en tiedä mitä tekisin, eilen tein positiivisen raskaustestin.. itse laskettuna viikkoja olisi nyt 5..
minulla on 9kk ikäinen lapsi, ja avoero lapsen isänkanssa, olemme jo muutaman kuukauden asuneet eri osoitteissa ja yrittäneet vielä mutta ei tämä vaan toimi, viikko sitten kävi taas poliisit ja sossut kun herra riehui humalassa täällä meidän asunnossa... tämä ei ollut ensimmäinen kerta.. hän on alkoholisti
yhteistä tulevaisuutta meillä ei ole, ei vaan tulla toimeen keskenämme, herra haluaa kyllä ollal apsen elämässä..
mutta nyt kun plussasin niin menin aivan sekaisin, ensin kävi mielessä että joo, nyt asiat selkenee ja järjestyy miehen kanssa, mutta siten harkittuani olen tulossa enemmän raskauden keskeytyksen puolella, ei ole oikein saada toista lasta kun ei ole toivottu raskaus ja vaan sen takia että jos vaikka asiat paranisi...
niin monet kerrat olen kuullut samat lupaukset miehen suusta että asiat paranee ja hän ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyy, no viikon-kaksi menee hyvin mutta sitten taas tullaan syöksyllä alas...
niin pajon mies on mua sanoilla henkisesti satuttanut ja muutaman kerran käynyt kiinnikkin, ja myös 9kk ikäistä lasta kohtaan on pinna katkennut monet kerrat(ei missään nimessä fyysisesti mutta on ääntä korottanut mielestäni turhaan,), ja kun olen yksin käynyt esim kaupassa tai ystävieni kanssa niin ei kauaa kest kun mies soittanut perään että pitää nopeasti tulla takaisin ym, ei hänestä vain ole perhe elämään... olemme molemmat 22vuotiaita...
noin 4-5kk sitten meillä kävi muutaman kerrat perhetyöntekijä..
tiedän itse että en tule pärjäämään 2 lapsen kanssa yksin, joten.....
minulla on 9kk ikäinen lapsi, ja avoero lapsen isänkanssa, olemme jo muutaman kuukauden asuneet eri osoitteissa ja yrittäneet vielä mutta ei tämä vaan toimi, viikko sitten kävi taas poliisit ja sossut kun herra riehui humalassa täällä meidän asunnossa... tämä ei ollut ensimmäinen kerta.. hän on alkoholisti
yhteistä tulevaisuutta meillä ei ole, ei vaan tulla toimeen keskenämme, herra haluaa kyllä ollal apsen elämässä..
mutta nyt kun plussasin niin menin aivan sekaisin, ensin kävi mielessä että joo, nyt asiat selkenee ja järjestyy miehen kanssa, mutta siten harkittuani olen tulossa enemmän raskauden keskeytyksen puolella, ei ole oikein saada toista lasta kun ei ole toivottu raskaus ja vaan sen takia että jos vaikka asiat paranisi...
niin monet kerrat olen kuullut samat lupaukset miehen suusta että asiat paranee ja hän ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyy, no viikon-kaksi menee hyvin mutta sitten taas tullaan syöksyllä alas...
niin pajon mies on mua sanoilla henkisesti satuttanut ja muutaman kerran käynyt kiinnikkin, ja myös 9kk ikäistä lasta kohtaan on pinna katkennut monet kerrat(ei missään nimessä fyysisesti mutta on ääntä korottanut mielestäni turhaan,), ja kun olen yksin käynyt esim kaupassa tai ystävieni kanssa niin ei kauaa kest kun mies soittanut perään että pitää nopeasti tulla takaisin ym, ei hänestä vain ole perhe elämään... olemme molemmat 22vuotiaita...
noin 4-5kk sitten meillä kävi muutaman kerrat perhetyöntekijä..
tiedän itse että en tule pärjäämään 2 lapsen kanssa yksin, joten.....
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos sinusta nyt tuntuu että odotat lasta, ja koska tiedät jo äitinä mitä se raskaus on, miten alkio kehittyy jne, ja tuntuu ajatuksena jo liian pahalta, niin älä mene aborttiin. Jos aborttiin menee pitää olla todella varma asiasta.
Jos kuitenkin lähdet miettimään asiaa niin perustele itsellesi kunnolla, mitkä olisi abortin edut ja haitat, ja mitkä olisi raskauden jatkumisen hyötyt ja haitat. Jos raskauden ainut hyöty on se että lapsi syntyy, ja miinuksena että syntyy perheeseen jossa on jo ongelmia, ja pelkäät ettet jaksa hoitaa kahta pientä yksin jne, sinulla on onneksi Suomessa oikeus aborttiin.
Tietääkö miehesi tästä uudesta raskaudesta? Olisi kyllä mukavaa jos mies oikeasti pystyisi ryhdistäytymään edes toisen lapsen isänä, mutta jos muutoksia ei ole nähty ensimmäiseen kohdalla sanoisin että epätodennäköistä nytkin..
Mikä oli teidän tilanne ensimmäisen raskautesi kohdalla? Oliko teillä jo näitä vaikeuksia? Vai onko alkoholiongelma ilmennyt vasta myöhemmin?
Vertaile mitä tunsit kun sait tietää ensimmäisestä raskaudesta, ja mitä tunnet nyt. Oliko silloin heti selvää että pidät lapsen? Mikä nyt on muuttunut?
Abortti ei ole ikinä helppo ratkaisu, koska se todellakin on peruuttamaton teko. Älä hätiköi, vaan mene vaikka juttelemaan jollekin, jos ei perheelle tai ystäville niin vaikka sossuun tai neuvolaan.
mies tietää tästä raskaudesta, on kuulemma iloinen ja haluaisi että pidän lapsen, mutta hänen milestään ei ole muuta vaihtoehtoa kun että olisin sitten alusta asti yksin 2lapsen kanssa.. haluaisi kyllä olla isä tällekkin mutta ei "virallisesti perheenä".. aluksi sanoi että jos teet abortin niin meillä ei ole tulevaisuutta ikinä, nyt sitä mieltä että ymmärtää kyllä jos siihen päädyn, eikä tuomitse...
ensimmäisen lapsen kohdalla abortti ei käynyt mielessäkään...
miehen alkoholin käyttö oli silloin hurjempaa kuin nyt, mutta silloin ei ollu agressiivinen.. nyt saanut vähennettyä alkoholin käyttöä, parin viikoin väleihin, ennen monta kertaaa viikossa...
siskoni on sitä mieletä että abortti ei ole vaihtoehto (on muutenkin abortin vastustaja), äitini ei sanonut juuta eikä jaata, ja paras ystäväni on abortin kannalla, mutta jokainen tukee minua mihin päätökseen pädynkin....
päällimäinen tunteesi tästä raskaudesta?
Ja vielä tärkeämpi kysymys, miten koet alkuraskauden?
Jos sinulle alkio on vain kehittymässä lapseksi, ja olet varma että se ei ole tarpeeksi kehittynyt tunteakseen mitään jne, silloin voit olla melko varma että abortin jälkeen sinua ei kaduttaisi.
Jos kuitenkin koet itsesi jo tämän tulevan lapsenkin äidiksi, ajattelet sitä jo lapsena, mietit miten lapsesi suhtautuisi pikkusiskooon/veljeen jne, silloin taitaa olla aika selv'ä että abortti ei olisi sinulle paras ratkaisu..
Mutta mieti myös nykyistä latsasi, miten abortti/raskaus vaikuttaa häneen? Saako hän itselleen siskon/veljen ja äidin joka ei jaksa molemmista pitää huolta yksin, kun isää ei näy, ja jos näkyy niin humalla ja aggressiivisenä? Vai olisiko lapsellesi parasta elää vain äitinsä kanssa, ilman sisarusta joka veisi äidiltä voimat...
Vaikea tilanne, mutta päädyt sitten mihin tahansa ratkaisuun teet varmasti oikein, kukaan muu ei elää elämääsi eikä voi sanoa puolestasi mikä olisi sinulle oikein tai väärin.
ettei joku tulisi katumaan koskaan, kun ajatukset voi sen alkionkin olemuksen suhteen muuttua myöhemmin, puhumattakaan muista elämäntilanteista. Eiköhän ole todennäköisempää katua aborttia kuin lasta. Myös abortti voi viedä ne voimat henkisesti.. todennäköisemminkin sillon, kuin että antaa lapsen elää ja säästyy elinikäiseltä syyllisyydeltä. Onko lapsen hyvä olla aborttitraumatisoituneen äidin kanssa?
"silloin voit olla melko varma että abortin jälkeen sinua ei kaduttaisi."
Miten tämä tarkoittaa että lupaisin että ei katuisi? Olenko sanonut mitään muuta kuin että abortti on lopullinen, peruuttamaton teko jota kannattaa miettiä todella tarkasti läpi, että pystyykö siihen?
myöskään minkäänlaisia tarumoja abortista.
"Onko lapsen hyvä olla aborttitraumatisoituneen äidin kanssa? "
Hähh???
luvannut ettei tulisi katumaan.
VAI LUPASIKO HÄHHH??????!??!??!=!(978q9091 ´1´´
väittänykään. Totesin vaan ettei sellasia voi luvata kellekään, ..ei edes 'melko varmasti'.
Ethän tuossa anna mitään vaihtoehtoa "Saako hän itselleen siskon/veljen ja äidin joka ei jaksa molemmista pitää huolta yksin, kun isää ei näy, ja jos näkyy niin humalla ja aggressiivisenä? Vai olisiko lapsellesi parasta elää vain äitinsä kanssa, ilman sisarusta joka veisi äidiltä voimat..."
Entäs se paras vaihtoehto: Saako hän siskon/veljen ja onnellisen kahden lapsen äidin? Meillä ainakin isosisarus odotti vauvaa yhtä innokkaasti kuin minä itse. Koko raskauden ajan häntä pelotti, että jos vauva ei selviydykään. Mitäköhän hän olisi ajatellut jos olisin itse päättänyt sen raskauden ja lähettänyt hänen pienen sisaruksensa hautaan jo ennen syntymää vaan sen vuoksi ettei tässä perheessä ole miestä??? Kyllä vauva on vienyt äidin ajan ja voimia mutta luulenpa, ettei tuo pieni lapsi vaihtaisi ikimaailmassa pois pikkusisartaan. Pikkusisar näyttää olevan maailmassa rakkainta hänelle. Oma pikkusisko. Siitä lapsi on niiiin ylpeä ja onnellinen.
Mikä aloittajasta tekee muita äitejä voimattomamman...ettei muka jaksaisi kahta hoitaa...maailman sivu ovat naiset lapsikatraita hoitaneet...
pärjäis?? Mikset vois löytää parempaa miestä?
Lapsillehan on myöhemmin seuraa toisistaan kun ikäero on pieni.
Anna tuollaisen hulttioukon olla, mutta lapsesi elää!! Ero = oikein, abortti = väärin!
Ala rakentaa uutta parempaa tulevaisuutta lastesi kanssa.
Itse olen vastaavanlaisessa tilanteessa tosin vasta nro 1:stä odotan. Ja alusta asti yksin..
Jos olet tähän asti pärjännyt alkoholistin ja pienen lapsen kanssa niin mikset kahden lapsen kanssa muka tulisi toimeen..??!!!
Kyllä vähän luulen että voisi jopa olla helpompaa niin kuin mitä nyt juopon kanssa!
Itse en missään nimessä ottaisi lapseni (tulevan..) juoppo-narkomaani isää enää luokseni. Ihan jo siitäkin syystä ettei raskaana ollessa ole hyvä tapella ettei käy huonosti jos ottaa osumaa masuun...
Uskonpa kuitenkin että hyvin tässä vielä selvitään vaikka sukulaisetkin asuvat kaukana ym, mutta asioilla on tapana järjestyä..toivottavasti paremmin päin.. :)
Esikoisesihan olisi jo melkein kaksi vuotias toisen syntyessä ja luulisi sen ikäisen tykkäävän jo vähän touhuilla itsekseenkin että saisit aikaa vauvan kanssa ja varmasti kiinnostuisi myös pikkusisaruksen hoitaamisestakin jo..?
Kyllä sinä pärjäät!! Itsekin mietin aluksi paniikissa aborttia ja kävinkin sen takia terkkarilla mutta olen nyt tyytyväinen päätökseeni pitää lapseni vaikka rankkaa varmasti tulee olemaan!
Onnea ja jaksamista tulevaan!!!
kersan elää vaikka sitten muualla, kuin pilata omaakin elämää loppuiän kiusallisesti psyykeä kalvavalla aborttisyyllisyydellä :)
Valinta on vain sinulla. Jos et halua lopettaa lapsen elämää, niin voit synnyttää lapsen ja antaa sen adoptioon. Silloin saat jatkoaikaa miettiä asiaa ja jos muutat mielesi ja haluatkin pitää lapsen niin sekin on mahdollista. Lapsen syntymään on vielä pitkä aika..