Asperger ja mt-pakkohoito

joudunko mielisairaalaan? olin sanonu lääkärille suoraan että en syö enää lääkkeitä enkä oo syöny niitä pitkään aikaan. ja että mulla oli lääkkeistä fyysisiä oireita jotka hävis heti kun lääkket loppui ja syön nykyään omega3 kalaöljykapseleita joilla on minuun parempi vaikutus ku psyykenlääkkeillä. mitä luulette että onko kohta seuraavana arkipäivänä jo ambulanssimiehet ovan takana? en ole skitsofreenikko eikä minulla ole nyt mitään akuuttia psykoosia eikä vakavaa masennusta. ja lääkäri itsekin sanoi mulle joskus kauan sitten että "et sinä kovin huonossa kunnossa ole" ja oon pärjänny itsenäisesti ja huolehtinu itestäni ja myös lemmikistäni hyvin. eli mitään perusteita ei pakkohoidolle ole? sanoin että haluan jonnekin muualle ku tuonne mtt:lle hoitoon. Miten VOI joutua pakkohoitoon jos ei ole mitenkään vaaraksi itselle eikä muille? ja onko tuo viesti muka tulkittavissa psykoottisen viestiksi?
minulla on jo olemassa synnynnäinen, aivoperäinen sairaus(Asperger) ja oon ollu syntymästäni saakka erilainen kuin muut. se on myös mt-toimiston tiedossa että mulla on as. ja ilman lääkkeitä pärjäsin nuorempanakin monta vuotta ja mulle laitettiin lääkitys kun olin 20v iässä häirinny erästä kaupunginvaltuutettua. nyt oon jo 27v. ja viesti minkä lääkäreille kirjoitin, on tämä:
" en edes näe enkä kuule harhoja ja olen ollut jo syntymästäni saakka tämmöinen kuin olenkin. minua ei voi pakottaa mihinkään. olen aikuinen ihminen ja osaan asua itsenäisesti ja huolehtia mm lapsista ja eläimistä, joten minkään sairaalahoidon tarpeessa en nyt ole. harhoja minulla ei ole ja turhaa oli lääkärien epäily minun kohdalla "psykoottisesta häiriöstä" kun sillä tavoin epäluuloinen minkä perusteella minulla psykoosia epäilitte, olen ollut jo vastasyntyneestä saakka eikä kukaan voi olla psykoottinen jo syntyessään. minun kohdalla on kyse autismista, ei psykoosista-. Autismi on eri asia kuin psykoosi. äitini kertoi että olin jo vauvana hyvin arka ja epäluuloinen, heti syntyessäni jo. ja sama epäluuloisuus on jatkunu mulla aikuisikään saakka. ja se kuuluu autismiin. kyseessä voi olla osittain myös aivovamma, kun samanaikaisesti on ollu vaikea synnytys ja hapenpuute syntyessä, ja myöhemmin ilmeni hitautta, kömpelyyttä ja epäluuloisuutta ja kyvyttömyyttä noudattaa ohjeita, näitä niin paljon että olen ammatillisesti täysin työkyvytön ja heikommalla tasolla kuin mitä on monet muut as-henkilötkin. kaikkia testejä mulla ei oo edes tehty kun vanhemmat keskeytti minun testit vuonna 1991. vaikka olisi varmasti minulta löytyny muutakin kuin Asperger. mielestäni en ole niinkään Asperger vaan joku hieman syvemmin autistinen joka osaa puhua ja kommunikoi puhumalla. semmoisiakin on. tämän puolesta puhuu jo se kun useimmat as-henkilötkin pitävät minua tosi outona ja sairaana ja joku on sanonut että oon varmaan syvemmin autistinen. nuo kaikki on ollu mulla olemassa koko ikäni. ja mitä "pakonomaisuuteen" tulee niin sekin on autismia ja se on ollu minulla olemassa tosiaan jo vauvaiästä saakka. eikä sitä saa pois millään lääkkeellä kun se on synnynnäinen ominaisuus mutta olen oppinut sitä käsittelemään sillä tavoin ettei se minua haittaa. minuun ei tehoa lääkitys vaan 1. Säännöllinen päivärytmi ja mahdollisesti joku kirjallinen aikataulu 2. rutiinit jotka pysyvät mahdollisimman samoina. kun nämä asiat on kunnossa niin silloin pakonomaisuus vähenee ja yllättäin ongelmakäytös häviää. minulla on nyt kun eläkkeestäkin myönteisen päätöksen sain, mahdollisuus myös tehdä elämästäni sopiva ja oman näköiseni kun mikään työelämän paine ei ole minua painostamassa normaaliksi enää. minulla olisi toive päästä johonkin nimenomaan autismikuntoutukseen ja autisteille suunniteltuun avotyöhön tai terapeuttiseen työtoimintaan. en käy enää mtt:ssä enkä lääkkeitäkään ole enää syönyt pitkään aikaan ja minulla oli lääkityksen aikana mahavaivoja, väsymystä, huimausta, päänsärkyä, ripulia, oksentelua, erilaisia patteja, jatkuvaa janoa, verisiä ulosteita ja kipua ulostaessa, luukipuja, poikkeava verenkuva, ja verenvuotoja, mutta kun en syöny enää lääkkeitänne niin mahakipu hävisi, väsymys hävisi, päänsärky hävisi ja vointini koheni. eikä edes masennus enää tullut takaisin. ainut "psyykenlääke" jota enää suostun syömään on nuo omega3-kalaöljykapselit jotka on auttanu paremmin kuin lääkkeet ja niissä on sekin hyvä puoli että ei ole sivuvaikutuksia. omega3-rasvahapot on myös kohottaneet mielialaani ja ne on tavallaan luonnon oma masennuslääke. kun mulla oli cymbalta niin makoilin paljon ja oksennus tuli joka päivä. mutta kun jätin kaikki lääkkeet pois, niin oksentelu loppui heti. minulle ei loppupeleissä käyny mikään lääke. aluksi niitä elimistöni sieti mutta jokaisen lääkkeen kohdalla jossaki vaiheessa(yleensä vuoden tai kahden kuluttua lääkkeen aloituksesta) elimistö sanoi stopin ja oksensin kaikki lääkkeeni ulos kun allergisoiduin niille niin pahoin.