Hei,
Minulla oli kolme kissaa, yksi tyttö ja kaksi poikaa. Leikattuja kaikki. Tyttö oli 18 vuotias ja sairasti ien kasvaita, joka sitten muuttui tosi pahaksi ja haittasi ruokailua, myöskin hengitystä,painoi nenää.
Tuli aika Tintti nukuttaa.Siitä on nyt noinkuusi viikkoa aikaa.Tämä tyttö oli toisen pojan, Maran suuri rakkaus.Alkuun haeskeltiin ja odoteltiin Tinttiä takaisin tulevaksi. Nyt parin viikon ajan tämä Mara ei juurikaan syö mtään, ei edes ennen niin maistuvia herkkujaankaan, juo kuitenkin paljon. Ollut rutiini tarkastuksessa eläinlääkärillä ja kunnossa pitäis olla. Mara siis muuttunut täysin ei syö, kököttää omisa oloissaan, nukkuu merkillisissä paikoissa, selvästikin haluaa olla omissa olisssaan. Mara iältään 16 vuotias. Toinen poika Jussi on 13 vuotias, ollut aina hyvin itsenäinen, eikä sen oloa ole mikään muuttanut.
Onko tämä Maran muuttunut olemus ikävää ja kaipuuta? Ilmeisesti on. Mitä avuksi? Tuntuu pahalta!
Minulla oli kolme kissaa, yksi tyttö ja kaksi poikaa. Leikattuja kaikki. Tyttö oli 18 vuotias ja sairasti ien kasvaita, joka sitten muuttui tosi pahaksi ja haittasi ruokailua, myöskin hengitystä,painoi nenää.
Tuli aika Tintti nukuttaa.Siitä on nyt noinkuusi viikkoa aikaa.Tämä tyttö oli toisen pojan, Maran suuri rakkaus.Alkuun haeskeltiin ja odoteltiin Tinttiä takaisin tulevaksi. Nyt parin viikon ajan tämä Mara ei juurikaan syö mtään, ei edes ennen niin maistuvia herkkujaankaan, juo kuitenkin paljon. Ollut rutiini tarkastuksessa eläinlääkärillä ja kunnossa pitäis olla. Mara siis muuttunut täysin ei syö, kököttää omisa oloissaan, nukkuu merkillisissä paikoissa, selvästikin haluaa olla omissa olisssaan. Mara iältään 16 vuotias. Toinen poika Jussi on 13 vuotias, ollut aina hyvin itsenäinen, eikä sen oloa ole mikään muuttanut.
Onko tämä Maran muuttunut olemus ikävää ja kaipuuta? Ilmeisesti on. Mitä avuksi? Tuntuu pahalta!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä kissakin voi masentua, lopulta ihmisen ja kissan perustunne-elämä on aika samanlaista nykykäsityksen mukaan. Kun meidän kissasisaruksista toinen jouduttiin nukuttamaan, toiselle tuli kauhea hätä etsiä ja huudella veljen perään ja hakea henkistä tukea ihmisistä, vaikka kisuilla ei niin läheistä suhdetta koskaan ollutkaan.
Vaikka Mara onkin muuttunut syrjäänvetäytyväksi, nyt olisi tärkeä tarjota sille mukavaa huomiota. 16-vuotias ei ehkä niin paljon enää välitä leikkimisestä, mutta voi sitä kuitenkin kokeilla. Jos kissanminttu kelpaa, sitä voisi antaa, jos harjaaminen kuuluu mirrin lempipuuhiin, sitä voisi tehdä useammin. Ihan mitä vaan keksitte. Olisi tärkeä antaa nyt Maralle jotain syytä jatkaa elämistä, ettei se päätä näännyttää itseään hengiltä. :(
Olisiko Feliway-haihduttimesta apua? Täälläisen linkin löysin, toivottavasti siitä on apua: http://www.hillspet.fi/Adult/Cat/Adult/Behaviour-and-Lifestyle/Grieving-in-cats.aspx
Extra harjaukset, silitykset ja harmillisia vapauksiakin annettu. Vesihanan alla lutrailu tuntuu nytkin maistuvan. Eilen kaupassa asioidessani löysin valmiksi kasvatettua kauraa, arvasin että olen "suosittu" ja tervetullut Äitee. Iloa mahdotonta kuvailla.
Toki huomioidaan erityisesti Mara rassu, mutta Jussi pitää myöskin ottaa kaikessa huomioon. On kurjaa kun ei voi päästää kavereita pihalle tarhaan, katolta pudonneet lumet ovat hajoittaneet tuon häkkyrän.
Menee uusiksi, mutta siihen kuluu aikaa.
Fellineä ehdotettiin myös ja se on muuten hyvä aine, ostan heti huomenna.
Kiitos hyvistä neuvoista, sitä on jotenkin niin neuvoton, vaikka toisaalta tietäisikin!
Kyllä uskon, että kissat ikävöivät. Omat kissani ikävöivät, kun jouduin lopettamaan koirani. Koira oli niille tärkeä kaveri. Sen jälkeen kissat kulkivat aivan hiljaa ympäri taloa, ja menivät ikkunaan odottelemaan, milloin kaveri tulee kotiin takaisin. Eivät kehränneet muutamaan päivään, vaeltelivat vaan, ja makasivat siinä tutuntuoksusen peiton päällä missä koirakin oli ollut. Elämä kumminkin voitti.
Sitten toinen kissoista kuoli, niin tämä yksin jäänyt etsi taas kaveriaan. Oli huonommalla syömisellä, kun ruoka ei hälle maistunut. Alkoi istumaan jatkuvasti vaan sylyssä, ja kulki minun perässä, missä kotosalla liikuinkin. Kotiin tullessa kissa oli heti ovella vastassa ja naukumassa siinä.
Tilanne helpottui, kun otin kaverin tälle kissalleni. Pentu toi vilskettä ja vipinää. Ja se jatkuvasti minun perässänikin kulkeminen loppui. Kaikki on ollut mallillaan taas sen jälkeen.
Uskon silti, että kissatkin ikävöivät.
Tässä meidän tapauksessamme tilanne jo parempi. Vein kissan lääkärillemme ja anaalirauhaset olivat kiusana. Tuija tyhjensi rauhaset antoi nestettä ja vitamiini piikin sekä parafiiniöljyä. Maran vatsa ei vielä toimi, mutta pilkettä silmäkulmassa on lähes entiseen malliin. En uskaltanut jättää kaveria omien arvailujeni varaan pyhien ollessa edessä, olen tosi iloinen lääkäri reissusta.
Hyvää Pääsiäistä Sinulle ja kissoillesi!