Osaisiko joku neuvoa seuraavanlaisessa asiassa: Meillä on kaksi sekarotuista narttukoiraa, joista nuorempi on 4-vuotias ja luonteeltaan melko ärhäkkä toisia koiria kohtaan, mutta ihmisistä pitää paljon. Koira ei kuitenkaan jostain syystä pidä lapsestamme joka on vähän päälle 1-vuotias. Koira lähtee heti karkuun jos lapsi yrittää mennä vähänkään lähemmäs sitä. Kerran koira on myös ärähtänyt lapselle kun hän pääsi yllättämään sen ja koski sitä johonkin selän alueelle.
Nuorempi koira aloittaa joskus ärhäkkään tappelun vanhemman koiran kanssa ja saattaa purra sitä niin, että esim. korvasta tulee verta. Meitä pelottaa, että lapsemme sattaa joutua keskelle koirien tappelua, koska aina ei voi olla joka hetki siinä vieressä vahtimassa.
Voiko koiraa jollain tapaa opettaa tykkäämään lapsesta?
Vai pitääkö meidän etsiä koiralle toista asuinpaikkaa? Onhan se outoa, että se ei ole yhtään tottunut lapseen, vaikka sillä on ollut yli vuosi aikaa sopeutua. Etenkin kun tilanne oli vuosi sitten niin, että vanhempi koira ei välittänyt lapsesta ja nuorempi oli kovin kiinnostunut siitä. Nyt taas vanhempi koira antaa lapsen silittää sitä tai vaikka istua päälle ja nuolee lapsen kasvoja. Nuorempi ei anna lapsen koskea siihen ollenkaan ja välttelee häntä muutenkin.
Koirasta luopuminen tuntuu kurjalta, mutta lapsen turvallisuus menee sen edelle. Joten toivon että joku, joka tietää koirien luonteesta enemmän voisi pian antaa neuvoja.
Nuorempi koira aloittaa joskus ärhäkkään tappelun vanhemman koiran kanssa ja saattaa purra sitä niin, että esim. korvasta tulee verta. Meitä pelottaa, että lapsemme sattaa joutua keskelle koirien tappelua, koska aina ei voi olla joka hetki siinä vieressä vahtimassa.
Voiko koiraa jollain tapaa opettaa tykkäämään lapsesta?
Vai pitääkö meidän etsiä koiralle toista asuinpaikkaa? Onhan se outoa, että se ei ole yhtään tottunut lapseen, vaikka sillä on ollut yli vuosi aikaa sopeutua. Etenkin kun tilanne oli vuosi sitten niin, että vanhempi koira ei välittänyt lapsesta ja nuorempi oli kovin kiinnostunut siitä. Nyt taas vanhempi koira antaa lapsen silittää sitä tai vaikka istua päälle ja nuolee lapsen kasvoja. Nuorempi ei anna lapsen koskea siihen ollenkaan ja välttelee häntä muutenkin.
Koirasta luopuminen tuntuu kurjalta, mutta lapsen turvallisuus menee sen edelle. Joten toivon että joku, joka tietää koirien luonteesta enemmän voisi pian antaa neuvoja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://ohjelmat.yle.fi/lemmikit/totuttaminen_lapsiin
tuijottaa koiraa, härnää sitä? Ei tietenkään koira silloin tykkää lapsesta, pakottamalla et saa tykkäämistä aikaan, pahennat vain jos yrität väkisin saada sietämään. Koirat ovat erittäin älykkäitä. AINA on jokin syy, miksi koira ei enää tykkää jostain. MIETI rehellisesti. Vanhempien on aina kovin vaikea myöntää, että oma lapsi on kiusannut koiraa ja tuskastuttvan monesti se on syy!
Etsisin koiralle turvallisen kodin, kaikesta päätellen ette tule onnistumaan lapsen kasvatuksessa siinä mielessä miten koiraperheessä lasten tulisi käyttäytyä. Koiran parasta on ajateltava. Luopukaa myös toisesta,, se on paras sille. Lapsenne kyllä pärjää, KYSE ON KOIRIEN PARHAASTA. Ovat viattomia luontokappaleita.
vai että "taas lapsiperhe, huh"?!? Minulla on ollut koira/koiria vuodesta -93 ja lapsi vasta vuoden. En laittanut viestiä tälle palstalle siksi, että saisin tuollaisia negatiivisia vastauksia. Vaan siksi, että joku, joka OIKEASTI tietää asiasta enemmän kuin itse voisi antaa neuvoja!!
Et ilmeisesti tiedä lapsista mitään, koska luulet että hän olisi kiusannut koiraamme. 1-vuotias lapsi joka juuri on oppinut kävelemään, ei puhu, mutta innokkaana tutustuu ympäristöönsä ja perheenjäseniinsä ei edes osaisi härnätä koiraa. Olemme kyllä näyttäneet hänelle miten koiraa silitetään.
Älä siis nimimerkki "taas lapsiperhe, huh" kirjoita enää tähän viestiketjuun, jos et osaa olla asiallinen!!
samaa mieltä usein sokeita vanhemmat lastensa käytöksen suhteen.
Koira viestii selvästi että lapsi olkoonkin vain vuoden on epäluotettava ja vaarallinen..siksi haluaa pois lapsen luota.
Omaani sisaren lapsi pääsi aivan pienenä kumauttamaan leikkikalullaan päähän..koiraan sattui ja luottamus meni tähän lapseen. Muihin lapsiin aina luottanut. Ellen olisi nähnyt olisin syyttänyt vain koiraa..nyt tiesin ja koira aina varuilllaan edelleenkin kun lapsella joku esine kädessä. Positiivinen assosisaatio olisi varmasti auttanut uuden luottamuksen saantiin sekä tietenkin se että turvaan koirani aina vahvan hyvän johtajan lailla. :)
se että rähinöi toisen koiran kanssa eri asia..useinmiten epätasapainoinen laumahierarkia.
Lastahan koira ei halua vahingoittaa koska haluaa pois tilanteesta sanoo vasta sitten kun muuta ei voi..koira ei saa mennä koiran perässä koko ajan. ahdistaa selvästi koiraasi.
Sinun pitää aina vahtia lasta ja koiria ei koskaan saa olla kaksin koska lapset on arvaamattomia ja koirat komentaa koiran lailla jos tungettelee tai vahingoittaa eli murisee ensin sanoen jätä rauhaan jollei lapsi ymmärrä sitä niin toistaa ja saattaa jopa näykätä koska muuta ei voi!!
Sinun pitää hoitaa koirien hierarkian niin ettei ne tappele eli ottaa johtajuus takaisin!!
Et suoraan sanoen kuulosta kokeneelta koiranomistajalta..lähinnä ihmiseltä jolla on koiria muttei koulutusta tai ymmärrystä niiden käytökseen saati ohjautuvuuteen niiden suhteen.
Jos hankkii koiria on niihin perehdyttävä Ja kasvatettava/koulutettava hyvin!
Kirjoitit ihan hyviä pointteja. Ja on totta ettei meillä ole koulutusta koirien kouluttamiseen. (Harvalla seurakoiran omistajalla on.) :) Meillä on ilmeisesti aina ollut niin kilttejä ja sopeutuvaisia koiria, että meidän ei ole tarvinnut perehtyä koirien hierarkia- ja johtajuusasioihin.
Nuorempi koiramme on ihan alusta saakka ottanut johtajan aseman koirien kesken, minkä vanhempi on sallinut. Nuorempi on kova rähisemään kaikille vieraille koirille, se yleensä lenkillä näykkäsee meidän toista koiraa päästä kun vastaan tulee koira.
Olen kovasti yrittänyt muistella onko lapsemme säikäyttänyt tms. koiraa koskaan, mutta en rehellisesti muista mitään sellaista. Lapsi pysyttelee yleensä kaukana koirasta, koska vaistoaa sen, että koira ei tykkää hänestä. Koira kyllä itse käy välillä nuolaisemassa lasta naamaan, mutta perääntyy heti jos lapsi yrittää koskea.
Koska suurin huolenaiheemme on se, että lapsi joutuu keskelle koirien keskenäistä tappelua, täytyy meidän siis saada se loppumaan. Helpommin sanottu kuin tehty! Kuten jo sanoinkin, ei ole aiemmin tarvinnut asiaan perehtyä.
Jos jollain on hyviä vinkkejä tai tietää mistä tietoa (esim. kirja) löytyy, niin kertokaa ihmeessä! :)
alkaa tosiaan kuulostaa siltä että johtajuus ja (varsinkin koirasi koulutus)on olematonta nuoremman koiran suhteen..en tarkoita että tarvitset ammatillista koulutusta vaan voit kouluttautua ihan koirakirjojen ja koirien koulutuskokemusten avulla eli itseopiskelet koirien käyttäytymistä ja koulutusta ellei ole aikaa kursseille. Victoria stillwellin ohjelmat hyviä, häntä pystyyn ohjelmat samoin, anders hallgren, jan fennel etc..cesar millerinkin ohjelmat hieman viitettä kunhan lisää positiivista assosisaatiotakin eikä pelkästään pakotteita.
sinulla on ollut ns. helppoja ja vähään tyytyväisiä yksilöitä. Nykyinen koirasi haluaa enemmän virikkeitä selvästi...koska menee lenkillä ylikierroksilla ja koska ei voi hyökätä toisen luo turhautuu ja purkaa stressinsä laumaansa.
Sanoisin että täysremontin paikka (koirasi on ollut sinulla ilman ohjausta ja nyt se alkaa näkymään) eli kun teet kunnon lenkit koirasi kanssa(liiat energiat pois), hoidat johtajuuden ja laumahierarkian kuntoon..eli määrittelet laumallesi säännöt mikä sallitaan ja mikä ei. Aivojumppaa nuoremmalle eli kontaktiharjoituksia ja positiivista toimintaa temppuopetuksilla ja makupalojen hakúa jotain missä voi toimia aivot ja nenäkin saa toimia..ja lenkeillä rähinää ei sallita eikä muuallakaan..lenkeillä voit kääntyä pois kohteesta jos rähinöi ja kun ok niin kohde tulee jälleen näkyviin. Oletko sosiaalistanut muuten koirasi vai pureeko toista koiraa jos pääsee lähelle?
tuntuu hieman että kyse on enemmän johtajuuden puutteesta näkemättä ihan varmasti en voi sanoa..eli koira menee omilla ehdoillaan ei laumansa eli teidän. Koirassa ei ole vikaa vaan ihan siellä pelisäännöissä joita kukaan ei ole laatinut.
Lapsi/vauva käyttäytyy niin poiketen aikuiseen ihmiseen verrattuna, mikä toisissa koirissa aiheuttaa aloittajan mainitsemia ongelmia. Nämä ongelmat ilmenee usein juuri kun lapsi alkaa itse liikkua. Lapsen ei ole todellakaan tarvinnut satuttaa koiraa. Aloittajan kirjoituksesta päätellen kyseinen koira on yleensäkin terävä luonteeltaan, eli vastaa herkästi agressiolla, minkä vuoksi aloittajan täytyy olla tarkkana tämän nuoren koiran kanssa. Nollatoleranssi rähinöille. Missään tapauksessa en jättäisi vauvaa ja koiria ilman aikuisen valvontaa. Jos ei jollain hetkellä kykyne itse olemaan paikalla = vauva ja koirat eritiloihin.