oon 17-vuotias tyttö eli -92 ja täytän nyt kesäkuussa 23pvä 18-vuotta. esikoisemme syntyi nyt 13.1.2010 ja hän oli oikeen kaunis pikku tyttö joka sai nimen siiri sofia. (: poikaystäväni on pari vuotta vanhempi -90 syntyinen eli nyt 19-vuotias. hänellä on töitä ja minullakin oli töitä jäin äitiyslomalle joulukuusta lähtien. oma kämppä mulla on ollu jo 16v lähtien ja vanhemmat avustaa eli meillä menee hyvin. (:
ja kertokaa muuten että miten synnytys teillä meni? meillä tosi hyvin, ei sattunut paljon yhtään ja nopeasti tuli, ei tarvinnut olla edes tipassa tai puudutuksia välillä piti vaan kaasua haukata että höyryihin pääsi. :D
ja kertokaa muuten että miten synnytys teillä meni? meillä tosi hyvin, ei sattunut paljon yhtään ja nopeasti tuli, ei tarvinnut olla edes tipassa tai puudutuksia välillä piti vaan kaasua haukata että höyryihin pääsi. :D
Vastaukset 6
Vanhimmat
olen, tyttö syntyi tammikuussa (iida emilia, vaikka ristiäiset vasta ensi viikonloppuna). Olen yksinhuoltaja, mutta lapsen isä on kuvioissa sen mitä itse haluaa olla, eli väleissä ollaan vaikka se ei helppoa olekaan. Vanhempani ovat olleet tukena minulle, äiti siis lähinnä. He ovat onnellisia isovanhempia, enkä näe mitään syytä mikseivät olisi.
Synnytys ei mennyt ns. suunnitelmien mukaan, tuskinhan se koskaan täysin meneekään. Minulla käynnistettiin pillereillä, supistukset alkoivat kuin kirkkaalta taivaalta ja olivat heti alkuunsa todella kivuliaita. Makasin sydänkäyrissä jonkun vajaa 5 tuntia, kunnes minulle päätettiin tehdä kiireellinen sektio, koska kuumetta oli yli 39 ja vauvan sydänäänet yli 200. Mutta kaiken tuon päätteeksi sain ihanan tyttövauvan, joka on nyt elämäni keskipiste, tietenkin.
Esikoiseni sain 19v iässä :) Hänen synnytyksensä meni enemmänkin sumussa ja toisten lyödessä tahtia. Ja vieläkin harmittaa kun niin äkkiä otin puudutuksen. Se sitten lamaannutti sänkyyn koko synnytyksen ajaksi. Muuta ei ollut mitään ongelmia :)
Kuopuksen sain 22v iässä. Se synnytys oli paljon parempi :) Puudutuksia en ottanut kuin vasta viimeisen tunnin aikana. Sain liikkua ja käydä suihkussa. Seuraavan kohdalla aion myös tehdä samoin :) (Kolmatta ei kyllä vielä vuosiin ole tulossa :))
Esikoisen synnytys kesti 10h ja kuopuksen 8h.
En oo vielä synnyttänyt mutta laskettu aika alkukesästä. Täytän ens kuussa 18v ja lapsen isä 26v. Ollaan asuttu 1,5 vuotta yhdessä ja 2 vuotta seurusteltu... Hyvin menee ja toivottavasti menee jatkossakin :) Onnea aloittajalle lapsen johdosta :)
Esikoinen syntyi ollessani 19v, kuopus kun olin 21v. Nyt ikää jo yli 30 ja iltatähdestä haaveilen :)
olin 13vuotta kun sain esikoiseni, Iidan. Sitä ennen erosin silloisesta poikaystävästäni. Toinen lapsi, Myy, syntyi minun ollessa 14, melkein 15. Seurustelin silloin yhden pojan kanssa. Meillä meni hyvin pari vuotta. Sen jälkeen sairastuin pahasti, hyvinhyvin pahsti. Oksentelin ja oli kuumetta, ja ihan kaikkea mahdollista! No, olin sairaalassa ensimmäisen yön, niin jo tuli nuori hoitaja sinne ja sainoi luulevansa että olisin raskaana. Hoitaja siinä sitten tutkiskeli ultraäänellä, että mitäs nyt, niin olihan siellä sitten, kaksoset! Raskauteni oli jo niin pitkällä, ettei aborttia olisi sallittu, ja olen aina ollut adoptiota vastaan. Kun silloinen poikaystäväni kuuli tästä, hän sanoi jättävänsä minut. Onneksi minulla oli vanhempieni perinnöt käytettävänä(äiti kuoli syöpään, hieman ennen esikoistani, ja isäni kuoli minun ollessa 4). Olen silti onnellinen. e-mailini on tässä,kerron siten lisää: [email protected]
Olen 12.2 täyttänyt 19 vuotta ja tyttäreni (Lumi-Olivia) syntyi 13.2. Hän syntyi 30 6 viikoilla, eli pienenä keskosena. Mitat olivat 1700 grammaa ja 40 senttiä pituutta. Tänään kävimme neuvolassa ja oli kasvettu kovasti, 2885 grammaa ja 45,1 senttiä :) SYödään erikoismaitoa että kasvetaan ja saadaan vastustuskyky kuntoon.
Synnytys kävi nopeasti ja se tapahtui Helsingissä. Tyttö oli tulossa jalat edellä ja siinä alkoi kiire tulla, joten päädyttiin kiireelliseen keisarinleikkaukseen. Olihan se pelottavaa, mutta asiat kävivät niin äkkiä että tajusin ne vasta kun kaikki oli jo ohi. Mutta hoitajat ja lääkärit olivat niin mukavia että hyvät muistot jäivät kuitenkin.
Olen onnellinen enkä muuttaisi mitään vaikka nyt onkin vähän vaikeuksia. Väsyttää kun joutuu 3 tunnin välein syöttämään (lääkärin määräys) ja on hiukan vatsakipuja. Tähän päälle meillä on miehen kanssa vaikeuksia, mutta luulen että tämä "kuuluu asiaan", kun molemmat olemme stressaantuneita ja väsyneitä. Onneksi lapsi kasvaa reipasta vauhtia eikä tarvitse enää kauaa näin usein syöttää ja vatsa vaivojenkin pitäisi helpottaa kunhan käymme ostamassa lääkettä joka pilkkoo ilmaa vatsassa.
Mutta tsemppiä kaikille nuorille äideille, jos oikeasti haluaa niin sitä pärjää. Mutta kunhan muistaa että vanhemmilta ja muilta ottaa avun vastaan aina kun sitä tarjotaan, se nimittäin tulee tarpeeseen! Sitä jaksaa paljon paljon paremmin hoitaa lastaan kun saa vaikka parinkin tunnin päiväunet otettua rauhassa jos isovanhemmat katsovat lapsen perään niin siitä ei tarvitse sitten huolehtia.
Hyvää kevättä kaikille vanhemmille ja odottajille :)