Avomiehelläni on epilepsia ollut noin 11 vuotta. Hän on nyt 25-vuotias (lähes 26). Hänet on kotiutettu viikko sitten 2,5 viikon pituiselta sairaalajaksolta. Hän lähti neurologiseen tarkastukseen ja jäi sitten sairaalaan, koska eeg näytti että aivoissa on koko ajan kohtaus päällä. Aloitettiin rankka lääkekokeilu ja lopulta saatiin eeg näyttämään hieman paremmalta. Lääkkeeksi päätettiin Absenor debot 500mg x 2 aamuin illoin, topimax 25mg x 1 aamuin illoin sekä keppra 500 mg x 2 aamuin illoin.
Hän ehti olla kotona vain 5-6 päivää. Tänä aikana hänen mielialansa vaihteli kuin aamu ja yö. Tuli pieniä agressiokohtauksia, enemmän tai vähemmän pelottavia. Kaikista näistä vihaisuuskohtauksista hän ei edes muista kaikkea. Yhtäkkiä hän oli hellä ja iloinen, yksi väärä sana minulta ja hän alkasi huutamaan ja haukkumaan. Kädet menivät nyrkkiin ja itse alkasin pelkäämään. hän purkasi vihaansa myös viattomaan koiraan, joka oli tietenkin aivan sekaisian mitä tapahtuu, alkoi pissata allensa pelättyään miestäni.
Lopulta tilanne meni niin pelottavaksi, että soitin mieheni äidille ja hän haki mieheni pois kotoa. Terveyskeskuksen kautta hänet laitettiin M1 lähetteellä psykiatriselle osastolle. Hän lähti sinne kyllä ihan hyvällä mielellä. Nyt hänellä esiintyy jatkuvasti vainoharhaisuutta ja vihaa, luulee että koko suku vihaa häntä. Ja takana on joku salaliittoteoria minun, hänen äidin ja siskon kanssa. Hän työntää minut pois elämästään, pyysi etten soita hänelle kertaakaan hänen hoidossa olonsa aikana enkä saa mennä katsomaan häntä. Samoin hän ajattelee siskostaan. Äidin kanssa on väleissä. Veljeensäkin kohtaan on osoittanut välinpitämättömyyttä ja tuntuu että katkaisee välejä juuri meihin läheisiin ihmisiin. Eilen puhuin hänen kanssaan puhelimessa ja hän ilmoitti vain että kunhan pääsee pois hoidosta, niin hakee tavaransa ja muuttaa pois ja meidän suhde on ohi. Itsetuhoisia ajatuksia on kans ollut, puheita siitä kuinka tekisi mieli vetää ranteet auki ym.
Käytyäni keskustelua poikaystäväni äidin kanssa, ymmärsin että tällä hetkellä on kyse sairaudesta eli ei pystytä mieheni kanssa käymään normaaleja keskusteluja. Voihan sekin olla että hän ei edes tiedä tai muista mitä on sanonut. Näm harhaisuudet ovat pelottavia ja outoja, koska mistään tällaisesta salaliitosta ei tietenkään ole kyse.
Nyt hänelle annetaan tuola prykiatrisella osastolla mielialaa tasoittavaa lääkettä. Mieheni tuntuu ihan vieraalta ihmiseltä. Lääkärit kaupunkimme sairaalassa ovat tehneet magneettikuvauksia, eeg sekä selkäydinpunktion. Hänet kotiutettiin vaikka eeg ei ollut täysin puhdas vielä. Sitten alkoivat nämä mielialan vaihtelut korostua. Hän on aivan eri ihminen kuin sairaalaan jouduttuaan. Tuntuu tosiaan kun olisi jonkun vieraan ihmisen kanssa tekemisissä.
Pitäisi löytyä joku keino miten lähteä asiaa jatkamaan, poikaystäväni äiti sanoi että yksityisen kautta on mahdollista saada lähete Kuopioon jossa on ilmeisesti alan ammattilaisia juuri tällaisia tapauksia varten. Miten lähteä asiaa nyt eteenpäin viemään? Itse en tiedä tällaisista asioista, mieheni äitin kanssa onneksi olemme erittäin läheisissä väleissä ja hän tietää niin paljon näistä asioista. Tuntuu turhalta ja toivottomalta, että tässäkö tämä nyt sitten on ja tuleeko loppuelämä olemaan tällaista eikä apua saada tarpeeksi. SAiraalassa yritettiin etsiä kohtaa aivoista joka olisi mahdollista leikata, mutta sitä ei löydetty. Tampereen kautta käytettiin konsulaatiota puhelimitse.
Tuntuu että lääkärit haluavat sysätä poikaystäväni vain toiseen paikkaan, toisten "vaivoiksi." Ja tuntuu että eivät ole tehneet kaikkea mitä voisi silti.
Miten voisi edetä tällaisissa tilanteissa? Poikaystäväni on nyt saanut lähtteen myös puheterapeutille, koska on alkanut puheessakin huomata eroja, ei änkytystä varsinaisesti vaan sanat ovat kateissa ja ei tunnu löytävän helppoja sanoja. Ne ovat ikäänkuin kateissa. Ja välillä jää pieni jumitus, että toistelee samaa lausetta monta kertaa. Eihän sitäkään tiedä vaikka nämä jatkuvat kohtaukset aivoissa olisiat aiheuttaneet jonkun pysyvän vaurion aivoihin.
Voiko joku kertoa omia kokemuksiaan ja siitä miten tässä nyt kannattaisi edetä. Kiitos vastauksista jo etukäteen.
Hän ehti olla kotona vain 5-6 päivää. Tänä aikana hänen mielialansa vaihteli kuin aamu ja yö. Tuli pieniä agressiokohtauksia, enemmän tai vähemmän pelottavia. Kaikista näistä vihaisuuskohtauksista hän ei edes muista kaikkea. Yhtäkkiä hän oli hellä ja iloinen, yksi väärä sana minulta ja hän alkasi huutamaan ja haukkumaan. Kädet menivät nyrkkiin ja itse alkasin pelkäämään. hän purkasi vihaansa myös viattomaan koiraan, joka oli tietenkin aivan sekaisian mitä tapahtuu, alkoi pissata allensa pelättyään miestäni.
Lopulta tilanne meni niin pelottavaksi, että soitin mieheni äidille ja hän haki mieheni pois kotoa. Terveyskeskuksen kautta hänet laitettiin M1 lähetteellä psykiatriselle osastolle. Hän lähti sinne kyllä ihan hyvällä mielellä. Nyt hänellä esiintyy jatkuvasti vainoharhaisuutta ja vihaa, luulee että koko suku vihaa häntä. Ja takana on joku salaliittoteoria minun, hänen äidin ja siskon kanssa. Hän työntää minut pois elämästään, pyysi etten soita hänelle kertaakaan hänen hoidossa olonsa aikana enkä saa mennä katsomaan häntä. Samoin hän ajattelee siskostaan. Äidin kanssa on väleissä. Veljeensäkin kohtaan on osoittanut välinpitämättömyyttä ja tuntuu että katkaisee välejä juuri meihin läheisiin ihmisiin. Eilen puhuin hänen kanssaan puhelimessa ja hän ilmoitti vain että kunhan pääsee pois hoidosta, niin hakee tavaransa ja muuttaa pois ja meidän suhde on ohi. Itsetuhoisia ajatuksia on kans ollut, puheita siitä kuinka tekisi mieli vetää ranteet auki ym.
Käytyäni keskustelua poikaystäväni äidin kanssa, ymmärsin että tällä hetkellä on kyse sairaudesta eli ei pystytä mieheni kanssa käymään normaaleja keskusteluja. Voihan sekin olla että hän ei edes tiedä tai muista mitä on sanonut. Näm harhaisuudet ovat pelottavia ja outoja, koska mistään tällaisesta salaliitosta ei tietenkään ole kyse.
Nyt hänelle annetaan tuola prykiatrisella osastolla mielialaa tasoittavaa lääkettä. Mieheni tuntuu ihan vieraalta ihmiseltä. Lääkärit kaupunkimme sairaalassa ovat tehneet magneettikuvauksia, eeg sekä selkäydinpunktion. Hänet kotiutettiin vaikka eeg ei ollut täysin puhdas vielä. Sitten alkoivat nämä mielialan vaihtelut korostua. Hän on aivan eri ihminen kuin sairaalaan jouduttuaan. Tuntuu tosiaan kun olisi jonkun vieraan ihmisen kanssa tekemisissä.
Pitäisi löytyä joku keino miten lähteä asiaa jatkamaan, poikaystäväni äiti sanoi että yksityisen kautta on mahdollista saada lähete Kuopioon jossa on ilmeisesti alan ammattilaisia juuri tällaisia tapauksia varten. Miten lähteä asiaa nyt eteenpäin viemään? Itse en tiedä tällaisista asioista, mieheni äitin kanssa onneksi olemme erittäin läheisissä väleissä ja hän tietää niin paljon näistä asioista. Tuntuu turhalta ja toivottomalta, että tässäkö tämä nyt sitten on ja tuleeko loppuelämä olemaan tällaista eikä apua saada tarpeeksi. SAiraalassa yritettiin etsiä kohtaa aivoista joka olisi mahdollista leikata, mutta sitä ei löydetty. Tampereen kautta käytettiin konsulaatiota puhelimitse.
Tuntuu että lääkärit haluavat sysätä poikaystäväni vain toiseen paikkaan, toisten "vaivoiksi." Ja tuntuu että eivät ole tehneet kaikkea mitä voisi silti.
Miten voisi edetä tällaisissa tilanteissa? Poikaystäväni on nyt saanut lähtteen myös puheterapeutille, koska on alkanut puheessakin huomata eroja, ei änkytystä varsinaisesti vaan sanat ovat kateissa ja ei tunnu löytävän helppoja sanoja. Ne ovat ikäänkuin kateissa. Ja välillä jää pieni jumitus, että toistelee samaa lausetta monta kertaa. Eihän sitäkään tiedä vaikka nämä jatkuvat kohtaukset aivoissa olisiat aiheuttaneet jonkun pysyvän vaurion aivoihin.
Voiko joku kertoa omia kokemuksiaan ja siitä miten tässä nyt kannattaisi edetä. Kiitos vastauksista jo etukäteen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
neurologille ja häneltä Kuopioon lähete.
Voihan kyseessä olla kaksi sairautta, epilepsia ja psyykkinen.
Jaksamisia
Kirjoituksesi muistuttaa paljon Läheisen hätä-kirjoitusta. Pitää muistaa mainitsemasi "koko ajan kohtaus päällä", jota psykiatrit eivät huomioi. Mielialavaihtelut voivat johtua lääkityksestä, etenkin yliannostuksesta. Samoin vainoharhaisuus ja viha saattavat johtua psykiatrisesta lääkityksestä, ei välttämättä suvusta, koska niitä alkoi esiintyä vasta psykiatrian osaston jälkeen.
Läheisen hätä-kirjoituksessa aloittaja mainitsi olevan kyseessä erittäin harvinainen epilepsiatyyppi. Kaikki epilepsiatyypit hoidetaan parhaiten KYS:ssa. Ainakin minulla ennen epilepsiakirurgiaa tehtiin monia EEG-tutkimuksia (ei vain lyhyt EEG ja uni-EEG), MEG, PET, SPECT ja S-EEG. Koska EEG ei ole puhdas, kyse on epilepsiasta eikä psykiatriasta. Em.tutkimuksillani selvisi häiriöpesäkkeen sijainti solun tarkkuudella.
Jos terveyskeskuksen tai sairaanhoitopiirin lääkärit eivät kirjoita lähetettä Kuopioon, pyydä yksityiseltä neurologilta!
Kiitos vastauksesta.
Hän ei siis saa sielä psykiatrisella osastolla muuta lääkitystä kuin mielialaa tasoittavia lääkkeitä.
Nyt sairaalassaolo jakson aikana otettiin käyttöön myös Topimax ja Keppra. SIvuvaikutuksena näyttää olevan juuri noita samoja oireita kuin mitä Kepprasta sanotaan, mutta nyt ne ovat kuitenkin niin voimakkaita että esiintyy tätä pelkäämistä jo läheistenkin kohdalla. Että pelkää millaisia agressiivisuuskohtauksia tulee tapahtumaan.