Puhuja jatkaa: Ja kyllä se saatana osaa työntää syyhyiset kätösensä meidän taskuummekin ja panee ostamaan tupakka-askinkin. Nuoria se houkuttelee ostamaan viimeisen päälle maailman lasten kaltaisia muotivaatteita, jotka on kireitä ja houkuttavat nuoria veljiä likaisiin ajatuksiin.
Ei saa nuoret pojat katsoa noita tyttäriä sellaisilla lihallisen himon ajatuksilla, vaikka ne onkin pukeutuneet niin himoja houkuttavan paljastavasti.
Minä neuvon teitä nuoret tyttäret, ettette koreilisi liikaa niillä muotivaatteillanne. Kohtuus tulee muistaa näissäkin pukeutumisen asioissa.
Nykytekniikka on tuonut meille maailman kaiken saastan silmiemme ja korviemme kuulla. Minun nuoruudessani oli vain radio, mutta jo silloin siionissa huomattiin, kuinka siitä kuuluu kaiken maailman renkutuksia ja alussa sitä pidettiin uskovaiselle sopimattomana. Ajan myötä Saatana pääsi koteihin rumaa naamaansa näyttämään television välityksellä. Saatana sai houkuteltua monet uskovaisetkin tähän television koukkuun, ennen kuin siionissa silmät avautui näkemään, mistä sontaluukusta on kyse.
Sitten tulivat magnetofonit, joihin äänitettiin maailmallista musiikkia.
Uskovaiset kuitenkin hyödynsivät magnetofoni äänittämällä seurasaarnoja.
Saatana tunkeutuu kuitenkin jokaisesta lävestä. Se panee lukemaan sopimattomia lehtiä ja katselemaan sopimattomia kuvia, joita lehtiä on tarjolla vielä kaupan kassan vieressä.
Radion kautta sillä on erinomaiset mahdollisuudet saada kuuntelemaan roskamusiikkia, joihin mielet herkästi mieltyy. Maailma on pullollaan roskakirjallisuutta ja lehtiä, joissa on räävittömiä kuvia. Elämme sellaisessa maailmassa, joka on viihdettä pullollaan, joka ei ruoki meidän sielujamme, vaan turmelee aistejamme..
” Hän tartuu magneettinauhalle ja painomusteeseen
Hän hymyilee valokuvissa ja ui radioaalloilla”
Mutta ei sillä kiusaajalla tähän konstit lopu. Se tuo sen rautalankamusiikkinsa joka tilaisuuteen, joissa uskovaisinakin joudumme olemaan työn tai edustajan velvollisuuden kutsumana.
Jo pienille lapsille koulussa tarjotaan räikeää tanssi ja musiikkiesityksiä, joihin eräissä kouluissa on jopa uskovaisetkin saatu mukaan vetoamalla yleissivistykseen. Ja sitten opetetaan vielä, että kuuluu taputtaa kaikille esiintyjille, ikään kuin suosisi näiden syntielämää.
Se Saatana valvottaakin meitä yökaudet, miten selvitä isoista laskuista ja miten jaksaa isojen perheiden kanssa, se neuvoo silläkin lailla; jos nyt muutaman kerran ehkäisisit ja jäisit seuroista pois, niin jaksaisit paremmin ja saathan sinä ne erheesi anteeksi siellä seuroissa.
Se ei antaisi meidän puhua huolistamme ja murheistamme toisille matkaystäville, vaan supattaa; on parempi olla hiljaa ja vaijeta, ettei sinun heikko uskosi tulisi muiden tietoon. Puhu vaan sellaisia asioita, joista muut tykkää, elä puhu epäonnistumisistasi..
” Hän soittaa meille sähkökitaraa, taputtaa itselleen
Hän puhuu kun me puhumme ja valvoo kun me nukumme
Hän on täällä tänään
Hän on täällä tänään
Hän on täällä tänään
Toisen puheen loppuosassa puhe kääntyy parannuksen tekoon. Puhuja kehoittaa tuttuun tapaan uskomaan kaikki synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa maahan vuotaneessa veressä. Ja kutsu käy: Joka puolelta salia nousee käsiä pystyyn, varsinkin vanhempien ihmisten.
Meidänkin penkkirivissämme nousee muutama käsi. Koko puheen ajan on minun ja puhujan katse kohdanneet. Minusta tuntuu, että puhuja näkee suoraan sisimpääni ja kun nyt käteni ei kuitenkaan nouse, hän vilkuilee mustanpuhuvilla silmillään minuun, jonka on pakko luoda katse alas välttyäkseni kohtaamasta puhujan kysyvän odottavaa katsetta,…..ja jos täällä on vielä joku armosta osaton tai sellainen, joka käyt kovaa kamppailua uskon ja epäuskon rajamailla, niin kuuleppa sinä, juuri nyt sinua Jumala kutsuu, käy parannuksen askelille… väää, vääääh.. alkaa kuulua kovaäänisesti kopasta, jossa nuorimmaisemme alkaa ränkymään tuttuun tapaansa.
Tarjoudun tämän tilaisuuden turvin lähtemään viemään pienokaista lastenhuoneeseen ja pääsen näin epäilyksiä herättämättä pois piinapenkistä. Etupenkki on siitä huono istumapaikka, kun puhuja näkee tarkkailla ihmisten ilmeitä ja onpa joku kertonut joskus puhujan suun niin vaahdonneen, että sylkeä on roiskunut etumaisen penkkirivin istujiin.
Saarnaajan ääni kuuluu hyvin lastenhuoneeseen, jossa minun lisäkseni on pari muutakin vanhempaa hoivaamassa väsyneitä sanankuulijoita. Puhuja ei malta lopettaa, kun on vauhtiin päässyt, vaikka kello raksuttaa jo toiselle tunnille. Mitä piditte saarnasta, saan sanottua toisille hoivaajille?
Mikäs siinä, hyvä oli seurapuhe! En jatka, kun en kehtaa alkaa analysoimaan seurapuheen liittyneen Tuomari Nurmion iskelmään.
Ei saa nuoret pojat katsoa noita tyttäriä sellaisilla lihallisen himon ajatuksilla, vaikka ne onkin pukeutuneet niin himoja houkuttavan paljastavasti.
Minä neuvon teitä nuoret tyttäret, ettette koreilisi liikaa niillä muotivaatteillanne. Kohtuus tulee muistaa näissäkin pukeutumisen asioissa.
Nykytekniikka on tuonut meille maailman kaiken saastan silmiemme ja korviemme kuulla. Minun nuoruudessani oli vain radio, mutta jo silloin siionissa huomattiin, kuinka siitä kuuluu kaiken maailman renkutuksia ja alussa sitä pidettiin uskovaiselle sopimattomana. Ajan myötä Saatana pääsi koteihin rumaa naamaansa näyttämään television välityksellä. Saatana sai houkuteltua monet uskovaisetkin tähän television koukkuun, ennen kuin siionissa silmät avautui näkemään, mistä sontaluukusta on kyse.
Sitten tulivat magnetofonit, joihin äänitettiin maailmallista musiikkia.
Uskovaiset kuitenkin hyödynsivät magnetofoni äänittämällä seurasaarnoja.
Saatana tunkeutuu kuitenkin jokaisesta lävestä. Se panee lukemaan sopimattomia lehtiä ja katselemaan sopimattomia kuvia, joita lehtiä on tarjolla vielä kaupan kassan vieressä.
Radion kautta sillä on erinomaiset mahdollisuudet saada kuuntelemaan roskamusiikkia, joihin mielet herkästi mieltyy. Maailma on pullollaan roskakirjallisuutta ja lehtiä, joissa on räävittömiä kuvia. Elämme sellaisessa maailmassa, joka on viihdettä pullollaan, joka ei ruoki meidän sielujamme, vaan turmelee aistejamme..
” Hän tartuu magneettinauhalle ja painomusteeseen
Hän hymyilee valokuvissa ja ui radioaalloilla”
Mutta ei sillä kiusaajalla tähän konstit lopu. Se tuo sen rautalankamusiikkinsa joka tilaisuuteen, joissa uskovaisinakin joudumme olemaan työn tai edustajan velvollisuuden kutsumana.
Jo pienille lapsille koulussa tarjotaan räikeää tanssi ja musiikkiesityksiä, joihin eräissä kouluissa on jopa uskovaisetkin saatu mukaan vetoamalla yleissivistykseen. Ja sitten opetetaan vielä, että kuuluu taputtaa kaikille esiintyjille, ikään kuin suosisi näiden syntielämää.
Se Saatana valvottaakin meitä yökaudet, miten selvitä isoista laskuista ja miten jaksaa isojen perheiden kanssa, se neuvoo silläkin lailla; jos nyt muutaman kerran ehkäisisit ja jäisit seuroista pois, niin jaksaisit paremmin ja saathan sinä ne erheesi anteeksi siellä seuroissa.
Se ei antaisi meidän puhua huolistamme ja murheistamme toisille matkaystäville, vaan supattaa; on parempi olla hiljaa ja vaijeta, ettei sinun heikko uskosi tulisi muiden tietoon. Puhu vaan sellaisia asioita, joista muut tykkää, elä puhu epäonnistumisistasi..
” Hän soittaa meille sähkökitaraa, taputtaa itselleen
Hän puhuu kun me puhumme ja valvoo kun me nukumme
Hän on täällä tänään
Hän on täällä tänään
Hän on täällä tänään
Toisen puheen loppuosassa puhe kääntyy parannuksen tekoon. Puhuja kehoittaa tuttuun tapaan uskomaan kaikki synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa maahan vuotaneessa veressä. Ja kutsu käy: Joka puolelta salia nousee käsiä pystyyn, varsinkin vanhempien ihmisten.
Meidänkin penkkirivissämme nousee muutama käsi. Koko puheen ajan on minun ja puhujan katse kohdanneet. Minusta tuntuu, että puhuja näkee suoraan sisimpääni ja kun nyt käteni ei kuitenkaan nouse, hän vilkuilee mustanpuhuvilla silmillään minuun, jonka on pakko luoda katse alas välttyäkseni kohtaamasta puhujan kysyvän odottavaa katsetta,…..ja jos täällä on vielä joku armosta osaton tai sellainen, joka käyt kovaa kamppailua uskon ja epäuskon rajamailla, niin kuuleppa sinä, juuri nyt sinua Jumala kutsuu, käy parannuksen askelille… väää, vääääh.. alkaa kuulua kovaäänisesti kopasta, jossa nuorimmaisemme alkaa ränkymään tuttuun tapaansa.
Tarjoudun tämän tilaisuuden turvin lähtemään viemään pienokaista lastenhuoneeseen ja pääsen näin epäilyksiä herättämättä pois piinapenkistä. Etupenkki on siitä huono istumapaikka, kun puhuja näkee tarkkailla ihmisten ilmeitä ja onpa joku kertonut joskus puhujan suun niin vaahdonneen, että sylkeä on roiskunut etumaisen penkkirivin istujiin.
Saarnaajan ääni kuuluu hyvin lastenhuoneeseen, jossa minun lisäkseni on pari muutakin vanhempaa hoivaamassa väsyneitä sanankuulijoita. Puhuja ei malta lopettaa, kun on vauhtiin päässyt, vaikka kello raksuttaa jo toiselle tunnille. Mitä piditte saarnasta, saan sanottua toisille hoivaajille?
Mikäs siinä, hyvä oli seurapuhe! En jatka, kun en kehtaa alkaa analysoimaan seurapuheen liittyneen Tuomari Nurmion iskelmään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.