En oikein ymmärrä, miksi kaikki pelkäävät sitä synnytystä niin paljon kuin mitään muuta, eikä esim. pelkää monen vuoden valvomista tai koliikkia yhtään, paljon pahempaahan se on! Nyt toisen kanssa en pelkää synnytystä yhtään (vaikka eka ei ollu mikään helppo ku huusin tuskasta), mutta sen sijaan pelkään aivan sikana tässä tokassa raskaudessa että toisellakin on koliikki tai että tulee synnytyksen jälkeinen Baby Blues tai masennus. Itse voin sanoa nyt synnyttäneenä, että vaikka synnytys sattuu helvetisti, niin kaikki kipu hävisi ja unohtui heti kun vauva syntyi ja olisin vaikka heti synnyttänyt uudestaan. MUTTA minun mielestä synnystystä miljoona kertaa pahempi oli vuoden valvominen ja koliikki-aika, se kun vaikuttaa jo psyykkeeseenkin! Muistakaa, että synnytys kestää usein max. sen vuorokauden ja siitä kyllä selviää!
synnytyspelosta
rtyettre
7241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja olin kuolla, kun istukka ei irronnut ja lääkäriä piti yö odottaa. Se siitä.
SILTI kolme vuorokautta on aika eri asia kun loppu elämä. ottasin millon vaan kolmen vuorokauden synnytyksen kun esim. vammautuneen lapsen. tai edes koliikki lapsen. kyllä mie kestän, enemmän pelkään vauvan puolesta.
Ei se tuska katsos kaikilla siihen synnytykseen lopu. Toisilla tulee sen verran pahoja vauriota (itselle tai lapselle), ettei se koliikkikaan enää niin pahalta kuulosta. Jos jokin menee pahasti pieleen synnytyksen johdosta, voi siitä (kivusta) joutua jopa vuosia kärsimään.
nimimerkillä, kokemusta on...
on pieni joukko naisia, joille valitettavasti synnytyksestä jää pahoja vaurioita tai kipuja pitkään, mutta varmaan 90 %:lla synnytys menee ihan ok ja kyllähän itselläkin oli kipuja pari kuukautta ja kaikenmaailman tulehduksia ja virtsankarkailua vielä vuosikin sen jälkeen...mutta silti mielestäni pahin aika koitti koliikki-aikana - ehkä se on niin, että ne, jotka ovat joutuneet kokemaan vaikean koliikin, pitävät sitä rankempana, kun taas ne joillla vaikea synnytys (mutta ei kokemusta koliikista), pitävät sitä hirveimpänä.
Minäkin toisinaan ihmettelen tuota, että ihan niin kuin kaikki loppuisi siihen synnytykseen, vaikka siitä se vasta alkaa.
Niin ja tuntuu, että negatiivisesti synnytyksen kokeneet pitävät suurempaa ääntä kuin ne, joille se on voimaannuttava tai positiivinen kokemus --> kun vain negatiivisista asioista pidetään melua ei liene ihme, että pelkopolilla riittää asiakkaita.
Normaaliin raskauteen kuuluu tietty määrä synnytyspelkoa, mutta ratkaisevaa on se kenellä se pääsee hallitsemaan ihmistä niin että ei osaa synnytyksessä ajatella/tehdä muuta kuin pelätä. Pelko voi vaikeuttaa kivun hallitsemista eli tarvitaan herkemmin puudutuksia (jotka lisää toimenpiteiden tekemisen todennäköisyyttä jne.)
oon todennut että kyllä pelkään paljon enemmän synnytyksen jälkeistä aikaa, kuin itse synnytystä. Tottakai synnytyskin jännittää ja pelottaa, ei ole vielä sellaisesta kokemusta eli suuri tuntematon...mutta sittenhän se urakka vasta alkaakin. Tuleeko koliikkia, tuleeko synnytyksen jälk. masennusta, mitä sairauksia lapselle mahdollisesti voi tulla (kaverin vauva sairasti pahan infektiotaudin liki vastasyntyneenä ja se jätti pysyvät oireet keuhkoihin), miten parisuhden kestää muutokset...
Lapsen tulon lisäksi elämässäni on tapahtumassa eräs toinenkin iso muutos, sekin pelottaa enemmän kuin synnytys... Onhan näitä. Mutta jotta säilyy järjissään, ei auta miettiä liikaa.