Suomessa on ollut käytäntönä, että poikien ja tyttöjen nimet loppuvat vaikka mihin vokaaliin. Ruotsin kielessä ja monessa muussa kielessä on käytäntönä, että poikien nimet loppuvat oo:hon ja tyttöjen nimet aa:han.
Jos laitatte tytön nimeksi vaikka Marjo, ulkomaalaiset tulevat ihmettelemään, että miksi sinulla on pojannimi ja päinvastoin, noin niin kuin kansainvälisesti ajatellen.
Jos laitatte tytön nimeksi vaikka Marjo, ulkomaalaiset tulevat ihmettelemään, että miksi sinulla on pojannimi ja päinvastoin, noin niin kuin kansainvälisesti ajatellen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyvin monissa kielissä etunimet, joiden perässä on i-kirjain/nimen loppu ääntyy iinä, ovat nimenomaan naisten nimiä.
Muunkielisiä urheilunseuraajia on sentään jo jonkun verran rokotettu näillä suomalaisilla Mateilla, Areilla, Kimeillä ym...
Sitä on monessa maassa. Norjan hovissa on Ari-niminen vävy. Nimi tulee kai Kreikasta (Aristoteles). Kun sain lapsen, kätilöni nimi oli Kim (hän oli nainen).
Kumpaakin on meillä Suomessa totuttu pitämään pojan nimenä. Silti esim. amerikassa Toni on tytön nimi ja Tony on pojan nimi.
Sanskriitissa - josta monet Intian nykykielet ovat kehittyneet - miehennimet päättyivät aahan ja naisennimet iihin. Ja menepä Itä-Aasiaan niin tilanne muuttuu jälleen.
Kansainvälisyys on muutakin kuin länsimaita.
Eräs eteläamerikkalainen mies ihmetteli nimeäni. Siellähän puhutaan espanjaa tai portugalia. Niissä kielissä ollaan tarkkoja naisten ja miesten nimistä.
hyva muistuttaa keskustelijoita myos euroopan ulkopuolisesta maailmasta!
Afrikassa on taas kulttuurista riippuen taas aivan erilaisia nimisysteemeja ....
Joo, ollaan taas mieliksi koko maailmalle, eikä enää anneta tytöille muita kuin a-loppuisia nimiä ja pojille o-loppuisia!
Välillä ei enää tiedä itkisikö vai nauraisiko, kun joillakin on niin kova hinku kansainvälisyyten omien kansallisten piirteiden kustannuksella. Kyllä minäkin kuvittelisin, että vaikkapa Arsene, Faysal ja Battista ovat tytönnimiä, mutta oho, kun eivät olekaan. Ilmeisesti olen sitten jonkinlainen superihminen, kun voin tämän asian hyväksyä heidän kulttuurinsa piirteenä ilman, että tivaisin kyseisiltä ihmisiltä jatkuvalla syötöllä, että miksi teillä pojat on kuulkaas naisennimet?!?
Ei sen kansainvälisyyden tulisi minusta olla mitään samaan muottiin ahtautumista, vaan sellaista kanssakäymistä kansojen kesken, jossa jokainen voi samalla kantaa oman kulttuurinsa piirteitä. Ei niin, että kaikilla pienemmillä on kieli isomman perseessä, samalla yrittäen mukauttaa kaiken omansa niin, että se on identtistä isomman kanssa.
Aiemmasta kommentistani huolimatta olen täysin samaa mieltä.
Hei haloo, ihmiset! Pitääkö meidän ottaa käyttöömme uusi kielioppikin? Määrätään kaikille sanoille suku, kuten on laita juuri niissä kielissä, joissa mies- ja naisnimet erottuvat toisistaan viimeisen kirjaimen mukaan.
Eihän me voida elää muiden sääntöjen mukaan! Vaihtakoon kakarat etunimensä siinä vaiheessa, kun lähtevät ulkomaille kouluun tai töihin.
Suomen kielessä ei tunneta sukua, kuten esim. venäjässä ja saksassa. Portugalia tai espanjaa en osaa, mutta siellä ja italiassa lienee sama juttu.
Suomessa on Pekko, Pirkko, Marjo, Pirkka, Jukka, Pekka ym ja hyvä niin. Mitä väliä sillä on, jos Marjoa luullaan mieheksi? Henkilökohtaisesti tavattaessa viimeistään joku huomaa, ettei Marjo olekaan mies. Jos italian kielessä on Mario/Maria niin sitten on. Ei tarvitse suomea muuttaa.
tasta 'suvuttomuudestahan' se tavallaan johtuu.
Mielestani ei tarvitse miettia ihmeemmin sita 'kansainvalisyytta' - sehan on sita etta ymmarretaan ja hyvaksytaan eri kulttuurien ominaispiirteet, ei sita etta pyrkisimme yhdenmukaisuuteen jonkin tietyn kulttuurialueen kanssa. huom. - tama -a ja-o - loppuisuus on itseasiassa kaytossa varsin rajallisella alueella.
Namakaan nimet tuskin aukeavat (kantajansa sukupuolen mikaan) ihan heti - vai mita sanotte tallaisista kuin Tewabetch, Alemayehu, Bunmi, Shewit, Mulu, Aynalem ... mainitakseni muutamia yhdesta kulttuuripiirista mutta eipa tuo tunnu naita ihmisia haittaavan ...
En näkisi tätä a-o-sääntöä ongelmana. Suomen kielessä on paljon nimiä, jotka ovat vakiintuneet miehen/naisen nimeksi tästä säännöstä poikkeuksena siis esim. Marjo, Pirkko tai Pirkka. Minusta olisi kuitenkin hyvä pitää mielessä tämä sääntö, kun kehittelee jotakin omaperäistä nimeä. Erikoisissa nimissä sukupuolen arvaaminen tuottaa suomalaisellekin vaikeuksia.