Jos kirjoittaisin elämästäni kirjan, millainen luku haluaisit olla elämäkerrassani?
Olisitko osa onnea säkenöivää viimeistä lukua vai ainoastaan keskellä kirjaa sangen mielenkiintoinen/erikoinen luku?
Olisitko osa onnea säkenöivää viimeistä lukua vai ainoastaan keskellä kirjaa sangen mielenkiintoinen/erikoinen luku?
Vastaukset 69
Vanhimmat
Totta kai haluaisin olla onnellinen loppu,mutta pahaa pelkään ,että olen erikoinen tapaus.
sekin on että on jonkun ihmisen elämäkerrassa erikoisen luvun arvoinen siis tärkeä ihminen :)
olla elämäsi kirjassa omistuskirjoituksena.
Millainen ihminen kirjoittaa elämästään kirjan? Millainen elämästään kirjoittava ihminen kyselee suomi24:lla tuollaisia?
Saisinko kysyä kuinka suuri merkitys tällä palstalla on ollut elämääsi? ;)
Siitä saattaisi saada vitsin ainakin aikaiseksi?
mitä luultavammin onnea säkenöivä viimeinen luku :)
palstoilla on joku merkitys, suurempi tai pienempi, meille kaikille, muutenhan me emme olisi täällä :)
voi muutakaan olla kuin " ainoastaan keskellä kirjaa sangen mielenkiintoinen/erikoinen luku? "
toivoa; tilanne voi olla jo ensi viikolla toinen ja sinusta tuleekin kirjan säkenöivä loppuhahmo :)
Kiihkein ja unohtumattomin rakastelukohtaus kirjassasi ;) kuten tosi elämässäsikin olin ;)
,,ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun.amen.
tähän mennessä...mistäs tiedät ettei kirjaa kirjoittaessa tule vastaan vielä kiihkeämpi rakastelukohtaus ja koko loppukirja menee sitten uusiksi.. :D
Jos kirjoittaisit nyt elämäkertasi, niin olisin yhdessä viimeisimmistä luvuista, luvussa, jonka sisältöä hyvin harva uskoisi todeksi, eli lievästi sanottuna erikoinen luku. Jos kirjoittaisit kirjan paljon myöhemmin, en uskalla edes toivoa, puhumattakaan että ennustaa, esiintyisinkö kirjassa keskivaiheen jälkeenkin...
mutta haluaisitko olla muukin kuin vain se erikoinen luku..
Haluaisin olla muukin.
(Erikoinen asia ei muuten liity näihin palstoihin tai netissä kommunikointiin. En liene sinun "hän" - veikkaan.)
Hän josta erikoisen luvun kirjoittaisin mielelläni sinne kirjan keskivaiheille..siinä luvussa netti saattaisi esiintyä sivulauseessa ei mitenkään olennainen asia..
ja puhumattakaan siitä loppujaksosta: haluaisin kirjoittaa sinne paljon kauniita...
juoni, luvusta toiseen, kirjasi loppuun asti.
sittenhän me oltaisiin tavattu jo lapsuudessa vai tarkoititko että sinä elit unelmissani jo lapsuudessa ja olit myohemmin toteutunut haave. Hieno ajatus sulla viestissäsi, kirjani juoni :)
..olet uni jota kaipasin,sinua aina rakastan
niin varmaan sinne elämäkertaan mahtuu paljon unisivujakin jopa luvuksi asti..hyvää yötä :)
olla hän, jonka tuntemisella oli sun elämässäs suuri merkitys ja hän jota et voi unohtaa koskaan.
Elokuvateattereissa menee tällä hetkellä elokuva "Kohtaamisia"; elokuva kertoo siitä miten jonkun ihmisen tapaaminen muuttaa elämää ratkaisevasti. Varmaan meidän kaikkien elämästä löytyy Hän, jolla on/oli suuri merkitys elämässämme ja jota ei voi unohtaa koskaan.
onnea säkenöivä viimeinen luku,joka toteutuu
Kauniita unia
Kauniita unia sinullekin: elämäkerrat ovat faktaa ei fiktioita, joten olet varmaankin onnea säkenöivä viimeinen luku..minun elämäkerrassa et ehkä, mutta Hänen elämäkerrassa kylläkin. Meille kaikille on varattu kaunis säkenöivä viimeinen luku jonkun elämäkerrassa :)
Kirjan toisessa osassa kohtaamme esim. naamiaisjuhlissa, josta alkavat eri tapahtumat vyöryään. Teemana on mikäpä muukaan kuin romanttinen rakkaus, joka päättyy traagisesti. Visuaalisesti siinä voi olla epookkia, että tarina sijoittuu esim. 1930-luvulle. Kirjan lopussa tarinamme jää avoimeksi ja loppu jää lukijan mielikuvituksen varaan. Ellet sitten jatko-osassa palaa tähän teemaan "Saivatko he silti toisensa?". Kirjassa on eri tasoja kuten poliittiset kuohunnat, vaikeat perhesuhteet ja näitä tasoja kuljetellaan matkan varrella. Ei muuta kuin kirjaa kirjoittamaan:)
Mitä traagista, jos nainen lopulta antautuu ehdoitta????
Valitettavasti minun elämästä ei saa noin kaunista satua mitenkään :( Juuri sen takia päädyinkin kirjoittamaan elämäkertaa..no mahtuuhan elämääni kauniitakin asioita, mutta ei noin romanttisia kohtauksia, joista kirjoitit...niin kauan kun on elämää niin kauan on toivoa paremmasta :)
Tahtoisin olla ne kannet jonka sisään se elämänkerta kijoitetaan ;)
Olisin kirjan merkki varmaan,sellainen kiintee nauha ..
hmmm...siis ilman sinua ei ole elämäkertaa tai on, mutta täysin sekaisin kaikki sivut siis hajallaan koko elämä..hienosti oivallettu :)
olisit siis osa jokaista lukua..
omistuskirjoitus ja inspiraatio.
mitäs siitä kirjasta tulisi ilman inspiraation lähdettä..
Kokonaan meidän oma tarina.. Joka alkoi vähän erikoisella tavalla mut jatkuisi paremmalla tavalla. Ja ehkä jo ensi kesä olisi meidän yhteistä aikaa. Se jäisi nähtäväksi millainen tarina siitä kehkeytyisi.. Toivottavasti hyvä.. :)
Niin, juuri noin. Siinä hän olisi päähenkilönä (vaikka pieni hiiri) ja minäkin olisin joku sopivasti pieni. Me siellä elämme meidän omassa maailmassa, jota me teemme yhdessä... Siinä maailmassa aurinko paistaa meille ja taivas olisi sininen, me piirsimme meidän maailmamme taikasauvalla niin, että se olisi oikea todellinen maailma. Meillä olisi loputon määrä pienia tarinoita ja hyppäisimme tarinoista toiseen yhdessä.
Siinä pitäisi myös paljon ihmeitä...
:)
Melkoinen juttu, joka onkin totta????
tarinat alkavat erikoisella tavalla ja juuri siksi niistä tuleekin ikimuistettavat...mitään suurta ei voi saavuttaa helposti, joten taisteltava on ja niin kauan kun viimeinen luku on kirjoittamatta on toivoa :)
eikö totta :)
Minä en valehtele :)
Hän on olemassa ja minä myös :)
Hyvää yötä :)
Tämä on eri tarina;)
http://www.youtube.com/watch?v=5vIjOQhEs7w&feature=related
minä.
Vaan eräälle miehelle. Sorry.. Eli minä olen tuo joka kirjoitti et 'No oliskohan se sellainen..'.
toisten puolesta vastailemaan.
Niinhän se on. :)
kenellekään kolinapäälle tai Ok-ukkelille.
siellä jossain erikoisena, mutta mielellään sitä olisi mukana myös onnellisessa lopussa.
lyhyt vastaus; tuli kaikenlaista mieleen. Yritin keksiä jotain hassua pientä tarinaa tähän, mutta ap:n kirjoituksista päätellen hän keksisi jotakin fiksumpaa aika varmasti. No niin.
voivat olla erittäin tärkeitä; Carpe diem.. ja saatat olla loppujen lopuksi..
miksi kahlehdit tunteiden/sanojen tulvaa; älä kontrolloi vaan kirjoita.. :)
vain lisätä tähän, että niinpä.
esim. jotain tällaista: "jota hän ehkä olisi etsinyt, jos olisi etsinyt. Hänen kehno suuntavaistonsa tosin olisi vaikeuttanut sitä. Kohteliaista tavoista oven avaaminen oli aika tärkeä hänelle, koska joskus saattoi käydä niin onnettomasti, ettei hän itse saanut sitä auki. Myös asioiden tiputtelussa hän onnistui aina tahtomattaan.
Hän osasi myös lahjakkaasti unohtaa ympäristön joskus, kun hänen katseensa osui tiettyyn silmäpariin. Välillä sen tunsi silmissä; sen, miten katse saattoi muuttua. Yleensä puhumisessa ja varsinkin asioiden pitkästi kertomisessa ei ollut hankaluuksia, mutta tunteitaan hän ei aina osannut selittää. Tai sitä, miksi tietty henkilö oli herättänyt ne. Miksi hermostutti ja joskus punastutti. Miksi joku sai hämääntymään pelkällä läsnäolollaan tai sillä, että katsoi kohti ja puhui. Hän toivottavasti kuvitteli oman tuijotuksensa ja sen, että katsoi toista silmät auki. Eihän kukaan nähnyt, mitä ajatuksissa tapahtui, ja ehkä se oli muiden onni. Siitähän tarinoita ehkä yleensä syntyi; joku herätti tunteita. Mitä enemmän niitä oli, sitä vaikeammalta tuntui joskus puhua tai yrittää olla järkevä."
pitänyt kannustaa sinua kirjoittamaan vapautuneesti, kontrolloimatta sanojasi. Nyt minut hukka perii..pitäisi keksiä jotain fiksua ja olen sanaton :o (*pohtii, pohtii, kaivaa sanaista arkkuansa*) mitään älykästä ei löydy, mutta älä usko, että sanat lopullisesti katosivat (*vetäytyy mietiskelemään..*) :))
sinun tarinastasi enkä oikein tiedä mitä kirjoittaisin: sinulla on aikas tarkka tuo kristallipallo :)) Luettuani tämän tarinasi jo tusinan kerran, vieläkin löydän kirjoituksestasi asioita jotka voisivat olla otteita elämäkerrastani. Ihan naurattaa ilmaisusi "huono suuntavaisto"...olen siinä niin sangen lahjakas ja löytyyhän tarinastasi monta muutakin sattuvaa yksityiskohtaa..oletkohan sittenkin kaksoisolentoni ?! (*kurtistelee kulmiaan hämääntyneenä*)
mukava huomata, että on onnistunut jossain... Yleensä tarinoidessani kirjoitan myös vähän omista ominaisuuksistani tai miettimisistäni, kuten tuossa.
Kaksoisolento? Vaikea sanoa, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Epäilen kyllä suuresti, että olisin se "tärkeä ihminen", mutta kun kerran kirjoittamisella saa purettua vähän ajatuksia, niin eipä tästä haittaakaan ole.
kirjan punainen lanka...jonka luokse aina palaisit ja rakkaudestani helvetin tulessa kärventyisit!!!
To My Love!!
kirjoitus on ihan selvästi ote jonkun muun elämäkerrasta..tietenkin on ihanaa, jos voi olla punainen lanka jonkun ihmisen elämäkerrassa. Eikös kuitenkin olisi ihanampaa, jos hän olisi aina luonasi eikä vain silloin kun hänelle sopii..tämä viimeinen kommentti ihan hyvällä; jokainen tekee niin kuin hyvältä tuntuu :)
sisällysluettelo tai selkämys...löytäisit minut helposti hyllystäsi :)
kokoava elementti koko elämäkerralleni..siis ehkäpä jopa voisi ajatella punainen lanka; eikös sisällysluettelo juuri sitä ole ?...fiksusti ajateltu :)
...kyllähän se aina välillä mietitytti. Miten toisen on täytynyt tuntea, miten siihen oli sittemmin itse päässyt kiinni omien tunteidensa kautta. Isä oli aina sanonut, että tavoitteisiin ei pääse kuin sinnikkyydellä ja pitkäjänteisyydellä. Että nyt, tässä hetkessä, voit haikeana etsiä paikaasi. Mutta sitten joskus, menee siihen vuosia vaikka kymmenen, saavutat määränpääsi, kunhan maali siintää selvänä mielessä. Pitää vaan muistaa pitää pää kylmänä. Minä olen, mitä tilanne vaatii. Haasteita ne tilanteet ovat, ja minä voitan ne, lopulta. Kakkonen olin aina lapsena. Toiseksi jäin teini-ikäisenä. Vielä opintoja hakiessakin. Senkin voitin toistaiseksi. Ette te näe keinoja tai taisteluani. Te näette sen kauniin, mikä on herttaiseksi tarkoitettu.
sinun nimimerkkisi..sinussa on selvästi ainesta kirjailijaksi; tarinasi on kovin mielenkiintoinen. Siinä vaiheessa kun olen kirjoittamisessa epätoivoinen taidankin ehdottaa sinulle diiliä. :)
ON JA EI
On sanoo: onko, onkohan ?
Ja epäily masentaa maailman.
Ei sanoo: eikö, eiköhän!
Ja näemme vuorien siirtyvän.
(Lauri Viita)
En haluaisi olla luku vaan tarinan juoni se mihin tarin apyrkii huomaamattaan.
siis olisit elämäkerrassani Hän, jota en edes tiennyt olevan olemassakaan, kunnes eräänä päivänä hänet tapasin ja kaikki aikaisemmat tapahtumat saisivat merkityksen, aivan kuin palapelin palaset olisivat loksahtaneet paikalleen. Hienosti ajateltu ja mistäs minä sen tiedän tässä vaiheessa ettet vain olisikin minun tarinani juoni :))
unohda itseäsi.Tee kaikkesi meidän vuoksemme & älä luovuta vaikka rakkaus näyttäisi välillä vähenevän. Olet luku myös minun elämässäni mutta tahtoisin paremman lopun!
No näinhän se menee:
Tupsahdan kuin salama kirkkaalta taivaalta keskelle elämääsi, saaden sinut haaveilemaan ja hymyilemään typerästi kaatosateessa;) Huomaat useinkin ajattelevasi minua mitä oudoimmissa paikoissa ja se tuntuu itsestäänselvyydeltä; näinhän tämän pitääkin olla. Eikä missään ole enää mitään tavallista, kohtaaminen oli jo aiemmin tähtiin kirjoitettu, joten elämää ohjaa suuremmat voimat ja tunteetkin ovat sitä luokkaa, kunnes
jotain epämääräistä häilyy taka-alalla vaikuttaen kaikkeen. Muurit alkavat kasvaa ja pikkuhiljaa huomaamme välimatkan kasvavan, kumpikin on epävarma toisesta ja asiat jäävät leijumaan. Jääräpäät eivät ota sitä ensimmäistä askelta ja pitkä hiljaisuus ristiriitaisin tuntein...
Elikäs olisin väkisinkin säkenöivä, erikoinen luku ensiksi keskellä kirjaa vain palatakseni takaisin onnelliseen viimeiseen lukuun, jossa kaikki vastoinkäymiset ja kärsivällisyys palkittaisiin suurella rakkaudella täältä ikuisuuteen:)
Olen nainen itsekin, mutta haluaisin olla muutaman naisystäväni elämänkerrassa mukana. Tosin olemme vielä suhteellisen nuoria, joten tuskin elämänkertaa tässä vaiheessa (kolmikymppisinä) kirjoitetaan. Ehkä 30-40 vuoden päästä.
Minkä ikäinen olet?
olen paljon viisaampi ja hirvittävän paljon surullisempi: ei Hän taida olla koskaan osa toivomaani onnellista loppua, vaan Hänen tarinansa, sangen erikoinen toki, on luku siellä jossakin... kirjan loppupuolella.
...tiedä vaikka tulisikin vielä ainekset jatko-osaan!
Hei, iloa ja hymyä surulliseen olemukseesi, kauniita unia:)
Ootko pöpi? Jos kolmekymppisenä puhuu senastisista kokemuksista niin mistä määrite loppupuolella? Keskivaiheilla ehkä. Elämänhalua sulla varmasti on.
sinä haluaisit minun olevan? Haluaisin tukea sinua kaikessa.
n to m
oikein näe että sinä voisit itsestäsi elämänkertaa kirjoittaa onko toi nyt vähän narsistista hei???!
Haluan olla se kirjoittamaton sivusi : )