Hävettää mennä aina yksin kauppaan, kirjastoon, leffaan tai kahville. Tuntuu että ihmiset alkaa huomaamaan että 'toi on aina yksin'... Pätkätyöläisenä ja sinkkuna tulee vastaan kaikkia tyhmiä kysymyksiä parisuhteen puuttumisesta ja työttömyysjaksoista.. 'Mutta mitä sä niinkun teet iltaisin?' jne. Mitä siihen pitäisi vastata? Möllötän yksin tietokoneella, luen, katson leffoja.. Juhlapyhät ottaa erityisesti päähän, jouluna nyt voi sentään sanoa olleensa vanhempien luona, mutta kaikki hemmetin juhannukset oon aina yksin ja pitäisi keksiä jotain mielekästä tekemistä ettei ala tulla niitä sääliviä kommentteja. Tällä hetkellä en ole töissä joten kysymyksiä tulee vähemmän (joskus harvoin sukulaisilta), mutta järkevän tekemisen puute ottaa päähän, tietoisuus siitä että yksinäisiä säälitään ja halveksutaan tuplaa ahdistuksen.
Hävettääkö muita? Vai ootteko oppineet hyväksymään itsenne yksinäisinä, jos niin miten? Onko yksin oleva ihminen automaattisesti luuseri?
Hävettääkö muita? Vai ootteko oppineet hyväksymään itsenne yksinäisinä, jos niin miten? Onko yksin oleva ihminen automaattisesti luuseri?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Emännällä on vaikka missäpäin kavereit joita se käy moikkaamassa ja sillon kun hän on poissa tunnen itseni huonoksi koska itselläni ei olekkaan ystäviä mun on niin vaikee edes koittaa pyytää ketään kahville kun pelkään et oon liian tylsää seuraa.
lapsuudessa oli muutama ystävä koulussa olin kiusattu sekä ala- että ylä-asteella. Olen ottanut itsenäisen ja pärjääjän rooliin. En välitä näkeekö joku minut yksin ja ajatteleeko, että tuo on aina yksin. Ajatelkoon mitä haluaa. Monesti olen ajatellut, että mikä minussa on niin erikoista, että muut tuntuvat karttavan tai jopa pelkäävän minua? Joskus näen jossain jonkun kivanoloisen naisen, nin tietysti hän on varattu. Tai sitten on vapaa, mutta niin ujo, että keskustelua ei synny. Välillä tuntuu elävänsä samaa päivää uudestaan ja uudestaan, mikään ei koskaan muutu. Koskaan ei tapaa ketään, josta voisi tulla seurustelukumppani. Monet katsovat minua pitkään ja minuun kiinnitetään joskus huomiota, vaikka en aina haluaisi sitä. Pitäisi joskus kysyä, mikä minussa on niin ihmeellistä, että pitää noin pitkään katsoa? Voittaisipa tänään lotossa. Mikään ei koskaan muutu, ikää tulee vain lisää, mutta muuten tuntuu, kuin olisi joltain vieraalta planeetalta vai onko täällä suomessa niin sulkeutuneita ja ujoja ihmisiä?
Minäkin olin itsenäinen ja pärjääjä mutta parisuhteen myötä minusta on tullut jotain muuta, pelottaa kauheasti että mitä jos tää seuraavaan vastamäkeen loppuu, mulla ei ole enää ketään. Miten tuun enää pärjäämään yksin kun on ollut jotain näinkin ihanaa. Tuntuu et hän on ainoa joka on hyväksynyt minut täysin, mutta asutaan paikas mis ei muuta kun minun työ ja muutama baarituttu, hän on antanut ymmärtää että haluu pois, mutta muutos pelottaa, minun on hirveän vaikea uskaltaa tutustua ihmisiin.
Hävettää. Ja häpeäminen onkin jopa muodostunut yhdeksi esteeksi poistaa yksinäisyys! Tarkoitan edellisellä sitä, että olen huomannut etten tarkoituksella edes päästä ihmisiä lähelleni. Edellinen johtuu siitä, että en halua surkean elämäni paljastuvan kenellekään. Siksi olen esimerkiksi monesti kehittänyt jotain "menoa", jos joku on alkanut ehdottelemaan useammin jotain tapaamisia / aktiviteettia. En myöskään koskaan vedä keskustelua asioihin kuten parisuhteet, seksi yms. sillä en pystyisi tällöin välttämättä enää hallitsemaan valheitani jonkun tietyn pisteen jälkeen.
Todennäköisesti en koskaan koskaan esimerkiksi saa naista pelkästään siksi, että minua hävettäisi niin paljon kertoa taustastani ja tilanteestani, miksi on paljon helpompaa jättää vain yrittämättä.
Hävettää. Enkä siksi enää liiku kuin pakosta kauppaan tms. Nyt on taas hetki, kun oikeen itkettää tää yksinäisyys ja 4 seinän sisällä ahdistus kasvaa.. Mulla ei elämässäni ole edes sukulaisia, joihin pitää yhteyttä. Voimia teille yksinäiset!!
välillä on ollu sellasia aikoja että aivan hirveä yksinäisyys ja häpeän tunne siitä että on jotenkin niin huono ettei voi edes yrittää olla tekemisissä muitten kanssa, tosin onneksi tämä on välillä vähän hellittänyt ja joskus on menny ihan kohtuullisesti kun on pitäny huolta terveydestään ja jotenkin on vähän päässy hengaamaan joihinkin porukoihin.
Mainitsin terveyden tuossa äsken siksi että jos nukkuu tai syö huonosti vaikka viikon niin se vaikuttaa aika paljon ajatuksiin ja tunteisiin jolloin on jotenkin yliherkkä kaikille negatiivisille ajatuksille.