Gitan toisen luvun lopusta, Krishna puhuu:
"Se, joka on ruumiillistunut, voidaan kielloilla opettaa pidättäytymään aistiärsykkeistä, mutta ne maistuisivat silti hänelle. Mieltymys lakkaa, kun hän kokee Korkeimman läsnäolon.
Kuntin poika, vaikka ihminen olisi täynnä tietoa ja arvostelukykyä, aistit ovat kiihkeät ja heittelevät hänen mieltään vaikka hän ponnistelisi vastaan.
Niitä kaikkia kurissa pitävän onkin syytä olla syventynyt minuun, Korkeimpaan. Se, joka on täysin kukistanut aistinsa, on lujasti täydellisen tiedon vallassa.
Tarkastellessaan aistiärsykkeitä ihminen kiintyy niihin. Tällainen kiintymys muuttuu himoksi ja himosta kumpuaa viha.
Vihasta nousee harha, ja harha hämmentää muistin. Kun muisti on hämmennyksissä, ihminen kadottaa älynsä ja älyn kadottua hän lankeaa.
Riippuvuuden ja vastenmielisyyden tunteista eroon opetellut sielu, joka säännöstelee vapauttaan nauttia aisteistaan, kun ne koskettavat ärsykkeitä, saa osakseen armon.
Kaikki suru ja tuska tuhoutuu kun hän saa armon, ja vankkumaton rauha täyttää pian niin onnellisen mielen.
Sillä, jolla ei ole itsekuria, ei ole älyäkään. Se, jolta itsekuri puuttuu, ei voi syventyä mietiskelyyn, eikä se saa rauhaa, joka ei mietiskele. Missä rauhaton voisi olla onnellinen?
Mieli, joka jatkuvasti harhailee aistien perässä, vie mennessään viisauden yhtä varmasti kun tuuli vie mennessään veneen vesillä.
Oi Voimakasaseinen, siksi se, joka pitää aistinsa kurissa kun ne koskettavat aistiärsykkeitä, on lujasti täydellisen tiedon vallassa.
Itsensä hallitseva henkilö on hereillä silloin, kun kaikilla elävillä olennoilla on yö. Näkevällä viisaalla yö on silloin, kun muut elävät olennot ovat hereillä.
Alati täynnä oleva meri ottaa järkkymättä vastaan itseensä virtavat vedet. Se, joka suhtautuu samalla tavoin kaikkiin itseensä virtaaviin haluihin saavuttaa rauhan – ei se, joka yrittää tyydyttää halunsa.
Se, joka hylkää himonsa ja elää takertumatta, vailla omistushalua ja virheellistä minäkuvaa, saavuttaa suurimman rauhan.
Prithanpoika, tämän henkisen tilan saavuttava henkilö ei hämmenny mistään. Kun hän on tässä tilassa myös elämänsä päättyessä, hän pääsee pois aineellisesta olemassaolosta.”
"Se, joka on ruumiillistunut, voidaan kielloilla opettaa pidättäytymään aistiärsykkeistä, mutta ne maistuisivat silti hänelle. Mieltymys lakkaa, kun hän kokee Korkeimman läsnäolon.
Kuntin poika, vaikka ihminen olisi täynnä tietoa ja arvostelukykyä, aistit ovat kiihkeät ja heittelevät hänen mieltään vaikka hän ponnistelisi vastaan.
Niitä kaikkia kurissa pitävän onkin syytä olla syventynyt minuun, Korkeimpaan. Se, joka on täysin kukistanut aistinsa, on lujasti täydellisen tiedon vallassa.
Tarkastellessaan aistiärsykkeitä ihminen kiintyy niihin. Tällainen kiintymys muuttuu himoksi ja himosta kumpuaa viha.
Vihasta nousee harha, ja harha hämmentää muistin. Kun muisti on hämmennyksissä, ihminen kadottaa älynsä ja älyn kadottua hän lankeaa.
Riippuvuuden ja vastenmielisyyden tunteista eroon opetellut sielu, joka säännöstelee vapauttaan nauttia aisteistaan, kun ne koskettavat ärsykkeitä, saa osakseen armon.
Kaikki suru ja tuska tuhoutuu kun hän saa armon, ja vankkumaton rauha täyttää pian niin onnellisen mielen.
Sillä, jolla ei ole itsekuria, ei ole älyäkään. Se, jolta itsekuri puuttuu, ei voi syventyä mietiskelyyn, eikä se saa rauhaa, joka ei mietiskele. Missä rauhaton voisi olla onnellinen?
Mieli, joka jatkuvasti harhailee aistien perässä, vie mennessään viisauden yhtä varmasti kun tuuli vie mennessään veneen vesillä.
Oi Voimakasaseinen, siksi se, joka pitää aistinsa kurissa kun ne koskettavat aistiärsykkeitä, on lujasti täydellisen tiedon vallassa.
Itsensä hallitseva henkilö on hereillä silloin, kun kaikilla elävillä olennoilla on yö. Näkevällä viisaalla yö on silloin, kun muut elävät olennot ovat hereillä.
Alati täynnä oleva meri ottaa järkkymättä vastaan itseensä virtavat vedet. Se, joka suhtautuu samalla tavoin kaikkiin itseensä virtaaviin haluihin saavuttaa rauhan – ei se, joka yrittää tyydyttää halunsa.
Se, joka hylkää himonsa ja elää takertumatta, vailla omistushalua ja virheellistä minäkuvaa, saavuttaa suurimman rauhan.
Prithanpoika, tämän henkisen tilan saavuttava henkilö ei hämmenny mistään. Kun hän on tässä tilassa myös elämänsä päättyessä, hän pääsee pois aineellisesta olemassaolosta.”
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaunista, suurenmoista, totta! Kiitos!