Jos on ollut liian kauan yksipuolisesti (tai luullakseen yksipuolisesti) ihastunut - liian ihastunut - niin voiko se ihastus muuttua sillä tavalla, että jos siihen lopulta saisi pitkän ajan kuluttua vastakaikua, niin siitä tavallaan suuttuisi tai pelästyisi? Tuntisi, että olisi jo liian myöhäistä, ja ettei siitä enää voisi tulla mitään? Tai sitten vihaisena, että jos ei kelvannut aiemmin, niin miksi kelpaisi nyt?
Mietin vaan.
Mietin vaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi jee millaisia juttuja.. Miten kummallinen ajatusmaailma jollakin voikaan olla. Ei ymmärrä.
No siksipä juuri kysynkin. Näin minulle nimittäin väitettiin, enkä tajua tuollaista ajatusmaailmaa yhtään. Siksi ajattelin vaan kysyä täältä, että onko muitakin samoin tuntevia/ajattelevia.
Olosuhteet/esteet!
riippuu ihan ihmisestä itsestään, että miten se liian ihastunut-ihminen reagoi siihen, että saisikin vastakaikua ihastuksen kohteeltaan loppujen lopuks. Tilanne on aika fifty fifty. Joku vois siitä suuttuakin ja joku taas ei ja haluis ainakin yrittää ja kattoo, mitä tulis. Kyllä siinä kuitenkin kysymys heräis, että miksi ei aikasemmin kelvannu, mutta sitten kuitenkin myöhemmin kelpaa. Ja riippuuhan se tietty siitäkin, että miten on ne pakit esimerkiksi saanu, jos on sovittu ihan sujuvasti, ettei suhteesta tulis mitään, niin sillon itse ainakin voisin vielä yrittää. Mutta jos ne pakit on saanu asenteella "hyi helvetti, ei ikinä" asenteella, niin sitten en enää vilkasiskaan tyyppiin ja unohtaisin koko ihmisen...
Kyllähän sitä jonkinlainen luovuttaminen varmaan tapahtuu, jos ei saa vastakaikua. Kuka sitä jaksaa pitkiä aikoja riutua yksipuolisesti? Joo, tiedän.. näillä palstoilla on juuri niitä ihmisiä..
Oikeassa elämässä varmaan ihmisten itsesuojeluvaisto herää jossakin vaiheessa ja ihastuminen kääntyy torjumiseksi. Ihan järkeenkäypää: ei tupata kun ei tykätä. Joku ylpeys kai se ihmisellä pitää olla, muutenhan täällä kaikki olisivat samanlaisia ovensuumattoja "Tervetuloa. Ole hyvä, pyyhi kenkäsi tähän ja astu peremmälle." Ei mun luonteella ainakaan. Jos ei kerran kelpaa, niin se siitä.
Olettaisin, että vain todella töitä asian eteen tekemällä voisi usko palautua siihen, että toinen on ihan oikeasti messissä. Silmitön ihastuminen olisi varmaan jo kerran koettu. Lähtisi varmaan paljon rauhallisemmin koko juttu sitten liikkeelle, voisi olla ihan hyväkin asia edetä hitaasti.