Heip. Kaipailisin lähinnä kokemuksia aiheesta, miten nopeasti aikuinen kissa tottuu uusiin tapoihin ja erilaiseen elämänrytmiin.
Taustoina: Meille tuli kuukausi takaperin noin 5-vuotinen leikattu kissaherra, joka olisi päätynyt piikille omistajansa kuoltua, mikäli uutta kotia ei olis nopeasti löytynyt. Avokin kanssa oltiin puhuttu vakavissamme jo reilu puol vuotta kissanotosta, ja ajateltiin että tässähän on meidän tilaisuus saada kiltti, seurallinen ja sisäsiisti lemmikki. Käsittääkseni kissa on pienestä pitäen ollut edellisen omistajansa, yksinäisen kotonaolevan miehen, seurana.
Makuuhuone on ollut alusta lähtien kissavapaa alue. Kissa taas on kuuleman mukaan edellisessä kodissa nukkunut omistajansa viekussa ja niinpä se käy vuorokauden ympäri raaputtelemassa ovea ja naukumassa sen takana... Yhtään yötä ei ole kissantulon jälkeen mennyt ilman, että katti kuulostaa siltä kuin se tulisi ovesta läpi, kaksin tassuin raapiessaan ja huutaessaan sydämensä kyllyydestä. Show alkaa yön pikkutunneilla. Tyhmiä kun olimme (oliko tällä vaikutusta käytökseen?), ensimmäisenä yönä päästimme kissan kiertämään makuuhuonetta, oletimme että sen uteliaisuus tulisi tyydytettyä. Osittain varmaan halu päästä kiellettyyn tilaan saa kissan himoitsemaan makkaria, mutta uskon että tuo vieressänukkuminenkin on osanaan vaikuttamassa.
Miksi kissa sitten pitää pitää poissa makuuhuoneesta? Itse on olen lapsesta asti ollut yliherkkä kaikelle karvaiselle eläimelle, vaikkakaan kissaperheissä vierailut ja kissojen käsittely ei olekaan reiluun viiteen vuoteen aiheuttanut minulle ongelmia. Lisäksi luin monia rohkaisevia tarinoita netistä, miten allergikkokin voi siedättyä omalle lemmikilleen; tämä oli tukena kun mietimme, että entä jos jossain vaiheessa allergia puhkeaisi uudelleen. Reilun viikon se kestikin, että oireet ilmaantuivat lievänä ihottumana, aivasteluina, silmien vuotamisena ja nenän limakalvojen herkistymisenä. Vaikka siedättyminen olisikin tavoitteena ja oireet ovat jo lievempiä, on meille hengenkulun ohella edelleen tärkeää pitää nukkumahuone rauhallisempana ja vähemmän karvaisena alueena kuin muu huusholli.
Pikkuhiljaa alkaa kärsivällisyys rakoilla, kun oma herätyskello soi kolmen maita ja unet jäävät jo senkin takia lyhyiksi. Lyhempihermoista miestä on saanut jo tovin rauhoitella, vaan eipä tämä itselläkään enää kivaa ole. Heti kun menee makuuhuoneeseen vaikka vaatteita vaihtamaan, on karvapallo oven takana kyttäämässä tilaisuutta livahtaa jalkojen välistä huoneeseen. Päivällä ovea mennään oma-aloitteisesti raapimaan ja sen taakse maukumaan. Tällöin kissaa on houkuteltu ovelta mm. leikittämällä, lelunjahtaamista harrastetaan iltasella useamman tunnin ajan ennen nukkumaanmenoa. Tästä huolimatta kissa aloittaa puolenyön jälkeen oven raapimisen ja mouruamisen. Reilu kolme viikkoa ensimmäistä yötä lukuunottamatta on tätä show'ta ignoorattu täysin, eli ei kielletä tai muutenkaan huomioida, leikitään nukkuvaa, vaikka sydäntä raastaa ärtymys ja kuitenkin eräänlainen sääli; voihan kissa oikeasti kärsiä ikävää, kun ei pääse viereen.. Nyt alkaa jo ärsyttää, ja tuskin "ei!" hyödyttääkään pidemmän päälle, mutta tuleepahan hetkeksi hiljaista.
Yön ajan sillä on raksuja kupissa, leluja myös tarjolla koko yön ajaksi. Muita "ongelmia" kissan kanssa ei myöskään ole ollut, raapimispuu kiinnostaa ja samoin kaikki kaapinovet - tämä on korjautunut yksinkertaisilla sulkemisnipsuilla, ettei kissa saa ovia auki. Pöydille hypätessä "ei" ja "alas" toimivat. Muuten kissa on ihan seurallinen, leikkii ja puskee, kehrää silittäessä ja tulee luokse, vaikkei sylissä viihdykään.
Kaipaisinkin siis kokemuksia, miten kauan teillä on mennyt että kissa hyväksyy uudet pelisäännöt? Hyvin pitkään emme tätä jaksa. Viime yöksi kissa laitettiin toisen oven taa kodinhoitohuoneeseen, mutta makkarin viereisenä huoneena raapimisäänet kantautuvat silti korviin.. Eikä ajatus järjestelmällisestä telkeämisestä tunnu ollenkaan hyvältä, en tahtoisi että se ahdistuu liikaa. Parin viikon päästä joudunkin siirtymään päivätyöhön minäkin, joten kunnolliset yöunet maittaisivat - miten lie kissa siitäkin tykkää, kun en herääkään aamuyöstä sille seuraa pitämään.
Olen alkanut pikkuhiljaa pyöritellä mielessäni ajatusta sellaisen kodin etsinnästä, missä kissalle ei ole suljettuja ovia ja läheisyyttä pystytään tarjoamaan rajoituksitta, toisin kuin meillä. Miten lie, sana on vapaa.
Taustoina: Meille tuli kuukausi takaperin noin 5-vuotinen leikattu kissaherra, joka olisi päätynyt piikille omistajansa kuoltua, mikäli uutta kotia ei olis nopeasti löytynyt. Avokin kanssa oltiin puhuttu vakavissamme jo reilu puol vuotta kissanotosta, ja ajateltiin että tässähän on meidän tilaisuus saada kiltti, seurallinen ja sisäsiisti lemmikki. Käsittääkseni kissa on pienestä pitäen ollut edellisen omistajansa, yksinäisen kotonaolevan miehen, seurana.
Makuuhuone on ollut alusta lähtien kissavapaa alue. Kissa taas on kuuleman mukaan edellisessä kodissa nukkunut omistajansa viekussa ja niinpä se käy vuorokauden ympäri raaputtelemassa ovea ja naukumassa sen takana... Yhtään yötä ei ole kissantulon jälkeen mennyt ilman, että katti kuulostaa siltä kuin se tulisi ovesta läpi, kaksin tassuin raapiessaan ja huutaessaan sydämensä kyllyydestä. Show alkaa yön pikkutunneilla. Tyhmiä kun olimme (oliko tällä vaikutusta käytökseen?), ensimmäisenä yönä päästimme kissan kiertämään makuuhuonetta, oletimme että sen uteliaisuus tulisi tyydytettyä. Osittain varmaan halu päästä kiellettyyn tilaan saa kissan himoitsemaan makkaria, mutta uskon että tuo vieressänukkuminenkin on osanaan vaikuttamassa.
Miksi kissa sitten pitää pitää poissa makuuhuoneesta? Itse on olen lapsesta asti ollut yliherkkä kaikelle karvaiselle eläimelle, vaikkakaan kissaperheissä vierailut ja kissojen käsittely ei olekaan reiluun viiteen vuoteen aiheuttanut minulle ongelmia. Lisäksi luin monia rohkaisevia tarinoita netistä, miten allergikkokin voi siedättyä omalle lemmikilleen; tämä oli tukena kun mietimme, että entä jos jossain vaiheessa allergia puhkeaisi uudelleen. Reilun viikon se kestikin, että oireet ilmaantuivat lievänä ihottumana, aivasteluina, silmien vuotamisena ja nenän limakalvojen herkistymisenä. Vaikka siedättyminen olisikin tavoitteena ja oireet ovat jo lievempiä, on meille hengenkulun ohella edelleen tärkeää pitää nukkumahuone rauhallisempana ja vähemmän karvaisena alueena kuin muu huusholli.
Pikkuhiljaa alkaa kärsivällisyys rakoilla, kun oma herätyskello soi kolmen maita ja unet jäävät jo senkin takia lyhyiksi. Lyhempihermoista miestä on saanut jo tovin rauhoitella, vaan eipä tämä itselläkään enää kivaa ole. Heti kun menee makuuhuoneeseen vaikka vaatteita vaihtamaan, on karvapallo oven takana kyttäämässä tilaisuutta livahtaa jalkojen välistä huoneeseen. Päivällä ovea mennään oma-aloitteisesti raapimaan ja sen taakse maukumaan. Tällöin kissaa on houkuteltu ovelta mm. leikittämällä, lelunjahtaamista harrastetaan iltasella useamman tunnin ajan ennen nukkumaanmenoa. Tästä huolimatta kissa aloittaa puolenyön jälkeen oven raapimisen ja mouruamisen. Reilu kolme viikkoa ensimmäistä yötä lukuunottamatta on tätä show'ta ignoorattu täysin, eli ei kielletä tai muutenkaan huomioida, leikitään nukkuvaa, vaikka sydäntä raastaa ärtymys ja kuitenkin eräänlainen sääli; voihan kissa oikeasti kärsiä ikävää, kun ei pääse viereen.. Nyt alkaa jo ärsyttää, ja tuskin "ei!" hyödyttääkään pidemmän päälle, mutta tuleepahan hetkeksi hiljaista.
Yön ajan sillä on raksuja kupissa, leluja myös tarjolla koko yön ajaksi. Muita "ongelmia" kissan kanssa ei myöskään ole ollut, raapimispuu kiinnostaa ja samoin kaikki kaapinovet - tämä on korjautunut yksinkertaisilla sulkemisnipsuilla, ettei kissa saa ovia auki. Pöydille hypätessä "ei" ja "alas" toimivat. Muuten kissa on ihan seurallinen, leikkii ja puskee, kehrää silittäessä ja tulee luokse, vaikkei sylissä viihdykään.
Kaipaisinkin siis kokemuksia, miten kauan teillä on mennyt että kissa hyväksyy uudet pelisäännöt? Hyvin pitkään emme tätä jaksa. Viime yöksi kissa laitettiin toisen oven taa kodinhoitohuoneeseen, mutta makkarin viereisenä huoneena raapimisäänet kantautuvat silti korviin.. Eikä ajatus järjestelmällisestä telkeämisestä tunnu ollenkaan hyvältä, en tahtoisi että se ahdistuu liikaa. Parin viikon päästä joudunkin siirtymään päivätyöhön minäkin, joten kunnolliset yöunet maittaisivat - miten lie kissa siitäkin tykkää, kun en herääkään aamuyöstä sille seuraa pitämään.
Olen alkanut pikkuhiljaa pyöritellä mielessäni ajatusta sellaisen kodin etsinnästä, missä kissalle ei ole suljettuja ovia ja läheisyyttä pystytään tarjoamaan rajoituksitta, toisin kuin meillä. Miten lie, sana on vapaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Läheisyyteen tottunut kissa ei hevillä luovu saavutetuista eduista. Ajan kanssa varmaan tottuu, mutta aikaa voi tosiaan mennä. Ja onhan se vähän surku kissalle, yksinäisyyden tunne on ikävää eläimillekin. Mahtaisiko allegiasi kestää toista kissaa? Kissakaveri auttaisi melko varmasti. Oma kissamme kiehnää yöt vieressämme, paitsi silloin, kun tuttu kissakaveri tulee yökylään. Silloin viihtyvät molemmat olohuoneessa yön. Tai sitten odotatte ja katsotte vielä hetken. Jos ei millään totu, niin ehkä kaikilla on kivempaa, jos etsitte sille toisen kodin.
ostakaa makuuhuoneeseen ilman puhdistin ja pitäkää sitä yötä päivää päällä
meillä on myöskin kissa ja olen ite allerginen sille... mutta tuo ilman putsari on auttanut minua siinä että kissa voi olla makkarissa yöt eikä näin ollen tarvitse olla yksin....
ja makkarin voi vaikka imuroida joka toinen päivä... ite joudun imuroimaan päivittäin....
Meillä ei eläimet nuku makkarissa ja elukoita löytyy 3 koiraa ja 2 kissaa.
Kissa on jääräpää joka yrittää kerta toisensa jälkeen samasta ovesta josta on kerran päässyt sisään, mutta pärjää kyllä varsin mainiosti ilman makuuhuonetta. Yrityksen aktiivisuus rasittaa vaan kaikkia nukkuvia. Rasittavaahan se on kun se käy raapimassa ovea. Niin älyttömältä kun tämä kuulostaakin, niin apteekista hankitut pehmeät korvatulpat hoitavat homman tosi helposti. Itse saat nukuttua, ja kissan raapimisyritykset makkariin eivät tuota kissan haluamaa tulosta, joten se jossain vaiheessa luopuu niistä (vaikkakin siihen saattaa kulua kuukausi tolkulla aikaa)
Suosittelen myös korvatulppia, tai itse käytin korvakittiä. Kissa saa meluta niin paljon kun tahtoo, mutta minä nukuin. :)
Voi olla että kissa ei opi enää kun on kerinnyt noinkin vanhaksi ja saanut kuljeskella asunnossa vapaasti. Kissalle on suljettu ovi haaste, se ei ymmärrä miksi ei pääse muiden mukaan, ainakaan jos on ennen päässyt.
Itse otin 4-vuotiaan leikatun kollin, alku oli yhtä helvettiä kun en myöskään aikonut päästää sitä makuuhuoneeseen.
Siinä kävi niin että oli annettava periksi tai luovuttava kissasta, annoin periksi.
Olen katin vieressä nukkuessani saanut siedätyshoitoa, en saa enää kuin hyvin vähän allergisia oireita.
Jos ottaa vanhemman kissan niin niitä on joskus lähes mahdotonta opettaa uusille tavoille, tämä on minun kokemukseni.
teille kaikille vastauksistanne. En usko että makuuhuoneeseen päästäminen tulee olemaan vaihtoehto, sillä mikäli kissa pääsisi makkariin, se oletettavimmin pyrkisi sänkyynkin tottumuksestaan. Vuodevaatteiden karvattomaksi saaminen olisikin sen jälkeen mahdotonta. Lisäksi tahdomme, että talossa on edes yksi huone, jossa saa pitää särkyvämmät tavarat esillä sekä kuivata pyykit siten, ettei niitä tarvitse heti narultaoton jälkeen alkaa harjailemaan karvoista tai pesemään uudelleen.
Kissakaveriakin ollaan harkittu, mutta vasta rahatilanteen parantuessa... Vaikka kissan saisi ilmaiseksi ja ruoan- ja hiekankulutus lisääntyisi vähän, haluamme että rahaa on säästössä esim. onnettomuuksia tai muita yllättäviä kissamenoja varten. Kissa on kuitenkin kuuleman mukaan ollut tekemisissä toisten kissojen kanssa, harvoin mutta kuitenkin, eikä suurempia välikohtauksia ole syntynyt eli sen puolesta kaverille vihreää valoa.
Korvatulpat otetaan siis käyttöön, toivottavasti ne stoppaavat ääntä tarpeeksi ettei kissan mekastus kuulu, mutta että itse herätyskelloon heräisi :D
Ja katsellaan miten tämä lähtee sujumaan.. Jos se ovenrappaus ja huutaminen ei lopu, ja kissa alkaa vaikuttaa apealta tai onnettomalta, täytyy harkita menetelmää uudelleen. Mutta toivottavasti tulosta syntyisi näinkin ilman suurempia kärsimyksiä millekään osapuolelle.
onneksi emme ole allergisia, tai ehkä juuri siksi emme ole, koska kissa on kummankin perheessä aina ollut tervetullut petikaveri
kissat inhoavat suljettuja ovia - niitä meilläkin aina vongutaan jos sellainen joskus sattuu olemaan
kissan mielestä kaikki paikat joissa on käynyt vaikka vain kerrankin on reviiriä ja se suhtautuu niihin hyvin omistushaluisesti
Olisiko kannattanut miettiä hiukan tarkemmin sen kissan ottamista. Kyseessä kuitenkin 5vuotias kissa joka joutuu ihan outoon paikkaan uudet ihmiset,ympäristö,vieraat hajut ym...Ja sitten vaaditaan että kissan pitäisi tottua uusiin sääntöihin ja tapoihin...Ehkä vaaditte hiukan liika. Sitten ihmettelette että mikä on kun kissa ei sopeudu. Ei kissaa ole mikään kiertopalkinto mikä annetaan toiseen paikkaan kun se ei käyttäydykkään niin kuin on toivottu...Meillä kissat pääsevät päiväsaikaan esim.lasten huoneisiin mutta öisin huoneen ovet ovat kiinni mutta eivät kissat sinne pahemmin edes mourua. Ja ihmetyttää jo se että jos kerran aikaisemmin on oireita kissasta tullut niin kuitenkin se kissa hankitaan...Hyvä syy sitten hankkiutua kissasta eroon kun on allergia...Ei kissaa kuitenkaan säälistä voi pelkästään ottaa jos sille ei ole sitten tarjota kotia missä se saa elää ja olla ilman liikoja rajoja...Ei tietenkään saa mitä tahansa tehdä. Tarkoitin sillä esim.jos kyseiset oireet rajoittavat kissan hellimisen ja lähellä pitämisen. Tämä kuitenkin vain mun mielepide. Itse varmaan parhaiten tiedätte mitä teette.
taas kommenteistanne.
Kissat x 3, on tietysti totta että eläin ei ole kiertopalkinto - emmehän me näin ajattelekaan. Sen takia kysyinkin kokemuksia, että miten eläin sopeutuu, sillä emme ottaneet kissaa heppoisin perustein (pelkästään säälistä), ihmettelyihin vastauksena että kyllähän tätä oli harkittu tarkemmin ja otettu allergiamomentti huomioon. Meillä on halu pitää eläimestä huolta ja tarjota sille rakastava koti, siihen pyrimme, eikä se yksi makuuhuoneen ovi kai voi olla "liikaa rajoja". Luotamme nyt siihen, että aika ja jossain vaiheessa hankittava kissakaveri korjaa vanhatkin tavat - jos ei kokonaan, niin siedettäviksi. Kissamme saa kyllä hellyyttä ja huolenpitoa yllinkyllin, vaikkei sitä sänkyyn yöksi otetakaan. Nyttemmin tilanne on onneksi parantumaan päin, sillä ovenkyttäys on vähentynyt, kun kissa liikuskelee pieniä aikoja omassa pihassa ja nukkuu samaan aikaan kuin mekin uunin päälle pedatulla pehmukkeellaan. Ja liekö kissa alkanut kotiutua tänne muutenkin.