Julkisen palvelun tunnustukettomuus

Kasteasiaan kytkeytyy valtion ja kuntien kummallinen rooli. Jos vanhemmat kastattavat lapsensa kirkon jäseneksi, miksi se ei voisi jäädä vain perheen ja seurakunnan väliseksi asiaksi, miksi siitä pitää tulla erityinen merkitä väestörekisteriin? Kaste ei olekaan vain uskonnollinen toimi, vaan samalla juridinen toimi, jolla on muun muassa vero-oikeudellisia seuraamuksia ja lisäksi velvoitetaan lasta osallistumaan uskonnonopetukseen ja estetään katsomusaineen valinnanvapaus. Toisaalta vuonna 2005 voimaan tullut laki sallii, että myös kirkkoon kuuluvat vanhemmat voivat vapaasti päättää, että lasta ei liitetä kirkkoon.

Käytännössä myös monissa päiväkodeissa katsotaan, että kirkkoon kuuluminen jotenkin oikeuttaa tai jopa velvoittaa järjestämään kirkollista toimintaan päiväkoteihin ja laittamaan lapsi kyselemättä kirkolliseen toimintaan, vaikka perheen tapana ei ole käydä kirkossa eikä rukoilla mitään ruokarukouksia. Kuitenkin myös kirkkoon kuuluvilla vanhemmilla on oikeus ilmoitaa, että heidän lapselle ei haluta päivähoitohenkilöstön ja pappien toimesta mitään uskonnolliskirkollista toimintaa.

Valtion ja kunnan tulisi olla katsomuksellisesti neutraali, mikä ei tarkoita sitä, että yhteiskunta, olisi katsomuksellisesti neutraali koska kansalaisyhteiskunta on moniaineksinen. Tavallaan valtiolla ja kunnalla on silti eettisiä periaatteita, jotka on kirjattu lakeihin ja hyväksymiimme kansainvälisiin sopimuksiin, kuten ihmisoikeuksien ja lapsen oikeuksien julistukset. Valtio ja kunta eivät siis ole arvotyhjiössä, mutta ne eivät voi perustaa toimintaansa Raamattuun, koska siellä on Suomen lain kanssa ristiriidassa olevia hyvinkin julmia ja epäinhimillisiä käyttäytymisohjeita.