Kolme vuotta olen ollut tupakoimatta. Puoli vuotta olen ollut ottamatta alkoholia. Kolmas päivä menossa oksentamatta. Tästäkö riippuvuudesta on vaikein päästä irti? Nyt kyllä yritän niin tosissaan että saan loppuikäni elää terveenä. Onko muita jotka haluaisi päästä eroon oksentamisesta?
Päämääränä
terve elämä
38814
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Täällä ois toinen joka on nyt lopettamassa. Viides päivä oksentamatta. Eikä ees tee mieli oksentaa. Johtuu varmaa siitä et oon vaa yksinkertasesti kyllästyny tähän hommaan.
Täällä myös kamppaillaan hampaat irvessä oksentamista vastaan..nyt tänään tuli tasan viikko ilman (edellinen täysi viikko oksentamatta oli ehkä 2 vuotta sitte, en oikeastaan muista tarkalleen, niin kauan tätä paskaa on jo koettu) ja ainoastaan sen takia etten yksinkertaisesti saa! Olin pienimuotoisessa operaatiossa kurkun takia ja en halua edes ajatella mitä tapahtuisi jos oksentaisin! Ja siis todella pakosta olen onnistunut ja vihaan tätä yli kaiken, olen syönyt liikaa ja kun ei pääse tyhjentäytymään (myös urheilu kielletty) tuntuu että paisun ja paisun..Odotan vain koska sorrun oksentamaan ja mitä sitten siitä seuraa...
Minulle kävi niin että sorruin ahmimaan suklaata ja jäätelöä melkein heti tuon aloituskirjoitukseni jälkeen. Ja sitten tietty oksentamaan. Nyt on sitten taas uudestaan kolmas päivä menossa oksentamatta. Saapa nähdä, miten nyt käy. On se niin kumma, että tästä vaan ei pääse eroon. Miksi aina pitää ahmia ja ahmia kuin hullu? Nytkin on maha pullollaan, mutta kylläkin ihan kunnon ruokaa. Tekisi mieli vähän vähentää, mutta sitten kyllä siitä seuraa ahmiminen ja loppupäivä menee pää pöntössä. Kurjaa, kun ei mitään muuta osaa ajatella! Mutta niin se oli tupakoimattomuudenkin alussa, tupakassahan ne ajatukset koko ajan pyöri. Ja juopottelun lopettamisessa ajatukset pyöri viinassa. Oksentaminen vaan on jatkunut kaikista kauimmin minun elämässä ja siitä on näköjään vaikein päästä eroon. Mutta pakko on!
Missä kurkkuoperaatiossa??
Siis oliks sun kurkku puhjennu hapoista vai mitä??,karmeeta.. Ei kyllä todellakaan kannata laatata lähiaikoina!
Kuudes päivä menossa oksentamatta. Tämä on voitto minulle, pääsiäisherkkujen keskellä. Retkahdus voi tulla milloin vain, mutta nyt on tyytyväinen ja muutenkin mahtava olo.
Hei,
Minäkin taistelen oksentamista vastaan omalla tahollani, eikä ole helppoa totisesti!
Ensimmäinen oksentamaton päivä oli eilen, nyt toista viedään. Olne yksin vanhempieni kämpillä ja kaapit notkuvat herkkuja, mutta en aio sortua! Enkä sorru.
Itselläni on helpottanut kun alan heti ajatella oksentamisprosessia ja sen kauheutta. en inhoa mitään niin paljon! Kun ja jos ahmimishimo iskee, muistutan heti itseäni vessanpöntöstä ja siitä karmeasta, tuhlatusta tunnista joka seuraisi ahmimissessiota! Se helpottaa. heti eilisen jälkeen, tänä aamuna, oli valtavan hyvä olo, kun en ollut ahminut enkä oksentanut. Tosin eilinen meni tosi vähäisillä syömisillä, mutta parempi alussa niin, kuin se että ahtaisin itseni täyteen... Sitten olisi pakko oksentaa-taas-ja alamäki olisi varma. Otan varman päälle ja pidän nyt tiukkaa linjaa syömisissä; terveellisesti, kohtuudella, myös herkuttelua mutta muiden seurassa! Itselläni ei ole vaaraa painonnoususta, pikemminkin minua ajaa parantumaan vakava alipainoni(173/41) joka saa sydämen lyömään epätahtiin ja minulle valtavan kuoleman pelon!
Toissaöinen kuolemanpelko oli vahvin ikinä ja se antoi alkuponnistuksen paranemisen tielle! Rintaan pisti niin että jouduin kiemurtelemaan sängyssä, sydän hakkasi, verisuonet pullisteli jne. Sinä yönä kirjoitin jo kännykkään viestin äidilleni(jos kuolisin yön aikana!) valmiiksi, ja olin varma kuolemasta. Aloin ajatella kaikkia asioita joita olisin vielä halunnut tehdä elämässä ja kaikkea mikä jäi kokematta. Ajattelin että kun nyt kuolen, niin läheiseni jäävät ajattelemaan että "tyttö kuoli syömishäiriöön, kovissa kivuissa, ja hänelle ruoka oli elämänsä tärkein asia." Haluan jättää toisenlaisen muiston itsestäni!!!! Haluan rakastaa ja elää niin, että jätän tänne jotakin hyvää. En tullut itseäni kiduttamaan.
Tehdäänkö tästä paranemisyritys-keskustelu!? :) Kerrotaan miten meillä menee, ja kannustetaan paremmalle tielle? Luulen että tämän keskustelun ihmiset ovat kanssani samalla tiellä, kovan taistelun ja kamppailun keskellä. tsemppiä! me pystymme tähän. elämä odottaa. eikä edes odota! vaan meidän täytyy tarttua siihen NYT, ennen kuin se juoksee ohi! :) myöhäistä ei ole.
Tehdään vaan tästä sellainen paranemisyritysketju. Paranemisen yritys on ainakin minulla tosi kova ja motivaatio korkealla. Nyt on jo toinen viikko oksentamatta alkanut, ja vielä tässä pääsiäisherkkujen keskellä. Olen tosi tyytyväinen. Olo on ihan erilainen eikä mielikään ole maassa. Hyvin olen syönyt mutta en ahminut. Olen liikkuvainen ihminen enkä muutenkaan ylipainoinen joten pieni herkuttelu ei minulle oikeasti ole edes paha asia, mutta valtava ahmiminen tietysti on eri juttu.
Kauhea tuo sinun kuolemanpelkotunteesi! On minullakin monesti ollut tosi vaikea olo ja sydän on läpättänyt miten sattuu, varsinkin juuri nukkumaan pannessa, mutta tuollaista paniikkia en sentään ole kokenut koskaan. Ei kai nuo rytmihäiriöt jää pysyviksi, jos oksentamisesta pääsee eroon? Pahimmat tunteet minä olen kokenut sellaisina iltoina, kun olen päivällä liikkunut paljon ja lisäksi ahminut ja oksentanut. Silloin sydän heittää melkoista volttia sängyssä eikä nukkumisesta tahdo tulla mitään.
Pidetään pintamme eikä sorruta! Ja jos sorrutaan, ei masennuta vaan aletaan alusta, niin kauan että onnistutaan.
En sortunut tänään.
Luulin että on tulossa kuiva päivä.. mutta ei. Just laitoin pienessä hiprakassa safkaa tulee kun tuli pieni vastoinkäyminen. Mua rupee jo pelottaa tää sairaus. Pumppuki hakkas eilen illalla kummallisesti....
Kuiva päivä sitten tänään. Älä anna periksi. Kyllä me selvitään tästä kun motivaatio on tarpeeksi kova.
Toistaiseksi on mennyt hyvin. Mulla on vaan liikaa ruokaa kotona (ei itseostamia edes):( enkä pysty periaatteiden takia heittämään hyvää ruokaa roskiin.
Joku vaan sanoo päässä naks ja sitte alkaa ruoka maittaa. Ei tää helppoa ole ja vastoinkäymisiä tulee aivan varmasti. Mutta yritys on kova. Tää naaman turvotuskin ahdistaa ihan kivasti..
Tuttu tunne. Mutta kyllä me pärjätään kun pidetään itsemme tiukkana.
Niin siis kurkkuoperaatio ei johtunut oksentamisesta vaan äänenkäytöstä. Ja tosiaan 2 viikkoa meni ja eilen sitten sorruin. Onneks ei tuntunu mitenkään erilaiselta, ei kipuja kurkussa tai mitään, mutta oon niin hemmetin pettyny itteeni! En saanu minkäänlaista hyvänolon tunnetta ja sen 2 viikon aikana jollon en oksennellu sain kommenttia jopa laihtuneeni, vaikken millään voi uskoa sitä! Olin 2 viikkoa lenkkeilemättä, oksentamatta ja söin ihan reilusti, mutta vissiin on keho ollu sen verran koetuksella että lähti vasta kunnolla toimimaan. Ja nyt eilen kun oksensin on taas sama pöhöttynyt inhottava olo :-( Ei se vaan ole sen arvosta! Nyt uus tsemppi päälle...
Noniin, oishan tää pitäny arvata. 15 päivää oksentamatta ja mä meen mättää vähä makaroonilaatikkoo, iski paniikki -> oksentamaan. Ja nyt kurkkuu koskee..
Pakko vaa toivoo et tää jää tähän yhtee kertaa.
Voimii teille muille, ja toivon et ootte vahvempii ku mä, ettekä sorru.
Voimia sinulle myös! Lipsahduksia tulee, mutta aina on mahdollista yrittää uudestaan. Älä lannistu. Minulla jo kymmenes päivä menossa. Jokainen päivä on otettava kerrallaan. Tänään en oksentanut. Toivottavasti en huomennakaan. Jatketaan!
minulla myös vaikea bulimia ollut jo jonkin aikaa.kovasti yritän päästä tästä helvetillisestä kierteestä.mutta jokainen pvä on uusi mahollisuus.yritän aina vaan ajatella positiivisesti vaikka välillä on niin masentunut et tuntuu ettei enää jaksa elää,mut jossai se elämänhalu vaan on vahvana.itse ainakin jotenkin käännän asiat ahmimiseen jos tulee riitoja summuita vastoinkäymisiä tai on kauhia stressi jne.,onko muilla samaa?
Eile ei todellakaa ollu sit mun paras päivä. Oksensin päivän aikana 2 kertaa. Nyt tuntuu taas siltä et en ehkä pystykkään lopettaa. Mut tää päivä on menny oksentamatta. En silti voi kuvitella et en enää ikinä elämäni aikana oksentais.. Sen takii on vähä motivaatio hukassa. Mut täl hetkel yritän ainaki radikaalisti vähentää. Jos aluksi "annan" itelleni luvan oksentaa vaikka kerran viikossa, ehkä kohta mun ei sit enää tee mieli oksentaa.. Pitää vaa toivoo ettei tuu mitää ahmimisvimmaa lähiaikoina.
Kurjaa, kun yritykset pettää ja sortuu ahmimaan ja oksentamaan. Tuttu tunne - ja monesti!
Nyt olen pysynyt kuivilla kohta kaksi viikkoa. Se on tosi vähän aikaa, mutta jostakinhan on aloitettava. Päivä se on ensimmäinenkin, ja sen jälkeen niitä on mahdollista tulla lisää. Minulle kaksi viikkoa on pitkä aika, ja olen siitä tosi onnellinen. Olo on kohentunut kovasti, naama ei ole turvoksissa ja mielikin on virkeämpi. Olen lenkkeillyt paljon ja yrittänyt touhuta kaikkea muuta, ettei tekisi mieli ruveta ahmimaan. Aika paljon olen myös herkutellut, mutta en ole ahminut vaan syönyt jäätelöä ja suklaata ihan tavallisia määriä. Minulla ei ole paino-ongelmia, joten olen antanut itselleni luvan herkutella, jotta kamala ahmimisvimma ei pääsisi kehittymään. Helposti olisi lipsahtanut ahmimiseen ainakin jäätelön kanssa, mutta olen ollut itselleni tiukka ja onneksi onnitunut siinä. Purkkaa olen syönyt paljon aina, kun on tenyt mieli ahmia. Ja juonut litratolkulla kivennäisvettä. Niiden avulla pääsin irti tupakasta ja alkoholistakin.
Niin kuin ehkä arvaattekin, minä en ole mikään tyttönen enää, vaan ihan jo aikuinen nainen. Toisin kuin ehkä useimmat bulimikot, näin ainakin luulen. Minä sairastuin syömishäiriöön teinityttönä, paranin siitä nuorena aikuisena, ja nyt keski-ikäisenä sairastuin uudestaan. Olen kuullut tällaisia tarnoita muiltakin, joten tämän sairauden kanssa ei ole leikkimistä! En tiedä, voiko tästä parantua kokonaan koskaan, mutta tervettä elämää voi elää ja olla oksentamatta, mutta varuillaan varmasti pitää olla aina.
Tätä kamppailua jatketaa ja kyllä me tästä selvitään!
Kaks päivää yrjöömättä, jesh! Tullu varmaan kilo lisää muutamassa päivässä, olen meinaan oikeasti syönyt ja juonut noin 3000 kcal päivässä. Ja teen pienen painotunnustuksen, vaaka näyttää 73 kg.. ;'( välillä vaan en jaksa oksentaa enää ja saatan syödä pari päivää reilummin. Hyi tätä kroppaa, ahdistaa koko ajan.
Tänään en ahmi, vaikka kuinka tekee mieli! Aivan kamala olo, kun tekisi mieli niin kovasti ruveta syömään ja syömään ja syömään... Mutta siitä seuraa varmasti oksennus, ja sitä EN TEE! Siis en syö. Pitää vaan juoda kamalasti teetä, että maha pysyy täytenä. Huh huh, on tämä kamala sairaus. Tsemppiä kaikille, jotka kamppailevat tästä sairaudesta kuiville. Parantua ei kai voi koskaan.
...sorruin eilen. Tuntuu että niin pienestä oli taas kiinni koko päätös olla ahmimatta&oksentamatta, mutta silti houkutus vei voiton. Uskon, että parantua voi, mutta se vahvuus jota päätökseen tarvitaan on vain vielä hukassa. Nyt taas uus tsemppi päällä!
Ei muuta kuin uutta yritystä kehiin. Kyllä tämän sairauden saa päihitettyä, kun tsemppiä riittää. Ja tiukkaa itsekontrollia, ainakin näin alussa. 17. päivä taitaa minulla olla menossa, tai jotain sinne päin. Paino ei ole noussut mutta ei laskenutkaan. Tarkkailen koko ajan, että syön terveellisesti, ja jos tulee syötyä vähän liikaa, lohduttaudun sillä, että oli ainakin terveellistä. Sen suklaalla ja jäätelöllä herkuttelun olen saanut kuriin, mutta vähän otan niitäkin joka päivä, ainakin suklaata, ettei kamala makeanhimo pääse iskemään. Tiukkaa tämä on, mutta pakko selvitä, jos aikoo terveenä vanheta.
Nyt mulla kuitenki taas hyvä tsemppi päällä. Neljäs päivä menossa nyt oksentamatta. Voi osittain johtua siitä että nyt oon alkanu kevään tullen taas juoksemaan, ja en tunne tarvetta oksentaa ollenkaan. Nyt hyvä fiilis. Kyl mä sittenki ehkä pystyn tähän! Ja te muutkin!
Kirjoitin aiemmin halustani parantua ja valtavasta motivvatiosta. Se on tunnetusti heitellyt taas puolin ja toisin, välillä jopa pätään että ei tästä enää selvitä, samapa se mitä teen.
Mutta nyt olen taas ollut kaksi päivää oksentamatta ja normaalilla aika vähä hiilarisella ruoalla ja voin hyvin. Vatsa toimii(!), jopa liian hyvin mistä olen tyytyväinen. Suurin pelkoni paranemisessa on nimittäin vatsa, ja pelkään ettei se enää toimikaan normaalisti. olen iloinen huomatessani että vatsa on asettunut eikä turvota.
Mieliteot ovat olleet tosi vähäisiä! Se ajatustapa todella auttaa, että sallii itsensä haaveilla herkuista ja sallii ajatuksen tasolla itselleen jonkin herkun jos tekee mieli. En ole pahemmin pystynyt herkuttelemaan näiden päivien aikana koska pelkään ahdistusta mutta olen syönyt itseni kylläiseksi oikeasta ruoasta. Meliteot ovat yllättävän pienet!!!
Voi mikä vapauden olo kun ei tarvitse häpeillä turvotusta, siristellä silmiä tai peitellä turvonneita sylkirauhasia. Tavattoman vapaa tunne. Hymyilen.Ensimmäinen yö oli kaamean vaikea mutta päätin taistella! Olin valveilal yli puolet yöstä ja mietin koko ajan jääkaapin sisältöä. Olin ONNEKSI kylässä missä yösyöminen ja ruoan näpistely olisi ollut niin tuskaisen vaikeaa ja noloa että en väsyneenä jaksanut ruveta siihen rumbaan. Joten aamu tuli. Ja oli tavallinen nälkä! Voi ihanaa, miten helppoa oli syödä mysliaamupala sukulaisten seurassa, kun oli oikeasti nälkä. :) Kuulostaa hullulta. Sitten-tietoisesti-siirryin seuraavaksi yöksi toisille sukulaisille ja niin vältin taas ahmimisyön. Oli tarjolla hyvää ruokaa, söin itseni kylläiseksi ja nukuin makeasti. Ei edes tehnyt mieli ahmia!!! uskomatonta.
Nyt heräsin aamulla virkeänä, ja söin kaurapuuroa. En hehkuta vielä voittoa mutta pienestä on lähdettävä. Sortumisia ehkä tulee vielä paljonkin mutta nyt näen taas mikä muutos omassa päässäkin on tapahtunut jo parin päivän ansiosta.
VINKKEJÄ ALKUUN:
Itseäni auttaa:
* VHH-ruokavalio (ei liian tiukka, riippuen omasta kehosta-itse olen pahasti alipainoinen eli esim. perunaa ei pitäisi välttää. mutta se pelko on vielä liian suuri); en syö riisiä, makaroonia, perunaa, tai vaaleaa leipää. Ruisleipää kylläkin, sekä esim.puuroa/mysliä.
* Yö muualla kuin kotona yksin. Alkuaskeleen voi ottaa majoittamalla itsensä sukulaisten tai kaverin luokse. Sopikaa ajoissa että vietätte vaikka leffaillan tms., ja jäät yöksi. Yhden yön jälkeen olo voi parhaassa tapauksessa muuttua niin hyväksi, että motivaatio parantua kasvaa. Jos sortumisriski tuntuu valtavalta, voi siirtyä toisen tutun luo toiseksi yöksi :)
* Salliminen; SALLI itsellesi kylläinen, hyvä olo, ja tavallinen ruoka. Salli itsellesi myös pieni herkku kun tekee mieli. Sulattele se suussa ja huomaa kuinka oikeastikin(!) pieni määrä makeaa riittää, eikä teekään enempää mieli.
* Taistele! Yöt on itselleni ainakin kamalia, ja yksin en saa alkusysäystä tehtyä vaan ryntään viimeistään yöllä jääkaapille. Mutta vaikka olisi pyörinyt sängyssä hereillä ahdistuksessa koko yön, aamulla on todellakin VOITTAJAOLO vaikka olisi rättiväsynyt.
* Kofeiini :S Ehkä tämä on itseni huijaamista, mutta light- kokis ja kahvi ovat itselläni kiihdyttäneet aineenvaihduntaa ja ruoansulatusta ja tasanneet olotilaa.(niin fyys. kuin henk.) Monista riippuvuuksista voi pikku hiljaa erkaantua korvaamalla himot juuri jollain muulla--mutta uusien riippuvuuksien syntyminen on riski sekin... :/ Itse ajattelen että kokis ja kahvi on minulle pieni paha(!!!) verrattuna ahmimiseen, oksenteluun ja itseinhon kierteeseen. Jos voin helpottaa ahdistusta ja välttää ahmimisen nauttimalla puoli pulloa kolaa, niin teen sen. todellakin!
Tiedostan kyllä myös että kofeiinin nauttiminen tekee vatsan toiminnan todella sujuvaksi, jopa liialliseksi... Ja anoreksia-ajan riippuvaisuuteni light-juomiin ja kofeiiniin tulee helposti takaisin. Mutta kuten sanottu; se on minun pieni apukeinoni päästä tästä suuremmasta helvetistä ulos.
Pienestä se on lähdettävä, ja aina se ensimmäinen päivä on ensimmäinen. Jos ei sitä ole, ei voi olla toista, kolmatta jne.
Minulla on kohta kuukausi täynnä oksentamatta, ja se on tosi pitkä aika minulle. Tuo vatsan toimimattonuus ja lihominen minullekin ovat olleet pahimpia pelkoja, mutta kumpaakaan ei ole tapahtunut. Yllätyksekseni vatsa toimii ihan normaalisti eikä paino ole juuri noussut, vaikka olen herkutellutkin. Minulle ainakin on tärkeintä, että en kamalasti yritä pidättäytyä minkään syömisestä vaan yritän ottaa kaikkea haluamaani vain vähän. Saapa nähdä, miten tässä kä'y, mutta nyt on fiilikset hyvät!
VHH obn minunkin juttu, samoin syöminen seurassa ja juomapuolella maustetut kivennäisvedet.
Eiköhän me selvitä, kun motivaatio on korkealla ja yritys todella kova. Kerrotaan kokemuksistamme ja tsempataan toisiamme.
Kiva oli huomata, että täällä on muitakin, ketkä eivät ole ihan nuoria enää ja taistelevat tämän sairauden kanssa. Ite olen 28-vuotias, ja hitto.. olin just yli kaks viikkoa kuivilla. Ja sitten edellispäivänä ja eilen menin ja sorruin! Hitto että tuli masentunut olo. En ymmärrä, että minkätakia menin ja tein sen vaikka viimeset kaks viikkoa on tuntunut niin hyvältä! Sain jopa kuulla että olen laihtunut!!! Toki, olin myös syönyt terveellisesti, mutta pitänyt myös kunnon herkkupäiviä. Ja nyt kun en saa urheillakaan 3-4 kuukauteen (olen sairaslomalla).. joten en pääse purkamaan angstejani mitenkään.
Mutta eilen päätin, että nyt saa olla toistaiseksi viimeinen kerta. niin.. en aio sanoa , että " varmasti viimeinen kerta" , koska valitettavast olen suhteellisen varma, ettei niin tule käymään. Ja olen sellainen persoona, että jos rikon antamani lupauksen, oloni on kahta kamalampi. Semi lupauksella osaa antaa itselleni edes vähän anteeksi.
Nyt tänään todellisuuden iskiessä ärsyttää, kun uskon että enpä näytä enää hoikistuneelta ku annoin taas bulimialle vallan. Ja just tollanen fiilis laittaa mut usein sortumaan uudelleen ahmimiseen.
Mutta tänään en hitto aio vaikka mikä olis! Olin oksentamatta jo noin pitkän tauon, ni pystyn siihen kyllä uudelleen.. ja sitten kun olen saavuttanut sen etapin, niin otan sitten uuden tavoitteen mihin pyrkiä.
Tsemppiä sulle ja kaikille muille. Me kyllä pystytään tähän! (Itekkki nimittäin pystyin lopettamaan tupakoinnin tosta noin vaan.. ja nyt saikulla ollessani en voi baareissa käydä. Viineillä olen pariin otteeseen käyny, mutta koska olen keppeihin sidottu, ei sovi oikein humaltua).. niin vaikka olen todellinen bilettäjä luonne, ainakin viikonloppuisin, niin ei ole tääkään semiabsolutismi tehny vaikeeta!. On se jo kumma jos tällasta ei saa kuriin!!! Minkä takia tähän ei ole jotain laastaria tai pilleriä??!!
Mutta niin tsemppiä!
Olen tehnyt oman ennätykseni.. Olin 8 päivää oksentamatta kunnes eilen sorruin... Olen laihtunut tuona aikana kilon, tuntuu uskomattomalta. Ja vatsa on toiminut!
Mutta eilen söin liikaa, ravasin koko illan jääkaapilla ja kaloripelko vei voiton. Toivottavasti tästä tulee hyvä päivä..:)
Olen huomannut, että vatsa pitää oikeasti syödä täyteen silloin kun syö, eikä miettiä kaloreita. Normaali annos sisältää noin 500 kcal, mikä ennen puistatti. Nyt yritän ollan miettimättä koko asiaa sairaalloisen pelottavana asiana, vaan ravintona.
Kasvojeni turvotus on laskenut huomattavasti ja on ihanaa, kun oikeasti tulee "isompikin hätä" ;D
Yritän myös hyväksyä vartaloni, vaikka se ei ole helppoa. Olen kuitenkin saanut siitä hyvääkin palautetta (mitä en kyllä usko, koska minussa on ylimääräistä) mutta yritän miettiä asian niin, että minunkin vartaloni voi olla kaunis tällaisena. Bulimian tuoma väsymys, turvotus ja masennus, huono iho ym kompensoivat aika "ihanan laihuuden tunteen". En viihdy tässä koossa, mutta jos haluan pienentyä, en halua tehdä sitä pöntöllä. Toivottavasti nämä ajatukset auttavat minut pikkuhiljaa bulimian yli...
Minulla alkaa kohta olla kuukausi täynnä oksentamatta. Huh, että tuntuu hyvältä!
Tuon minäkin olen huomannut, että parhaiten selviän ahmimatta, kun syön vatsan tayteen silloin, kun on nälkä. Pitää vain kunnolla suunnitella, mitä syön, ja syödä se rauhassa nauttien ajan kanssa. Aluksi en oikein osannut määritellä, mikä on oikea annoskoko, mutta kyllä senkin olen oppinut - ehkä. Kuukaudessa mahalaukun koko on jo sen verran normalisoitunut, että venyttämättä sitä en pystyisi edes ahmimaan enää kunnolla.
Mutta tarkkana on oltava koko ajan! Ei tämä elämä mitään normaalia ole, enkä tiedä tuleeko koskaan edes normaaliksi. Mutta nyt on hyvä olla ja olo tuntuu terveeltä. Ei tee mieli ahmia. Herkkuja kyllä tekee välillä mieli, ja niitä sitten otankin, mutta yritän ottaa normaalin annoksen. Sitten pitää vaan liikkua kovasti etten lihoisi. Onneksi painoni on niin alhainen, että muutaman kilon lihominen ei olisi edes katastrofi, vaikka en sitä kyllä haluaisikaan. Tärkeämpi minulle on nyt kuitenkin parantua ja päästä irti oksentamisesta!
Eilinen meni ihan ok, vaikkakin liikaa kaloreita (2000-2500) ainakin.. Mutta ei siinä mitään...
Tänään menin kauppaan ja ostin pakastepizzaa, jäätelöä ja karkkia ja vedin sitte pizzan, palan jäätelöä ja irtokarkkeja... Kaikki ei tosin menny mutta kuitenkin, sorruin taas ahmimaan ja mikä pahinta, annoin itselleni luvan ostaa noi herkut. Kohta taas turvottaa ja naama on turvonnu.
Laattaki maistu aivan hirveelle ja mietin oksentaessa, että "olipa taas järkevää"....
Heip,
Omituista että kun on paremmalla tiellä, tulee ihmeellinen "surullinen olo". Kuin luopuisi jostain itselle tärkeästä. Olen pystynyt olemaan päivät oksentamatta ja mennyt normaalilla linjalla, huomannut miten hyvä olo mulla on ja alkanut pitää itseäni hyvänä. Tuli yhtäkkiä sellanen ahaa-ajatus että voi miten tärkeää mun oliskaan rakastaa kehoani ja itseäni enemmän. itkettää. Iltaisin olen nyt sortunut aika tietoisesti ahmimaan ja oksentamaan, mutta joka päivä helpottuu ajatus paranemisesta. Joka päivä on vaan vahvempana se, että olen menossa oikeaan suuntaan. Ja tämä luopumisprosessi saa mut tosi surulliseks!
En tiedä mistä johtuu mutta heti kun olen pidempään oksentamatta, ja rauhoitun ja lähtenyt paremmalle tielle, mut valtaa suunnaton haikeus ja herkkyys. Nyt olen tosi herkässä mielentilassa, tekee vaan mieli käpertyä ja itkeä. Fyysinen olo on väsynyt, heikko jne., mutta ei turvota kuten oksentamisen aikoihin. Tavallaan siis kehossa on hyvä olla. Olen syönyt aivan liian vähän, sne tiedän, ja vakavaan alipainooni nähden(indeksi 13.5) pitäisi syödä vähintään 2500kaloria päivässä. siihen en pysty, mutta pyrin syömään säännöllisesti edes jotakin.
Apeus ja alakulo ovat vallalla, apaattisuus ja masennus koko kehossa.. fyysisenä ja psyykkisenä. :´( Itkettää valtavasti. mitä tämä on?
Onko mun edes mahdollista saavuttaa 2500kaloria päivässä, ja nostaa painoa tasaiseen tahtiin... olin osastolla aiemmin, mutta lähdin liian pian pois. Siellä ILMAN LIIKUNTAA piti syödä 2500kaloria ja painonnousu oli silloinkin max.1kg viikossa. Nyt kun tulee automaattisesti käveltyä paikasta toiseen jne., enkä saa varmasti kuin max.1500kaloria päivässä, en voi tervehtyä!!! :( itkettää.
Onko muilla samoja tuntemuksia? parantuminen pelottaa, surettaa, kuin luopuisi rakkaasta?
Minulle juuri oksentaminen tuo tuon pahan ja masentuneen olon, väsymyksen ja voimattomuuden. Oksentamiskaudella olen usein tosi masentunut. Nyt, kun on ollut parempaa kautta jo pitkään, on olo paljon parempi. Miten olisi, jos sinäkin pystyisit olemaan ihan kokonaan oksentamatta? Tai jos pystyisit syömään tarpeeksi? Väsymys ja alakuloisuus voivat kai johtua siitäkin, kun et saa tarpeeksi ruokaa. Jos vaikka pääsisit liikkeelle, alkaisit harrastaa jotain ulkoilua, niin ruokakin voisi maistua paremmin, paikoindeksi nousisi ja tulisit vahvemmaksi, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ainakin ulkona olo virkistää mieltä. Kyllä oksentamisesta kannattaa luopua, minä en ainakaan sure sitä yhtään. Ainoastaan joskus tulee sellainen mieli, että tekisi kamalasti mieli syödä litra jäätelöä ja oksentaa se saman tien pois. Mutta silloin yritän keksiä jotain muuta tekemistä, että unohdan tuon mieliteon, ja laitan vaikka purkan suuhun piristykseksi. Myöhemmin olo on hyvä, kun sain vältetyksi mieliteon.
...v****, niin taas ihan plörinäks menny mun touhut. Viikon sisään 3 kertaa oksennettu ja ei niin voittaja olo. Huomenna taas tietenkin uusi päivä, pitää varmaan alottaa ns. "dieetti", koska se on ainut tapa säädellä syömisiäni, muuten menee ahmimiseks. Hauskaa on, että "dieetillä" kun olen, niin syön oikeaa ruokaa enemmän kuin muuten :-)) tavallaan vain ajatus "dieetillä olemisesta" helpottaa tätä bulimiaa, eikä oikeestaan tule tarvetta edes napostelulle... Nyt tsemppiä tarvitaan!
Oli taas niin lähellä yrjöäminen.. Iltasyöppö kun olen niin söin vähän iltapalaa... Kasviskeittoa lautasellisen mikä on ok. Mutta sitten otin ruisleipää ja laitoin kunnon kerroksen oivariinia päälle. Kävin pakkasella, tarkoituksena ottaa jäätelöä mutta en ottanut vaan tulin tänne. Oli taas turhan lähellä :( En ole päiviin oksentanut ja olen siitä tyytyväinen, mutta minusta tuntuu koko ajan siltä, että lihoon ja turpoon, en vaan hallitse jotenki tätä kaikkea..
Tänään söin:
2 kasvispihviä ja perunamuussia, salaattia ja siivun leipää
valmisruoka (315kcal) ja ruisleipä voilla ja salaatinlehdellä
2 ruisleipää joista toisessa kananmuna
lautasellinen kasviskeittoa (120kcal)
juomana kahvi, pepsi max ja vesi
Voiko tästä määrästä lihoa? en ole liikkunut juurikaan paikasta toiseen kävelemistä lukuunottamatta.
Näinpä kävi minulle itsellenikin, että retkahdin. Neljä päivää on mennyt ahmien ja oksentaen. Nyt on pakko taas ottaa itseä niskasta kiinni ja lopettaa tämä paska!
mieluummin sitä vaikka polttaa tupakkaa (joka muuten vie näläntunnetta pois..) tai mieluummin sitä vaikka juo joskus lasillisen punkkua.
kun oksentaa!!
pitikö sun listata tohon elämän suurimmat paheet ja synnit? ota sitten pois tupakka ja alkoholi, nautintoaineet. ja jätä listaan vaan toi oksentaminen.
Ei ne tupakka ja alkoholikaan kovi terveellisiä ole, niin että jos tavoitteena on terve elämä, niin kyllä nekin täytyy jättää pois. No, alkoa voi ottaa kohtuudella jos osaa ilman terveyshaittoja, mutta tupakka on vaarallista pieninäkin määrinä. Ja sitäpaitsi siitä on niin kamalan vaikea päästä irti.
Mutta toki oksentaminen on vaarallisuuden huippu. Enpä kokonaan siitä ole päässyt, mutta paremmalla tiellä olen kuitenkin. Miten muut?
Itellä kohta kolme viikkoo oksentamatta! Oon nii onnelline ja paljo terveempi olo ylipäätään. Enää en ees pysty ahmimaa nii suurii määrii et ois ihan pakko mennä oksentamaa. Eile oli kyl suht lähellä etten antanu ahmimiselle valtaa, mut onneksi osasin lopettaa ajoissa. Oon myös huomannu et jaksan fyysisesti paljon paremmi ku enne.. Oon energisempi ja saan asioita enemmän aikaan. Toivon vaan että nyt tää kestäisi ilman repsahduksia. Se on jo liia tuttua..
Tsemppiä kaikille paljon!
Hieno juttu! Minullakin menee ihan hyvin, vaikka tiukkoja hetkiä tulee usein. Muutaman kerran olen ihan tahallaan ostanut litran jäätelöä ja ahminut sen kerralla ja oksentanut saman tien. Tyhmää, se on totta, mutta ei tästä niin vaan pääse irti. Sen olen huomannut, että mitä enemmän jaksan harrastaa liikuntaa niin sitä vähemmän tulee noita ahmimishimoja. Nyt on monella alkanut kesäloma niin että on hyvää aikaa liikkua ja keksiä kaikkea mukavaa tekemistä ettei tarvitse oksentaa.
Tsemppiä meille kaikille pinnistelijöille!