Tämä on vaikeaa, koska olit minulle hyvin tärkeä, tuki ja turva. Ilo ja toive. Luulin, että olisin ollut samaa sullekin. Tuntui tosi pahalta tajuta ja kuulla, etten ollut hyvää tyyppiä kummempi.
Koko tämä tunneskaala on ollut todella voimakasta, tällaista ei pysty edes kuvailla, se on vain itse koettava. Oli hyvin kuluttavaa koota itsensä kohtaamaan sut hetkeksi uudestaan ja uudestaan ja romahtaa palasiksi heti perään.
Nyt tänäpäivänä tiedän voivani aloittaa lopullisen "surutyöni" emme enää varsinaisesti kohtaa. Emme me ole ystäviä, todella naiivia edes sanoa sellaista. Tämä eron tuska on aivan hirveä!
En aio enää kysyä mitä sulle kuuluu? Kun käyt, älä tee sitä minullekaan.
Hyviä tyyppejä on liikaa, en tahdo olla vain sellainen! Minulle olet paljon enemmän.
Koko tämä tunneskaala on ollut todella voimakasta, tällaista ei pysty edes kuvailla, se on vain itse koettava. Oli hyvin kuluttavaa koota itsensä kohtaamaan sut hetkeksi uudestaan ja uudestaan ja romahtaa palasiksi heti perään.
Nyt tänäpäivänä tiedän voivani aloittaa lopullisen "surutyöni" emme enää varsinaisesti kohtaa. Emme me ole ystäviä, todella naiivia edes sanoa sellaista. Tämä eron tuska on aivan hirveä!
En aio enää kysyä mitä sulle kuuluu? Kun käyt, älä tee sitä minullekaan.
Hyviä tyyppejä on liikaa, en tahdo olla vain sellainen! Minulle olet paljon enemmän.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hyvä ihminen!
nyt viitti..Tottakai olet minulle tärkeä. Mä en vaan viitsi sanoo jatkuvasti että mä rakastan sua ja haluun olla sun kans.. Koska mitään ei tapahdu,vaikka kuin sua ylistäisin..Rakastan sinua enemmän muin ketään muuta..Ja luulis sun se tietävän. Mutta kuten haluat en enää kysy sun kuulumisia. Jääkön tämä tähän,sun tahdostas.
niin, oletko sanonut oikeasti sille ketä tarkoitat, että rakastat häntä? Kun sanot, että luulis tietävän.
Luulo ei ole tiedon väärti :) Minäkin luulin kaikenlaista, mikä olikin sitä luuloa, ei tietoa.
Minä olen sen tehnyt, enkä sitä kadu.
En itsekään odottanut mitään tapahtuvaksi. Mitään ei meidän välillä voisikaan tapahtua, mutta kuitenkin se, että tietäisi olevansa arvokas ja tärkeä ihminen, ikävöitävä, antaisi sen arvon sydämeen.
Kun kysyisi; Mitä sulle kuuluu? ja kuinka voit? tietäisi sen tulevan aidosti välittäen, eikä vain kliseisenä pakkona.
mistä niin olet kuullut että pitäisin sinua vain hyvänä tyyppinä? Ei pidä paikkaansa...Merkitset minulle paljon enemmän. Toivoisin että otat itse asioista selvää,ennen kuin uskot kaikenmaailman kuulopuheita..
En usko kuulopuheita, vaan uskon suoraan puheeseen ja kysymyksiin henkilökohtaisesti osoitettuna. Ihan itse hän sanoi asian näin.
Mun on purettava tätä oloa nyt ja puran sen nyt tähän. Helpottaa ehkä vähän saada ulos näitä tuntemuksia ja itkua pitkästä aikaa.
Miksi sitten hymy...
:) ?
"saada ulos näitä tuntemuksia ja itkua pitkästä aikaa. "
Ei ole oikein pelleillä toisen tunteilla:(
..oli kaiken takana?
Hymy siksi, että voin sanoa etten usko kuulopuheisiin. Hymyilen muutenkin paljon, uskon hymyn voimaan, vaikka olenkin surullinen.
Voin itkeä ja hymyillä.
Ihan samaa minäkin ihmettelin.. Aina sama juttu toistuu noissa provokirjoituksissa. Hymynaama vaikka tekstin sisältö onkin ihan muuta.
aloittajan tuon viimeisimmänkin kommentin niin eipä todellakaan vakuuta minua nuo hänen höpinät.
inhottaa, kun kaikkea väitetään provoiksi!
Minulle kyseinen henkilö on todelle, todella tärkeä. Hän sai minut nauramaan, pystyin puhumaan hänelle mitä vain, hän sai minut tuntemaan, välittämään, kaipaamaan, hän nostattaa hymyn huulilleni, kun näen hänet. Ja hän tietää sen.
Nyt erinäisistä syistä emme enää tapaa. Olen hyvin surullinen, itkuinen, mutta pidän hänestä. Vaikka itken ja kaipaan häntä, voin silti hymyilläkin.
Minun on unohdettava koska tunnen liikaa tällä hetkellä ollakseni "vain ystävä" tuttu joku jostain.
Vai niin.. Ihan miten vaan. Et pysty ainakaan minua vakuuttamaan noilla jutuillasi. Liikaa ristiriitaisuuksia ja hymiöitä mten sattuu. Ja nainen olen muuten minäkin.
noista parista kirjoittajasta, jotka eivät usko sinun juttuihisi.
Jos on syvästi rakastunut, on hyvin vaikea ajatella elämää eteen päin ilman häntä. Ja sen jälkeen, kun on ollut intiimisuhteessa miehen kanssa, kuulee olevansa vain "hyvä tyyppi", se ottaa koville.
Pelimiehiä aina on ja tulee olemaan. He eivät voi pysähtyä kenenkään kohdalle kovin pitkäksi aikaa, koska aina löytyy uusia valloitettavia. Tavallaan se on aika surullista, mutta niin se vaan menee.
Toivon sinulle voimia päästä yli tilanteestasi. Ethän kuitenkaan yleistä tapaustasi kaikkiin miehiin. Meitäkinkun on myös kunnollisia olemassa.
eikai minun tarvitsekaan vakuuttaa ketään, eikä sillä ole väliä kuka olet. En mä 24h itke, vaikka surullinen olenkin. Mun tunteet on todella ristiriidassa. Haluan häntä nähdä, sitten on mielestäni parempi ja järkevämpi etten ikinä näkisi.
Haluan nyt purkaa tätä ulos vaikka kuulostaisi kuinka ristiriitaiselta. Voi vain arvailla kuinka ristiriitaisesti olemme käyttäytyneet.
Hymiö etuperin ja takaperin...
ei ole pelimies, eikä meillä ole ollut intiimisuhdetta, vaan enemmän "henkinen suhde"
Hän on todella kaunissieluinen persoona ja siksi kaikki onkin todella vaikeaa. Arvostan häntä edelleen todella paljon.
Siksi en voi olla vain se hyvä tyyppi. Jos kuulisin olevani se "parempi tyyppi"
olisiko aika olla enemmän kuin "ystävä" ? ? ?
oliko niin että aikasemmin emme voineet olla muita kuin ystäviä?
yhteisestä sopimuksesta sovimme?
pohjois-pohjanmaalle menee, p-p eteläosasta...
m--->n
mutta tuskin olisit täällä... ;(
onnea sinulle
Eipä niin.. Enkä minäkään kertonut kuin sukupuoleni. Teepä niin kuin parhaaksi näet.
Silti kannattaa vähän miettiä mitä ja miten täällä kirjoittelee.. Ettei tee itsestään ihan pelleä. ;)
idiootti voi olla? Miks joku provoais tällasta? Anna olla ja lakkaa ajattelemasta liikaa.
kirjotukset ja ajatukset on prikulleen ihan samanlaisia, kun mulla on mun ajatukset..!!! Pelottavaa miten voikin olla niin samalainen...
on tunteet. Ja surutyötä saa taas kerran aloittaa, kun sut tänään näin - nyt vaan lopullista. On se vaan kummallista, miten joku ihminen tuntuu siltä oikealta, vaikkei sitä olekaan...
Oon niin varma, että meillä olisi hyvä elämä yhdessä, vaikka tuskinpa voit kuvitella minun niin ajattelevan. Voin nähdä sut mökkini laiturilla istumassa iltaruskoa katsellen... Et varmasti suo mulle sekuntiakaan mielessäsi.....Mä en ole vaan rakastunut suhun, vaan rakastan ja tulen aina rakastamaan. Joudun elämään ilman sinua, ja tänään on pakko itkeä....Kunpa olisit syntynyt aiemmin ja olisimme kohdanneet, olisit voinut pitää musta nuorena, oon niin samanlainen kuin sä. Olisin halunnut sinut lasteni isäksi.
En saanut koskaan puhua sulle näistä tunteista, ja etkä varmaan olisi niitä halunnut kuullakaan. Välttelet minua, eikä se kai ihme olekaan. Mutta älä pelkää, vaan täällä mä puran sydäntäni. ;( Olet, ikävä kyllä, mulle ainoa maailmassa.
Vastata. Missä näit mut tänään? Miksi ajattelet,että en ajattele sinua sekuntiakaan. -Tää loukkaa mua todella paljon. Miksi itket tänään? Mikset koskaan pitänyt minusta kiinni vaan juoksit karkuun? Onko ikäeromme se juttu mitä pelkäsit aikanaan ja ehkä vieläkin?