Olen kakskymppine työtön jätkä, sinkku ja kohta melko varmasti yksinäinen.. mikään ei nykyään kiinnosta yhtään ja kaveritkin pitävät yhä harvemmin yhteyttä enkä kyl oo itekää nii ahkerasti pitänyt kuin muutamiin tyyppeihin yhteyttä.. tuntuu et kokoaja vajoais johoki koloo mist ei pääse pois.. välil tuntuu et nyt luovutan mut silti oon viel hengis kestäny.. itsemurhaa tulee ajateltuu aika usein varsinki autoo ajaes et jos ton rekan etee ajais ja toivois ettei selviydy siit hengis.. on niitä muitaki juttuja mil hengestää eroo pääsee jos haluaa.. en tiiä mist tää masennus vois johtuu.. tuntuu et kaikki paska kaatuu niskaa :/ kyllähä sitä jaksaa välil hymyillä mut sisimmissää tuntee et kaikki ei oo kunnossa ja kaikki ei sitä tiiäkkää et miul ei oo asiat kunnossa.. eli pääseekö täst pillereil eroo vai pahentuuko asia vai mitä helvettiä mie rupeen tekemää.. ei koht enää jaksa yksinkertasest tätä kidutusta.. tulipaha kunno teksti ainaki tehtyy mut siis oikeest.. en tiiä..
lopun alku
ei.jaksa.enää
9336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meneppä lääkäriin, ja keskustele siällä asioistas
Samankaltainen tilanne täälläkin. Tosin olen käynyt kaiken maailman lääkäreissä ja psykologeilla, saanut lääkkeitäkin, mutta ei tästä silti mitään tule. Mikään ei aiheuta iloa tai surua, ei kiinnosta eikä aamulla jaksa nousta. Voisipa vain nukkua pois
joo en noihi lääkäreihi luota yhtää.. pillereit jos napsii ni siin menee sit jonkuu aikaa et saa tän olon pois :/
Jos löytyy sopiva lääkitys niin pääsee tosta lääkkeillä eroon. Ensin on kestettävä lääkkeiden aloitusoireet mm. pahentunut masis, unettoumuus sun muu ahdistus. Jotkut joutuvat testailemaan moniakin, toisilla tärppää pikemmin oikea troppi. Ei sille oikeen mitään voi, niin se on että jokaiselle on oma oikea lääkitys.
Tilaa ensitilassa itsellesi aika lääkäriin. Masennus, ahdistus, paniikkihäiriöt yms. ovat sairauksia, joihin tarvitaan lääkitystä. Ei lääkkeistä läheskään kaikille tule sivuvaikutuksia, monet saavat kerralla hyvän ja toimivan läääkityksen.
Ei kannattaisi kuitenkaan jäädä sinne kotinurkkiin yksikseen, päivästä toiseen. Mene tapaamaan kavereitasi, ja keksikää yhdessä jotain mukavaa ajankulua-biljardia, pokeria, leffailtoja, tai mikä nyt kiinnostaakin. Yksin ei ole hyvä olla.
Keskusteluterapiastakin voisi olla apua, siinä on vain (varsinkin nuoruille miehille, jostain syystä) useille se tietty kynnys-kai niistä omista ongelmista on vaikea puhua vieraalle ihmiselle. Ajattelisi, että parempi sekin, kuin että patoaa kaikki murheet sisälleen, ja sulkeutuu yksinäisyyteen.
Kun saat hyvän lääkityksen, toivottavasti, ja itsesi hieman parempaan kuntoon, voisit käydä kyselemässä töitä. Sekin piristäisi elämänlaatua, kun olisi mielekästä tekemistä, ja rahaakin tulisi, jos onnistaisi.
Kaksikymppisenä elämä on vasta alussa. Tietenkin voi masentaa, jos elämä ei tunnu sujuvan kuten sen tuossa iässä pitäisi, tuntua että kaikki on edessä. Mutta oletko ajatellut, mitkä ovat nyt tänä aikana nuorisotyöttömyysluvut? Eli et todellakaan ole ainoa.
Mutta parempia aikoja odotellessa ei saisi päästää itseään masentumaan pahasti, jumiutumaan siihen. Joten mene lääkäriin ja kerro tuntemuksistasi avoimesti. Jos jaksat, voisit alkaa opiskella (mitä vaan) mieluummin kuin olla työtön, se olis iso plussa tulevaisuuden kannalta, ja tulisi tekemistä, selvä päivärytmi, saisit uusia kavereita ja tuntisit elämän mielekkääksi.
Kannattaisi!
nyt se on lähel.. kaverit vittuilee pienemmistäki yksinkertaisist asioist mitä en enää jaksa kuunnella yhtää! on sanottu niille et lopettaa sen jauhamisen mut ei näy loppua yhtää.. jos ei ens viikol kirjotuksia näy ni tietää mis oon sil hetkel.. teholla tai pilven reunal kattelemas ku ihmiset kaipailee jälkee päi.. muuteki miun asiat on iha päi helvettiä :( ei jaksa enää kiinnostaa koko elämä paska jauhatus
Kuule nuori, älä lässytä teinisontaa.
Jos kuolet (tapat itsesi), kenenkään muun elämä ei siitä muutu yhtään miksikään! (Sinua toki surraan aikansa, ja sitten kaikkien elämä jatkuu. Jotkut eivät edes sure, vaan vain toteavat tapahtuneen ja se siitä, kuten itsekin tekisit, jos kuulisit jonkun vieraan kuolemasta. Eli se siitä!).
Miten on sen alkoholinkäytön kanssa? Jos käytät niin nyt on hyvä hetki lopettaa. Sensijaan käskytä käsiä ja jalkoja viemään sinut lenkille kevätaurinkoon, mitä pidemmälle sen parempi.
Ihan hyvin voit myöntää itsellesi, että on tullut sössittyä, käytettyä vääriä tapoja toimia jne. Kun pohjalla on niin on terveen itsetutkiskelun paikka. Kaverit eivät sun elämääsi elä, määrää eivätkä käsikirjoita. Muuta paikkakunnalta. Etsi parempia paikkoja ja todellisia ystäviä. Älä jää miettimään pottuiluja. Jossakin on sanottu, että ihmiset ovat kuin haiparvi, kun yksi aistii verenhajun niin koko lauma on kimpussa. Silloin on uhrin syytä vaihtaa maisemaa tai, jos on tarpeeksi vahva, vain kehittää panssari jolla torjuu ilkeilyt. Huuda takaisin jos helpottaa?
Tekemisen ja liikunnan puute sinua ainakin vaivaa, mitähän niille voisi tehdä, ja kuka?
Tekstini vaikuttaa tylyltä, mutta tarkoitan sanoa: voimia ja suunta kohti tulevaisuutta!