Olen parikymppinen osa-aikatyössä käyvä nainen, diagnoosina vaikea masennus psykoottisilla oireilla ja lääkityksenä Efexor Depot 225 mg ja Abilify 7,5 mg. Abilify on auttanut mulla psykoottisiin oireisiin (vainoharhat, oudot pelot yms.) hyvin, oireet on oikeastaan väistyneet kokonaan, mutta masennus ei helpota. Olen syönyt molempia lääkkeitä nyt kohta vuoden (Efexor aluksi 150 mg, nyt viimeiset kuukaudet 225 mg) ja masennus ei tunnu helpottavan. Olen jatkuvasti väsynyt, apaattinen, epätoivoinen ja surullinen. En jaksaisi käydä töissä edes osa-aikaisesti ja olo on vain yksinkertaisesti paska ja vähän väliä itsetuhoinen.
Tapaan säännöllisesti erikoissairaanhoitajaa ja hän on sanonut, että minun pitäisi mennä avo-osastolle, jossa olin hetken loppusyksystä, kun päädyin sinne sairaalasta itsemurhayrityksen jälkeen. Osastolla oleminen oli kamalaa, vaikka henkilökunta olikin oikein mukavaa. Ahdistuin muista potilaista enkä saanut nukuttua ilman unilääkettä, vaikka "siviilissä" nukun helposti 12 tuntia ja siihen vielä päikkärit päälle. En siis ole suostunut siirtymään osastohoitoon. Myös vanhempani ja avokki ovat osastohoitoa vastaan, kun näkivät, kuinka paha mun oli olla siellä.
Pitäisikö pyytää lääkkeen vaihtoa vai pitäisikö Efexorin annosta taas nostaa (vaikka edellisestäkään nostosta ei ole ollut mitään hyötyä)? Onko kaikki masennuslääkkeet jotenkin lamaannuttavia vai onko olemassa lääkettä, joka oikeasti piristäisi ja antaisi voimia? Viimeisen vuoden, parin aikana painokin on noussut aika radikaalisti dieeteistä huolimatta niin siksikin toivoisin, että olemassa olis joku lääke jonka avulla jaksais paremmin ja voisi vaikka tehdä tälle painoasialle jotain, kun se tällä hetkellä vain lisää masennusta. Aikaisemmin olen käyttänyt Sertralinia, Citalopramia ja Cipralexiä eikä niistä mistään ole ollut juuri mitään hyötyä. Ovat poistaneet itkuisuutta ja antaneet unen, mutta muuten elämä on ollut päivästä toiseen ikävää.
Tapaan säännöllisesti erikoissairaanhoitajaa ja hän on sanonut, että minun pitäisi mennä avo-osastolle, jossa olin hetken loppusyksystä, kun päädyin sinne sairaalasta itsemurhayrityksen jälkeen. Osastolla oleminen oli kamalaa, vaikka henkilökunta olikin oikein mukavaa. Ahdistuin muista potilaista enkä saanut nukuttua ilman unilääkettä, vaikka "siviilissä" nukun helposti 12 tuntia ja siihen vielä päikkärit päälle. En siis ole suostunut siirtymään osastohoitoon. Myös vanhempani ja avokki ovat osastohoitoa vastaan, kun näkivät, kuinka paha mun oli olla siellä.
Pitäisikö pyytää lääkkeen vaihtoa vai pitäisikö Efexorin annosta taas nostaa (vaikka edellisestäkään nostosta ei ole ollut mitään hyötyä)? Onko kaikki masennuslääkkeet jotenkin lamaannuttavia vai onko olemassa lääkettä, joka oikeasti piristäisi ja antaisi voimia? Viimeisen vuoden, parin aikana painokin on noussut aika radikaalisti dieeteistä huolimatta niin siksikin toivoisin, että olemassa olis joku lääke jonka avulla jaksais paremmin ja voisi vaikka tehdä tälle painoasialle jotain, kun se tällä hetkellä vain lisää masennusta. Aikaisemmin olen käyttänyt Sertralinia, Citalopramia ja Cipralexiä eikä niistä mistään ole ollut juuri mitään hyötyä. Ovat poistaneet itkuisuutta ja antaneet unen, mutta muuten elämä on ollut päivästä toiseen ikävää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Efexor piristää mua. Toinen hyväksi havaitsemani ja piristävä lääke on Edronax. Näistä kahdesta en luovu. Jos koittaisit lääkärin kanssa vaihtaa lääkettä? Eihän tuo ole ollenkaan hyvä jos voimat hupenevat.