Kertokaa kokemuksianne kuinka olette selvinneet itsesyytöksistä esim lapsen sairastuttua? Minulla on pieni cp-vammainen tyttö ja itsesyytökset ovat jokapäiväisiä..Olisi kiva jakaa kokemuksia. Tiedän että suurimmat ilot tulevat pienistä asioista ja olen siihen pikkuhiljaa oppimassa mutta silti ne `pahat päivät` iskevät liian usein..
samankaltaisia??
Esteri
1439
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
TERE! Ei kun 110% eteenpäin. Tiiän että on helppo sanoa niin, mutta näinhän se on. Myö eletään täällä niin vähän aikaa (n. 75 vuotta miehillä) eli miullkin on enää 35 vuotta aikaa. Ei sitä kannata tuhlata liiallisiin murehtimisiin. Maailmalla on miljoonia lapsia, joilla ei ole ruokaa, vanhempia tai kotia. Siis täällä menee suhtkoht hyvin. Maailma odottaa ulkona. Älä jää kököttämään neljän seinän sisää; se on myrkkyä. Kun pysyttelee sopivissa määrin pois kotona (ulkoilee, kyläilee, käy kaupungilla, käy uimahallissa) mitä vaan, niin huomio kääntyy pois omasta ns. elämän kurjuudeta. Nää meidän murheet on kuitenkin melkopieniä maailman murheiden rinnalla.