan vaihtaa....
öh höh höh.
Huolestuttaa siis kuitenkin se, että kuinka monesta SH-käynnistä niillä sitten on oikeus periä maksu. Ja huom. mites sitten kun esim. neuvola on ilmainen, nooo, siinä neuvolakäynnillähän sitten kätevästi uusitaan ne äiskän ja iskän reseptitkin ....
Jooo............
Sinänsä ei mitään merkitystä mulle esim., koska terveyskeskukseen ei koskaan pääse silloin kun olis tarvetta eikä siellä sitten muutenkaan tule käytyä. Ja ketä tuo eniten koskettaa, ovat vanhukset - hehän sitä terveyskeskusta joutuvat käyttämään. Ei sinne työssä käyvillä ole asiaa, he käyvät työterveydenhuollossa, eikä myöskään työttömillä ole sinne asiaa, koska aikoja ei saa ja työttömällä ei ole tarvetta sairauslomalapuille eikä työtön sairastaessaankaan ole minkään arvoinen.
Sairaanhoitajien asenteissa asiakkaita kohtaan, sekä myös lääkäreiden asenteissa, paljon korjaamisen varaa.........
Ei ole asiakkaita, on potilaita.
http://www.kotus.fi/?s=864
"Kielitoimiston sanakirjan mukaan sanaa asiakas käytetään liikkeessä, virastossa tms. asioivasta henkilöstä ja asiakas teettää jotakin jollakin ammatinharjoittajalla tai ostaa tältä jotakin."
"Lääketieteen sanakirja lisää vielä, että potilas on sairauden vuoksi terveydenhuollon palveluita käyttävä henkilö."
Vaivaansa apua hakeva henkilö ei ole asiakas, hän ei ole lihakaupan asiakas joka osoittaa sormella ja valitsee haluamansa tuotteen ja saa sen maksamalla esillä olevan hinnan. Terveydenhuollon "asiakas" on potilas, joka kertoo vaivansa ja saa siihen asianmukaisen suosituksen ja hoitoehdotuksen, potilas ei siis ole "kuningas" joka itse valitsee mitä haluaa.
Asenneongelmia voidaan parhaiten korjata korjaamalla työolosuhteita.
on nimenomaan se, että henkilöä, joka käyttää näitä terv.huollon palveluita ei koeta asiakkaana, vaan jotain alistettuna henkilönä.
Siinä se ongelma on.
Itselleni on koulutuksessa opetettu, terveydenhuollon koulutuksessa, että henkilö, joka näitä palveluita käyttää on asiakas.
P.s. sairaanhoitaja on ammatinharjoittaja, rekisteröity ammatinharjoittaja, valvottu ammatinharjoittaja.
Että silleen.
Potilas joutuu alistumaan useassakin asiassa kun hoidattaa itseään. Ei siinä ole mitään kummallista. Kummallista on, jos kuvitellaan että potilas olisi jokin asiakas, joka voisi itse ilman ammattitaitoa valita itselleen mieluisimman hoitotuotteen etukäteen.
Siinä se ongelma on.
Olet saanut väärää koulutusta. Lääkärin kohtaama "asiakas" on potilas. Lääkärin ja potilaan välinen suhde ei muutu asiakkuussuhteeksi. Ymmärrätkö eron, asiakas ostaa haluamansa kännykän, jonka myyjä iloisesti myy saatuaan kauppasumman käteen. Lääkärin "asiakas" ei osta sappirakon tähystysleikkausta ylävatsavaivaansa. Lääkärin "asiakas" kertoo vaivansa ja siihen systeemi etsii syytä ja ehdottaa joitakin hoitovaihtoehtoja. Potilas ei tule lääkäriin kuin lihatiskille.
Miksi edes pitäisi yrittää järjenvastaisesti pyrkiä eroon erinomaisesta termistä potilas? Olen itsekin ollut potilas ja potilaana haluan pysyä kun käytän terveyspalveluista. Minä en todellakaan ole asiakas joka tulee pokkuroimaan omien vaatimustensa kanssa.
On jo nyt yli suomen maksukyvyn ei ole muuta suuntaan kuin laskea enää tehottoman terv.huollon palkkoja.
Latvian malliin. -30% ja saman verran pois.
hyvä, että sinisilmäisesti luotetaan, eikä vaadita!
Asiakkaalla on oikeudet.
Noo, ei se mitään, sama suhtautuminen kuin sinulla on muillakin, ja kuuluuhan se jo tuossa lauseessakin, jonka hoitaja sanoo, kun asiakkaalla on valittmaisen paikka: Antaa tulla vaan valituksia (minä en välitä yhtään, eikä se aiheuta yhtään mitään minun tekemisiini, jatkan kuten ennenkin, antaa tulla vaan valituksia, me nauretaan niille).
Ja tämä keskustelu koskee siis hoitajan reseptinkirjoitusoikeuksia - noo, lähtee heti rönsyämään kuumakallejen kanssa: MINÄ OLEN POTILAS, EN ASIAKAS. MINÄ MENEN HOIVATTAVAKSI, EN OIKEUKSIA OMAAVANA ASIAKKAANA, VAAN HOITURIN MYÖTÄSÄÄLIÄ HAKEMAAN ALISTUVANA! OLEN KUIN PIENI KARHUNPOIKA, JOKA SAIRASTAA JA PIKKUHOITAJA HELLII JA RAKASTAA KIVUN POIS!
Kyllä potilaallakin on oikeuksia, ei siihen tarvita väkisin keinotekoisesti jotain "asiakasmallia".
Miksi huudat sekopäistä tekstiä? Ajatuskulku menee näin: "Minulla on vaiva, menen kertomaan siitä lääkärille, hän kyselee, tutkii jne ja johtopäätöstensä perusteella ehdottaa etenemistapaa. Minulla ei ole tietotaitoa tehdä parempaa ratkaisua, joten alistun koulutetun ehdottamaan lähestymistapaan ongelmassani." Se ei mene niin, että kun minulla on massu pipi niin minunhan pitää päästä tähystykseen kun minähän olenkin asiakas joka ostaa mitä haluaa kun verotkin on melkein maksettu ja omaan pitkän juoksun.
en huuda.
Mutta toimi sinä kuten haluat, toiset toimivat toisin. Alistu ja ole hoivattava. Katsos lääkäri on myös velvollinen selittämään, sittenhän sitä oppii vaatimaankin....
Ja asia oli siis hoitajien reseptinkirjoittamisoikeus.
Suuraakkosilla kirjoittamisella viestitetään huutamista, tiedoksesi.
Voi voi kiltti tyttö. Tietysti lääkäri selittää ja sitten potilas saa kertoa toiveensa esitettyjen vaihtoehtojen valossa. Se on alistumista. Potilaana ei voi valita itseäsi parhaiten miellyttävää diagnoosia tai vaatia tiettyä hoitoa. Jos niin kuvittelet tai väität olet pahasti hakoteillä.
Mutta palataan asiaan kunhan edes myönnät huutaneesi suuraakkosilla (sitä nyt et voi kiistää mitenkään).
Hoitajille ei tulisi antaa reseptinkirjoitusoikeutta. Hoitajat pitäisi päästää tekemään omia töitään eli työpaikoille tarvittaisiin sihteereitä ja avustajia ettei hoitajien aika menisi ammattitaitoa halveksivissa kirjaamisissa tai papereiden hakemisissa jne. Useissa maissa hoitajat tekevät motivoivia pientoimia kuten tikkien poistoja, potilasohjausta jne eikä heidän toimenkuva todellakaan ole olla sihteeri.
On käsittämätöntä, että ollaan luomassa jälleen pienen ryhmän rajattua toimintamallia kauhealla vaivalla näkemättä kokonaisuutta. Terveysaseman ylilääkäri myöntää reseptinkirjoitusoikeuden tietyille hoitajille tiettyyn vaivaan tietyilla kriteereillä. Jos on mitään ongelmaa (niitähän ei koskaan ole, ei ainakaan hoitajilla, lääkärit ne tuntuvat olevan hölmöjä) niin sitten koko paletti palaa takaisin lääkärille kun oikeudet eivät riitä. Ja kun hoidetaan 1000 virtsatietulehdusta niin joukossa on 1-2 vakavampaa ongelmaa. Silloin vastuullinen ei ole hoitaja, vaan terveysaseman ylilääkäri kun on antanut valtuutuksen. Onko tämä oikein?
Kerrataan vielä, ettei ole lainkaan tavatonta tai laitonta, että lääkäri tekee diagnoosin ja hoitopäätöksen hänelle kerrottujen yksilöllisten tietojen perusteella. Hoitajat ovat myös (jossain määrin) vastuullisia työstään ja heidän kertomaansa tulee voida luottaa. Eihän lääkäri voi itse mennä labraankaan tarkastamaan onko viljelyt tehty oikein, onko tulosten syöttö ATK:lle tehty oikein, ettei vain potilaspaperit ole menneet sekaisin jne.
Tunnetko todellisuutta? Vai kerrotko vain anekdootteja sieltä täältä?
Hoitaja oikeesti osaa !?
Vastata puhelimeen ja sanoo höyryhengitä en tiedä ei ole aikoja .. !!
Valitettavasti suvussa on paljonki sairaanhoitajia ja tietämys on todella surkeaa... Sekä mitä työaikana tehdään.. ei mtn... kuka vaan voisi hoitaa ne hommat.
Kannattaisi ensin perehtyä kyseiseen asiaan, ennen kun alkaa laukomaan tollaisia asioita.
-Rajattu lääkkeenmääräämisoikeus ei tulisi kenellekään itsestään, vaan edellyttää aina muun muassa lisäkoulutusta ja työnantajan päätöstä. Oikeus ei tulisi myöskään koskemaan kaikkia sairaanhoitajia.
-Rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden saamiselle olisi kolme edellytystä. Ensinnäkin sairaanhoitajan on oltava palvelussuhteessa kuntaan tai kuntayhtymään. Toiseksi terveyskeskuksen vastaava lääkäri ja sairaanhoitopiirin johtava lääkäri tekevät rajatusta lääkkeenmääräämisestä (2) kirjallisen määräyksen, jossa määritellään sairaanhoitajan tehtävät sekä lääkkeenmääräämisen laajuus ja mahdolliset rajoitukset.
Kolmanneksi sairaanhoitajalla tulee olla riittävä käytännön työkokemus ja valtioneuvoston asetuksella säädetty koulutus rajattuun lääkkeenmääräämiseen liittyvän osaamisen varmistamiseksi.
Siinä teille faktaa.
Nuo faktat ovat pelkkää byrokraattista juridiikkaa. Eka sulkee pois ilmeisesti keikkahoitajat (miksi?), toinen tarkoittaa juuri sitä että talon ylilääkäri kirjoittaa nimen alle hänelle esitettyyn paperiin jossa nimetään nämä tietyt hoitajat ja sillä paperilla ylilääkäri ottaa vastuun itselleen jos hoitajareseptillä hoidetuilla olikin joku muu ongelma samalla ja siitä seurasi komplikaatioita, kolmas lienee vitsi eli "riittävä käytännön työkokemus".
Fakta on valitettavasti se, että tällaiset rajatut systeemit eivät auta ketään vaan kuormittavat ja lisäävät hallintoa.
Mutta kohta pääsee ay-liike taas narisemaan kun hoitajille on siirretty lääkärin töitä ja "vastuu" kasvaa ja palkkaa pitää saada taas lisää. Raha on valitettavasti kaiken takana. Lääkäri olisi tehnyt saman työn jo olemassaolevalla kuukausipalkallaan.
Kuka kaipaa yhden tempun ihmeitä???
jos ja kun reseptejä alkaa hoitajat kirjoittamaan SE vaatii lisäkoulutuksen ja oikeus on RAJALLINEN. Vituttaa tollaset vitun urpot jotka ei tiedä mistään mitään! Lopeta lääkärissä ravaaminen ja joka-paikan-valittaminen. Säästyy lääkärienkin aikaa OIKEIDEN sairaiden hoitamiseen.