Pienen pieni "ongelma" joka sekoittaa sekä pääni sekä häiritsee arkipäiväistä elämääni..
En ole mielestäni itsekkään lesbo tai en ole tiedostanut/tunnustanut itselleni sitä aikaisemmin.
Ja olen ollut miesten kanssa mutten koskaan ole kunnolla seurustellut koska en niin välitä harrastaa seksiä (ainakaan siis miesten kanssa) vaikka tarjokkaita olisi ollut ja on vieläkin.
Aloitan siis tarinani alusta..
Tapasin tämän ihanan naisen erään osto-tapahtuman merkeissä (olin siis ostamassa muutaman esineen häneltä)
ja koska en pystynyt maksaan tavaroita kerralla sovimme että törmäämme muutaman viikon välein jolloin saan annettua hänelle rahaa. Tapaamisemme päättyi aina kahvitteluun ja ystävystyimmekin nopeasti.
Jotenkin päädyin sitten hänen luokseen viettämään tyttöjen-iltaa ja meillä oli erittäin mukavaa, tässä vaiheessa minulla ei ollut vielä mitään tunteita häntä kohtaan. Tämän jälkeen halusin jatkuvasti hänen luokseen, heti erottuamme tuli kauhea ahdistuksen tunne "pakko päästä takaisin hänen luo", suunnaton ikävä.
Hän vitsailikin muutaman yökyläilyn jälkeen (jotka venyivät yöstä jopa kolmeen yöhön) että: "siirrät saman tien osoittesi tänne, pääset helpommalla". Pikku hiljaa aloin käsittämään että oikeasti välitän tästä ihmisestä ja haluaisin viettää loppu elämäni hänen kanssaan. Ja nyt olen "asunut" hänen luonaan vuoden päivät.
Tämä nainen on minua vanhempi, hän on seurustellut muutaman miehen kanssa (viimeisimmän miehen kanssa yli kolme vuotta, asuivatkin yhdessä). Hän on sanonut ettei halua eikä jaksa etsiä enää miestä, kaikki ovat kumminkin samanlaisia. Mutta silti heittää aina välillä että tostahan saisin hyvän aviomiehen.
Tässä muutamia esimerkkejä joista olen saanut sen käsityksen että välillämme voisi olla jotain muutakin kuin pelkkä ystävyyssuhde. Alusta alkaen hän halusi tai tarjosi yöpaikaksi sänkyään, siis että nukkuisin hänen vieressään. Sain avaimen hänen huoneistoonsa. Viime aikoina olemme nukkuneet todella lähekkäin. Mietimme jopa että ostaisimme kaupugista kerrostalo huoneiston, yhdessä.
Mutta miten saisin varmuuden siitä että hänellä on tunteita minua kohtaa?
En kehtaisi kysyä sitä suoraan, koska jos vastaus on kielteinen menetän kasvoni lopullisesti joutuisin varmaan lähtemään pois hänen luotaan eikä minulla ole enää omaa asuntoa koska myin sen jo pois.
Ja en usko että noi sormus yms. jutut auttaa tässä tilanteessa, vaikka hyvä jippu onkin.
Itse olen yrittänyt (voi kuulostaa tosi säälittävältä tai tyhmältä, mutta pakko on yrittää edes jotain)
-nukkumaan mentäessä olla mahdollisimman lähellä häntä ja katsoa mitä tapahtuu..
- katsoessamme esim. L-koodia tai vastaavaa jossa naisten välillä tapahtuu jotain, yrittää katsoa miten hän reagoi siihen.. Mutta en ole saanut selvyyttä tähän asiaa.
Tulen oikeasti hulluksi jos en saa vastausta tähän kiperään tilanteeseen!
En ole mielestäni itsekkään lesbo tai en ole tiedostanut/tunnustanut itselleni sitä aikaisemmin.
Ja olen ollut miesten kanssa mutten koskaan ole kunnolla seurustellut koska en niin välitä harrastaa seksiä (ainakaan siis miesten kanssa) vaikka tarjokkaita olisi ollut ja on vieläkin.
Aloitan siis tarinani alusta..
Tapasin tämän ihanan naisen erään osto-tapahtuman merkeissä (olin siis ostamassa muutaman esineen häneltä)
ja koska en pystynyt maksaan tavaroita kerralla sovimme että törmäämme muutaman viikon välein jolloin saan annettua hänelle rahaa. Tapaamisemme päättyi aina kahvitteluun ja ystävystyimmekin nopeasti.
Jotenkin päädyin sitten hänen luokseen viettämään tyttöjen-iltaa ja meillä oli erittäin mukavaa, tässä vaiheessa minulla ei ollut vielä mitään tunteita häntä kohtaan. Tämän jälkeen halusin jatkuvasti hänen luokseen, heti erottuamme tuli kauhea ahdistuksen tunne "pakko päästä takaisin hänen luo", suunnaton ikävä.
Hän vitsailikin muutaman yökyläilyn jälkeen (jotka venyivät yöstä jopa kolmeen yöhön) että: "siirrät saman tien osoittesi tänne, pääset helpommalla". Pikku hiljaa aloin käsittämään että oikeasti välitän tästä ihmisestä ja haluaisin viettää loppu elämäni hänen kanssaan. Ja nyt olen "asunut" hänen luonaan vuoden päivät.
Tämä nainen on minua vanhempi, hän on seurustellut muutaman miehen kanssa (viimeisimmän miehen kanssa yli kolme vuotta, asuivatkin yhdessä). Hän on sanonut ettei halua eikä jaksa etsiä enää miestä, kaikki ovat kumminkin samanlaisia. Mutta silti heittää aina välillä että tostahan saisin hyvän aviomiehen.
Tässä muutamia esimerkkejä joista olen saanut sen käsityksen että välillämme voisi olla jotain muutakin kuin pelkkä ystävyyssuhde. Alusta alkaen hän halusi tai tarjosi yöpaikaksi sänkyään, siis että nukkuisin hänen vieressään. Sain avaimen hänen huoneistoonsa. Viime aikoina olemme nukkuneet todella lähekkäin. Mietimme jopa että ostaisimme kaupugista kerrostalo huoneiston, yhdessä.
Mutta miten saisin varmuuden siitä että hänellä on tunteita minua kohtaa?
En kehtaisi kysyä sitä suoraan, koska jos vastaus on kielteinen menetän kasvoni lopullisesti joutuisin varmaan lähtemään pois hänen luotaan eikä minulla ole enää omaa asuntoa koska myin sen jo pois.
Ja en usko että noi sormus yms. jutut auttaa tässä tilanteessa, vaikka hyvä jippu onkin.
Itse olen yrittänyt (voi kuulostaa tosi säälittävältä tai tyhmältä, mutta pakko on yrittää edes jotain)
-nukkumaan mentäessä olla mahdollisimman lähellä häntä ja katsoa mitä tapahtuu..
- katsoessamme esim. L-koodia tai vastaavaa jossa naisten välillä tapahtuu jotain, yrittää katsoa miten hän reagoi siihen.. Mutta en ole saanut selvyyttä tähän asiaa.
Tulen oikeasti hulluksi jos en saa vastausta tähän kiperään tilanteeseen!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Onko tuo todellista vai tarinointia? Jos tuo on todellista niin se ei ainakaan voi olla todellista että et tajua että tuo on ihan selvä homma tai sitten todella outo... Kysy ihmeessä, koska jos tuossa ei ole muusta kysymys niin kannattaa selvittää sekin ja sitten se että mistä sitten on kysymys jos ei ole muka muita tunteita kuin ystävyyttä. Kuinka voi olla että ette ole puhuneet siitä?
Olet asunut "ystäväsi" luona VUODEN ettekä ole puhuneet asiasta. Pitäsköhän teidän opetella puhumaan asioista, kuulostaa kyllä todella oudolta tuo teidän touhu. Selvittäkää tunteenne toisillenne ennenkuin toiseen sattuu liikaa.
Jos ette ole vielä suudelleet, niin kehottaisin kokeilemaan.
Jos tuntuu hyvältä, sitten voi kokeilla jotain muutakin.
Toi kuulostaa melkosen vakavalta.
Tossa olis aineksia kyl semmoseen rakkaustarinaan..*winkwinkwink*
En ihan läpäksi kuitenkaan heti tuomittis.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...
Herra Jumala kuinka sekavia ihmisten elämät ovat! Yksinkertaisista asioista saadaan kamalia sekasotkuja kun ei yksinkertaisesti saada suuta auki! Ei ihme, että niin moni kärsii mielenterveyden häiriöistä. Minä sekoaisin tuollaisessa elämässä! Mitäpä jos potkisit ittees perseelle ja kysyisit toiselta osapuolelta.
sano sille "asuinkumppanilles", et joku nainen tai mies on pyytänyt sua treffeille.. kato mitä siihen sanoo :p
on kun eivät aikuiset ihmiset osaa keskustella keskenään? Puhu asiasta,sillähän se selviää
Kerro hänelle jutellessanne syvällisiä, että taidat pitää myös naisista.
Ehkä se auttaisi myös häntä avautumaan, jos hänellä on vastaavanlaisia
tunteita naisia kohtaan..
että sä tulet hulluksi joka tapauksessa. Jos sun ihmissuhdetaidot on tuota luokkaa ja sun kyky ilmaista itseäsi noin jääkäudelta niin miten sä ajattelet että teidän suhde siitä valaistuu vaikka se sanoisi että kyllä, olen rakastunut sinuun. Seuraava pulma sulla on että apua en osaa sängyssä mitään-pähkinä. Sen jälkeen sulla on apua ollaan oltu yhdessä 2 vuotta ja joskus tuntuu että me ei harrasteta seksiä niin paljon kuin alussa-pähkinä. Sun elämässä on ongelma, se ei ole kukaan ihminen eikä mikään suhde oli se minkälainen vain. Mä voisin sanoa sen mutta siitä tulisi vain yksi pähkinä lisää, jotenkin on tunne että sä et vain kykene. Jotkut on sellaisia.
Sulle vielä "hyppytunti".. Mä en siis normaalisti ole tällainen. Kyllä mä pystyn tunteistani puhumaan ja niitä näyttämään, mutta en tän naisen kanssa. Siinähän se suuri ongelma onkin.
En ole eläissäni tuntenut mitään vastaavaa, en ainakaan toista naista kohtaan. Sen takia olenkin ihan hukassa.
nooseja, kun sulta puuttuvat taidot kerta kaikkiaan kaikki. Ihmistuntemuksesta tulee usein vähän taitoa, mut missäköhän tiesi tallasit, kun kaikki on borta. Voi toki oppia, jos oikein pinnistät.:DD
sulla oli kolmansilla treffeillä mukana muuttokuorma. olet siis lesbo. tervetuloa joukkoomme.
toki jatkossa varmaan kannattaa - ennen sitä omien kamojen kantamista - ottaa noista asioista selvää ihan kysymällä. ettei soitellen sotaan tarvii lähtee.
hauska tarina sinänsä :D
tää juttu on. Tiedän, kuulostaa epätodelliselta ja arvaatkaa tuntuuko siltä.
Helppohan se on sanoa että "puhutte vaan suoraan niin kun asiat on", mutta en vain kykene siihen.
Mitä jos olenkin vain kuvitellut tämän kaiken ja hänellä ei ole mitään syvällisempiä tunteita minua kohtaan?
En halua menettää häntä lopullisesti, siis tyydyn tähän mitä välillämme nyt on.
Jos hän lähestyy minua edes jotenkin mikä vinkkaisin siihen suuntaan, niin tottakai siinä vaiheessa sanon niin kuin asiat on ja ihan suoraan. Mutta, siis todellakin haluan ja tarvitsen varmuuden siihen.
Olen itseasiassa kirjoittanut jo kirjeenkin tälle naiselle jossa selvitän tunteeni, mutten ole vielä pystynyt antamaan sitäkään hänelle.
Ehkä vielä joskus kerään tarpeeksi rohkeutta ja pystyn puhumaan tunteista niinkuin aikuisen ihmisen pitäisikin. Ehkä vielä joskus.
Ja jos tästä meidän jutusta ei synny mitään sen syvällisempää, niin sitten voin sanoa että olen hukassa
koska en osaa kuvitella itseäni kenenkään muun kanssa. En oikeasti edes tiedä olenko kiinnostunut enemmän naisista vai miehestä. Ennen tätä ihanuutta en siis ole ajatellut itseäni lesbona tai edes biinä.
Voiko näin käydä, että yksi ihminen saa seksuaalisen suuntautumisen muttumaan näin rajusti?
kaunista, tuli heti mieleen kun luin kirjotuksesi. sinulle toivon onnea ja menestystä elämään! :)
Jos kerran nukutte samassa sängyssä, niin mikset sinä voisi häntä varovasti koskettaa, ja katsoa mitä tapahtuu? Ensin käsi ympärille, sitten ehkä vähän silittelyä ja katsot miten hän reagoi.
Olen siis kokeillut ainakin osittain tätäkin.
Olen hivuttautunut todella lähelle häntä kun olemme menneet nukkumaan ja hetken kuluttua laittanut käden hänen päälleen. Hän ei ole reagoinut mitenkään, mutta en tiedä onko hän edes ollut hereillä.
Hän on todella sikeä nukkuja ja nukahtaakin tosi pian. Joten, tästäkään ei ole ollut apua =(
Kiitos kumminkin vinkistä "lbb"
Te nukutte samassa sängyssä? Ja katsotte L-koodia yhdessä? Musta tuo jo kertoo aika paljon. :)
Kokeile kirjottaa hänelle kirje, jos tuntuu vaikealta suoraan puhua asiasta. Pakkohan tuo asia on jotenkin selvittää.
En usko että ihmisen seksuaalisuus muuttuu, mutta itsestä voi paljastua "uusia" yllättäviä piirteitä.
Onnea siihen mitä sitten päätätkin tehdä!
Kirjeen olen siis jo kirjoittanut mutta en ole sitä uskaltanut hänelle antaa. Kirjeessä selvitän suoralla kädellä tunteeni, kuinka paljon hänestä välitän ja kuinka en voi itsekkään uskoa tätä todeksi, miten ihana ja mahtava ihminen hän on yms.
Ajattelinkin että jätän joku päivä ennen töihin lähtöä, kirjeen johonkin hänen löydettäväkseen.
Ja sen jälkeen toivon vain parasta =)
Niin minustakin tämä (sama sänky, L-koodi) kertoo paljon,
mutta on niin paljon sellaisia vinkkejä mikä sanoo toista.
Eilenkin ostin hänelle ihanan pienen lahjan ja hän vain tokaisi että kiitos, onpa hieno.
Ei halausta tai muutakaan :(
Muutaman päivän ajan hän on puhunut todella paljon yhdestä entisestä miesystävästään ja sanoi että hän on ainut mies jonka kanssa hän voisi tehdä lapsia.
Ota tästä nyt sitten selvää.
Kiitos sullekin "tt"
Nuku hänen vieressään. Yöllä voit kääntyä häneen päin ja painaa poskesi hänen olkäpäähänsä. Varmaan voit samalla myös laittaa kätesi viattomasti hänen ympärilleen.
Aamulla voit sanoa kuinka ihanaa ja turvallista oli herätä näin. Voit sipaista hänen hiuksiaan ja pyytää, voisitko olla hetken hänen sylissään. Ehkä voit vähän silitellä kättä tai jotain muuta ei-seksuaalista paikkaa ja kertoa kuinka hyvä tässä on olla. Toivottavasti hän jo vastaa siihen.
Noin sinun ei tarvitse sanoa mitään vaan antaa ruumiinkielen puhua. Seuraavana iltana on jo luonnollista mennä hänen lähelleen ja edetä pienin askelin.
Onnea
Jatkoa tälle mun sekavalle elämälle.
Sain kysyttyä tältä ihanuudeltani erään keskustelun yhteydessä että kuuluuko hänen tuttavapiiriinsä yhtään lesboa ja vastaus oli että ei. Mutta se miten hän jatkoi lausettaan sai sydämeni pirstaloitumaan pienen pieniksi paloiksi ja olisin halunnut sillä hetkellä kadota maan päältä.
Hän siis sanoi että lesboissa ei ole mitään vikaa kunhan eivät yritä häntä iskeä!
Voi j***la**a, että se sattui, sattui niin syvälle sieluun. En pysty sanoin kuvailla miten rikki olin tämän kuultuani.
Mutta...
sitten, mitä hän sanoikaan eilen? Kutsui minua rakkaaksi :O
Olin niin hämilläni, ihmeissäni ja tunsin leijailevani pilvissä etten pystynyt vastaamaan yhtään mitään.
Naurahdin vain ja vastasin kysymykseen pelkästään "ei ole". Miksen voinut sanoa vaikka "ei ole, rakkaani".
Tosin, tämä sana "rakkaani" kuului lauseeseen joka oli puoliksi vitsi, mutta silti.
Voiko tämä hankalammaksi mennä?
Tuon ensimmäisen jutun jälkeen en ainakaan pysty suoraan kertomaan tunteistani.
Ajattelinkin sen kuultuani, että minun on pakko lähteä täältä pois.
Ennen kuin toiseen, tässä tapauksessa varmaankin minuun sattuu liikaa, niin kuin ihmettelijä x tuolla aikaisemmin on kirjoittanut.
Ehkä vielä hetken kestän tätä.
Voinhan viimeistään sitten kun olen taas omillani, sanoa suoraan mitä tunnen häntä kohtaan ja miksi lähdin pois.
Voiko oikeasti toiseen rakastua näin kovasti, vaikka ei saa vastarakkautta lainkaan.
Jokainen päivä vaan vahvistaa tuntemuksiani häntä kohtaan.
Haluaisin niin hänet syleilyyni, silittää häntä hellästi ja...
Oh my :)
Hän vaan on niin mahtava, kaunis ja jumalainen. Jos näkisitte niin tietäisitte!
Onko teille muilla vastaavanlaisia tuntemuksia?
Siis en nyt tarkoita muuten tätä sekavaa elämääni vaan onko kukaan rakastunut näin tulisesti ja nopeasti,
saamatta kumminkaa vastarakkautta. Jos niin kertokaa kokemuksistanne ja miten siitä selvisitte tai mikä oli lopputulos? Saitko rakkaasi vai jäitkö kuin nalli kalliolle?
Tuli tässä viikonloppuna selväksi se että olen siis oikeasti lesbo. En koe enää itseäni edes biiksi.
Tapasin yhden pitkänajantakaisen poikaystäväni jota kohtaan minulla on aina ollut tunteita ja tulee varmaan aina olemaankin (mutta ei enää mitään seksuaalista).
Päädyimme samaan asuntoon yöksi ja nukuimme samassa sängyssä.
Yllättäen rupesimme suutelemaan mutta yhtäkkii tuli vaan sellanen olo että YÖK.
En vaan pystynyt jatkamaan, pelkkä ajatuskin siitä että olisimme jatkaneet loppun asti rupesi etomaan.
Vaikka hän olisi halunnut ja yritti vaikka mitä, en vain syttynyt.
Ja heti pienen suutelun jälkeen tuli niin kauheat morkkikset koska tunsin että olisin pettänyt tätä naista kenen luona asun ja kenestä siis välitän ylikaiken. Mutta eihän tätä voi kutsua pettämiseksi kun ei olla puhuttu meidän välisestä suhteesta mitään. Ja nyt tuli kumminkin selväksi etten ole kiinnostunut enää miehistä. Pitäisiköhän minun kertoa hänelle tapahtuneesta? Jos hän vaikka ymmärtäisi vinkin kun sanon ettei tää jätkä saanut pienintäkään kipinää mussa syttymään :D
Tahtoisin vaan niin kovasti meidän suhteen menevän eteenpäin..
Tiedän, sehän on vain minusta ja minun puhumattomuudesta kiinni..
miten juttu on edennyt? Mietin sitä mahdollisuutta, että jos hänen lähipiirinsä on kovin homoseksuaalisvastaista, voi olla että hän itse kyllä haluaisi oikean suhteen kanssasi jne., mutta "perinteet" ja vanhempien sun muiden odotukset estävät häntä tunnustamasta tosiasioita?
odota rouvaasi banaani pyllyssä kontaten eteisessä jo on kumma jos ei ala vaatteet toisellakin puolella vähenemään toivottavasti olette blondeja ja hyvässä kunnossa. Jos olet blösö laita kaksi banaania
toisen paikan saat itse päättää
sitten pelkäät? Sitä että se sanoo että yök lesbo ja heittää sut pihalle, vai että se sanoo hyi lesbo ja tiedät että teistä ei ikinä tule mitään? Pelkätkö sä enempi menettäväsi mahdollisuuden yrittää häntä vai pelkäätkö enemmän että saatat menettää hänen ystävyytensä?
On olemassa syy miksi et voi häneltä asiaa kysyä, mieti se syy ja sen kautta haet ratkaisun siihen mikä on panoksena ja minkä riskin haluat asiassa ottaa ja säilytkö hengissä kaikissa tai joissain tapauksissa.
Jos et niin ehdotan että hakeudut pois koko tilanteesta koska sä et siihen pysty vaikuttamaan millään tapaa positiivisesti ja rakentavasti.
Sä nyt olet aikasi vain jahkannut, joko tuhlaat aikaasi turhien toiveiden takia tai sitte keräät sen rohkeuden ja mietit minkä hinnan pystyt totuudesta maksamaan.
Se mitä hän sanoi lesboista saattoi olla opittua, noinhan sitä sanotaan ja yleensä ne joissa on homoseksuaalisia tunteita, heteroissa siis, vihaavat asiaa ihan silkasta pelosta. Muutos ei ole helppoa.
Joten ehkä hän koittaa torjua itsestään tunteita pitämällä sinua kaukana mutta kuitenkin lähellä koska haluaa toisaalta koetella itseään ja heterouttaan. Tosin heteronaiset haluavat toisinaan olla se saavuttamaton rasti lesboille, vedättävät ja leikkivät, mutta yleensä ne jossain vaiheessa itse lankeavat. Joten tsemppiä.
nyt on asiaa menen heti kauppaan ja ostan banaaneja taidan kyllä ottaa myös kurkun.
niiden päälle pitää varmaan vetää kortsu vai mitä?
Paikallaan tallataan vieläkin. Mitään kummempia muutoksia ei ole siis tapahtunut :(
En ole vaan pystynyt avautumaan, ainakaan näiden edellä kerrottujen tapahtumien jälkeen.
Omille kavereilleen hän esittelee minut kämppiksenä, mikä on ihan ymmärrettävää.
Ja joo, suurin osa hänen tuttavapiiristään varmasti onkin pieniä foobikkoja joka tietenkin voi vaikuttaa myös häneen ja hänen käyttäytymiseensä.
Hänen vanhempansa ovat sitä vanhempaa sukupolvea joiden aikana homoseksuaalisuus ei ollut edes vaihtoehto, joten siltäkin kannalta tämä ystäväni voi pysytellä hiljaa tunteistaan ja jopa torjua ne.
Kai mä sitten vaan pelkään sitä torjutuksi tulemista. Sekä ystävyyden menettämistä.
Siis senhän tiedän jo että hänellä ei ole mitään lesboja vastaan.. Kunhan eivät yritä häntä iskeä.
Ja toivon todella että se on vaan opittua. Välillä ainakin näyttää siltä.
Hän antaa minulle niin ristiriitaisia merkkejä, että kuka tahansa olisi hukassa.
Tiedän, tiedän, tähän ei oo ku se yksi ratkaisu ja turha mun täällä siitä ruikuttaa kun en ite asialle tee mitään. Ajattelin vain jos muilla edes samantapaisia kokemuksia, niin voisivat antaa pieniä vinkkejä miten itse siitä selvisivät.
Mutta, kiitos kaikille jotka ovat "tukeneet" täällä mua ja kiitos myös kaikista vinkeistä.
Toivottavasti saan tämän asian edes jonkinmoiseen päätökseen. Ilmoitan jos ja kun se päätös tulee tapahtumaan. Toivottavasti pian :)