Minulla on joulukuussa 1991 syntynyt poika, jonka olen viimeksi nähnyt joskus 7 vuotta sitten. Sen koommin en ole lasta nähnyt. Tulin isäksi 20-vuotiaana ja asiat vain olivat silloin niin huonosti että koin parhaaksi, kun en enää tapaisi poikaa. Erosin pojan äidistä jo raskausaikana ja olen tavannut poikaani noin 3 krt/vuodessa kun hän oli alle 5-vuotias. Nyt hän on siis jo 12-vuotias ja olen alkanut pohtia hänen tapaamista jälleen. En tiedä mitä lapsen äiti on lapselle minusta kertonut, joten en tiedä miten lapsi minuun suhtautuisi. Pojallani on ainakin kaksi nuorempaa sisaruspuolta (äidin puolelta) ja he ovat muistini mukaan noin 8-10-vuotiaita. En tiedä onko noiden lasten isä ollut mukana poikani elämässä ja onko poikani äiti vielä tämän saman miehen kanssa. Mutta ainakin silloin 7 vuotta sitten asuivat vielä uusperheenä. Ehkä pojallani on nykyisin mukava perhe-elämä ja pelkään, että tulen sotkemaan hänen elämänsä, jos nyt ilmaannun pojan elämään uudestaan. Olisiko parempi vain antaa asian olla?
Nyt nykyinen avopuolisoni on raskaana ja olen myös miettinyt sitä, pitäisikö tämä uusi lapsi ja minun 12-vuotias poika tutustuttaa toisiinsa?
Kertokaa kokemuksia/mielipiteitä?
Nyt nykyinen avopuolisoni on raskaana ja olen myös miettinyt sitä, pitäisikö tämä uusi lapsi ja minun 12-vuotias poika tutustuttaa toisiinsa?
Kertokaa kokemuksia/mielipiteitä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
ilman muuta tavata lastasi. Itse olen jo aikuinen nainen ja tapasin biologisen isäni vasta aikuisena. Koko elämäni olen pohtinut tätä "isä"-asiaa enemmän ja vähemmän. Luulen myös, että varsinkin pojan on tärkeää saada tutustua isäänsä ja nähdä,millainen oma biologinen isä on. Jossain vaiheessa elämää lapsi kuitenkin alkaa pohtia sitä, mistä hän ihan oikeasti on kotoisin ja haluaa selvittää omat juurensa. Kokemuksella voin sanoa, että paljon ahdistusta ja surua voi jäädä elämästä pois, jos voi tuntea omat vanhempansa. Ole rohkea ja kärsivällinen ja ota yhteyttä lapseesi. Olet ainoa oikea isä lapsellesi!
kuule yhteyttä lapsesi äitiin ja keskustele hänen kanssa ensin.Minustakin sinun pitäisi tavata poikasi.Äläkä luovuta heti jos äiti ei lämpene asialle ja selvitä myös nykyisen kumppanisi kanssa asia,että hänkin on valmis hyväksymään poikasi.
Ihanaa että nyt olet tajunnut korjata asian.
haluan vain kertoa että minulta ainakin "saat anteeksi".
Tarkoitan, että joskus tältä maailmalta on vaikea saada rauhaa ja anteeksiantoa tekosilleen tai tekemättä jättämisilleen. Vain saman tai samankaltaista kokenut voi ymmärtää. Minäkin tulin 20 vuotiaana äidiksi eikä tieni ole ollut helppo...
Sinunkaan osasi ole helppo, mutta seuraa sydämesi ääntä.Se on ainoa tie.
Hieno juttu! Oma mieheni nähnyt isänsä viimeeksi 12 vuotta sitten, sitä ennen yli 20 vuotta takaperin. Puheista voi kuulla että katkera hän on. Nykypäivänä hän ei mistään hinnasta haluaisi isäänsä tavata. Onneksi sinä olet tajunnut tilanteen ajoissa!
hieno asia että edes ajattelet noin.
minun poikani isä lähti kun lapsi oli 2kk ja hänestä ei kuulunut mitään vuosiin, nyt kun minun tilanteeni yksinhuoltajana (uusperheenä) oli jo vakiintunut tuli puhelu,pojan isä oli ilmestynyt kuin tyhjästä.
hän keskusteli tapaamisesta ja minä suostuin.
nyt poika käy isän uusperheen luona jokatoinen viikonloppu ja uskokaa että poika ei muusta puhu kuin isästään myös isän uusvaimo hyväksyy pojan.
meillä kaikki on hyvin isä jopa rupesi vapaaehtoisesti maksamaan elatusapua.
toivottavasti tämä ei sitten katkea ihan pojan takia.
toivotan onnea teille ja mukavia tapaamisia.
tässä onnistunut.
kiitos kaikille palautteesta. Etsin poikani äidin numeron ja nyt uskaltauduin eilen soittamaan hänelle. Yllätyin miten positiivisesti otti asian vastaan, kun kerroin, että olisin ehkä halukas näkemään pojan, jos se vaan hänelle ja pojalle sopii. Siinä sitten juteltiin ja selvisi, että pojalle menee ihan hyvin. Harrastaa jalkapalloa ja koulussakin menestyy. Nyt sitten pojan äiti lupasi keskustella ensin pojan kanssa asiasta, että onko kiinnostusta tavata minua. Jos lapsi suostuu niin mikä olisi hyvä paikka tavata? Kun ei jotenkaan luontevalta tunnu mennä sinne heille kotiinkaan ainakaan näin aluksi. Olisiko joku Linnanmäki tai jalkapallo-ottelu hyvä?
Jalkapallo-otteluhan kuulostaa kivalta! Valitsette jonkun pelin, jossa mukana poikasi suosikkijoukkue. Eipä ainakaan tule pulaa puheenaiheista. ;)
Hauska kuulla, että on ainakin tähän asti sujunut hyvin! Onnea!
Olit todella rohkea.
Kysy pojalta tai pojan äidiltä minne poika tahtoisi mennä.
Onnea matkaan ja iloista kevättä!
älä ihmeessä tee sitä!!!:O
älä herran tähden tee sitä!
Saatana siunaa sinua jos tapat lapsesi!!!!
Tiedän miehiä jotka ovat ikänsä eläneet kaivaten isää. Vaikka isä tulee vasta yli 50 v miehelle elämään on se suuri juttu! Oma isä on tärkeä.
Toivon sinulle onnea matkaan kohtaamaan oma poikasi. Uskon ihan oikean oman isän tapaamisen olevan hänelle tärkeää. Luonnolisesti tutustutat tulevan vauvan isoveljelle!
Hyvää kevättä!
Itse tutustuin isääni vasta 15-vuotiaana, kun kirjoitin hänelle ja sitä tekoa en kadu koskaan sillä olen oppinut isäni tutustumisen myötä ymmärtämään itseäni paremmin miksi olen tämmöinen ja nyt tiedän mistä olen perinyt tiettyjä piirteitä itsestäni.
Nykyään nään isääni lähes päivittäin ja meillä on todella lämpimät välit keskenämme.
Alussa tietenkin kaiversi asia miksi hän "hylkäsi" mut, mutta ymmärrän hänen silloisen tilanteensa ettei hänellä pahemmin ollut valinnanvaraa.
Suosittelen lämpimästi, että otat yhteyttä poikaasi ja kirje yhteyden ottoon voisi olla paras mahdollinen tapa, mihin kirjoitat tunteesi ja näin annat pojan itse päättää haluaako hän ottaa sinuun takaisinpäin yhteyttä.