Ihmiseen toiseen ja samalla omaan elämäänsä, onko se vielä mahdollista?
Vai onko kaikki kokemukset ja pettymykset vieneet toivon?
Tehdä asioita toisen eteen ja nauttia siitä.
Laittaa ruokaa, yhdessä kulkea ja jakaa elämää.
Pelkkää utopiaako enää?
Surullinen huokaus: Huoh
Vai onko kaikki kokemukset ja pettymykset vieneet toivon?
Tehdä asioita toisen eteen ja nauttia siitä.
Laittaa ruokaa, yhdessä kulkea ja jakaa elämää.
Pelkkää utopiaako enää?
Surullinen huokaus: Huoh
Vastaukset 30
Vanhimmat
Elämässä kaikki vielä mahdollista. Annat itsellesi vaan luvan olla onnellinen..Se elämänmyöteisyys kun näkyy sinussa. Tämä on aivan totta. Elämään kuuluu kokemukset ja ne pettymykset myös..Nokka vain eteenpäin...Niitä vanhoja juttuja turha siellä selkärepussaan painolastina kantaa....otat vain oppina...Itse ajattelen hyvin voimakkaasti niin, että ne pettymykset kun myös ovat elämänoppia...enpä tee samanlaisia toiste...ja vaikka tekisinkin...niin sitten paremmin ne kestän...
Tsemppiä sulle ja aurinkoista Kevään odotusta. Täällä Stadissa nyt hieno päivä jälleen....Lähden tästä iloisella mielellä itsekin uimaan koht puoliin..
tsau:Friidu
muitakin huokailijoita. Omapahan on vikani kun olen viihtynyt kotona niin hyvin etten ole jaksanut jalkautua tuonne viihdemaailmaan. Siellä ne paria etsivät kuitenkin liikkuu.
Turha ehdottaa että kaupasta tai kirjastosta ym löytyis. Menepä nyt siten iskemään jonnekin kaupan tai kirjaston hyllyjen väliin:))) Sekopään leimanhan nainen siinä saisi. Todennäköisesti se charmikkaasti harmaantunut intelligentti mies on varattu:(
Siis mistä niitä löytää? Jossain harrastuspiirissä vois olla yksi varteenotettava johon kaikki 15 piirin naista olis takuulla iskenyt silmänsä ja meno oli stakuulla kuin pahimmassa jääkiekkomatsissa. Taklailua taklailun perään...
Jos täältä netistä yrittää löytää niin kaikki hyvännäköiset ja vähänkin koulutetummat miehet on 10-20 vuotta itseäni nuorempia. Itseään nuorempi mies olis liian rasittavaa seuraa. En jaksaisstressata koko ajan että olenko tarpeeksi hyvin säilynyt. Vielä olen ikäisekseni nuorekas mutta aika kuluu ja vanhenemisprosessi kiihtyy. Ja pelimiehiä en huoli.
Ikäiseni nettipapat on kyssärin tai netistä ladatun kuvan takana ja tosielämässä vähemmän katseenkestäviä ja koulutuskin taitaa olla peruskoululuokkaa.
Tai sitten olen "vähän" itserakas.
Täytän hyvin kriteerisi, paitsi että olen ihan vapaa mies.
Tämä palsta on vähän ongelmallinen, kunnon miehen on vaikeaa löytää leidiä johon uskoisi niin paljon että tutustuisi lähemmin.
Aika usein tulee tunne että omassa nikissä ei malteta pysyä vaan heitetään välillä puskastakin. Tämä väite voi olla ihan vääräkin.
Tällaisena, kunnon miehenä, joutuu kaihoten lukemaan kirjoituksesi kaltaista viestiä.
Helppo olisi heittäytyä, vaan järki varoittaa.
H.
:))))siis tosissaanko nyt Hatsa huokailee....Friidu on kyllä sitä mitä skrivaa...eipäs nyt muruseni liiotella.... Tässähän voisi jopa loukkaantua moisesta väitteestä....Eihän sitä Muru nyt noin pienestä saa masentua...Elämä kun sellainen ettei se Hatsakaan tiedä kenet kohtaa ja missä....
Tsemppiä nyt...
tsau:Friidu
kylläpäs kirjoitit nätisti!:) Mistäs tunnistit minut? Ihan hämilleni menin..kyllä olen kirjoitellut sulle... silloin tällöin aina jonnekin, jotakin :)) Mutta me asutaan eri kaupungeissa ja se erottaa meitä:(
Saitko sä nyt Friidunkin mustikseksi?
Et saanut;))) Ole huoleti...vähän vaa ihmettelin ja loukkaannuin tuosta Hatsan lauseesta ettei kunnon mies läydä täältä kunnon naista johon voisi tutustua?? - Sellainen kummallinen yleistys, siis naisena tuollainen töksäyttely---tök...loukkaa, ....Itse kun tuon Hatsan kanssa tässä parikin vuotta ainakin kirjoitellut tällä palstalla.... Enkö ole sitten kunnon nainen? Omasta mielestäni pelkästään hänelle ihan ystävällisesti pyrkinyt aina vastaamaan?? Enpä taida enää....mokamakin yleistäjä...Onko hän nyt jotenkin täällä miehenä muiden yläpuolella joka luokittelee täällä ihmiset ei kunnollisiin ja kunnottomiin?...Siis kunnon mies? Kunnon mies ei moista skeidaa kyllä kirjoita naisista koskaan. Tuolla myös kun hänelle vastasin ystävällisesti toiseen ketjuun...niin kas, nyt tuo vastaukseni on poistettu? Ja se oli ystävän vastaus. Ok. Ei sitten Hatsa olla ystäviä. Jos, se kerran sinua noin paljon loukkaa...ja vie sinun arvovaltaasi....Tämä viimeinen lause nyt ainoastaan Hatsalle itselleen....ei sinulle;)) Älä ymmärrä väärin....
tsau:Friidu
Sitä helposti erehtyy luulemaan täälläkin että, joku muka ystävä.....olen kyllä pettynyt...Itselläni kun on oikeita ystäviä naisia....myös miehiä. Jotka ovat pelkkiä ystäviä...mutta, KUNNOLLISIA.
tsau:Friidu
Ja kunnon mies?! HTZA? Hih hih, Voiv voi sentään. Htza:kin taitaa olla aika lailla kyyninen ja pettynyt naisten suhteen, ei löydy sellaista aukkoa sydämestään että sinne jokin liero kiero naikkonen pystysisi korkkarinsa piikin raottamaan oviaukkoa.
Vaikka kuinka kehuisi tällä palstalla niin loppujen lopuksi taitaa Htza:kin pitää enemmän vapaudesta kuin antautua uuteen suhteeseen. Kuten me kaikki yksinasuvat, eronneet, naimattomat ja lesket.
varmaankin ettei täällä ole sopivia vapaita naisia. Eihän se sua voi haaveilla rakastetukseen kun olet varattu. Ystävänä varmaan pitää susta ja arvostaa, uskoisin niin. Älä suotta loukkaannu. Eikös se osoita vain kunnoitusta sinua kohtaan ettei täällä palstalla julkisesti kuolaa varatun naisen perään?
Minä olin ymmärtäväni että, hänellä riittää huumorintajua ja että ymmärtää myös leikinlaskua....minun flirttini kun täysin viatonta huulenheittoa....Eikö nainen saa täällä heittää huulta ja iskeä leikillään silmää??...Hetikö hän on jotenkin kunnoton?))) Samanlaista huulenheitto olen vaan takaisin antanut mitä hänkin miehenä minulle.....Voihan pyhä jysäys:)))).... Ja vaikka olisi kuinka kyyninen ja pettynyt naisiin...niin yleistää ei silti koskaan pitäisi koskaan kaikkia naisia jonkin ihmeellisen kastiin? Aivan yhtä typerää kuin kaikki miehet laitettaisiin johonkin kastiin vain sen takia että, nyt sattuvat olemaan miehiä? Minun on vaikea sellaista ymmärtää...Oikeesti. Minusta se on puhdasta ilkeyttä ja typeryyttä. Minä en lähde miettimään mitä hän mahdollisesti hakee...hänen oma asiansa...sekin...Mutta, ystävyyttä toki ja vilpitöntä sellaista toki tarjonut....siis naisena ja ihmisenä....jos, ei kelpaa niin en tuputa....
tsau:Friidu
Täällä liikaa niitä tosikoita aina....jotka, eivät sitten ymmärrä sitäkään että, myös nainen voi heittää huulta ja flirttailla...;))) Sekö jotenkin kummallista......ja ikää täällä ihmisillä pitäisi jo olla....Itse kun aina olen työpaikoilla ollut missä sekä naisia ja miehiä rintarinnan työskentelee ja myös tuolla järjestö-elämän puolella paljonkin....niin näin tosikkomaiseen ajatteluun ole...törmännyt vain tällä keskustelu palstalla:)))
Siis oikeesti olen hänelle ystävyyttä pelkästään ja vilpitöntä tarjonut en koskaan muuta... Joka tapauksessa niin tai näin....mutta, naisena minua loukkaa nyt hänen yleistämisensä....sekö loukkaa myös muita naisia tällä palstalla joita minä taas kyllä pidän ihan kunnollisia naisina..ja en lähtisi noin yleistämään...en yhdellä sanalla myöskään tämän palstan miehiä mihinkään kastiin.......Mistä hän voi tietää ketä täällä on kunnollinen nainen ja luokitella ihmisiä vain pelkästään kirjoitusten perusteella....Se on minusta täyttä typeryyttä nyt häneltä.... ja olen siksi pettynyt....Pitänyt kuitenkin Hatsaa monta vuotta älykkäänä miehenä...joka pystyy syvälliseen ajatteluun myös tunne-puolella....
tsau:Friidu
mitäs tämä vuodatus nyt??? Oletko Htza sittenkin? Jos hän haluaa antaa kommentinsa niin hyvä jos ei niin vielä parempi... Älä suutu Friidu, minusta on kiva lukea flirttailuja kun sitä taitoa en itse osaa.
Maailmalla olo on opettanut minut totiseksi. Ei paljon naurata arkielämässä. Taistella saan varmaan viimeiseen asti jopa tuhkani heittopaikasta.
varmaan ihan heitto Hatsalta!:)
Menehän nukkumaan niin huomenna ei koko asia vaivaa enää ollenkaan sinua! Jatkat vain Hatsan kanssa samaan malliin kirjoittelua. Hyvää yötä!
Hyvää Yötä Hanna....ja kauniita unia sinullekin...
Kuuntelen tässä vielä musiikkia meillä jo muu perhe nukkuu....
tsau:Friidu
Enkä pirun vie mikään Hatsa;))) Voit käydä katsomassa vaikka galleriasta että, nainen se Friidu...aina.. Eipä minuakaan arkielämä aina naurata kaikkea muuta....siksi minusta onkin kiva frilttailla;))) myös siis oikeesti live-elämässä sekö antaa Friidulle kummasti sitä kipinää...;)))
Hyvää Yötä....jatketaan paremmalla mielellä....Itseäni kun tämän palstan henki nyt vähän ihmettyttää muutenkin.....Yksinkertainen tapaus kun olen...:)))
Hyvää Yötä sinullekin RIMMIR....täältä Stadista päin sinne...päin...
tsau:Friidu
viiden tunnin päästä herätys uuteen työpäivään, saapas nähdä kuinka monta kertaa tulee iltapäivällä lausuttua, hyvää huomenta, puheluihin.
Kauniita unia ja rakkaan kullan kuvia...
olet oikeassa,haluaa olla vapaa mies.Ei Hatsaa noin vain kyykytetä,täytyy olla ihme nainen joka sen tekee.
Kunhan lirkuttelee täällä ja kehuskelee joutavanpäiväisiä ;-))))
Uskokoon ken haluaa,Hatsaa....
Minä en koskaan, enkä ikinä kirjoita muilla nimimerkeillä, kuin tällä omallani.
Se minkä sanon, sanon "ihtenäni", enkä tarvitse puskia suojakseni.
Minulla on myös vahva tunne, että Sinä et malta pysyä omassa nikissäsi, vaan koikkelehdit puskaan ja puskiin. Tämä väite voi olla ihan vääräkin.
toistan, toistaiseksi, olen kutsunut vain yhden ystäväkseni.
Muita rakastan ihan liikaa.
Arvaapas kenet?
H.
Friidu
Sinä voit olla kuka vaan, olethan joskus handenakin kirjoitellut!
Jos joku kainalossani viihtyisi.
Sellainen masokisti/sadisti juttu voisi toimia.
Minä olisin järkevä ja looginen, kainaloiseni sitten oikea, aito nainen.
Kyllä siinä kaikkien huoneiden ovet paukkuisivat.
Pitäisi laittaa vessaan varapeti, vessanoven kun saa lukkoon.
Aamulla tulisi sopu, aika piankin, kun joutuisin anelemaan, oven takana, jalat ristissä.
handena enkä muunakaan, vain HTZA:na
Puhelinnumeron löydät palstalta jos haluat jutella.
Tosin vasta viikonloppuna, olen vasta muuttanut ja vei aikaa kunnes löysin oikean laatikon.
Ja on siellä galleriakin, jos haluat kysellä lähemmin.
H.
Onko mitenkään mahdollista, että lukisit aloituksen tähän ketjuun.
Aloituksessa, kun kyse on VAPAASTA ihmisestä ja rakkaudesta ja sen läytämisestä.
Avoin ihan kaikelle.
Ei se siellä kotona huokailemalla ainakaan onaa. Lähde reippaasti erilaisiin tilaisuuksiin ja ole avoimin mielin.
Kevät tekee tuloaan, pian vilkastuu kaikenlaiset toiminnat kerhotoiminnoissa kuin muutoinkin, ei kun sekaan vaan.
Toivotan rohkeutta, ei siihen ketään kaveria tarvia, yksinkin voi mennä. Lue lehdestä mitä puuhailuja on ja mene mukaan. Myös vapaaehtoisia käsiparia tarvitaan monessakin yhdistyksessä, soita ja tunnet varmasti senjälkeen olevasi tervetullut.
Tätini vanha leskirouvaystävä (silloin 78 v) tapasi jossain eläkeläisten riennoissa mukavan miehen ja menivät pikkusta vaille 80-vuotiaina naimisiin. Käsi kädessä kulkevat, toinen toistaan tukien tekevät kotiaskareita. Tämä leskirouva oli ollut varmaan 15 vuotta yksin ennen uutta naimistaan. Ja oli kieltämättä tosi kinkkinen ja erikoinen ja itsekäskin ihminen. Nyt on kuin itse lempeys, ihan päivänpaistetta koko mummo. Ja niin on hänen miehensäkin, leski hänkin oli ollut melkein 10 vuotta.
Mutta kas kummaa, (i ollut ensimmäinen kerran kun tämmöistä sattui) molempien lapset oli kovasti vastaan tätä liittoa, tai liittoa ylipäätään kenenkään kanssa. Onneksi vanhukset pitivät päänsä.
Niin, hyö asu tahoillaan kerrostalossa mutta naimisiin mentyään ostivat vielä pikku omakotitalon!
Uskon sen olevan mahdollista, rakastuminen.
Kokemukset ja pettymykset voi myös kääntää elämän rikkaudeksi.
Jonkinlainen Tasapainottaminen voisi olla paikallaan. Huomata pettymysten lisäksi kaikki
hyvät asiat, joita osakseen on saanut. Jos pettymys johtuu jostakin ihmisestä, niin se on Vain
tämän yhden ihmisen tuottamaa pettymystä. Monet usein yleistävät, että Kaikki miehet/naiset ovat ihan HirrRRrrrrveitä, vaikka kokemuksia olisi vain yhdestä miehestä/naisesta.
Hassu juttu tuli ihan yhtäkkiä mieleen. Silloin kauan sitten, kun mieheni oli kuollut ja olin yksin. Ne arkiaskareet, joita ennen oli tehty yhdessä kaatuivat minun päälleni. Ne asiat, joita yleensä mieheni oli tehnyt, niin niiden tekeminen alussa tuntui kovin surulliselta. Muistot olivat vielä silloin niin läheisesti mukana päivittäisissä rutiineissa.
Pyykkiä pestessä muista, miten jotenkin kaihoisasti ripustin omia vaatteita narulle ja ajattelin, että nyt minä koko elämän ripustelen Vain omia vaatteitani, ennen narulla roikkui miehenikin vaatteita. Se on jäänyt mieleen, että usein koin kauheaa yksinäisyyttä juuri vaatteita pestessä.
Sitten tapasin miehen ja kun ensimmäistä kertaa hänen vaatteita koneesta nostin ja ripustin narulle, muistin ajatukseni, että en ikinä, enkä koskaan ripustaisi muita vaatteita, kuin omiani. Semmonen lämmin aalto tuli sisuksiin ja myhäilin mukamas Kauhean onnellisena, että Sain ripustaa toisenkin ihmisen pyykkiä.
Kuulostaa ihan hirveän lapselliselta onnellisuudelta, mutta joskus kuitenkin niitä hyvänolon tunteita tulee pikkariikkisistä arjen asioista.
Ja tuo mainitsemasi ruuan laittaminen ja yhdessä kulkeminen, elämän jakaminen, ne on niitä hyviä tuntemuksia tuovia asioita. Onkohan niin, että kahden ollessa Ilo kaksinkertaistuu ja suru puolittautuu.
Toivon, että eteesi pöllähtäisi sellainen mies/nainen, joka vie jalat altasi. Sielä maassa istuskellessasi sitten hokaat, että "no joo, täs nyt kävi näin, määhän oon rakastunut."
Tai jotenkin tolleen.:)
Tänään on uusi päivä ja mielikin on valoisampi :)
Uskon nyt että kaikki on myös minulle mahdollista.
Annoitte toivoa elämääni, kiitos.
haluaa seesteisestä erittäin nautittavan suhteen elämään ja toiseen sukupuoleen niin kannattaa unohtaa ainakin romanttisenrakkauden aspekti. Jos sielunsa avaa tässä iässä ja sydän alkaa rakkaudesta pulppuamaan, niin ei kyllä käy kateeksi se hetki kun putoaa maanpinnalle. Vaikka ainahan sitä voi ihmeisiin uskoa.
http://www.youtube.com/watch?v=xzMnZ6t8szY&feature=related