Johdonmukaisen linjani jatkeeksi kuuluisi tietysti kosinnan jälkeen tulla häät, mutta se on liian tavanomainen ja loppuun kaluttu aihe. Häissähän voi nykyään toteuttaa hyvinkin yksilöllistä kaavattomuutta vastoin normiyhteiskunnan rajoituksia. Hääthän voivat olla kuin sirkus tai hautajaiset, kullekin ansionsa mukaan. Mutta miten olisi lesboperheen rakenne ja perhesiteet. Tästä ei ole vielä tarpeeksi rautalankaa väännetty.
Perhe sanalla alunperin tarkoitetaan normisidonnaista yhteisöä ja sen tausta taitaa olla pyhää raamatullista perimää jolla hallitaan yksilöitä ja rajoitetaan yksilön vapautta. Perheellähän on pää ja valta jakautuu sen mukaan hierarkkisesti perheen pään eli johtajan ja hänen alamaistensa eli perheen jäsenten välillä. Miten tällainen vanhakantainen ajattelutapa sopii ja voi sopia seksuaalisesti vapautuneeseen ja vapaamieliseen sateenkaari-ideologiaan? En voi ymmärtää.
Miten valta sitten sateenkaariperheessä jaetaan. Kuka johtaa, kuka on perheen pää? Onko se taas se isompi, vahvempi, äänekkäämpi, itsekkäämpi, vanhempi, viisaampi, hullumpi, vallanhimoisempi, vai mikä se on. Valitaanko perheen pää ja jaetaanko valta demokraattisen käytännön mukaan äänestämällä mustilla ja valkoisilla kivillä, vai onko kyseessä avoin huutoäänestys. Saavatko alaikäiset lapset ja kotieläimet äänestää vai onko äänioikeus rajattu perheenjäsenen henkisen kypsyyden, iän ja aseman mukaan. Onko kissalla äänioikeus, voiko äänestää jaloillaan ja vaikuttaako niiden määrä? Kumpi tasavertaisessa parisuhteessa on johtaja, liittyykö johtajan asemaan vastuuta vai onko se vain veristä vallankäyttöä.
Nämä ovat elämän peruskysymyksiä ja monille teistä varmaan täysin selviä, mutta minulle tämä on arvoitus. En voi ymmärtää. Voisiko joku ystävällisesti valaista.
Perhe sanalla alunperin tarkoitetaan normisidonnaista yhteisöä ja sen tausta taitaa olla pyhää raamatullista perimää jolla hallitaan yksilöitä ja rajoitetaan yksilön vapautta. Perheellähän on pää ja valta jakautuu sen mukaan hierarkkisesti perheen pään eli johtajan ja hänen alamaistensa eli perheen jäsenten välillä. Miten tällainen vanhakantainen ajattelutapa sopii ja voi sopia seksuaalisesti vapautuneeseen ja vapaamieliseen sateenkaari-ideologiaan? En voi ymmärtää.
Miten valta sitten sateenkaariperheessä jaetaan. Kuka johtaa, kuka on perheen pää? Onko se taas se isompi, vahvempi, äänekkäämpi, itsekkäämpi, vanhempi, viisaampi, hullumpi, vallanhimoisempi, vai mikä se on. Valitaanko perheen pää ja jaetaanko valta demokraattisen käytännön mukaan äänestämällä mustilla ja valkoisilla kivillä, vai onko kyseessä avoin huutoäänestys. Saavatko alaikäiset lapset ja kotieläimet äänestää vai onko äänioikeus rajattu perheenjäsenen henkisen kypsyyden, iän ja aseman mukaan. Onko kissalla äänioikeus, voiko äänestää jaloillaan ja vaikuttaako niiden määrä? Kumpi tasavertaisessa parisuhteessa on johtaja, liittyykö johtajan asemaan vastuuta vai onko se vain veristä vallankäyttöä.
Nämä ovat elämän peruskysymyksiä ja monille teistä varmaan täysin selviä, mutta minulle tämä on arvoitus. En voi ymmärtää. Voisiko joku ystävällisesti valaista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
on aina perheen pää, mikä on hyvä asia. Kaikki tulee mulle kuin Jukolan eväät ja vielä ilmaiseksi. Onneksi en ole pelkkä lesbo.
ilmaiseksi?
voi akkaraukkaa.
Itsenäinen nainen?
että noi bisse ton TYHMIÄ!
Ilmaset eväät taitaa olla hella,nyrkki ja limanen mulkku.
Kaikki eivät saa miestä, kun miehet vaativat myös eivätkä vaan anna ilmaiseksi.
Kuulunetko tähän saamattomaan kastiin, kai sentään jonkun naisen saat, saatko? Jos et ni miks?
Naiset on luotu johtamaan laumaansa, nainen on se selviytyjä, naiset korjaa minkä mies tuhoaa.
Heteroelämässä poikenneena jotenkin ymmärrän suurempiaivoista miespoloa jonka pitää yrittää pitää , tietämättään kuitenkaan miten tämä asia oikeasti menee,naistaan ja mahdollista lapsikatrastaan valtansa alla.Miksi? Koska eivät ymmärrä tasavertaisuudesta eivätkä ymmärrä, osaa,nähdä kokonaisuutta.Putkiaivoilla kun empatiat,rakkaus,kasvattaminen saatika yhteiseen hiileen puhaltaminen on kertakaikkisen mahdotonta.Pieninkin vastoinkäyminen saa miehen kaivamaan keihäänsä eikä asioista keskustella.Helpompaa hyökätä ja ottaa valta kuin turhia löpistä.Tämä siis minun mielipiteeni.Omaan kokemukseen nojaten.
Naisen kanssa voi tehdä kompromisseja.Missä nainen tuntee olevansa hyvä ,Hänen ei tarvitse ottaa paikkaansa auringossa ja paistatella taidoillaan.Vaatimatontako? ei vaan käytännöllistä.Nainen on.
Naissuhteissa ihaninta on se että asioista pystyy keskustelemaan, sopimaan ja asiat tapahtuu.Sovussa tai ei mutta asiat tapahtuu erilailla.Minusta mitään valtajakoa ei ole eikä tarvita.Miksi?Molemmat kun ovat naisia ja tasavertaisia, en näe mitään tarvetta alistaa vaan kannustaa.Jos toinen ei hakkaa halkoja mutta toinen pitää hommasta eikä pyykkien viikkaamisesta ,kuka sanoo että näistä ei voi sopia.Tehtäväjakoa vain.simppeliä?eikö?
sitten lastenkasvatuksesta.Jos kumppanilla on samankaltaiset arvot ei kiistaa synny.Lapset kyllä kasvavat siinä mukana kun vaan on rakastava ympristö ja rakastavat ihmiset.Ei lapset tarvitse äänioikeutta mutta heitä kuuntelemalla voit kasvaa itsekkin.Lapset pelastuu ja itsellä on hyvä mieli kun olet taas kuunnellut ja neuvonut joko eteenpäin tai taaksepäin.
Helpostihan valta on otettavissa jos olet luonteeltasi voimakas,käskevä ja karismaattinen..mutta minusta se kyllä kostautuu...viimeistään makuuhuoneen puolella.
Aina kannattaa panostaa suhteeseen arjenkin keskellä.
Valta tekee sokeaksi.Vie kumppanilta mahdollisesti itsetunnon ja ajaa monenlaiseen ahdistukseen.
Mutta sinulla itselläsihän se on se valta päättää kuinka parisuhteesi ja elämäsi kanssa elät.
Valta, jo pelkästään sanana, on vaarallinen.Jos minuun yritettäisiin käyttää valtaa, nousisin kapinaan.
Haluan uskoa tasavertaiseen kumppanuuteen.
Kiitos viisaasta kommentistasi.
Tuosta tuli heti mieleeni eräs psykologian perusasetelma, nainen ei tarvitse valta-asemaa laumassa käyttääkseen kykyjään lauman parhaaksi, mutta urokselle valta on ehdottoman tärkeä itsetunnon rakennuspalikka. Uros ei ole laumassa mitään olematta vahvin, voimakkain, paras metsästäjä tai uhkarohkein taistelija. Nainen on aina jotain. Nainen on tarpeellinen kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa, mutta ajattelevatko lesbot näin? Luottavatko he omiin kykyihinsä parisuhteessa?
Nainen on kyvykäs neuvottelemaan, sovittelemaan, tekemään kompromisseja ja jakamaan vastuuta ja valtaa kullekin kykyjensä mukaan. Nainen on myös avoin oppimaan ja omaksumaan uusia asioita ja tapoja vaikka lapsilta. Ne asiat jotka aikuinen on suunnitellut ja toteuttaa monimutkaisesti saattavat olla lapsille hyvin yksinkertaisia ja helppoja. Lapsihan osaa kävellä jopa kengät väärässä jalassa, mutta aikuisesta se on hassua ja aikuiselle sopimatonta.
Sitä en vaan ymmärrä että lesbomaailmassa halutaan samaistua heteromaailman parisuhdehierarkkiseen elämäntapaan, eihän siinä ole mitään järkeä että kaksi viisasta Naista elää luolamiesperinteen mukaisessa perhemallissa?
Valta turmelee niin miehen kuin naisen. Ei tule heti mieleen yhtään vallanpitäjää jolla ei olisi jossain vaiheessa menneet puurot ja vellit sekaisin? Perhe-elämässäkin se johtaa turmioon ja yhäti kasvaviin avioerotilastoihin. Valta on kärsimyksen lähde, tasa-arvo ja tasavertaisuus johtaa ikuiseen onneen.
kyllä minulla riittää luottamus omaan kykyyni. Parisuhteessa tai ei ;) Näin lesbonakin.
miten eheyttämisproceduurisi onnistui tähän palstaan viitaten: http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5099
Oletko nyt selkeästi hetero?
Ketähän tällä tässä yhteydessä tarkoitetaan? Ehkä minua vielä joku teitittelee ja käyttää sukunimeäni, no mutta sehän on mahtavaa! Raamatulliset aspektit täyttävät kaikki paikat elämässä. Kaupan lihatiskilläkin palat järjestellään raamatun määräämään järjestykseen, eikö vaan? Henkilökohtaisesti en ole kyennyt eheyttämään luterilaista kirkkoa, katollinen jäi vaiheeseen ja ortodoksia on muuten vaan korullisen kaunista liturgiaa, joten sen olen jättänyt rauhaan. Ei taikurin temppujaan tarvitse muuttaa minun takiani, en kaipaa kirkkohäitä enkä seurakunnan siunausta, joten antaa maailman olla patriarkaalinen normiyhteiskunta.
Henkilökohtaisesti olen eheytynyt lesboksi jo teini-iässä, joten senkään suhteen ei ole paranneltavaa. Mitä nyt ehkä vähän käytöksessä.
vastattuna meidän perheessä asiat menee omien vahvuuksien mukaan, ja mielenkiinnon. Toinen tietää ja osaa paremmin tiettyjä asioita ja omaa luontaisia kykyjä johonkin. Mitään valtapeliä ei käydä eikä suhteessamme ole oikeastaan mitään samaa mitä heterosuhteissa mitä tulee perhedynamiikaan.
Jos suhde on epätasa-arvoinen, on kai se sama on onko se hetero- vai lesbosuhde, silloin asiat ei ehkä mene niin kuin niiden pitäisi. Hyvä suhde on aina hyvä suhde, mutta heterosuhteilla ja lesbosuhteilla ei hyvässäkään tapauksessa ole paljoa samaa, siksi vertailu siihen on turhaa.
Eli omien vahvuuksien ja mielenkiintojen, luontaisten tai hankittujen kykyjen ja taitojen mukaan pitää/voi toimia.
En halua enkä tarvitse mitään heterosuhteiden kuvioita (nekin on koettu useammallakin tyylillä) enkä perinteistä perhedynamiikkaa, vaikka olisi/on lapsiakin, joten vertailu on keinotekoista ja turhaa. Naistenvälisen suhteen ydin on juuri siinä. Miksi jauhaa aina samaa vanhaa? Sehän on täysin luonnon-, luovuuden- ja naisluonnonvastaista.
Kaikessa kiiressä palstalla piipahtaen voin vain toistaa FSS!:ää: Hyvä suhde on aina hyvä suhde, mutta hetero- ja lesbosuhteilla ei ole paljon samaa - ellei lesbosuhdekin ole rakennettu juuri sen SURKEAN heteromallin mukaan. Minun suhteeni eivät ole, enkä halua tai voi verrata niitä heterosuhteisiin. Siinä se naisonnen salaisuus piilee.
ja kaikenlaiset sopimushommathan hoidetaan tietenkin kaikki viimeisen päälle tarkasti, mutta sekään ei mitenkään liity heterotraditioihin. Varsinkin kun tuntuu, että heterosuhteissahan on aivan käsittämättömän paljon "romantiikan" puitteisiin menevää hölmöyttä/hölmöilyä ja sokeita pisteitä mitä suhteen laki-, sopimus-, vakuutus-, sijoitus ja muihin paperiasioihin tulee.