joudunko pakkohoitoon?

Miten VOI joutua pakkohoitoon jos ei ole mitenkään vaaraksi itselle eikä muille? ja onko tuo viesti muka tulkittavissa psykoottisen viestiksi?

minulla on jo olemassa synnynnäinen, aivoperäinen sairaus ja oon ollu syntymästäni saakka erilainen kuin muut. ja viesti minkä lääkäreille kirjoitin, on tämä ja mitä luulette että voiko ne olla niin tyhmiä että eivät tajua jo siirtää minua muuhun hoitotahoon tuolta mtt:stä josta en ole hyötynyt mitenkään ja tuon viestin pitäs saada ne tajuamaan että tartten ihan muuta hoitoa kuin joku mtt. mut jos eivät tajua niin herää epäilys että onko niiden älykkyysosamäärä jotenkin vajaa?

" en edes näe enkä kuule harhoja ja olen ollut jo syntymästäni saakka tämmöinen kuin olenkin. minua ei voi pakottaa mihinkään. olen aikuinen ihminen ja osaan asua itsenäisesti ja huolehtia mm lapsista ja eläimistä, joten minkään sairaalahoidon tarpeessa en nyt ole. harhoja minulla ei ole ja turhaa oli lääkärien epäily minun kohdalla "psykoottisesta häiriöstä" kun sillä tavoin epäluuloinen minkä perusteella minulla psykoosia epäilitte, olen ollut jo vastasyntyneestä saakka eikä kukaan voi olla psykoottinen jo syntyessään. minun kohdalla on kyse autismista, ei psykoosista-. Autismi on eri asia kuin psykoosi. äitini kertoi että olin jo vauvana hyvin arka ja epäluuloinen, heti syntyessäni jo. ja sama epäluuloisuus on jatkunu mulla aikuisikään saakka. ja se kuuluu autismiin. kyseessä voi olla osittain myös aivovamma, kun samanaikaisesti on ollu vaikea synnytys ja hapenpuute syntyessä, ja myöhemmin ilmeni hitautta, kömpelyyttä ja epäluuloisuutta ja kyvyttömyyttä noudattaa ohjeita, näitä niin paljon että olen ammatillisesti täysin työkyvytön ja heikommalla tasolla kuin mitä on monet esim Kaskessakin(eräs työtoimintapaikka täälläpäin) kävijät vaikka hekin ovat eläkkeellä. kaikkia testejä mulla ei oo edes tehty kun vanhemmat keskeytti minun testit vuonna 1991. vaikka olisi varmasti minulta löytyny muutakin kuin Asperger. mielestäni en ole niinkään Asperger vaan joku hieman syvemmin autistinen joka osaa puhua ja kommunikoi puhumalla. semmoisiakin on. tämän puolesta puhuu jo se kun useimmat as-henkilötkin pitävät minua tosi outona ja sairaana ja joku on sanonut että oon varmaan syvemmin autistinen. nuo kaikki on ollu mulla olemassa koko ikäni. ja mitä "pakonomaisuuteen" tulee niin sekin on autismia ja se on ollu minulla olemassa tosiaan jo vauvaiästä saakka. eikä sitä saa pois millään lääkkeellä kun se on synnynnäinen ominaisuus mutta olen oppinut sitä käsittelemään sillä tavoin ettei se minua haittaa. minuun ei tehoa lääkitys vaan 1. Säännöllinen päivärytmi ja mahdollisesti joku kirjallinen aikataulu 2. rutiinit jotka pysyvät mahdollisimman samoina. kun nämä asiat on kunnossa niin silloin pakonomaisuus vähenee ja yllättäin ongelmakäytös häviää. minulla on olemassa ihan selkeä Kannerin oireyhtymä, ei Aspergerin. minulla on nyt kun eläkkeestäkin myönteisen päätöksen sain, mahdollisuus myös tehdä elämästäni sopiva ja oman näköiseni kun mikään työelämän paine ei ole minua painostamassa normaaliksi enää. minulla olisi toive päästä johonkin nimenomaan autismikuntoutukseen ja autisteille suunniteltuun avotyöhön tai terapeuttiseen työtoimintaan. en käy enää mtt:ssä enkä lääkkeitäkään ole enää syönyt pitkään aikaan ja minulla oli lääkityksen aikana mahavaivoja, väsymystä, huimausta, päänsärkyä, ripulia, oksentelua, erilaisia patteja, jatkuvaa janoa, verisiä ulosteita ja kipua ulostaessa, luukipuja, poikkeava verenkuva, ja verenvuotoja, mutta kun en syöny enää lääkkeitänne niin mahakipu hävisi, väsymys hävisi, päänsärky hävisi ja vointini koheni. eikä edes masennus enää tullut takaisin. minun sairastuminen ja paiholaan joutuminen sillon 20v iässä johtui siitä kun minulle tuli ongelmia ihmissuhteissa ja en ymmärtäny sosiaalisia tilanteita. ne asiat olisi alunperin pitäny ratkaista aivan toisin keinoin. ainut "psyykenlääke" jota enää suostun syömään on nuo omega3-kalaöljykapselit jotka on auttanu paremmin kuin lääkkeet ja niissä on sekin hyvä puoli että ei ole sivuvaikutuksia. omega3-rasvahapot on myös kohottaneet mielialaani ja ne on tavallaan luonnon oma masennuslääke. kun mulla oli cymbalta niin makoilin paljon ja oksennus tuli joka päivä. mutta kun jätin kaikki lääkkeet pois, niin oksentelu loppui heti. minulle ei loppupeleissä käyny mikään lääke. aluksi niitä elimistöni sieti mutta jokaisen lääkkeen kohdalla jossaki vaiheessa(yleensä vuoden tai kahden kuluttua lääkkeen aloituksesta) elimistö sanoi stopin ja oksensin kaikki lääkkeeni ulos kun allergisoiduin niille niin pahoin. olen samaa mieltä kuin tuo henkilö joka tässä kirjoittaa ja voin lopettaa viestini teille mikäli ETTE VARAA ENÄÄ MITÄÄN AIKOJA MINULLE SINNE TOIMISTOLLENNE ETTEKÄ TOIMIPISTEISIINNE. SE ON LOPPU. Elämä on helpompaa ilman mtt:tä. olen saanut ystäviä, harrastuksia ja myös terapeuttiseen työtoimintaan menen jossakin vaiheessa.

Aloittajalle: olet ihailtavasti itse selvitellyt omaa psyykeäsi. Asia on varmaan niin kuin kirjoitit, ihan uskottavaa. En ole selvillä Kannerin oireyhtymästä, mutta varmaankin saat kotona olla ja hoitaa lemmikkiäsi. Kun kerran pärjäät kotona, ei ole mitään järjellistä syytä laittaa laitokseen tai edes autismin takia juoksuttaa mtt:ssä. Eikä missään nimessä ole syytä syödä tarpeettomia psyykenlääkkeitä. Olen samaa mieltä. Hyvää jatkoa vaikkapa kuntouttavan työtoiminnan parissa.
Itse olen tod.näk. lievä autisti myös, melko onnellinen sellainen, ja mitäpä siihen Mtt:ssä juttelu auttaisi, ihmettelen myös??