Mun tekee koko ajan mieli kirjoittaa sulle ja olla tekemisissä. Ja jotenkin se nolostuttaa koska ollaan molemmat naisia ja kyllä, olen ihastunut. Tätäkään en kirjoita tunnisteilla, kun sä et ole sen tyyppinen, että lirkuttelisit sivuilla, niin luulen. Se on hyvä piirre. et varmaankaan ole sellainen, että pelailisit ihmisten tunteilla oman hyvän olon vuoksi...tunne vaan kasvaa, kun saan olla seurassasi. Mistäköhän se lähti lopullisesti liikkeelle? Olen elämäni aikana törmännyt vaan pari kertaa ihmiseen, joka heti alussa on kolahtanut näin. Se on semmoinen ystävyyden tunne sisällä, se on siellä vaikkei yhteisiä kokemuksia juuri ole. En usko, että mitenkään erityisesti tarvitset mua elämääsi, mutta kyllä sinäkin jostain piirteistä mussa tykkäät.
Oikea palsta kuitenkin
)()()()()()(
14557
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
mistä teidän ystävyys lähti liikkeelle ? Avaa vähän. Mun ihastuksen kohteeni ei myöskään ole mikään lirkuttelija, enkä osaa kuvitella häntä täällä kirjoittelemassa, vaikka oishan se mukava jos joskus sattuis vaikka vahingossa lukeen mun tunteistani häntä kohtaan. Mulla on ihan samanlaiset tuntemukset. Haluaisin koko ajan olla hänen seurassaan, hänen elämässään. Joskus, kun tuntuu, ettei tästä varmaan mitään tule, niin saatan vaikuttaa etäiseltä, katselen kauempaa, en tule lähelle, tunnustelen tuleeko hän luokseni, välittääkö minusta. Se johtuu vain siitä, että minulla on huono itsetunto, en ole varma hänen tunteistaan ja haluan koetella miten hän reagoi etäisyyteeni.
En ole koskaan aiemmin elämäni aikana törmännyt naiseen, joka olisi minulle niin tärkeä kuin hän (vaikka ikää onkin ihan reilusti). Minun kiintymykseni häneen on lisääntynyt pikku hiljaa. Aluksi tapasimme kuukauden pari ihan vaan ilman mitään sen kummempia tuntemuksia. Aika pian aloin viihtyä hänen seurassaan enemmän ja kiintymys kasvoi. Nyt päivänkin ero tuntuu pitkältä ja olen korviani myöten ihastunut häneen kaikessa.
En minäkään ihan alussa mitään erityistä mielestäni tuntenut, kai kuitenkin ajattelin että kivan näköinen. Eikä me nähdä kovin tiuhaan, mutta hän on mielessäni usein. Suloinen nainen. Vahvan oloinen, mutta samalla sympaattinen. Oikein herkistyttää nyt:)
Kyllä nyt kiinnostaa, että kuulostiko tutulta? Näettekö te sitten päivittäin?
kyllä on aika poikkeus, jos ei nähdä. Jos ei nähdä , niin soitetaan ainakin :)
Sulla on sitten asiat hyvällä mallilla:)
joka pitää välillä etäisyyttä.. vaikka todellisuudessa haluaisi olla vaan koko ajan tekemisissä ja lähellä ihastusta. kun vain saisi edes kädestä pitää niin sekin sekottaisi koko maailman :) muulta saattaa kuitenkin vaikuttaa.. monimutkaista elämää :>
Varmaan hänellä on ihan muut mielessä kuin minä. Pitää yrittää olla ajatelematta liikaa.
On todella tutun kuuloista. Melkein kuin itse olisi kirjoittanut omat ajatukset. Tällä hetkellä vaan tuntuu, että ehkä Hän pelailee ja kokeilee omaa viehätysvoimaa. Joskus on niin Hot&Cold. Tuo biisi on muuten hänelle tuttu, jossakin yhteydessä sitä on meistä molemmat kuunnellut.
En kyllä ota hänestä selkoa missä mennään ='(
Joskus tuntuu kuin joku kävelisi sydämen päältä ja vielä kääntäisi veistä haavassa. Seuraava kerta sitten jo taas "hyvitellään". Ei mene mun päähän ei.
Missä olet kohdannut naisesi? Itselläni tapahtui työpaikalla...ihastuin yhteen ihaiseen ujohkoon naiseen.
Hänet kohtasin vapaa ajalla ja ollaan tunnettu pitemmän aikaa. Hmmm ujohko, jossakin mielessä kyllä, muuten kyllä melkoisen pirtsakka ja iloinen olen =)
Tää on niin pirullista. Oon ihastunut nuoreen naiseen, jota en ole edes tuntenut kuin n.pari kuukautta yhteisen harrastuksen kautta. Tiesin jo heti alusta lähtien, että hän seurustelee toisen naisen kanssa, asuukin tämän kanssa yhdessä, joten tiesin tilanteen romanttiselta kannalta jo siinäkin mielessä mahdottomaksi. Kuitenkin sain häneltä mielestäni pitkiä katseita ja hän tuntui viihtyvän seurassani ja taas toisaalta välillä toisten parissa ollessa otti aina etäisyyttä. Tulkitsin asiat kuitenkin niin, että hän tuntee minua kohtaan jotain. Etenkin kun kuulin luotettavalta taholta, että hän oli kehunut minua vuolaasti monet kerrat ihanaksi ym.. Noh..menin sitten erään baari-illan tuoksinassa tyhmyyksissäni sanomaan hänelle mitä hänestä todella ajattelen, ja minusta hieman yllättäen hän suhtautui asiaan hyvin positiivisesti. Hän sanoi pari asiaa myös minulle, jotka olivat sellaisia, että päätä suorastaan huimasi onnesta (tyyliin, että jos hän ei olisi varattu, niin jotain saattaisi tapahtuakin..). Noh..ajattelin, että tilanne ei muutu kuitenkaan miksikään, korkeintaan lähentää meitä kavereina. Olin jopa tyytyväinen, että kerroin niin avoimesti mitä tunsin.
Nyt sitten tilanne on se, että hän pitää minuun etäisyyttä kun näemme. Ei ole vihamielinen eikä mitään, mutta jotenkin aistin vain tietynlaisen "jäkityksen". Haluaisin olla niin hänen kaverinsa edes, en halua sotkea kenenkään parisuhdetta, enkä siihen pystyisikään (koska hän myöhemmin sanoi, ettei tarkoittanut mitä mulle sanoi). Nyt sitten..naurattaa jo itseänikin miten teiniltä tää kuulostaa, mutta näin se vaan on....Nyt hän on löytänyt samasta harrastusporukasta ilmeisesti toisen ystävän, jonka kanssa hänellä synkkaa todella hyvin, he hassuttelevat koko ajan, pitävät yhteyttä tosi tiivisiiti jne. Ei tämä vielä mitään, mutta huomasin viime kerralla kun olimme koko porukan kanssa baarissa, että he roikkuivat toistensa kaulassa, paijailivat toisiaan, istuivat toistensa sylissa ja ties mitä muuta...Tässä ei olisi mitään ongelmaa muuten mutta.....Koen, että mut on sivuutettu täysin, ensin ymmärrettävästi kyllä ihastuksena, mutta kun puhuimnme ja oli tunne siitä että voimme olla jatkossa kuitenkin läheisiä ystäviä...niin nyt näyttää käyneen niin, että hän ei siihen mun kanssa jostain syystä halua/pysty, ja nyt tuo toinen ystävä, joka on kaiketi hetero, perheellinenkin, saa tämän ihastukseni kaiken huomion joka tavalla. Mä vaan katselen vierestä. Ei tunnu kivalta, kun ensin sai sanallisesti ym. viestiä siitä että hän välittää musta paljon.
Luulin, että jo olen pääsemässä sinuiksi sen asian kanssa, että hän on varattu ja ei minusta sillä tavalla kiinnostunut, kunnes tuli tämä "toinen nainen" :p jonka kanssa hän tosi läheinen. Kuitenkin en voi estä itseäni ottamasta yhtettä tähän ihastukseeni melkein päivittäin netin kautta..chatissa tai jossain. Välillä pidättelen itsenäni ja odotan, että hän tekisi aloitteen ja on sen muutaman kerran tehnytkin. Jotenkin vaan siinäkin tuntuu, että jos tuo toinen ystävä ilmestyy langoille, niin mä olen yhtäkkiä vähemmän tärkeä. Me joka tapauksessa jutellaan rennommin chatissa kuin oikeassa elämässä, mikä sekin on hassua. Vaikka oltas miten heitetty huulta netissä, ja sitten nähdään jossain harrastusympyröissä taas, niin hän on ihan kuin toinen ihminen. Tai sitten tosi ihana ja aurinkoinen. Välillä "hot" ja sitten taas "cold".
Huomaan, että tietyistä asioista..kuten esim. mitkä liittyvät hänen parisuhteeseensa, hän ei mielellään keskustele mun kanssa , vaan tämän toisen. Ehkä se on lähtentänyt heitä? Onhan tämä tietty ymmärrettävää, että kun hän tietää tunteeni, niin ensimmäisenä en ehkä ole sillä listalla jolle parisuhdeasioista kerrotaan, mutta mulle tulee myös sellanen olo siitä, että hän ei usko mun tahtovan/pystyvän olemaan aidosti ystävä. Tulee olo, että hän olettaa mun koko ajan haluavan jotain enemmän. Siksi pitää ehkä etäisyyttä ja on helpompi sitten kait halailla sitä heterokaveria kuin mua. Vaikka olisinkin niin onnellinen jos hän lähestyisi minua edes puoliksi samalla tavalla...ottaisi kädestä, tulisi viereen tai halaisi oma-alotteisesti. Se olisi mulle jo paljon ystävänä. ILmeisesti saan odotella sitä turhaan, mitäs menin "avautumaan".
Tämä nainen saa vaan mun olon niin taivaallisen hyväksi jo pelkällä olemassaolollaan, katsellaan, huumorillaan, että siksikin on vaikea pysyä häneltä erossa chatissa tai muualla, koska emme näe viikottain.. Toisaalta pelkään, että jos olen liian aktiivinen vaikutan "tyrkyltä" tai hän kyllästyy muhun. Tai ajattelee edelleen, että olen ihastunut, koska niin usein kirjottelen. Ja haluaisin hänen kanssaan todella siihen pisteeseen, että hän voisi unohtaa koko ihastumisjutun ja olla mun kanssa vaa rennosti kaveri, kuten tuon toisenkin kaverin kanssa. Olen siis ihastunut ja mustis näköjään jo hänen ystävälleenkin..aivan loistavaa :p Mitenhän tästä kaikesta saisi selkoa ja pääsisi näistä tunteista eroon. Niin ihanaa kuin ihastuminen onkin....
Aika paljon samaa tässäkin..
Ollaan laitettu tekstiviestejä puolin ja toisin. Joskus ei ole vastannut ollenkaan. Ok, koska asia enempi ollut "ilmoitus" luontoinen. Katseita ja läheisyyttä on ollut ja juuri kuten kuvasin, Hot&Cold. Hän on vinkannut silmää, niin olen minäkin tehnyt. Katseet ja eleet on kyllä paljastanut paljon.
Hän on minusta jonkin verran mustasukkainen, sen olen aistinut. Olen kerran avoimesti hänelle kertonut tunteeni, sanoin että mulla oli ikävä ja halattiin todella pitkään. hän meni vähän ujoksi, huomasin kyllä kuitenkin, että oli vain mielissään ja tykkäsi.
Tällä hetkellä sitten taas on tuo tilanne, mitä tuolla jo aiemmin kirjoitin.
eiköhän tämä ajanmyötä selviä =)
Tsemppiä!
olemassa käyttäisit sitä, vai häiritseekö miehesi sitä?
Sähköposti, soittaminen, tai sitten tekstiviesti. Kyllä, kaikki ne ovat olemassa. Eikä mies ole ongelma yhteydenotossa.
Ihan sama.