Kotoa karkaaminen

Perunalaatikko koostu perunoista!

No mä kerran karkasin kotoo ku vitutti nii vitusti mun mutsi... ei siin mitää sitte, se soitteli mun perää ja koitti saada muhu kännyn kaa yhteyttä, mut suljin sen, jottei vois soittaa. Menin sit yhen kaverin luo, jota se ei tunne ja asuuki sen verran kaukaa. Illal ku pääsin sit kotii nii mutsi oli ihan rentoo sillee "moi, missäs oot ollu? Otaks jotai ruokaa?" Ei se oikeesti ollu ees huolissaa musta. Selitti vaa et se luottaa muhu ja tietää et en mä kuiteskaa ois kauaa ollu pois.

Ja karkasin iha yksinkertasesti kävelemäl ovest ulos...

Pahimmillaan perääsi hälyytetään virkavalta, ja sen jälkeen sinä ja perheesi päädytte jonkun sosiaalityöntekijän juttusille, koska "perheessänne on varmaan joku iso ongelma, koska lapsi karkasi". Mieti sitä vaivaa ja häpeää (kaikille), jota siitä aiheutuisi, jos olette oikeasti ihan tavallinen perhe. (enhän tietenkään tiedä..)

Eikö olisi mitään järkevämpää, toimivampaa ja vähemmän angst_draama-attentionwhore:htavalta haiskahtavaa tapaa selvittää asia? Karkaaminen kannattaa säästää vain äärimmäiseksi keinoksi jos sua vaikka pahoinpidellään, tms. Silloin kannattaa paeta.

"Mutsi on tyhmä ja faija ei tajuu"-karkaamiset ei oo kovin "cool" ulkopuolisten mielestä..............

Mää ja mun kaveri ajateltiin karata kotoo,kun kumpikaan ei jaksa omaa perhettään.Me lähetään varmaan torstaina ja ollaan 2 kuukautta pois ehkä enemmänki.

aattelin karata huomenna pois nii kauaks aikaa ku pystyn ku mul on nii paska maine et kaikki haukkuu joka välissä ja sen takii kaikki haluu hakata mut... pakenen tätä julmaa maailmaa saa nähä kaua pysyn hengissä

ite oon karannu kerran päiväks ja siitä oli seurauksena että meni rahat kuukauveks.. ja olin 13. ei meilläkää kauheen kova kuri oo, mutta aina pitää tietää missä on..

aattelin kesällä karata kaikille festareille mikkä keksin (8 koska olen tyhmä ja nolo teini.

En oo karannu, mutta suunnitelmissa on karkaaminen yheks yöks, kaverin kanssa mentäis koko yöks ulos...

En jaksa nykyään iskää enkä äitiä, mun sisko asuu omassa kodissaan ja veli asuu omalla isällään melkein koko ajan. Harvoin tulee käymään.
Mun tekee mieli karata jonnekkin ja olla rauhassa tai parhaan kaverini kanssa.
Joka ikinen päivä on samanlainen! Vanhemmat jäkättää siitä kun en syö, siitä kun olen koneella, en siivoa huoneettani, 'miten koulussa menee?' kysymyksillä.

mulla oli hyvä syy karata. Äiti uhkas veitellä,veli yritti kuristaa ja nii pois päi ^^ mut nyt oon onnellisena venäjällä

ku mun isosisko rarkas viime kesänä niin meidän koko perhe kävi jotain terapiaa ja lupulta mun sisko juotui lastenkotiin

aattelin lähtee mutsin autol nii kauas ku jaksan ja sen jälkee tuun takas.Toivon et sen jälkee kaikki ois helppoo.Äiti ja puol isä hakkaa siskoo ja joudun kattoo vierest jo vuoden.Attelin kans ottaa naapurin mukkaa ku silläkin on vähä huolija ja sillee.Mut kyl sit vituttaa jos tulee jotai sossu juttuu :O

Minä taisin joskus nuorempana (äitin tarinan mukaan, itse en muista mtn) olla karkuteillä, ja virkavalta siitä perään tuli. Ja selkäsauna kun lopulta satuin jostain löytymään.

viime yönä karattiin kaupunkiin 3 parhaan kaverin kanssa. hiippailtiin 1 aikaa ulos kun porukat nukku, ja oltiin 7 aamulla, ja kun tultiiin takas pihaan, jätettiin pyörät vähän huonoon paikkaan, ja kun porukat sitten aamulla löysi ne pyörät, päätteli ne että oltiin oltu karkuteillä yöllä. meinattiin jäädä jo yöllä kiinni, kun poliisit lähtivät jahtaamaan ja olihan meillä mukana tupakkaa ja alkoholia, ja kun ollaan vielä alaikäsiä. ja meillä on tosi kova kuri, ja oon jo menettäny mun 2 parasta kaveria siks että porukat ei tykkää niistä.

Mun yks entinen kaveri karkas pari kertaa poikaystäväns joka sai mun poikaystävän elämän sekasin, joi ja poltti paljon, uhkas ampuu vanhempansa jne... Uhkaillu puukol toisii lyöny jopa joskus tätä tyttöä ku ne vie vihaa toisiaa, mua ja monii muita. Se on ollu kerran lAitoksessa ja se erotettiin meiä koulusta.
Tää tyttö keksi vie jokin aika sitten syitä miks oli myöhäs kotiintuloajoistaan. Mut nyt viime Aikoina se ei oo välittäny kun se on ollu myöhäs ja sen perään on laitettu mont kertaA poliisit. Kesäll
Kun se karkas poikaystävänsä kans se poikaystävä joutu laitoksee. Se karkas sielt mont kertaa ja tää tyttö oli vihanen sille siitä mit nyt sit se jätkä karkas laitoksest viikko sit ja tää tyttö kotoaan. Ne oli kaks vrk niiden kaverin luona ja ne oli menny sinne sen kaverin äidin autolla. Tää kaveri piilotteli niit ja valehteli kaikil. Sit tää tyttö oli kuulemm lyöny poliisii laudal ja poliisikoiraa kans. Nyt tää tyttö on kans laitokses koska sen yksinhuoltajaäiti ei pärjää sen kanssa ja tää jätkä on ollut nyt viikon karkureissul laitoksesta....
Mitä aattelette tosta??

Juu näitä on paljon... Mun sisko karkas ku se oli 16v. Se lähti junalla etelä suomeen. Siellä se sitten eleli muutaman päivän poikaystävän luona ja tuli takas. Huudothan siitä seurasi :/ Itse ajattelin jokinaika sitten karkaamista koska en tule toimeen isäni kanssa. Olisihan se mukava olla hyvissä väleissä mutta ei tahdo onnistua. :/

aijjaahas on kivaa

Osaako kukaan ketjun teineistä keskustella vanhempien kanssa järkevästi, ilman että suuttuu kaikesta. Vai onko karkaaminen aina paras ratkaisu kaikkeen?

^ Mulla yleensä just menee keskustelun jälkee se hermo, ku kumpikaa vanhemmista ei tajuu yhtää mitäÄ!!!

Kannattais yrittää sisäistää sitä mitä ne sanoo, suuttuminen harvemmin edesauttaa mitään.

Tylsää olla hirveen aikuinen ja kaikkee... Haluisin karata, vaikka päällisin puolin kaikki on ihan hyvin. Se seikkailu vaan kiihottaa kun olen niin kakara. Ja tällaiseksi saan jäädäkin, jos minusta tulee joskus niin aikuinen että aikuisten tylsät juhlat kiinnostavat minua enemmän kuin seikkailu tuntemattomaan...

musta kivointa on se että yksin pärjää, ilman että tarvii ajatella tippaakaan mitään kotiin liittyvääkään. Se on vapautta. Meillä on melkein kaikki kotona jees, mutta oon karannu ennenkin neljäks yöks ainakin 200 km päähän, tavallaan. Valehdeltiin, että on yöpaikka, todellisuudessa puolitutuilla ja tuntemattomilla yötä oltiin, tutustuttiin porukkaan. Hyvi meni, siitä on jo monta kk eikä olla jääty kiinni. Aijotaan karata tällä viikolla. Hommassa harmittaa vaan se, että porukat huolestuu, tulee vaivaa kaikille ja poliisit ja sossut saattaa puuttua, riippuen kuinka hyvin pisän vanhempiin yhteyttä.... Tietenkin ajateltiin sammuttaa kaikki puhelimet ettei poliisit jäljitä jne. :)

heippahei.
Itse olin joku 12 vuotias kun karkasin ensimmäisen kerran, ja kunnolla ! asuimme pk-seudulla ja minä hullu karkasin myöhään perjantaina . Isäntä ja äiti olivat menneet jo nukkumaan , pikkuveljeni myös. Otin mukaani vain kännykän ja pari euroa rahaa. No, hiippailin hiljaa ulos ja lähdin . Joku huoltoasema oli auki ja kävin sieltä ostamassa vissiinki jos oikeen muistan ni jotaki limsaa?...
Ulkona istui pari juoppoa kaljatölkit ja viinapullot syleissään. Kävelin heidän ohi aika kaukaa .. Menin yhden puiston läpi ja jäin keinumaan vähäksi aikaa. Sitten kännykkääni soitettiin , se oli äiti. en vastannut vaan laitoin puhelimen äänettömälle. Sitten soitti isä mutta en vastannut. Mutta sitten vähän ajan päästä kuulin kahden humaltuneen miehen kävelevän . He kilistelivät viinapullojaan ja naureskelivat ja puhuivat sekavia. Mä lähdin siitä keinusta ja kävelin takaisin sinne päin mistä olin tullut, JA sitten se tapahtui -.- , mies ilmestyi kuin tyhjästä , otti minua kädestä kiinni ja vetäisi itseensä päin. Puhui sekavia ja alkoi kosketella minun rintojani . Toinen miehistä tuli taakseni ja vetäisi housuni alas ja sitten he kaatoivat minut maahan. Miehet olivat päälläni ja toinen heistä laittoi miehisyyttään sisääni ja ihan hirveän kauan . ;( . yritin huutaa kokoajan apua mutta toinen mies tukki suuni . Mitään muuta en muista tuosta illasta , sitten herösin sairaalasta , äiti istui tuolissa vierelläni kyyneleet silmissä , ja hän nukkui. Äiti heräsi ja kyseli minulta hädissään mitä tapahtui ja itki. Sitten isä ja veli tuli myös sinne ja hekin olivat surussaan ja järkyttyneinä. Pääsin sairaalasta pois noin viikon jälkeen.
Olin saanut pahoja haavoja ja mustelmia. Minulla oli jopa käsi murtunut.

Nyt tuosta on aikaa 5 vuotta ja minua vieläkin pelottaa kävellä pimeässä kaupungilla , mutta nykyään asun pohjois-suomessa pienemmässä kaupungissa..

Ja siitä kotoa karkaamisesta ei ole kyllä mitään hyötyä ! Saattaa käydä vaikka kuinka huonosti .

Miä oon ajatellut karata. KOSKA mun vanhemmat on eronnut ja molemmilla uudet kierroksissa... En tuu toimeen sen mun "isäpuolen" enkä "äitipuolen" kanssa. ENKÄ myöskään mun iskän kanssa... :( Ja jotenkin äitin kaa tullaan toimeen.... :( :( Aattelin ekaks karata mun parhaan kaverin luoks, sillä sen vanhemmat kyl ymmärtäis et mua ahistaa ihan v*****i olla kotona. mut kyl ne ilmottais varmaa mun porukoille et oon kunnossa... sit joutuisin palaamaan kotiin, MUTTA jos sama juttu jatkuis, ni karkaisin sit kunnolla, et menisin van h********n täältä. Oisin niin pitkään poissa, ku vaa pystyis.

Mä en vaan kestä olla kotona vaikka mun vanhemmat ei riitele eikä silleen mutta mulla on huono asua samassa huoneessa siskoni kanssa kun jouiduin joulun alla mennä nukkumaan patjalle olohuoneeseen kun sen poikakaveri nukkui mun sängyssä ja oon nukkunu sohvallakin monta yötä enkä jaksaisi enää olla kotona tuonkin takia mutta oikeasti me ollaan nii köyhiä...äiti on siivoaja ja iskä on pienkonekorjaaja -,-' että ihan NICE! koulussa puhutaan selän takana pahaa,ope on näsäviisas ja ollan liianki huolehtivaisia.....5 vuotiaana sain risupiiskasta että mun perseessä on kivat jäljet -,-' muistuttaa siitä miten paskaa mun kotona on...Aijon siis karata kesälomalla Länsi-Suomeen...selitän että menen mun kummin luokse maby viikoksi ja ilmoitan kun olen perillä eli sitten kun olen omillani :) saatan joutua laitokseen tai jonnekkin mutta ei se haittaa ainakaan en ole kotona ja se on pääasia!

En tiiä miks, mut jotenkin ois ns "hauskaa" olla vähän akaa ihan vain omilla "selviytymis taidoillaan" :D Ei kai siinä sit mitään jos poliisit puuttus tähän mun juttuun..... O_o* SE VAAN et sossut puuttuu jos pliisit puuttuu asiaan...... :/ Mut joo, oliss kiva karata... :)

Karkasin oulusta tampereelle junalla menemään. Mun exän luo menin ja halusin sovitella asioita ja nähä exäni viel kerran...Mutta enää en haluu nähä sitä. Ja jäin kiinni sillai että exäni soitti äidilleni että "poika on junassa matkalla tampereelle" Ja sitte äitini soitti isälleni sillai "no se poika on nyt karannut junalla tampereelle"
Isäni reaktio "jaaaa....voi heleevtti " :D Sitteku tulin kotii takas nii ne oli aika hiljasii.
Tosin siitä huusivat kun joutuivat maksamaan paluulipun ja että tuli yllätysmaksuksi
Ei siinä muuta, mutta sitte sossu sai tietää mutta ei sekää sen kummemmin mitää
ihmetelly että miks karkasin. Sano vaa että "no onha se ihmisiellä joskus todella kova ikävä jonkun luo" :D

Onko se karkaamista jos lähtee aamulla ulos ja tulee samana iltana takaisin?? Koviä jätkiä olette, täytyy sanoa :D Ja voin sanoa, että jos meinaatte "karata" mutta sitten tulla takaisin, ei ole teidän ongelmat yhtään parantunut. päinvastoin.

öö siis jos karkaamiseks lasketaan sellanen päivän reissu johonki niin et tullaan aamulla takasi ni juu u.. tällästä oon harrastanu kakkosluokalta asti.

asun vantaal ja joulun aikoihi karkasin parhaan kaverin kans tampereelle. ei siin mitää mut ei meil mitää rahaa ollu tai yösijaa ni siel sit hengailtii vaa rautatieasemal ja nukuttii päivisin säilytyslokerois ja öisin oltii jossain mäkkärissä istumassa. tutustuttii kyl parii mukavaa tyyppii ja saatii viinaa ja tupakkaa ilmaseeks :) oon siis kasilla, ja porukat soitti perään kytät ja sossut mtu ei sii mitää, piti vaa ain juosta ku näky kyttii.

Mie käyn joka yö oikeestaa ulkona. Avvaa ikkuna ja sit siit ullos ja kylil! Eik kukkaa huomaa mitää!! :D Oon siis 11 vuotias

Karkasin kotoa 15-vuotiaana ensimmäisen kerran nuorten Turvataloon. Olin siellä muutaman yön ja menin takaisin kotiin.
17-vuotiaana karkasin lopullisesti kotoa enkä ole sen jälkeen kotona asunut. Karkasin molemmilla kerroilla yöllä.

Oon 12 ja kerranku alku yöstä yritin karata ni vanhemmat juos perää ja sano et jos sä karkaat me soitetaa poliisit hakemaa sut kotii

Mä karkasin ensimmäisen kerran 14Vuotiaana kaverille ryyppäämään,äiti ei tiennyt olinpaikkaani eikä voinut tavoitella kun pistin puhelimen kiinni. Karkasin n.viikon päästä uudelleen -25 pakkasella metsään juomaan viinaa tarkoituksena tehdä itsemurha jäätymällä hengiltä kun oli erimielisyyksiä äitin kanssa, 3tunnin päästä äiti löysi mut metsästä ja vei kotiin vaikka vastustelin.
Karkasin taas n.3päivää tapahtuneen jälkeen taas tarkoituksenani jäädyttää itseni hengiltä. Tällä kertaa sammuin metsään ja sivullinen soitti poliisit, heräsin sairaalasta. Neljännen kerran karkasin taas metsään juomaan itsemurhalla uhaten. Ehdin olla metsässä n. 5tuntia kunnes taas tuli poliisit, tällä kertaa veivät laitokseen asumaan.

Nyt olen 18 vuotias ja kadun ihan tajuttomasti tekojani.

14-kesäsenä otin hatkat turvakotiin. Tarkotus oli olla siel vaan viikonlopun yli mut nyt oon 17 ja paremmaks nähny asuu laitoksessa.

Tästä ku lukee näit parin päivän hatkoi ni jo on teil kovat syyt. Ite en oo just ollukkaa, ku pari pv pois, mut sillo vuos sitte koulukodis yks oli parhaimmillaa 2 vuotta. Muijal caihtu jo sijotuspaikkaki, mut eipä sinne uuteeka kuulema näkyn eikä kuulun.

mulla on todella ärsyttävät vanhemmat ja haluis vaa lähtee jonnekki 100000000 km päähän. karkaisin nytten mutta on koulu ja synttäritkin on noin3 pv päästä enkä haluu jättää kavereita. oon 11

Mä oon miettiny hatkoille lähtöä ihan sellaisesta syystä kuin syömishäiriö. Kotona mut pakotetaan syömään ja mua yritetään lihottaa. Hatkoilla voisin olla syömättä tai elää tyyliin omenoilla... Ihanaa <3

Mikä helvetti näitä nykyajan tenuja vaivaa, kyllä käy vanhempia sääliks

No tässä hyvän ystävän sekoiluja seuranneena, ei siinä hyvin käy. Kytät on perässä, niiden kanssa tulee olemaan ongelmia. Pari kertaa kun oikein nokkelasti karkaat ja elät kk muiden nurkissa niin laitos kutsuu tyttö hyvä.

1975 lähdettiin kesken koulupäivän sillo tuli impattua mentiin ihan sekasin tavara vaunuun mut ne vaunut ei lähtenny liikkeelle siis junan sit käveltiin takas koti lähiöön oltiin heitetty koulu kassit ojaan mennessä takas tulles etittiin ne se oli sit varmaan karkaus yritys no tinneri ja liima helpotti

munkin tekis niin paljon mieli karata koska en vaan pysty enää olemaan kotona mutsi valittaa että ollaan sen idiootti lapsia kun käyttäydytään väärin ja sitten jos tekee jotain just väärin tulee kunnon ote kädestä ja sit se raahaa sut jonnekkin nurkkaa... no joo jäin just kiinni röökistä puhelin on pois ja on kotiarestia ja sit sisko hakkaa mua koko ajan. faija valittaa ja ei ymmärrä mitään, jos nyt ikinä saan tilaisuutta karata haluaisin pyytää parasta kaverii mukaan ja se tapahtuis kesälomalla lähettäis just jonnekkin vaikka junalla tai sitte iha vaa jonkun frendin luo yöks ja tiiän siitä tulis seuraamuksia poliisit,sossut jne. ja joutuis ehkä laitokselle asumaan mut siis oon aina rakastanu seikkailuita ja samoin kaverinikin... et joo :DDDD

Lähtekää mielummin ku on lämmin. Varsinki jos vaellatte. Varokaa ihmisiä. Nukkukaa vaikka kerrostalojen rapuissa. Lehtiastiat, mitkälie voi olla ihan nice. Päättäkää, miten kauas meette. Valitse ite, laitatko porukoille viestii tyylii "älkää ettikö, palaan kyl" tai jotain... Mä karkaan heti, ku menee yli.

Eilen kiroilin, äiti kuuli ja oli pakko karata. :(

Ite oon yhe kaverin kanssa suunnitellut lähtevän 2 päivän reissulle todennäkösesti pk seudulle ihan vaan yksinkertasesti seikkailun ja jännityken takia. Kotoa siis hesaa ois 400km. Yövyttäis luultavasti yhden ihmisen luona jonka kanssa olemme olleet yhteyksissä kaksi vuotta, emme ole tosin tavanneet koskaan f2f. Emme aio kertoa vanhemmille muutakuin peite tarinan että yövymme jossain kaverilla täällä lähellä. Hienoa olisi joskus aikuisiällä kertoa tarina vanhemmilleni tuosta :D olemme molemmat 15v ja sit olis tavallaa mukava pystyä todistaa se että ei me olla mitää perkelee pentuja enään jos jäisimme kii. Kertokaa toki jos tuo olis turhan uhkarohkeata koska kyllähän sitä miettii et jos sattuski jotai mut kerrahan sitä elää uknow :D

Kannattaa suunnistaa lähimmän vastaanottokeskuksen läheisyyteen, ja venata kun ohi alkaa kulkea ihania suklaasilmäisiä isis-poikia. Kyllä ne sulle majapaikan järjestää, ja huvituksia myös. Aamulla, jos henki vielä pihisee, voit itkeä vanhemmilles kuinka elämä on perseestä, kun kukaan ei välitä, koska olet sulkenut muut pois elämästäs.

Miksi haluaisit karkaa kotoa?
Koti on turvallinen paikka missä sinut hyväksytään sellaisena kuin olet.
Ja ilmaists ruokaa


Aamen

Karkaan kotonta aamul bussilla noin 60km välimatkasta kotonta. Äiti otti puhelimen ragee koko ajan ja en saa olla kavereiden kaa. En jaksa tätä, itken päiväs varmaan 2 kertaa. Ajattelin viipyy siel jonkun aikaa. Pöllin äitiltä 46e ja ostin sen luottokortilla bussilipun. Miul ei oo puhelinta tai mitään mil ottaa yhteyttä. Kerroin miu yhelle kaverille et karkaan ettei se oo huolissaa. Nukun varmaa ulkona jossain bussipysäkil tai yms. Oon yhes kauppakeskukses joka on auki kello 23. Onneks miun sisko asuu samas kaupungis et jos mulle käy jotain tai ym nii voin mennä sinne, mut se khyl sit soittais äitille. Mul on hirveen paha olo ku lähen kotonta ku osa musta haluu lähtee mut osa ei. Sanoin miu kaverille et jos miusta ei kuulu viikkoon nii ilmottaa miun vanhemmille. Uskon khyl et kytät tulee miun perää ihan päivän sisäl mut seikkailuhan se on ja pääsenpähän tuulettumaan vähän.

Aattelin karata kotoa, koska meillä on talotäynnä eläimiä ja meno on kuin hullujenhuoneessa. Äiti pakottaa mua lajittelemaan nyt mainokset, vaikka on vuorokausi aikaa. Sit ku sanon etten tykkää siitä, kun mulle huuetaan. Nii isi puuttuu siihe keskusteluun ja alkaa aukoo mulle päätä ja sanoo, että mikä sä muka luulet olevas senkin keskenkasvuinen nulikka. Tätä haukkumista ja huutamista on jatkunu jo parivuotta enkä jaksa enää tätä tylsää samaa arkea. Joten aattelin, että ois vaa parempi karata.

Olen aatellu karkaa ku koulus syrjitään ja kaikkee muuta kiusaamist :-( Tiedän et kytät tulee mun perään ja tulee muuta ongelmia.Aattelin karkaa joskus yöllä ku muut nukkuu.Sit vaan yritän selvii jotenki. # ei mitää järkee mut silti :-) :-D xd

Aattelin ottaa kans hatkat himast iha huvin vuoks mut oisko jotai vinkkei ettei kytät löydä

Karkasin kotoota noin vuos sitte ja siis juttuhan meni niin että lähdin bussilla toiseen kaupunkiin, puhelimesta loppu akku enkä tiennyt yhtään missä olin. Sieltä kysyin melkein humalaiselta mieheltä että missä lähin pysäkki. Menin bussilla siskon luo ja mutsi tuli sit hakee sieltä. ennen kun ehittiin nousta autoon nii alko lyömään ja sanoi toivovansa että kuolen. Ennen ei ole muita riitoja ollut, joten itkin sitten koko automatkan takas. Vanhemmat valittaa vieläkin.

Been there, done that. Ei se elämä ainakaan paremmaksi muuttunut moneltakaan osin, onneksi oli auto -jonka otin mukaan lähtiessä- ja joenranta jossa peseytyä aamuisin. Jos kotona oikeasti on helvettiä niin go for it ja 110% ja hae apua!! Moni karkaaja päätyy huonompaan, hesan asemalla on 24/7 päivystys -kirjaimellisesti - huonolla englannilla apua tarjolla joka päätyy ikävästi......

Itse otin lähimmän auton, kannoin burtonin lumilaudan ja yo ruusun ratin päälle, ajoin mäkkärille ja siitä satamaan. Paskinta joskus karkaamisisissa on se keihin ihminen silloin turvautuu....kukaan joka tukee karkaamista tilanteessa jossa kyse ei ole hyväksikäytöstä tai väkivallasta ei ole auttaja eikä halua sinun parastasi, sinä et myöskään jos karkaat....Elämä alkaa oikeasti vasta ku mittari laulaa 18 ja siinä monella on huonot eväät.

No itte karkasin tos kesäl joskus siin puolen pöivän aikaa, ja sit palasin parin tunnin päästä ku tajun et ei siit tuu mitää.

Ite olin 2vk karkuteillä kotoa ilman mitään syytä oikeastaan lähettiin kaverin kaa lappiin jonne matkaa 400 km inarin yläpuolelle kaverin mökille otettiin kalavehkeet lompakot työkaluja muita tarpeellisia kamoja sillä välin ku vanhemmat oli töid pakattiin ja lähettii jätettii viesti et kaikki on hyvin no si ajeltii jonneiltii saavuttii määräpäähä saunottii juotiin jallua ja jillqiltii kunnes palattii kotia ja sossu juttuha siitä tuli vittu olin siis 15 tos

Karkaamista harkitseville suosittelen oikeasti että mietitte muutaman kerran ennenkuin karkaatte.
Ensin on jännää ja kivaa, kohta alkaa ahdistamaan ja pelottamaan.
Vieras ihminen voi tarjota apua ja suojaa, se voi koitua myös kuolemaksi, kidutukseksi mitä vaan voi käydä.
Loppuelämän traumat voi tulla.
Kenelle vaan voi käydä mitä vaan pahaa.
Ongelmat kotona eivät ratkea karkaamalla, menevät vain pahemmaksi.
Miettikää uudestaan ennenkuin häviätte, ette ehkä milloinkaan enää pääse pois.

Haluisin karata ku muo on kiusattu mun koko elämän ja oon nyt 13 koht 14 ja oon viillelly. Koton veljet tappelee vanhempien kanssa ja huutaa mulle joka asiasta enkä kestä sitä enää. Mul on muutenki ollu päässä semmone kiva pakkomielinen tunne tosi pitkään et tuntuu vaa silt et on pakko vaa karata ja lähtee johonki vitun kauas vaik Venäjälle.

Pari kertaa tuli teininä karattua ja kumpanakin kertana isä tuli mut hakemaan. Ekalla kerralla bileistä en suostunut lähtemään heti kun faija rynni paikalle vaan esitin kovaa. No aika kevyestihän bodarifaija nosti mut syliin ja kanto autoon josta sitten ajettiin aika nätisti kotiin. Toinen kerta oli aika samanlainen, mutta päätin lähteä omin jaloin. Enempää ei sitten ole tullutkaan päähänpistoja. Onneks on aina ollut hyvä koti jossa vanhempia on kiinnostanut mun tekemiset ja menemiset. En oo nähnyt mun porukoita varmaan koskaan kännissä.

Mulla on jo pitkään ollu vtun moine ikävä miu iskää koska en oo nähny sitä 9 vuotee ja oon yrittäny äitille puhua siitä et tahtosin nähä mutten oo uskaltanu ku on nii paljo kaikkee mitä voi mennä pielee jos meen sinne, ni oon alkanu suunnittelee et lähtisin syyslomalla (23.9) pyörällä sinne iskän luokse. En oo äitille tästä kertonu ja ajattelin vaa mennä ilman sanomisia. Se on vaan ku iskä asuu toivakassa ja minä Lappeenrannassa ni se o aika moine matka pyörällä. Tahtosin vähä apua nyt et mitä tehä.

Olen karannut monta kertaa kotoa mutta minun äiti ei välitä yhtään hän antaa minun vain mennä

aamusta linja-autopysäkille karkaaminen onnistuu huijaamaan lapsuudenystävää valehtelu olisi oikei kukaan ei saa tietää tästä olenkaan . ile

Karkasin kerran kotoa naapuritontilla sijaitsevaan autiotaloon yöksi ja vanhemmat olivat kuulemma etsineet melkein joka paikasta paitsi sieltä. Viikkorahat meni joksikin aikaa ja kotiarestia.

Karkasin.
Pakomatkalla sydämeni särkyi.
Rukoilin.
Sain uuden elämän.
Palasin kotiin.

https://www.youtube.com/watch?v=WSZmXZ58lrk

Ajatelkaa asiaa niin että jos joku hyvä ystäväsi tai vaikka joku perheenjäsen kuolisi, niin miltä SINUSTA itsestäsi tuntuisi, kun joku on poissa eikä enää tule takaisin.

Kaikista muista tuntuisi samalta, jos karkaisit pois kotoa.

Ja niin, jos karkaa kotoa, ja jos vanhemmat tekevät ilmoituksen poliisille, niin iästä riippuen sitten päätetään että meneekö asia lastensuojeluun, sosiaalityöntekijälle, koulukuraattorille, lääkärille, psykiatrille, poliisille, tai phaimmassa tapauksessa kaikille näistä.

Sitten kotonanne ramppaa kukkahattutätejä puhumassa ties mistä ja selvittelemässä asioita ja joudutte itsekin käymään erilaisissa kokouksissa ja perhetapaamisissa yms.

Olen ekaa kertaa karkaamassa kotoa pois mutta en tiedä mitä ottaa mukaan jne voiko joku auttaa

kokemusta löytyy... vanhempi itki omasta rankkuudestaan ja lähdin metsään ypöyksin.

Hyvät lukijat!
Tämä saattaa olla todella kiinnostavaa luettavaa.

Eli olin silloin noin 15-vuotias, kun aloin suunnittelemaan karkamista perheeni luota, ja se meni näin:
Kaikki alkoi siitä kun olin liian masentunut nykyiseen elämän tilanteeseeni, en vain jaksanut elätä tällä tavoin, ja muutenkin minulla oli unelma olla (miljonääri), joten koin sen olevan vähän mahdoton nykyisessä kansassani. Halusin rahasta tuovan vapauden enemmän kuin 10 kokeita. Halusin sitä vain niin paljon! En edes pystynyt nukkumaan yöllä, kun haaveilin tulevaisuudesta niin paljon.
Vihasin koulua yli kaiken. Vanhempani taas halusivat että olisin hyvä siinä, mutta minä tiesin että hyvällä koulutuksella ei olisi ollut mitään tekemistä rahan kanssa.
En vain jaksanut elää tällä tavoin, halusin tehdä jotain suurta elämässäni, enkä vain suorittaa koulua ja saada jokin paska työpaikka. Vihasin myös suomea.
No? Menin Finnairin sivustolle ja etin lentoja maahan johon olin haaveillut meneväni eli Dubaihin.
Minulla kyllä riitti rahaa lentoihin ja elämiseen, koska olin jo suomessa tehnyt pien bisenestä ja saanut siitä hyviä voittoja.
Tiesin täsmälleen miten suunnitelen kaiken jottei (feikit) vanhempani tai jotkut muut tietäisi.
Eli suunnitelin jo alussa, lähtevän juuri aamun aikaa lentokentälle (koulupäivän alussa), jotta feikit vanhempani luulevat että minulla on normaali koulupäivä, mutta ei tiedäkkään että menin lentokentälle. Olin jo aiemmin jättänyt huoneeseeni esseen pitusen viestin, jossa perustelin niin hyvin, kun vaan voin. Että miksi jätin heidät ja että miksi heidän ei kannata seurata minua.
Minulla oli 1 vaihtolento Helsingistä-Madridiin ja sieltä Dubaihin. Perillä ollessa vaihdon kaiken.
Passin, nimen, sukunimen, rekisteritiedot sun muut. Jottei kukaan tunnistaisi minua.
Minun täytyy kiittää tästä yhteiskuntaopin opettajaa :)
Minulla oli hyvät yrittäjän taidot saada rahaa ja eläytyä. Olin niin innostunut kun sain olla unelma maassani ja tehdä minun unelma työtä. Ja mitä parasta, olin vapaa! Olin vapaa koulusta ja vanhemmiltani. Elin unelma elämääni!
Vuosia myöhemmin, kun olin todella varakas, kehittänyt bisneksen
Matkustin paikkoihin, joihin olin aina halunnut, ajoin autolla, jota olin aina toivonut ajavani.
Kaikki oli parasta! Ja arvaa mikä myöskin oli parasta?
Sinä uskoit!🤣

1. Varaa matkat ulkomaihin, koska poliisi etsii vain suomen sisä alueelta. Ja muutenkin mistä he tietäisivät missä maassa olet.
2. Uusi Kaikki tietosi. Tämä autta siinä että kellään ei ole mitään hajua kuka sinä olet tai missä sinä olet.
3. Varmista että sinulla on elämismahdollisuudet, koska jos et saa ruokaa, vettä ja suojaa niin oot vähän done.
Kolme easy step karata perheestä ikiajoiksi.
Eikun vaan toteuttamaan!

Herraisä tää juttu on kirjoitettu sinä päivänä kun mä synnyin. Siis tosi kiinnostavaa lukee näitä juttuja siitö mitä mieltä ihmiset on ollut ja onko asiat ollu eri tavalla kuin nykyään kohta on uusvuos 2024. Jos joku lukee tän nii olet tärkeä ja rakastettu. hyvästit matkustaja!!

Mä karkaan en vaa tiiä minne nyt on talvi kylmä ja ei oo rahaa

Ei oo kavereita. Mihin mennä?