En haluaisi pentua

No mikäs siinä sitte. Aikuisia koiria on kyllä yllin kyllin tarjolla. Hyvä vaan, kun jollekin kelpaa. Onhan ne pennut ihania, kivoja ja söpöjä kömpelyydessään, mutta ei mistään ihmisen kylmyydestä liene kyse, jos varttuneemmat miellyttää. Ja kauhia pissaralli ainakin tulee kaupan päälle, mitä ei toivon mukaan aikuisen kanssa tule ;).

Itselläni on parhaillaan pentu, mutta harkitsin vakavissani aikuistakin koiraa, kun koiran päätin hankkia. Valitsemastani rodusta ei vain ollut silloin aikuisia tarjolla. Ja joskus, kun tuo on iso voin ottaa toisen, jos tulee jollekin luovutettavaks rodun aikuinen yksilö. Aiotko itse jonkun tai joidenkin tiettyjen rotujen edustajista etsiä sopivaa?

ottaa koiraa pentuna jollei itse halua sitä.

Aikuinen koira kyllä voi vaatia yhtä paljon kuin pentukin jotta siitä saa yhteiskuntakelpoisen kaverin. Tämä siksi että edellisessä kodissa on usein saattanut koulutus jäädä hiukan enemmänkin hunningolle. Mutta se onnistuu, ja koira kiintyy sinuun aikuisena siinä kuin pentunakin.

Muutto uuteen kotiin aiheuttaa omat ongelmansa mutta ne on tehty vain voitettaviksi. Ota haaste vastaan jos siltä tuntuu. Apula on täynnä uutta kotia etsiviä koiruuksia.

Ei tosiaankaan ole pakko ottaa pentua ekaksi koiraksi, joten anna mennä vaan ja hanki aikuinen äläkä välitä siitä mitä sukulaiset ja tuttavat ajattelevat, sinun koirasihan se on.

Itse otin oman ekan koirani silloin kun kys. koira oli neljä vuotias, ja pienen alkuhämmingin jälkeen kiintyi tosi kovasti, mitä nyt eroahdistusta oli(kys. koira tuli eläinsuojeluyhdistykseltä, jonna omistajat olivat vieneet koska eläinlääkäri ei ollut suostunut lopettamaan täysin tervettä koiraa vaan sen takia että sille ei meinattu kotia löytää kun omistajat ,uuttaa ulkomaille).

Minulla ollut koirat pennusta ja siinä hyvä puoli että voi kasvattaa oman tyylisesti alusta lähtien ja saa sellaisen rodun kuin haluaa mutta aikuisesta tietää heti mitä saa eli miksei myös. Kiintyy ihan samoin ajan kanssa. :)

Nyt aika hieman kortilla niin haen itsekin seuraavaksi koiraksi aikuisempaa koiraa mikäli löydän sopivan tietyistä roduista.

Aikuinen koira on jo ehtinyt kasvaa tietyn laiseksi luonteeltaan, joten siitä voi tulla esiin arvaamattomia piirteitä, jos et ole pennusta asti sitä tuntenut.

Jos hankit pennun, voi itse kouluttaa ja kasvattaa sen alusta loppuun, ja samalla luottaa siihen enemmän kun se on aikuinen.

suosittelen ensimmäiseksi koiraksi ihan perus kilttiä aikuista koiraa, aikuinen osaa
mielestäni opettaa kokematonta omistajaa paremmin kuin pentu koira :) ja enemmän
aikuiset koirat tarvitsevat uutta kotia kuin pennut, pennut menee aina melkein heti kaupaksi,
ja pennun kanssa täytyy paljon tehdä, ja toki omistaja
pääsee helpommalla kun ottaa aikuisen koiran, en toki suosittele ottamaan ikäloppua koiraa jolla
on jo ikää se 8-> koska siittä voi joutua luopumaan hyvin piankin.
ja toki olen samaa mieltä että avioero ei ole syy koiran pois antoon! Enkä toki
haluaisi koiraa joka annetaan pois sen takia että on lopettanut siitostoiminnan ja siksi halutaan siittä eroon. parhaiten ymmärrän syyt että ihminen on muuttanut pois omakotitalosta ja koira ei sopeudu
enää kerrostaloon, tai ihminen on vakavasti sairastunut eikä enää voi koiraa hoitaa!
tai joitakin vastaavanlaisia syitä. ja kyllä aikuinen koira omistajaan tottuu! itse olen ottanut 2 vanhempaa koiraa ja he ovat tottuneet tähän vaihdoksee erittäin hyvin! mielestäni on myös kiva antaa koiralle koti
jota ei enää moneen paikkaan haluta, moni on kiinnostunut nuorista koirista.

Suosittelen aikuista koiraa mielelläni, kunhan vain olet koiraan hyvin tutustunut,
ja tunnet että omistajan sanaan voi luottaa, ja toki hyvä on käydä koiraa omassa kodissaan käydä katsomassa, että miten siellä toimii :)

Onnea koiran ottoon