Mitä kuuluu hyvään isovanhemmuuteen?

haaveilen isovanhemmuudesta, ja haluaisin tietysti olla hyvä isoäiti. Olen 62-vuotias, korviani myöten työelämässä ja suoritan lisäksi jatko-opintoja. Lapsia on kolme, ja jos he kaikki saisivat samoihin aikoihin lapsia, minulta ei taitaisi paljoakaan käytännön apua irrota nuppia kohden.
Elämäni on antoisaa ja mielenkiintoista, yksinäisyyttä joskus kaipaan. Mutta kyllä kaipaan lastenlapsiakin. Meillä olisi varmaan niin päin, että he olisivat avuksi ja iloksi minulle.
Mikähän tosiaan on hyvän isovanhemmuuden ydintä?

Itse en ole vielä isoäiti, mutta toivottavsti jonkun vuoden päästä. Tuohon ap kysymykseen onkin vaikea vastata. Näkökulmiakin on niin monta: isovanhemmat itse, isovanhempien ikä, lapsen lapsi, lapsen vanhemmat, ympäristö maalla vai kaupungin ydinkeskustassa(ehkä vähemmän tärkeä)...

Itse toivoisin, että lapsen lapseen syntyisi aikanaan toimiva suhde. Kuuluuko siihen paljon toimintaa vai enemmän kyläilyä, riippuu myös isovanhempien toimintakyvystä siinä vaiheessa. Omilla lapsillani oli tosi iäkkäät isovanehmmat, joita ei koskaan voinut pyytää arkipäivän avuksi. Mutta silti säännöölisesti kyläilivät ja me siellä. Sekin on eräs muoto isovanhemmuudesta. Parempi kuin ei mitään.

Joku kerran sanoi, ettäihmissuhde sekin on vaikka tapaisi vain keran vuodessa. Kuka ulkopuolinen voi arvioida sen tärkeyttä puolin tai toisin.

Jokainen jolla on ollut mummu, omaa jonkinlaisen mielikuvan siitä millainen mummu oli. Yhteiskunta muuttuu ja ihmisten on muututtava muutoksen myötä.
Perinne mummu, jäi maaseudulle, palmikkonutturansa ja röyhelöessunsa kanssa.

Lapsuutemme kouluruokailu ja -hammashuolto ravitsi ja korjasi hampaat. Hampaat yöpöydällä vesilasissa nukkuvan mummu, on myös historiaa, olemme ensimmäinen mummuikäpolvi jolla on omat hampaat suussa.
Olemme ensimmäinen mummujen ikäpolvi, joka on ostanut lastenpäivähoidon, koska lapsia ei voinut hoitaa työn sivussa. Olemme ostaneet myös elintarvikkeet kaupasta ja teolliset vaatteet.
Olemme ensimmäinen mummuikäpolvi jolla on henkilökohtainen työeläke, kodin ulkopuolella tehdystä palkkatyöstä.

Lapsiemme koulukuluista vastasi yhteiskunta, vanhempien maksaman Yhteiskoulu jäi historiaa. Rahaa riitti antaa lapsille, heidän ei tarvinnut hakea työtä, opiskelun aikana.
http://www.taloussanomat.fi/omatalous/2008/05/22/lapselle-40-euroa-kuussa/200813951/139

“Rahavirta” on kääntynyt, maksoin vanhemmilleni ruoasta, kun vierailin. Samoin tein ihan maatalon töitä, joka vierailulla, se oli edellytys sopuisaan kyläilyyn. Nyt avustan nuoria kodin hankinnoissa töissä, lapsenlapset ovat vierailulla ja yökylässä.

Olisi hulvatonta utopiaa uskoa jonkun hoitavan minua iäkkäänä, ikäpolveni vain jäi luontevasti väliin, sukupolvien väliseltä avulta ja yhteiskunnan tuilta.
http://www.stat.fi/ajk/tapahtumia/2009-06-08_kotitalouksien_kulutus_sauli.pdf
Katso sivu 8.
Kun rinnastaa elinolojaan tai ollutta elintasoaan, on se ollut suhteessa aina samantasoinen omassa luokassaan. Luoja olkoon armollinen, etten tarvitse koskaan lähimmäis- suku- tai yhteiskunnan apua.

Mitä kuuluu hyvään isovanhemmuuteen?
- Riittävä toimeentulo
- Terveys
- Seuraan lasteni kasvua vanhemmiksi
- Seuraan lastenlasteni kasvua ja kerron heille menneistä ajoista ja asioista
- Oikeus olla ikäiseni
– Oikeus arvokkaaseen elämän iltaan.
.