Aina kesän lopussa mietin: seuraavana vuonna en tee sitä virhettä, että annan kesän tulla yllättäen niin että joudun viettämään sen taas yksin. Mietin, että otan itseäni niskasta kiinni. Mietin että otan talven ja kevään aikana yhteyttä kavereihin tai laitan tilin treffipalstalle. En kuitenkaan koskaan saa kumpaakaan aikaan. Mietin aina, että ensi viikolla sitten. Ei nyt vielä tarvitse. On tässä vielä aikaa lusmuilla.
Sitten yhtäkkiä koivuihin ilmestyy lehdet. Hyönteiset alkavat pörräämään. Märkä hiekka rapisee kenkien alla. Aurinko kuivaa asvalttiin vaaleita läikkiä. Koiranpaskat ilmestyy kinosten alta. Saasteisen motarin penkalla puskee esiin leskenlehtiä. Viileä tuuli kylmentää toista poskea samalla kun aurinko lämmittää toista. Kesä ilmestyy tyhjästä ja katoaa yhtä nopeasti.
Sitten yhtäkkiä koivuihin ilmestyy lehdet. Hyönteiset alkavat pörräämään. Märkä hiekka rapisee kenkien alla. Aurinko kuivaa asvalttiin vaaleita läikkiä. Koiranpaskat ilmestyy kinosten alta. Saasteisen motarin penkalla puskee esiin leskenlehtiä. Viileä tuuli kylmentää toista poskea samalla kun aurinko lämmittää toista. Kesä ilmestyy tyhjästä ja katoaa yhtä nopeasti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..minun kesäsuunnitelmilta. Aina vannon tekeväni seuraavana kesänä asiat paremmin jotten huomaisi olevani samassa tilanteessa ... En ole koskaan tehnyt yhtään mitään :(
Ehkä tapan itseni kesällä. Kesä on yksinäisintä aikaa. Tietenkään siihen ei voi valmistautua ikinä niin kuin vannoisi, kun kevät on kuitenkin niin täyttä tuskaa. Sitten se menee ohi ja on kesä. Ja siinä nökötät yksiksesi, eikä ketään kiinnosta, koska sinä et kuulu tämän elämän hyväosaisiin. Heidän syvän ajattelunsa kielellä sanottuna olet "luuseri".
Kesäisin auringonpaiste ja muu sellainen saa fiiliksen niin hyväksi ettei yksinäisyyttä enää edes ajattele. Silloin viihtyy yksinkin omine ajatuksineen, olen sellainen pohtijaluonne muutenkin.
Vain talvisin on rankkaa olla yksin.
Jaa-a. Mun mielestä se on rankempaa kesällä, kun kaikki ovat kavereidensa/perheen kanssa jossain rannalla, terassilla, festareilla, huvipuistoissa ja itse nyhjötän kotona yksinäni. :(
Kesä nimenomaan tuntuu kaikista vaikeimmalta ajalta vuodesta. Ihmiset ovat silloin enemmän liikkeellä; terasseilla, rannoilla, yleensäkin nauttimassa kesästä. Oma yksinäisyys oikein korostuu joka paikassa mihin menee.
Hyvä puoli taas kesäll on se ett vaik on yksin nii voi lähtee ryyppää, siis jos ei käy töissä tai muuten vaa missää.
En voi muuta sanoa kuin että olen samaa mieltä. Kaikki muut ovat innoissaan kun kesä tulee. Syksyllä saa olla kaikessa rauhassa yksin kotona ja jopa vähän "masentuakin". Kesällä yksinäisyys nimen oman korostuu. Itsekkin ihmettelen miten joka vuosi jaksan uskon että ensi kesänä minulla on paljon kavereita.
Jo 16-vuotiaana suunnittelin, että olen ovela ja uudelleentutustun vanhoihin ala-astekavereihin jne....
Kummasti kesäisin tuli vaan istuttua kotona koneella. Elättelen toivoa taas, että kesällä olisi kavereita, joiden avulla tutustuisin uusiin kavereihin, mutta olen alkanut tiedostaa tilanteen mahdollisuudet.