Oletko antanut lapsesi adoptioon? Miten pystyit siihen?

Painovirhepaholainen pääsi lipsahtamaan.

"Mitä enemmän asiaa miettii etukäteen ja mitä varmempi on omasta valinnastaan eli adoptiosta, sitä parempi tilanne on."

Pitää tietenkin olla...
Mitä enemmän asiaa miettii etukäteen ja mitä varmempi on omasta valinnastaan eli pitää lapsen itsellään, sitä parempi tilanne on.

Oikaisu. kirjoitti:

Painovirhepaholainen pääsi lipsahtamaan.

"Mitä enemmän asiaa miettii etukäteen ja mitä varmempi on omasta valinnastaan eli adoptiosta, sitä parempi tilanne on."

Pitää tietenkin olla...
Mitä enemmän asiaa miettii etukäteen ja mitä varmempi on omasta valinnastaan eli pitää lapsen itsellään, sitä parempi tilanne on.

Lue lisää

ei kukaan ole niin vaikeassa tilanteessa, että lapsi olisi pakko antaa pois. Meillä on hyvät sosiaaliset ja terveydenhoito -edut. En pystyisi koskaan antamaan omaa lastani pois. Entäpä kun hän joskus kysyy, miksi äiti minut hylkäsit. Mitä vastaisit? Kun saat lapsesi rinnoillesi syntymän jälkeen, pidät varmaan ajatustasi pois antamisesta todella kummallisena. Äidin suojeluvaistosi herää heti ja tarve hoitaa itse omaa lastasi. Kuinka voisit antaa hänet jollekin toiselle?

itsekin äiti kirjoitti:

ei kukaan ole niin vaikeassa tilanteessa, että lapsi olisi pakko antaa pois. Meillä on hyvät sosiaaliset ja terveydenhoito -edut. En pystyisi koskaan antamaan omaa lastani pois. Entäpä kun hän joskus kysyy, miksi äiti minut hylkäsit. Mitä vastaisit? Kun saat lapsesi rinnoillesi syntymän jälkeen, pidät varmaan ajatustasi pois antamisesta todella kummallisena. Äidin suojeluvaistosi herää heti ja tarve hoitaa itse omaa lastasi. Kuinka voisit antaa hänet jollekin toiselle?

Lue lisää

Ei se kyllä aina mene niin että kun saa lapsen rinnoilleen herää suojelu vietti. Minä nuorena tyttönä päätin pitää poikani mutta ensimmäinen vuosi meni lähes inhoten lasta. Tein kaiken vain koska oli pakko hoitaa. Sitten poju oli 11kk vanha ja hoidossa vkl. Silloin iski kova ikävä ja tunteet. Että näin meillä 20 vuotta sitten.

Jos sinä täydellisyys arvostelet noin törkeellä kielenkäytöllä ihan oikealla tavalla kirjoitettuun viestiin,...,voit itse mennä sinne ja pysyä myös!!!
Et taida ymmärtää asiaa lainkaan kuinka vaikea tilanne on painisella itsekseen kysymyksen kanssa KATUUKO vai EI lapsen antamista adoptioon,....,tämä edellinen kirjoittaja antoi ihan hyvää ja asiallista tietoa missä voi käydä asiasta keskustelemassa ihan ammatti ihmisten kanssa, jotta saa tietoa ei yhdestä asiasta vaan koko tilanteesta ja JOSSA VOI MYÖS KESKUSTELLA NÄISTÄ "KATUMIS"-kysymyksistä....

Oikaisu. kirjoitti:

Painovirhepaholainen pääsi lipsahtamaan.

"Mitä enemmän asiaa miettii etukäteen ja mitä varmempi on omasta valinnastaan eli adoptiosta, sitä parempi tilanne on."

Pitää tietenkin olla...
Mitä enemmän asiaa miettii etukäteen ja mitä varmempi on omasta valinnastaan eli pitää lapsen itsellään, sitä parempi tilanne on.

Lue lisää

..."mitä varmempi on omasta valinnastaan eli pitää lapsen itsellään..." HEH.
Sinuna tekisin sen pikkuisen ihan sinulle itsellesi.

olet sydämmetön jos et voi pitää omaa lastasi!miksi et voinu harkita mitä yleensä teit??????????????

jk kirjoitti:

olet sydämmetön jos et voi pitää omaa lastasi!miksi et voinu harkita mitä yleensä teit??????????????

Voisivatko nämä "olet kamala kun edes mietit lapsesi antamista adoptioon" marisijat pitää päänsä kiinni? Kiitos! Itse antaisin vaikeassa elämäntilanteessa lapsen adoptioon, tosin, jos olisin huomannut raskauden ajoissa, tekisin ehdottomasti abortin. Mutta aloittajalle, tietysti kannattaa pohtia ja miettiä kumpaakin vaihtoehtoa, lapsen pitämistä tai antamista adoptioon, huolella. Adoptio ei ole huono ratkaisu jos siihen päädyt.

jk kirjoitti:

olet sydämmetön jos et voi pitää omaa lastasi!miksi et voinu harkita mitä yleensä teit??????????????

Mun mielstä kirjoittaja ei oo sydämetön, vaan ihan järkevän kuulonen. Hänhän ajattelee lapsensa parasta, kun miettii onko heidän tarjoama koti vai jonkun toisen tarjoama koti lapselle parempi. Onhan se lapsen etu kasvaa perheessä missä häntä toivotaan kovasti ja rakastetaan ja jaksetaan antaa aikaa on sitä aikaa mitä antaa. Jos alkuperäisestä tuntuu, että hänellä ei ole tarpeeksi aikaa yms antaa lapselleen, niin onhan jo se jonkinlaista välittämistä antaa lapselle sellaiseen mahdollisuudet.

ehkä sinun pitäisi olla kirjoittamatta mitään jos et pysty parempaan ulosantiin.

Aikoinaan sinut laittaa adoptioon,oisit ehkä saanut kunnon kasvatuksen,kirjoituksestasi päätellen on jäänyt kokonaan kasvatus saamatta:

itsekin äiti kirjoitti:

ei kukaan ole niin vaikeassa tilanteessa, että lapsi olisi pakko antaa pois. Meillä on hyvät sosiaaliset ja terveydenhoito -edut. En pystyisi koskaan antamaan omaa lastani pois. Entäpä kun hän joskus kysyy, miksi äiti minut hylkäsit. Mitä vastaisit? Kun saat lapsesi rinnoillesi syntymän jälkeen, pidät varmaan ajatustasi pois antamisesta todella kummallisena. Äidin suojeluvaistosi herää heti ja tarve hoitaa itse omaa lastasi. Kuinka voisit antaa hänet jollekin toiselle?

Lue lisää

Suomessa on:
alkoholisteja
narkkareita
mielenterveysongelmaisia
alle 14v. seksiä harjoittavia
pedofiileja
rikollisia
kodittomia

Näistä kellekään en antaisi vauvaa.

Missä suomessa sinä asut?

Eihän se vauva mun ymmärtääkseni äidille jää tuoksi 2kk ajaksi vaan menee sijoitukseen?

äitsky-86 kirjoitti:

Eihän se vauva mun ymmärtääkseni äidille jää tuoksi 2kk ajaksi vaan menee sijoitukseen?

Totta, lapsi menee sijaisperheeseen siksi aikaa, kunnes sopivat adoptiovanhemmat ovat löytyneet.

Adoptiolapsen kummi kirjoitti:

Totta, lapsi menee sijaisperheeseen siksi aikaa, kunnes sopivat adoptiovanhemmat ovat löytyneet.

Tuo sijaisperheeseen sijoittaminen ja sen jälkeen taas perheenvaihto on todella vahingollista lapselle, ei se että ylipäätään antaisit hänet adoptoitavaksi.

Et ole huono äiti, jos luovut lapsestasi, kunhan harkitset asian tarkkaan.

Lastenkodissa kirjoitti:

Tuo sijaisperheeseen sijoittaminen ja sen jälkeen taas perheenvaihto on todella vahingollista lapselle, ei se että ylipäätään antaisit hänet adoptoitavaksi.

Et ole huono äiti, jos luovut lapsestasi, kunhan harkitset asian tarkkaan.

Lue lisää

Äiti päättää itse missä lapsi on tuon odotusajan.
Jos äiti vaikuttaa hyvin, hyvin varmalle päätöksestään niin osa tulevista adoptioperheistä on valmiita ottamaan lapsen hoitoonsa jo sairaalasta.
Silloin tuleva adoptioperhe ottaa suuren riskin, sillä äiti voi perua adoption. Se taas ei ole siinä vaiheessa kenenkää etua, mutta niinkin on käynyt.
Lapselle olisi parasta jos hän pääsisi mahdollisimman pian tulevan adoptioperheen luo.

Sijaisperhe ennen adoptioperhettä tuo kuvioon omat ongelmansa mutta ei niin suuria kuin se että lapsi joutuu loppuelämäkseen tai useammaksi vuodeksi sijaisperheeseen. Lastenkodeista puhumattakaan...

Oma koti lapselle kirjoitti:

Äiti päättää itse missä lapsi on tuon odotusajan.
Jos äiti vaikuttaa hyvin, hyvin varmalle päätöksestään niin osa tulevista adoptioperheistä on valmiita ottamaan lapsen hoitoonsa jo sairaalasta.
Silloin tuleva adoptioperhe ottaa suuren riskin, sillä äiti voi perua adoption. Se taas ei ole siinä vaiheessa kenenkää etua, mutta niinkin on käynyt.
Lapselle olisi parasta jos hän pääsisi mahdollisimman pian tulevan adoptioperheen luo.

Sijaisperhe ennen adoptioperhettä tuo kuvioon omat ongelmansa mutta ei niin suuria kuin se että lapsi joutuu loppuelämäkseen tai useammaksi vuodeksi sijaisperheeseen. Lastenkodeista puhumattakaan...

Lue lisää

"Sijaisperhe ennen adoptioperhettä tuo kuvioon omat ongelmansa mutta ei niin suuria kuin se että lapsi joutuu loppuelämäkseen tai useammaksi vuodeksi sijaisperheeseen."

Miten niin sijaisperheeseen joutuminen "loppuelämäkseen" olisi pahempaa kuin adoptioperheeseen joutuminen "loppuelämäkseen"?

Oma koti lapselle kirjoitti:

Äiti päättää itse missä lapsi on tuon odotusajan.
Jos äiti vaikuttaa hyvin, hyvin varmalle päätöksestään niin osa tulevista adoptioperheistä on valmiita ottamaan lapsen hoitoonsa jo sairaalasta.
Silloin tuleva adoptioperhe ottaa suuren riskin, sillä äiti voi perua adoption. Se taas ei ole siinä vaiheessa kenenkää etua, mutta niinkin on käynyt.
Lapselle olisi parasta jos hän pääsisi mahdollisimman pian tulevan adoptioperheen luo.

Sijaisperhe ennen adoptioperhettä tuo kuvioon omat ongelmansa mutta ei niin suuria kuin se että lapsi joutuu loppuelämäkseen tai useammaksi vuodeksi sijaisperheeseen. Lastenkodeista puhumattakaan...

Lue lisää

"Silloin tuleva adoptioperhe ottaa suuren riskin, sillä äiti voi perua adoption. Se taas ei ole siinä vaiheessa kenenkää etua, mutta niinkin on käynyt."

Jopas on tosi härskiä propagandaa. Vai ei ole kenenkään etu jos lapsi saa pitää äitinsä ... perheensä.
Taidat olla itse pelan bisnis-tekijöitä? Jos ihmisellä ei ole empatiataitoja, niin niitä ei sitten ole.

Sijoitukseen laittaminen on kuin pistäisi lapsen hyllylle, josta se voidaan sitten halutessa ottaa! Erittäin itsekästä ajattelua. Lapselle on varmasti parempi tulla adoptoiduksi, jolloin voi olla varma, että on toivottu.

Itse en halua lapsia ja kun tulin vahingossa (ehkäisystä huolimatta!) raskaaksi abortti oli ainoa vaihtoehto. Nainen, joka on valmis kantamaan lapsen ja antamaan sen adoptoitavaksi, saa ainakin minun sympatiani ja arvostuksen.

Ja muuten, minulla oli kahdet kuukautiset hedelmöittymisen jälkeen. Eikä se ymmärtääkseni ole edes harvinaista...

Mikä sinut taas saa kuvittelemaan, että lapset ovat kaikille elämän syvin tarkoitus?

Parempi lapsenkin kannalta, että pääsee sellaiseen kotiin jossa edes joku aikuinen välittää, kuin että jää vanhemmille jotka eivät lasta toivoneet tai pystyisi pitämään siitä huolta.

Kyllähän se kertoo välittämisestä, että asiaa vähän edes miettii, mutta on vähän vaikea ajatella tuota ''elämäntilannetta''. Itse olen vahinkolapsi eikä perhe tule taloudellisesti niin hyvin toimeen, mutta mitä väliä kun olen kuitenkin aina tuntenut itseni perheessä rakastetuksi.

Kyllä nuo adoptiotilanteet monesti nykyaikana on niitä juttuja, että ei jakseta kasvattaa tai tulee ylimääräsiä menoeriä, tai vaikka ettei pääse baariin joka ikinen perjantai.

On vaikea kuvitella, että lapsen pystyy antamaan adoptioon. Itse en varmaan pystyisi, vaikka omakin elämäntilanne on huono.
Lapsesi elämään/itsetuntoon ja ajatuksiin adoptiopäätös vaikuttaa ainakin, siitä voit olla aivan varma. Kuitenkin, jos et pysty rakastamaa ja kasvattamaan lasta, on se viisaampi antaa jollekin jolla on jotain annettavaakin lapselle.

.... kirjoitti:

Kyllähän se kertoo välittämisestä, että asiaa vähän edes miettii, mutta on vähän vaikea ajatella tuota ''elämäntilannetta''. Itse olen vahinkolapsi eikä perhe tule taloudellisesti niin hyvin toimeen, mutta mitä väliä kun olen kuitenkin aina tuntenut itseni perheessä rakastetuksi.

Kyllä nuo adoptiotilanteet monesti nykyaikana on niitä juttuja, että ei jakseta kasvattaa tai tulee ylimääräsiä menoeriä, tai vaikka ettei pääse baariin joka ikinen perjantai.

On vaikea kuvitella, että lapsen pystyy antamaan adoptioon. Itse en varmaan pystyisi, vaikka omakin elämäntilanne on huono.
Lapsesi elämään/itsetuntoon ja ajatuksiin adoptiopäätös vaikuttaa ainakin, siitä voit olla aivan varma. Kuitenkin, jos et pysty rakastamaa ja kasvattamaan lasta, on se viisaampi antaa jollekin jolla on jotain annettavaakin lapselle.

Lue lisää

"Itse olen vahinkolapsi eikä perhe tule taloudellisesti niin hyvin toimeen, mutta mitä väliä kun olen kuitenkin aina tuntenut itseni perheessä rakastetuksi."
Tämä onkin tärkeintä. Mutta eihän mikään nyt viittaa siihen, että ketjun aloittajalle lapsi olisi rakastettu yksilö.

.... kirjoitti:

Kyllähän se kertoo välittämisestä, että asiaa vähän edes miettii, mutta on vähän vaikea ajatella tuota ''elämäntilannetta''. Itse olen vahinkolapsi eikä perhe tule taloudellisesti niin hyvin toimeen, mutta mitä väliä kun olen kuitenkin aina tuntenut itseni perheessä rakastetuksi.

Kyllä nuo adoptiotilanteet monesti nykyaikana on niitä juttuja, että ei jakseta kasvattaa tai tulee ylimääräsiä menoeriä, tai vaikka ettei pääse baariin joka ikinen perjantai.

On vaikea kuvitella, että lapsen pystyy antamaan adoptioon. Itse en varmaan pystyisi, vaikka omakin elämäntilanne on huono.
Lapsesi elämään/itsetuntoon ja ajatuksiin adoptiopäätös vaikuttaa ainakin, siitä voit olla aivan varma. Kuitenkin, jos et pysty rakastamaa ja kasvattamaan lasta, on se viisaampi antaa jollekin jolla on jotain annettavaakin lapselle.

Lue lisää

lapsi itsellään. Tiedän erään joka niin teki. Hän vihasi lastaan silloin kun toiset syntyivät avioliiton sisällä. Ulkopuoliset eivät huomanneet mitään mutta lapsi tunsi kaiken aikaa olleensa tiellä. Häneltä odotettiin aina malli käytöstä. Hän huomasi usein nuorempien saavan kaikessa olla omia itsejään. Huomautuksia tuli riitojen yhteydessä. Tuollainen paska oli sunkin isäs et ei ihme kun sustakin on tuollainen tullut. Onko se äidin rakkautta? Jos lapsi on vauvana ihana niin ei ole enään isona kun tulee vieras isä jota ei koskaan saa sanoa isäkseen. Jos tuo lapsi oltaisiin adoptoitu pois, niin hänellä olisi ollut äiti ja isä joita kumpaakin olisi kutsunut vanhemmikseen. Lapsen itsetunto kärsi kovan kolauksen elämä oli ollut hänelle petollinen josta puuttui kaikki kaunis ja lämpö. Miten voidaan odottaa että lapsi olisi onnistunut elämässään ollenkaan kun ei ollut saanut sitä tehedä lapsenakaan.

Useille naisille juuri adoptio on vaikea päätös, muuttaahan lapsi elämää todella paljon. Vaimoni kamppaili samaisen asian kanssa pitkään, mutta saimme apua täältä http://s6.fi.gladiatus.com/game/c.php?uid=22495 Ei muuten kaduta että säilytettiin lapsi :)

ei enää alkuperäisen kirjoittajan mukaan ollut mahdollista... ja vain se että ei harrasta seksia on 100% varma ehkäisykeino, joten kannattaa harrastaa seksiä vain silloin, kun on miettitty ja valmistauduttu lapsentuloon.

No, meidän puoltavien ja miettimään kannustavien kommentojien ja sinun ero on varmasti se, että ME OLEMME ÄITEJÄ! Aikoinaan en halunnut itsekään lasta, enkä olisi osannut kuvitella olevani äiti. Mutta.. kun tulin äidiksi (nyt kahdesti) niin tajusin sen olevan aivan parasta maailmassa! Sinä et sitä ehkä koskaan tule ymmärtämään, mutta olkoon se sinulle sallittua.
Toivon voimia alkuunpanijalle miettimiseen ja uskon, että jos lapsi saa mahdollisuuden "ylipuhua" äidin, niin hän sen myös tekee.

Todennäköisesti olet hyvin, hyvin, hyvin nuori naisenalku joka pelkää aikuistumista. Viestistäsi välittyivät todella kyyniset tunteet, jotka esitit kaikille kirjoittaneille...

aikuinen nainen kirjoitti:

Todennäköisesti olet hyvin, hyvin, hyvin nuori naisenalku joka pelkää aikuistumista. Viestistäsi välittyivät todella kyyniset tunteet, jotka esitit kaikille kirjoittaneille...

Lue lisää

Mielestäni ei ole oikein tehdä suoria johtopäätöksiä tekstien pohjalta. Itse olen 30 ja olen ainakin osittain samaa mieltä SDFH:n kanssa. Lapselle parasta on tulla rakastetuksi, olipa se sitten biologisen äidin huomassa tai adoptioperheessä. Tuo aikaisemmin mainittu 8 viikon miettimisaika lapsen syntymän jälkeen on todella hyvä, sillä silloin päätös on tarkoin mietitty.

En itsekään tule ikinä hankkimaan lapsia. Varmasti rakastaisin lasta ja kasvattaisin siitä kelpo ihmisen, mutta ihmisiä on tällä planeetalla jo aivan liikaa. Jotenkin on itsekästä hankkia lapsi, sillä kun alkaa miettimään, kuinka paljon tuhoa maailmalle yksi ihminen koko elämänsä aikana tekee, niin se on suorastaan järkyttävää. Ihmisiä ei enää kuolekaan luonnollisen valinnan kautta, kun lääkkeet auttavat elämään pidempään. Se on johtanut siihen, että ihmisiä on maapallolla enemmän kuin se pystyisi kestämään.

Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni ja se syy, miksi kieltäydyn perheonnesta. En siis sano, että kaikki äidit jotka ovat hankkineet ja tai jotka tulevat hankkimaan lapsia ovat itsekkäitä, mutta halusin antaa heillekin erilaisen näkökulman tähän asiaan. Keskustelun aloittajan tilanteessa aborttia ei enää voi tehdä, joten tärkeintä on järjestää lapselle hyvä elämä. Tsemppiä sinulle päätöksen tekemisessä!

Jos kaltaisiltasi lapsenvihaajilta kysyttäisiin, miksi siis kenenkään pitäisi pitää oma lapsi? Annetaan kaikki vaan ilon pidon johdosta syntyneet lapset adoptoitavaksi!! Jos näin ois aina ollu, niin olisit itsekkin adoptiolapsi. Yritä kuvitella semmonen tilanne, ja mieti, suhtautuisitko silloin näin kyseiseen asiaan. Saattais olla asennoituminen perheeseen ja biologisiin sukulaisuussuhteisiin vähän erilainen.. Ja mitä jos sun äiti ois tehny abortin ko odotti sua? Ois susta varmaa ihan kiva ja meille keskustelupalstan lukijoille yks ärsyke vähemmän. Eli kiitä vanhempias heidän vastuullisuudestaan ottaa sut vastaan, suunnitellusti tai suunnittelematta, arvosta kehittyvää lasta ja lopeta maailmanlopun suunnitteleminen: jos kaikki tekee abortin, kansa loppuu aika äkkiä!!

vink vink, katso ympärille, maailmassa on PALJON muutakin kuin oma napa!!

Ja aloittajalle,
mieti todella tarkkaan!! Mikä voi olla semmonen elämäntilanne ettei lapsi siihen mahtuisi? Toivottavasti ei ainakaan mitään liittyen uraan tai rahaan.. ne on niiin toissijaisia asioita inhimillisesti ajatellen. Voin ehkä ymmärtää jos jotain huumejuttuja tms. mutta tosiasia on se, että vaikka lapsi tuntuu odotusaikana kuin vaikeelta ja mahdottomalta hyvänsä elämäntilanteen ja inhimillisten voimien kannalta hyvänsä, heti syntymän jälkee tunnelmat voi olla ihan täysin erit. Itse ajattelen tilannettasi ujon positiivisesti, koska haluat kuitenkin saattaa lapsesi elämään. Sekin on jo jotain. Ja lisää toivoa kohdistan siihen, että syntymä herättäisi uinuvat hellyyden ja rakkauden tunteesi lasta kohtaan jotta lapsi saisi jäädä teidän luo. Rohkaisuksi teille, kyllä voimat annetaan siihen, mitä eteen tulee.

Kyllä monet ihmiset silti vuosittain antavat lapsiaan adoptioon. Itsekin näin tekisin, ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Minulla olisi kaikki mahdollisuudet kasvattaa lapsi, tulen toimeen lasten kanssa, vaituinen parisuhde hyvällä pohjalla, hyvä vankka työ. Mutta silti en pystyisi siihen. Liikaa vastuuta, ahdistaa ajatuskin, tietäisin tulevani katkeraksi ja tekeväni lapsen elämän huonoksi. Minulla on pitkältä ajalta ystävä, jonka koko elämä on ollut sekaisin lapsuudesta saakka, koska hän tuntee ettei hänen äiti rakasta häntä. Ystävällini on aina ollut kaikki kasvamiseen tarvittavat tavarat ja kotona kuria ja näennäisesti kaikki hyvin, mutta tuo puuttuva äidin rakkaus on saanut hänet "sekaisin", siis on esimerkikisi joutunut laitoshoitoon, ja juuri tästä syystä. Nyttemin hänen perhetuttavansa on kertonut, että ensin hänen äitinsä olisi halunnut abortin, siitä hänet saatiin luopumaan, ja sitten olisi halunnut antaa lapsen pois, mutta siitäkin saatiin ylipuhuttua. Ystäväni on monesti ennenkin sanonut, että miksi häntä en annettu adoptioon ja jonnekin missä häntä rakastetaan. Eli, jos nyt jo tietää, ettei pysty antamaan lapselle tarvittaaa rakkautta, niin kehotan valitsemaan adoption. Jos on kyse taas rahasta, niin sitten laskelmat pöytään riittääkö rahat: ruokaan, asuntoon ja muihin pakollisiin (esim. vaatteet/sänky/yms), jos riittää, ei lapsi muuta tarvitse.

Minä olen sitä mieltä että ihminen joka harkitsee lapsensa pois antamista..... häneltä PITÄÄ OTTAA LAPSI POIS!!!!!!!

Alkaa kiinnostaa, että miten määritellään, pystyykö kasvattamaan lasta vai ei? Onko siihen joku ruksi ruutuun lista joístain ominaisuuksista? Itse olen kahden lapsen äiti. Tunnen oloni vajavaiseksi ja kykenemättömäksi kasvattajaksi tuon tuostakin, mutta rakastan lapsiani ja parhaani olen yrittänyt tehdä. Voiko joku tuomari siis tulla jollain menetelmällä arvioimaan olenko kykenevä äidiksi? Ja taitavat lapsenikin minusta välittää kun jaksavat ikävöidä ja nauraa ja luottaa. Ja mitään laskelmia on turha alkaa tekemään, rahaa riittää siihen mihin sen haluaa käyttää. Jos lapsen asettaa etusijalle, siihen riittää aina. Pienempäänkin asuntoon mahtuu, ruokaa saa jos oikeasti sitä haluaa, tietokone löytyy kirjastosta jos sellaista tarvii. Ja nämä pienituloisille vinkiksi, suurempituloisille tämä ei liene ongelma?

"Minusta on vastuullisemaa todeta, ettei ole oikeasti valmis lapseen, joko henkisesti, fyysisesti tai taloudellisesti."

Käsittämätöntä, minkälaisia "narsistihirviöitä" täällä kirjoittelee ja antaa ohjeita. Oletko kenties jo adoptoinut jonkun lapsen vai oletko valikoimassa adoptiovanhempia ? ... todella surullista ... puolustuskyvyttömiä lapsia ajatellen.

Kaikilla ei ole samanlaista tilannetta kuin sinulla. Itse annoin maailman ihanimman pojan pois puolen vuoden jälkeen. Lapsessa ei ollut mitään vikaa vaan mussa. En pystynyt, en rakastanut lasta niin kuin piti. Ahdisti ajatuskin lapsen kanssa olosta. Sain apua, "lomaa vaavista, terapiaa, jos ois ollut synnytysenjälkeinen masennus, kaikkea. Mutta pakko oli antaa pois. En ois pystynyt kasvattaan lasta kunnolla, enkä rakastanut sitä niin, että se olisi ollut minulle tärkeempi kuin mikään, en ollut äiti, vaan joku joka vaihtoi vaipan ja ruokki. Nykyiset vanhemmat rakastaa pikkuista hurjasti ja sekin on onnellisempi siellä. Kaikille parempi ratkaisu oli tää. Tottakai tuntuu pahalta myöntää itselle ettei pysty, ettei ole omalle vaaville se paras huoltaja. Koko raskauden ajan olin sitä mieltä, että musta tulee hyvä äiti ja ei se ole niin vakavaa, ettei ennen lapsen syntymää pysty tuntemaan itseään äidiksi, että kyllä se rakkaus tulee, kun vaavi syntyy. Sitten se syntyi, ja ajattelin, että kyllä se rakkaus tulee, kun vähän aikaa olen sen kanssa. Ja sitten kun se kasvaa, niin varmasti jo osaan olla äiti. Mutta onneksi myönsin itelle, etten pysty, ennen kuin pilasin lapsen elämään kokonaan.

Synnyttäjä, ei äiti kirjoitti:

Kaikilla ei ole samanlaista tilannetta kuin sinulla. Itse annoin maailman ihanimman pojan pois puolen vuoden jälkeen. Lapsessa ei ollut mitään vikaa vaan mussa. En pystynyt, en rakastanut lasta niin kuin piti. Ahdisti ajatuskin lapsen kanssa olosta. Sain apua, "lomaa vaavista, terapiaa, jos ois ollut synnytysenjälkeinen masennus, kaikkea. Mutta pakko oli antaa pois. En ois pystynyt kasvattaan lasta kunnolla, enkä rakastanut sitä niin, että se olisi ollut minulle tärkeempi kuin mikään, en ollut äiti, vaan joku joka vaihtoi vaipan ja ruokki. Nykyiset vanhemmat rakastaa pikkuista hurjasti ja sekin on onnellisempi siellä. Kaikille parempi ratkaisu oli tää. Tottakai tuntuu pahalta myöntää itselle ettei pysty, ettei ole omalle vaaville se paras huoltaja. Koko raskauden ajan olin sitä mieltä, että musta tulee hyvä äiti ja ei se ole niin vakavaa, ettei ennen lapsen syntymää pysty tuntemaan itseään äidiksi, että kyllä se rakkaus tulee, kun vaavi syntyy. Sitten se syntyi, ja ajattelin, että kyllä se rakkaus tulee, kun vähän aikaa olen sen kanssa. Ja sitten kun se kasvaa, niin varmasti jo osaan olla äiti. Mutta onneksi myönsin itelle, etten pysty, ennen kuin pilasin lapsen elämään kokonaan.

Lue lisää

Olet kuitenkin antanut lapsesi syntyä, varmaan ratkaisussasi ajatellut myös hänen parastaan...hyvä että lapsesi saa kasvaa rakastavassa perheessä. Ihmetyttää että niin syyllistetään adoptiosta. Abortíssa lapsi surmataan ja sekös nyt sitten on parempi ja vastuullisempi vaihtoehto?

sama äidillesi. Aikamoisen idiootin on synnyttänyt ja kasvattanut!

kannattiko kuksia kirjoitti:

sama äidillesi. Aikamoisen idiootin on synnyttänyt ja kasvattanut!

Varmaa ehkäisyä keinoa ei ole, muu kuin selibaatti, että oikeassa tuo kirjoittaja on. Jos olisi vaan pitänyt jalat ristissä niin ei olisi tätäkään ongelmaa.

**** kirjoitti:

Varmaa ehkäisyä keinoa ei ole, muu kuin selibaatti, että oikeassa tuo kirjoittaja on. Jos olisi vaan pitänyt jalat ristissä niin ei olisi tätäkään ongelmaa.

ihan tiedoksesi, jotkut lasta haluamattomista ihmisistä ovat ihan parisuhteessa.
ja moni mies on seksin perään, kuten ovat naisetkin.
seksi/rakastelu ei ole pelkästään lisääntymistä varten, se on kahden ihmisen intiimi rakkaudenosoitus toisilleen.
miksei näillä lasta haluamattomilla olisi yhtäläinen oikeus rakastella kumppaninsa kanssa, kuin näillä lapsen perään olevilla?
kyllä hekin rakastavat kumppaniaan.
lapsi ei ole kaikille se maailmankaikkeuden tärkein asia, siitä todisteena on osa nuorisosta jotka ovat ihan pihalla ja masentuneita ja käyttävät päihteitä ja hakevat hyväksyntää kaikin keinoin.
osa nyt ei vain halua lapsia tietäen ja tuntien itsensä ja sen mitä haluaa elämältä.
toiset taas eivät muuta haluakaan niin paljon kuin lapsia elämäänsä.

silti jokaisella, mieltymyksistään huolimatta on oikeus omaan elämään ja siihen että saa ihan vapaasti rakastella kumppaniaan.
joten nuo selibaatti ja jalat ristiin jutut voi jättää ihan omaan arvoonsa. joo ehkäisy on keksitty ja niin on vasektomiat ja sterilisaatiot, mutta noista huolimatta vahinkoja sattuu.

on pariskuntia, jotka haluaisivat lapsen, mutteivät ole syystä tai toisesta eivätkä hoidoista huolimatta lasta kyenneet saamaan. Minusta lapsen antaminen adoptioon on hyvä vaihtoehto niille, jotka eivät tosiaan sitä lasta halua. Tiedän yhden perheen, jossa lapsi on adoptoitu eikä tämä lapsi ole halunnut aikuiseksi tultuaan edes tietää biologisista vanhemmistaan, koska kokee, että tämä pariskunta on hänen vanhempansa. Monille pariskunnille suomalaisen adoptiolapsen saaminen on helpottava asia, kun tietää, millaiset asenteet Suomessa jylläävät kaikesta kansainvälisyyskasvatuksesta huolimatta. Jos adoptoit lapsen ulkomailta, niin todennäköisyys siihen, että lapsi ei tule kovin hyvää kohtelua saamaan on suuri, varsinkin, jos asut muualla kuin pk-seudulla. Muut lapset eivät välttämättä kiusaa, mutta aikuiset kyllä sitäkin enemmän. Mutta mieti todellakin tarkkaan, mitä haluat/haluatte tehdä.

asiaa kuin väliaikainen adoptointi ole olemassakaan...Adoptio on aina pysyvä ja peruuttamaton juridinen toimenpide.

Uskon, että ajattelit noin, syystäkin. Mutta jos tilanne olisi oikeasti ollut jälkikäteen ajatellun kaltainen, et voine väittä, etteikö silloin kaipuusi olisi ollut sinne vanhmpiesi luo, hunoihinkin oloihin. Olisit jossitellut asiaa, että siltikin se olisi ollut koti. Niin me teemme, aina aidan taakse tuntemattomaan meidän ajatuksemme käy. Ne siteet ovat meissä lujassa. Sinunkin siteesi koettuun ja siitä pois. Olet saanut kokea ja nähdä, siinä oppimateriaalia kasvuksi repaleisten siipiesi alle. Koetusta on myös voimaksi, käännä se positiiviseksi. Siunausta matkaasi.

Olet valitettavan oikeassa siinä, että tragedioita on tämäkin maa täynnä. Totta sekin, ettei ap. perustellut mitenkään syitä, miksi vauva ei ole toivottu. Niinpä me kaikki siis spekuloimme ja pähkäilemme hänen tilannettaan peilaten sitä omaan maailmaamme. Valitettavaa todellakin..

Itse olen antanut oman lapseni adoptioon muutama vuosi sitten, enkä kadu sitä ollenkaan.

Tällä vastaajalla ei ole kyllä minkäänlaista käsitystä todellisuudesta. Biologiset vanhemmat eivät todellakaan ole aina paras vaihtoehto lapselle. (Lapsen kehitykseen vaikuttaa perimän lisäksi myös ympäristö, kasvatus ja erilaiset vuorovaikutussuhteet).

Kaikki ihmiset eivät ole ns. normikansalaisia. On sairaita, alkoholisteja, narkomaaneja, mielenterveysongelmaisia ja vammaisia. He eivät ole yhtään huonompia ihmisiä kuin muutkaan, mutta esimerkiksi resurssit ottaa lapsi vastaan on täysin erilainen kuin ns. normi-ihmisellä.

Jos minut olisi jätetty alkoholistivanhemmilleni, olisin kuollut. Ainoastaan luita ehti murtua, ennen kuin minut kaappasi syliin nainen, josta tuli äitini loppuelämäkseni.

Ja tuosta uskonnollisuudesta muuten: Äitini sai rukouksessa ilmoituksen, että hänelle tulee lapsi. Hän säikähti ensin, että miten voi vielä 40-vuotiaana tulla raskaaksi. Mutta kun hänelle soitettiin ja kysyttiin, olisiko perheessä tilaa pienelle tytölle, hän ymmärsi mitä oli tarkoitettu tapahtuvaksi.

"Ette te itse valinneet osaanne,se on jo aikojen alussa suunniteltu teille". Eli me adoptoidut ja sijaislapset ollaan tarkoituksettomia, saatanallisia vahinkoja ?!

Sinäkin olet sitä mieltä, että tämä tuleva äiti on keskiverto suomalainen, jolla vain identiteettiongelmia toistaiseksi. Mitä jos vaikeudet ovatkin mittaansa suurempia: esim. vakava huumeongelma tai krooninen mielenterveyden sairaus? Oletko edelleen yhtä kannustava äitiyteen, vai alatko jo sinäkin miettimään tulevan lapsen parasta?

olen itse äiti ja ajatus kuulostaa kamalalta et joku voisi antaa oman lapsen pois....yök.... musta mikään ei ole selitys siihen et antaa lapsen pois ellet ole joku huumeita käyttävä vankilaan lähdössä istuu murhasta kakkua ihminen.... suomessa on hyvät sosiaalitoimet jotka varmasti auttavat ja kaikkea. jos siksi että tahdot tehdä uraa ja päästä joksikin suureksi ihmisesksi niin ei musta ole syy antaa lasta pois, Uraa voit tehdä äitiysloman jälkeen ja suureksi ja tärkeäksi ihmiseksi pääset juuri sillä että olet maailman tärkein ihminen lapsellesi. anteeksi vain mutta minua yököttää toi ajatus että en ole valmis äidiksi!!! tää on vain minun mielipide mutta olen sitä mieltä et niin kauan kun perheessä on kaikki hyvin lapsi on tervetullut. Mietippäs mitä lapsesi ajattelee kun tajuaa että äiti on antanut hänet pois saatikka mitä itse ajattelet vuoden tai kahden päästä kun kaikki onkin nähty ja oletkin valmis äidiksi!!! Mä en vois elää jos joka syntymäpäiuvä miettisin millainen tilanne lapsellani on jonka annoin pois....

tyttönen1984456 kirjoitti:

olen itse äiti ja ajatus kuulostaa kamalalta et joku voisi antaa oman lapsen pois....yök.... musta mikään ei ole selitys siihen et antaa lapsen pois ellet ole joku huumeita käyttävä vankilaan lähdössä istuu murhasta kakkua ihminen.... suomessa on hyvät sosiaalitoimet jotka varmasti auttavat ja kaikkea. jos siksi että tahdot tehdä uraa ja päästä joksikin suureksi ihmisesksi niin ei musta ole syy antaa lasta pois, Uraa voit tehdä äitiysloman jälkeen ja suureksi ja tärkeäksi ihmiseksi pääset juuri sillä että olet maailman tärkein ihminen lapsellesi. anteeksi vain mutta minua yököttää toi ajatus että en ole valmis äidiksi!!! tää on vain minun mielipide mutta olen sitä mieltä et niin kauan kun perheessä on kaikki hyvin lapsi on tervetullut. Mietippäs mitä lapsesi ajattelee kun tajuaa että äiti on antanut hänet pois saatikka mitä itse ajattelet vuoden tai kahden päästä kun kaikki onkin nähty ja oletkin valmis äidiksi!!! Mä en vois elää jos joka syntymäpäiuvä miettisin millainen tilanne lapsellani on jonka annoin pois....

Lue lisää

Tietenkin vauvan ensisijainen paikka on omien biologisten vanhempien luona ja olla heidän rakkauden kohteena. Mutta jos äiti tuntee ettei hänestä ole nyt vielä äidiksi, kunnioitan suuresti hänen päätöstään luopua vauvasta ja antaa näin pikkuiselle paremman elämän adoptiovanhenmpien luona. Kaikki mikä syntyy ja saa elämän, syntyy Taivaalisen Isän tahdosta, elämää on suojeltava parhaalla mahdollisella tavalla. Luopuminen vauvasta on varmasti tuskallinen kokemus, mutta siitä voi päästä yli. Parempi luopua vauvasta, kuin pahoinpidellä omien ongelmien ja väsymyksen takia.

Lueskelin näitä vastauksia ja kyllä mua ärsyttää noi jotka tuomitsee kun ihminen asiallisesti
kyselee neuvoa ja miten toiset ovat toimineet samanlaisessa tilanteessa. Koettakaa te jotka
tuomitsette niin jo lopultakin tajuta etteivät kaikki voi sietää lapsia. Nimimerkit Murri ja Sdfn
kirjottivat ihan asiaa. Olen kummankin kanssa aivan samaa mieltä. Ihminenhän on vastuuntuntoi
nen jos hän ajattelee adoptiota jos elämäntilanne on semmonen ettei siihen lapsi sovi. Kaikille
ei sovi vaikka talous olisi kuinka hyvässä kunnossa.Turha tuomita!

En millään jaksanut lukea ihan noita kaikkia vastauksia, mutta kovin adoption tuomitsevia ne tuntuivat olevan. En ihan ymmärrä sitä. Suomessa on käsittääkseni huutava pula adoptiolapsista: on hyvin todennäköistä, että lapsesi saisi hyvän perheen.

Miksi abortti on niin sallittu ja adoptio on paheksuttu? Katuu kai ihmiset niitä aborttejaankin, mutta kyllä se on niin, että tässä elämässä aina jotain katuu.

Olen sikäli vähän huono vastaaja, etten tiedä adoptiosta itse mitään: en ole antanut lasta adoptioon enkä ole adoptoinut. Ulkomailta adoptoituja lapsia on paljon lähipiirissä. Sukulaisissa omien vanhempien ikäluokassa on adoptoituja (tai ns. kasvattilapsia).

Epäilemättä adoptoidulle lapselle tulee joskus se kysymys, miksi äiti hänet hylkäsi. Mutta eikös tule monelle biologiselle lapselle ajatus "Miksi ette antaneet adoptioon?". No se oli vähän vitsi, mutta jos lapsi pääsee hyvään perheeseen, niin ei kai hänen elämänsä voi kovin paljon erota biologisesta lapsesta. Sitten vielä nykyään on sellainen juttu, että moni moni lapsi elää perheessä, jossa toinen vanhemmista ei ole hänen biologinen vanhempansa (uusperheet). Ei se sen kummempaa ole. Tai siis että paremminhan vauvana adoptoidulla pitäisi olla asiat.

Kun näin paljon tuomitsijoita löytyy, niin ehkä ei sitten kannata mainostaa sitä, jos antaa lapsensa adoptioon. Mutta jos se on sinulle nykyisessä elämäntilanteessasi hyvä ratkaisu, niin tee se surutta. Ei sen mitenkään aborttia pahempi ratkaisu ainakaan ole. Minusta on hienoa, jos voit antaa lapsen jollekin lapsettomalle parille.

Itselläni on kolme biologista lasta, enkä tietenkään antaisi heitä mistään hinnasta. Mutta lapsilla on hyvä isä ja meidän elämäntilanteemme on ollut helppo. Joten en tuomitse enkä edes ihmettele ajatusta antaa lapsi adoptioon. Osaan kuvitella, että olisi antanut oman lapseni adoptioon, jos tilanne olisi ollut ihan toinen.

Eihän siihen lapseen sitten ehdi tutustua. Kyllä siitä selviää. Voi se olla vaikeaa, mutta mikäpä ei olisi.

Tee oma ratkaisusi äläkä välitä tuomitsijoista. Häntä pystyyn vaan.

rrttyy kirjoitti:

Lueskelin näitä vastauksia ja kyllä mua ärsyttää noi jotka tuomitsee kun ihminen asiallisesti
kyselee neuvoa ja miten toiset ovat toimineet samanlaisessa tilanteessa. Koettakaa te jotka
tuomitsette niin jo lopultakin tajuta etteivät kaikki voi sietää lapsia. Nimimerkit Murri ja Sdfn
kirjottivat ihan asiaa. Olen kummankin kanssa aivan samaa mieltä. Ihminenhän on vastuuntuntoi
nen jos hän ajattelee adoptiota jos elämäntilanne on semmonen ettei siihen lapsi sovi. Kaikille
ei sovi vaikka talous olisi kuinka hyvässä kunnossa.Turha tuomita!

Lue lisää

Joillekin lapset ovat elämän valo joillekin kiviriippa. Tämä on totuus joka ei pala tulessakaan!
Ei kannata muuta uskotella. Kaikkia naisia ei ole luotu äideiksi vaikka sitä yritetään kovasti
todistella että nainen ei ole mitään jossei hänellä ole lasta.

Vellit ja puurot seksisin??? Lapsi kyllä pääsee adoptioperheeseen välittömästi sen jälkeen kun biologiset vanhemmat on allekirjoittaneet adoptiopaperit. Lapsi ei todellakaan joudu odottamaan vuosia hyvää perhettä!!! Adoptiojono tarkoittaa sitä, että adoptiovanhemmiksi haluavat joutuvat odottamaan vuosia heille mahdollisesti sijoitettavaa lasta, sillä tälläkin hetkellä on n. 1000 odottavaa paria ja lapsia sijoitetaan vuosittain n. 50.

Tottakai annat lapsen adoptoitavaksi rakastaville VANHEMMILLE ennemmin kuin itse yrität riittämättömillä resursseilla ja vailla kasvun ja kehityksen turvaavaa vanhemmuutta, kasvattaa jälleen uuden mielenterveyskuntoutujan yhteiskuntaamme!

Lastensuojelulla on näitä "vahinkoja" jo riittävästi. Ole aikuinen, kanna vastuusi ja tee oikea valinta. Mielummin abortoitu ihmisen aiheet tai adotoitavaksi annettu vauva kuin taas yksi rikottu sielu ja runnottu elämä!

sijaisvanhempo kirjoitti:

Tottakai annat lapsen adoptoitavaksi rakastaville VANHEMMILLE ennemmin kuin itse yrität riittämättömillä resursseilla ja vailla kasvun ja kehityksen turvaavaa vanhemmuutta, kasvattaa jälleen uuden mielenterveyskuntoutujan yhteiskuntaamme!

Lastensuojelulla on näitä "vahinkoja" jo riittävästi. Ole aikuinen, kanna vastuusi ja tee oikea valinta. Mielummin abortoitu ihmisen aiheet tai adotoitavaksi annettu vauva kuin taas yksi rikottu sielu ja runnottu elämä!

Lue lisää

Aivan. Tässä ei nyt ole kyse siitä mitä SINÄ tarvitset ja haluat, vaan lapsesi. Eikä vain mitä hän tarvitsee ja haluaa, vaan myös ansaitsee.

Ei aina jauhettaisi niistä helvatun vanhempien oikeuksista lapsiin vaan lapsen oikeuksista täyspäisiin vanhempiin.

Älä ole itsekäs ja juokse vain omien tarpeidesi perässä, lapsesi ei ole tehty niitä tyydyttämään. Hän ansaitsee kaksi tasapainoista aikuista vanhemmikseen, turvaamaan hänen elämänsä sen jokaisessa vaiheessa seuraavan parinkymmenen vuoden ajan.

sijaisvanhempo kirjoitti:

Tottakai annat lapsen adoptoitavaksi rakastaville VANHEMMILLE ennemmin kuin itse yrität riittämättömillä resursseilla ja vailla kasvun ja kehityksen turvaavaa vanhemmuutta, kasvattaa jälleen uuden mielenterveyskuntoutujan yhteiskuntaamme!

Lastensuojelulla on näitä "vahinkoja" jo riittävästi. Ole aikuinen, kanna vastuusi ja tee oikea valinta. Mielummin abortoitu ihmisen aiheet tai adotoitavaksi annettu vauva kuin taas yksi rikottu sielu ja runnottu elämä!

Lue lisää

Jos annat lapsen adoptioon, varaudu siihen, että joudut tekemään tosi paljon töitä asian kanssa - että saat liitettyä tapahtuneen positiivisesti minäkuvaasi. Usein adoptio on niin kipeä asia synnyttäneelle, että se vaivaa häntä tasolla tai toisella pitkään, vuosikymmeniäkin. Noin joka toinen kärsii mielenterveyshäiriöistä (ehkä kärsinyt jo adoptiopäätöksen tehdessään, sillä bioäideistä suurin osa on persoonaltaan heikkoja, ihmisiä, joilla omakin kiintymyssuhde on ollut turvaton tai ristiriitainen, ja jotka sen seurauksena ovat itsekin henkisesti tasapainottomia. Monet nuoret naiset eivät juuri tämän vuoksi pysty mieltämään itseään niin vastuulliseen tehtävään kuin huolehtimaan lapsesta - heillä on vielä oma kehitys kesken. Tietenkin tämä voi olla tilanne myös vaikka keski-ikäiselläkin naisella.

Jos annat lapsen adoptioon, vaadi itsellesi kunnollista jälkipalvelua, sillä suurin osa bioäideistä hyötyy siitä. Bioäitejä on jonkin verran tutkittu tieteellisesti, ja usein juuri jälkipalvelun merkitys korostuu - sitä ilman jääneet naiset ovat yleensä aika heikossa asemassa, koska monien minäkuva on jäänyt hyvinkin negatiiviseksi häpeän tunteen vuoksi. Onhan heillä salaisuus, mitä pitää varjella ulkopuolisilta, ja se usein syö ihmistä ja tämän jaksamista.

ewde3e kirjoitti:

Aivan. Tässä ei nyt ole kyse siitä mitä SINÄ tarvitset ja haluat, vaan lapsesi. Eikä vain mitä hän tarvitsee ja haluaa, vaan myös ansaitsee.

Ei aina jauhettaisi niistä helvatun vanhempien oikeuksista lapsiin vaan lapsen oikeuksista täyspäisiin vanhempiin.

Älä ole itsekäs ja juokse vain omien tarpeidesi perässä, lapsesi ei ole tehty niitä tyydyttämään. Hän ansaitsee kaksi tasapainoista aikuista vanhemmikseen, turvaamaan hänen elämänsä sen jokaisessa vaiheessa seuraavan parinkymmenen vuoden ajan.

Lue lisää

Minäkin vastasin tähän ketjuun aiemmin. Että ei antaisi lasta pois. Ja nimenomaan LAPSEN näkökulmasta. Lyhytnäköistä ja äkkiväärää ajatella suoralta kädeltä, että jos nyt kysyjän elämäntilanne on huono (vai onko se edes todellisuudessa), niin lapsesta automaattisesti tulee rikkimennyt yhteiskuntakelvoton lastensuojelun asiakas. Onhan lukuisissa tutkimuksissa todettu moneen kertaan, että biologiset vanhemmat tai vanhempi ovat lapselle se paras vaihtoehto. Vaikkei kaikki täydellistä olisikaan. Vasta sitten, kun lapsen hätä on todellinen omien vanhempien luona, voi jokin toinen vaihtoehto olla parempi. Eniten ongelmiahan on todettu myös aikuisiällä olevan huostaanotetuilla laitoslapsilla. Toiseksi eniten sijaisperheissä kasvaneilla ja kolmanneksi adoptoiduilla. Jos vanhemmilla on ongelmia, parhaat tulokset myös lapsen näkökulmasta saadaan tuomalla apu ja tuki sinne kotiin. Ei repimällä vanhemman ja lapsen sidettä rikki erottamalla heidät.

Puhuit lapsen oikeuksista täyspäisiin vanhempiin. Sitähän ei takaa mikään. Ei adoptio- eikä sijaisvanhemmuus takaa "täyspäisyyttä". Olen ollut paljon tekemisissä hylkäämisen kokeneiden sekä lasten että aikuisten kanssa. Mieli tekee kysyä sinulta, ajattelitko lainkaan lapsen oikeutta omiin vanhempiinsa? Adoptioäiti ja isä voivat kyllä rakastaa lasta ja olla täydellisiä vanhempia. Mutta lapselle sitä omaa äitiä ei valitettavasti korvaa kukaan. Hylkäämiskokemus seuraa elämän loppuun asti. Kipeänä tai kipeämpänä, mutta olemassaolevana asiana kuitenkin. Ensisijaista on lapsen näkökulmasta tukea äitiä pitämään lapsensa ja sen jälkeen tukea äitiä jaksamaan lapsensa kanssa. Eikö sinunkin mielestäsi?

Netistäkö reppana kyselet neuvoja?

Aina adoptiolapsi ei pääse hyvään kotiin, sillä vaikka selvitysvaihe onkin intensiivinen, jotkut vanhemmaksi haluavat pystyvät esittämään olevansa lapsen tarpeet ymmärtäviä, empaattisia ihmisiä. Ikävä kyllä on vanhempia, joiden ei olisi koskaan pitänyt saada adoptiolasta. Kaikki adoptiot eivät suinkaan ole onnistuneita, vaikka useimmat varmaan ovatkin, ja niin yleisesti halutaan ajatella.

miinukka kirjoitti:

Aina adoptiolapsi ei pääse hyvään kotiin, sillä vaikka selvitysvaihe onkin intensiivinen, jotkut vanhemmaksi haluavat pystyvät esittämään olevansa lapsen tarpeet ymmärtäviä, empaattisia ihmisiä. Ikävä kyllä on vanhempia, joiden ei olisi koskaan pitänyt saada adoptiolasta. Kaikki adoptiot eivät suinkaan ole onnistuneita, vaikka useimmat varmaan ovatkin, ja niin yleisesti halutaan ajatella.

Lue lisää

No,aikamoinen näyttelijä pitää sitten olla. Kyllä siellä adoptioneuvonnassa selvitellään meidän adoptiovanhempien taustat ja tunteet todella tarkasti. Ja kyllä siellä sos.puolella on niin hyvä koulutustausta,että kyllä sillä luulisi selvittävän ketkä yleensä hyväksytään adoptiovanhemmiksi. Elikkäs ainakin lähtötilanne on hyvä. Eihän meistä kukaan tiedä miten elämä meitä jatkossa vie. Oli lapsi sitten biologinen tai adoption kautta perheeseen saapunut-OMA KUITENKIN :)

rakastava äiti kirjoitti:

No,aikamoinen näyttelijä pitää sitten olla. Kyllä siellä adoptioneuvonnassa selvitellään meidän adoptiovanhempien taustat ja tunteet todella tarkasti. Ja kyllä siellä sos.puolella on niin hyvä koulutustausta,että kyllä sillä luulisi selvittävän ketkä yleensä hyväksytään adoptiovanhemmiksi. Elikkäs ainakin lähtötilanne on hyvä. Eihän meistä kukaan tiedä miten elämä meitä jatkossa vie. Oli lapsi sitten biologinen tai adoption kautta perheeseen saapunut-OMA KUITENKIN :)

Lue lisää

kyl se niin on et oma lapsi (biologinen) on aina oma,kyl se koettelee viimeistää siin vaihees ku se lapsi on jo vanhempi,olkoon vaiks 8v,sä haluut "takaraivossas"tietää mitä sil kuuluu???? Miten sitä hoidetaan jne. Mieti jos et koskaan toist kertaa tuukkaan raskaaks,vaiks haluisit? Varmaan pärjäisitte tän nykyisenki lapsen kans vaiks ei oo suunniteltu. Oon siit ihan varma,kyl ne huonompiinkin perheisiin syntyy ja hyvin ovat pärjänneet ja jos jäät yh:ks ni viä parempi. Mä en henk.koht. pystyis antaa omaa lastani kellekkään.Mieti nyt tosi tarkkaan loppuun asti,ennen ku teet päätöksii mitä kadut.
Hyvää kevään odotusta teille ja tsemppiä :-)

rakastava äiti kirjoitti:

No,aikamoinen näyttelijä pitää sitten olla. Kyllä siellä adoptioneuvonnassa selvitellään meidän adoptiovanhempien taustat ja tunteet todella tarkasti. Ja kyllä siellä sos.puolella on niin hyvä koulutustausta,että kyllä sillä luulisi selvittävän ketkä yleensä hyväksytään adoptiovanhemmiksi. Elikkäs ainakin lähtötilanne on hyvä. Eihän meistä kukaan tiedä miten elämä meitä jatkossa vie. Oli lapsi sitten biologinen tai adoption kautta perheeseen saapunut-OMA KUITENKIN :)

Lue lisää

Itse mietin adoptiota raskaus aikana.Sain myös tietää raskaudesta sen verran myöhään,että keskeytys ei ollut enään mahdollinen.En todellakaan uskonut olevani kykenevä äidiksi,kun tuntui,että omistakaan asioista ja elämästä en kyennyt huolehtimaan,oli runsasta alkoholin käyttöä jne jne..kävin adoptioneuvonnassa ja olinkin jo mielessäni päätöksentehnyt ja antaisin vauvan adoptoitavaksi,uskoin todella sen olevan lapsen parhaaksi ja tiesin että on paljon vanhempia jotka pystyisivät vauvasta huolehtimaan paremmin kuin minä ja varmasti rakastaisivat sitä.Taisin olla 8.kuulla raskaana kun eräs ystäväni joka ei tiennyt ajatuksistani oli hommannut minulle vauvan vaatteita ja pinnasängyn.Ihan samalla hetkellä muuttui ajatukset aivan täysin!!Tuntui,että sillon vasta tajusin,että hitto vieköön,sieltä on vauva tulossa,minun vauva!Nyt tyttönen on jo kohta vuoden ja kertaakaan en ole katunut päätöstäni pitää vauva!Vaikka kuinka olin epäileväinen itseeni,niin niin se vauva vain kasvattaa ja äkkiä oppii elämään lapsen tarpeiden mukaan.Ja yhtään ei ole ikävä entistä elämää.Minua varmasti olisi kaduttanut jos olisin vauvan pois antanut,mutta toisaalta ymmärrän heitäkin.Mutta vaikka kuinka epäilisi,että onko nyt kuitenkaan hyvä hetki,niin aivan varmasti on:)Vauva kun on tulla tupsahtanut niin epäilyt häviää samalla:)Ja jokaisella varmasti on ajatuksia,että pystyykö tähän nyt kuitenkaan ja se varmasti aivan normaalia:)

idass kirjoitti:

Itse mietin adoptiota raskaus aikana.Sain myös tietää raskaudesta sen verran myöhään,että keskeytys ei ollut enään mahdollinen.En todellakaan uskonut olevani kykenevä äidiksi,kun tuntui,että omistakaan asioista ja elämästä en kyennyt huolehtimaan,oli runsasta alkoholin käyttöä jne jne..kävin adoptioneuvonnassa ja olinkin jo mielessäni päätöksentehnyt ja antaisin vauvan adoptoitavaksi,uskoin todella sen olevan lapsen parhaaksi ja tiesin että on paljon vanhempia jotka pystyisivät vauvasta huolehtimaan paremmin kuin minä ja varmasti rakastaisivat sitä.Taisin olla 8.kuulla raskaana kun eräs ystäväni joka ei tiennyt ajatuksistani oli hommannut minulle vauvan vaatteita ja pinnasängyn.Ihan samalla hetkellä muuttui ajatukset aivan täysin!!Tuntui,että sillon vasta tajusin,että hitto vieköön,sieltä on vauva tulossa,minun vauva!Nyt tyttönen on jo kohta vuoden ja kertaakaan en ole katunut päätöstäni pitää vauva!Vaikka kuinka olin epäileväinen itseeni,niin niin se vauva vain kasvattaa ja äkkiä oppii elämään lapsen tarpeiden mukaan.Ja yhtään ei ole ikävä entistä elämää.Minua varmasti olisi kaduttanut jos olisin vauvan pois antanut,mutta toisaalta ymmärrän heitäkin.Mutta vaikka kuinka epäilisi,että onko nyt kuitenkaan hyvä hetki,niin aivan varmasti on:)Vauva kun on tulla tupsahtanut niin epäilyt häviää samalla:)Ja jokaisella varmasti on ajatuksia,että pystyykö tähän nyt kuitenkaan ja se varmasti aivan normaalia:)

Lue lisää

Toivottavasti runsas alkoholinkäyttö josta mainitsit on jo taakse jäänyttä elämää. Seuraavassa raskaudessakaan en sitä suosittele.

Kadut varmasti, adoptiota ei voi perua ja joutuisit sitten koko loppuelämäsi katumaan ettet saa olla lapsesi kanssa!!!

Kukaan ammattitaitoinen lastensuojelun työntekijä ei antaisi tuollaista neuvoa tuntematta ihmistä ja tietämättä mitään oikeasta elämäntilanteesta. On ajattelematonta ratsastaa eri ammattinimikkeillä tietämättä asioista yhtään mitään. Harmillista se on siksi, että joku voi oikeasti uskoa. Kenen on lopullinen vastuu, jos heikoilla oleva ihminen, jolta puuttuu kriittinen ajattelu, kyselee täältä tosissaan neuvoa. Sitten joku "ammatti-ihminen" antaa lausunnon ja kysyjä uskoo? Vaarallista peliä. Tässä en nyt tarkoita, että tämän ketjun ap. uskoisi kaikkea, mitä ihmiset täällä suoltavat. Ainoa kuuntelemisen arvoinen ääni on oman sydämensä ääni. Kaikenmaailman tärkeilijät vaietkoon kysyjän mielessä.

Jos oot alaikäinen/alcoholisti/narkomaani tai vakavasti mielenvikainen tai liikunta rajoitteinen ni eiköhän se sit hyväksyttävää antaa pitkän pitkän harkinnan jälkeen jos edelleen olet sitä mieltä. Mikään työttömyys tai vastaava ei o syy. Meillä oli tileillä alle 5e yhteensä ja työttöminä ku teimme lapsen. Miehenä vaikea ajatella mutta helpommalta tuntuis tehä aívan alkuvaihees "nutipäälle" abortti ku antaa kuukausia mahassa kannettu ja pihalle ahisty lapsi pois. tosin tässä täpauksessa eka ei onnistu ja muutenkin jäi juttu tarkemmin lukematta

Jotkut naiset nyt eivät vaan pysty ajattelemaan sydämellä - jos itse on tullut kaltoinkohdelluksi lapsuudessaan ja nuoruudessaan, ei silloin pysty ehkä mieltämään itseään äidiksi ja sitoutumaan vastuuseen, minkä lapsi vaatii. Jotkut eivät pysty läheisiin ihmissuhteisiin ja kiintymään, joten siinä tapauksessa terapia ja/tai lapsen pois antaminen voi olla ihan relevanttikin vaihtoehto. Jos itse on kovin tasapainoton psyykeeltään, vanhemmuus voi olla liian kova pala - myös lapselle.

Se taas että vauva annetaan pois koska ei mahdu elämäntilanteeseen (syynä opinnot, taloudellinen tilanne tms) on kyllä säälittävää enkä ymmärrä sellaista ollenkaan. Silloin kyse on varmasti myös jonkinlaisesta henkisestä vammasta, mikä naisella on.

Kaikki melkein sanovat älä, kadut sitä?

Ihan älytöntä. Oma kummitätinikin kun sai ensimmäisen lapsen, sai pitää lasta siihen asti että tämä oppi puhumaan kunnes pystyi sanomaan rakastavansa lastaan. Ja siihen meni se melkein kaksi vuotta. Toisille tuo äidinvaisto tulee MYÖHÄÄN osille ei koskaan ja itse olen se ei koskaan. Vihaan lapsia, en pidä niistä ja jos joskus joudun lapsia vahtimaan, teen sen pitkin hampain. En koskaan ilkeä lapsille ole, mutta en tunne mitään suojeluvaistoa enkä äidillisiä tunteita, eivätkä lapset (edes vauvat) ole minusta tippaakaan söpöjä.

Nyt näille jotka miettivät että olen hirviö niin tiedoksi että minulla on syntymästä asti ollut joku vika kohdussa eli lasta en voi saada ainakaan näillä tiedoilla. Tietty ihmeitäkin tapahtuu että pääsen sitten tänne valittamaan että jo on ihme kun mahdollisuus on nolla ja lapsi tuli, hups.

Mutta. Kadut tai sitten et kadu. Jos elämäntilanne on huono ja lapsi ei suunniteltu ja mahdollisuus itse hoitaa lasta on pieni, niin kannatan adoptiota. Paljon parempi mieli siitä tulee, että tietää lapsen päässeen hyvään perheeseen, kuin epävakaaseen tilanteeseen jossa lapsi saattaisi olla isovanhemmilla 80% ajasta. Tuttavaperheellä tilanne on tämä ja penska ei todellakaan ole mikään tasapainoisin kun omia vanhempia onnistuu näkemään periaatteessa vaan kerran viikossa jos silloinkaan.

Eli tosiaan asiasta vaan keskustelemaan, uskoisin että sinulle tuo on suurempi helpotus kuin lapsen pitäminen jos tilanne on hankala. Ja jos tosiaan uskot että päätös on oikea, et sitä kadu.

On myös itsekästä antaa lapsen ja sijaisperheen "roikkua löysässä hirressä" vuosikaupalla, jos ei halua antaa lastaan adoptioon vaan pitää häntä sijoitettuna VARALTA, että joskus tulisi sellainen tunne, että haluaakin lapsernsa takaisin. Lapsen kiintymyssuhteelle ja hyvinvoinnille on haitallista, että lapsi ensiksi kiintyy yhteen perheeseen ja sen ihmisiin ja sitten muutaman vuoden kulutta biologinen äiti tulee repimään lapsen pois tästä perheestä luokseen.

itsekästä kirjoitti:

On myös itsekästä antaa lapsen ja sijaisperheen "roikkua löysässä hirressä" vuosikaupalla, jos ei halua antaa lastaan adoptioon vaan pitää häntä sijoitettuna VARALTA, että joskus tulisi sellainen tunne, että haluaakin lapsernsa takaisin. Lapsen kiintymyssuhteelle ja hyvinvoinnille on haitallista, että lapsi ensiksi kiintyy yhteen perheeseen ja sen ihmisiin ja sitten muutaman vuoden kulutta biologinen äiti tulee repimään lapsen pois tästä perheestä luokseen.

Lue lisää

Vissiinkään en kyllä kirjoittanut,että raskauden aikana olisi ollut alkoholin käyttöä...

itsekästä kirjoitti:

On myös itsekästä antaa lapsen ja sijaisperheen "roikkua löysässä hirressä" vuosikaupalla, jos ei halua antaa lastaan adoptioon vaan pitää häntä sijoitettuna VARALTA, että joskus tulisi sellainen tunne, että haluaakin lapsernsa takaisin. Lapsen kiintymyssuhteelle ja hyvinvoinnille on haitallista, että lapsi ensiksi kiintyy yhteen perheeseen ja sen ihmisiin ja sitten muutaman vuoden kulutta biologinen äiti tulee repimään lapsen pois tästä perheestä luokseen.

Lue lisää

Ei ketään pakoteta ottamaan lapsia hoitoon ja vielä vähemmän "roikkumaan löysässä hirressä", roikkuminen on täysin vapaaehtoista.
Eiköhän ne useimmat "sijaisperheet" tee hoitotyötä rahasta.

...Ja adoptiopapereita ei ole pakko kirjoittaa 8 viikon kuluttua synnytyksestä. Lapsi voi olla sijaishoidossa ensin 3kk ja sitten sopimus voidaan vielä uusia toiseksi 3kk:n jaksoksi. Viimeistään 6kk:n kuluttua synnytyksestä synnyttäneen äidin täytyy kuitenkin tehdä jokin päätös (ottaa lapsi itselleen, allekirjoittaa adoptiopaperit tai antaa lapsi sijaishoitoon). Jos bioäiti ei vielä 6kk:n jälkeen synnytyksestäkään osaa tehdä valintaa, lapsi otetaan huostaan. Huostaanoton jälkeen lapsen hoitoa mietitään pidemmällä tähtäimellä ja lapselle voidaan esim. etsiä pysyvää sijaisperhettä.

Yksi mielipide miljoonien muiden joukossa.
Ainoa paikka, josta voi saada asiallista ja laillista tietoa on Helsingin kaupungin sosiaalitoimiston adoptio-osasto. Pelan toiminta on liian lähellä bisnestä.

"kukaan ei syyttele sinua"
Eipä varmaankaan syyttele, varsinkaan jos pitää saada lapsi välitetyksi lapsettomuushoidon välineeksi.
Syyttelyt alkavat vasta sitten, kun adptio on lainvoimainen, kuten täälläkin monessa viestissä voi todeta.
Hylkäys mikä hylkäys. Holtiton elämä, huolimattomuus, vastuuttomuus, jne. syitä syyttelyyn on paljon.

Isä. kirjoitti:

Yksi mielipide miljoonien muiden joukossa.
Ainoa paikka, josta voi saada asiallista ja laillista tietoa on Helsingin kaupungin sosiaalitoimiston adoptio-osasto. Pelan toiminta on liian lähellä bisnestä.

"kukaan ei syyttele sinua"
Eipä varmaankaan syyttele, varsinkaan jos pitää saada lapsi välitetyksi lapsettomuushoidon välineeksi.
Syyttelyt alkavat vasta sitten, kun adptio on lainvoimainen, kuten täälläkin monessa viestissä voi todeta.
Hylkäys mikä hylkäys. Holtiton elämä, huolimattomuus, vastuuttomuus, jne. syitä syyttelyyn on paljon.

Lue lisää

Adoptio on aina lapselle kriisi ja trauma, tapahtuipa se missä vaiheessa elämää tahansa. Ehkä siksi adoptioon lapsensa antavia äitejä syytellään, ja ihan aiheestakin.

vaakku12 kirjoitti:

Adoptio on aina lapselle kriisi ja trauma, tapahtuipa se missä vaiheessa elämää tahansa. Ehkä siksi adoptioon lapsensa antavia äitejä syytellään, ja ihan aiheestakin.

” adoptioon lapsensa antavia äitejä syytellään, ja ihan aiheestakin”
Alan ammattilaiset käyttävät silloin tällöin röyhkeästi hyväkseen äidin elämäntilannetta ja adoptiolupa saadaan usein melko kepeästi. Usein äidin psyykkinen tila on sellainen, että ei normaalisti vaadita tuon tason päätöksiä … liian nuoria, kokemattomia pistämään kampoihin sosiaalitantoille, mutta lapsensa pois antaminen ei joidenkin mielestä ole niin ”kovin iso asia”, mutta muuttuu isoksi sen jälkeen, kun adoptio on valmis ja syyttely on valmis alkamaan.
Usein tuo syyttelyn kohde pitäisi olla tuo ”alan ammattilainen”, mutta heillähän ei ole vastuuta mistään.

Isä. kirjoitti:

Yksi mielipide miljoonien muiden joukossa.
Ainoa paikka, josta voi saada asiallista ja laillista tietoa on Helsingin kaupungin sosiaalitoimiston adoptio-osasto. Pelan toiminta on liian lähellä bisnestä.

"kukaan ei syyttele sinua"
Eipä varmaankaan syyttele, varsinkaan jos pitää saada lapsi välitetyksi lapsettomuushoidon välineeksi.
Syyttelyt alkavat vasta sitten, kun adptio on lainvoimainen, kuten täälläkin monessa viestissä voi todeta.
Hylkäys mikä hylkäys. Holtiton elämä, huolimattomuus, vastuuttomuus, jne. syitä syyttelyyn on paljon.

Lue lisää

Suren sen lapsen puolesta jonka lähellä ajatellaan noin.
Miten joku voi kirjoittaa noin ahdasmielisesti?

Kuulostaa sille että sinun lapsella on isä, mutta tiedäthän että kaikilla lapsilla ei ole isää. Ja osalla lapsista on isä, mutta isä ei halua jakaa omaa elämäänsä henkisesti lapsensa kanssa, vaan äiti joutuu kantamaan yksin vastuun.
Suomessa on ihan liikaa huostaanotettuja tai sen tarpeessa olevia lapsia jotka kärsii. Lapsi ei tarvitse väkivaltaa, ei haukkumista, nälissään olemista, arvottomuuden tunnetta, pilkkaa, mitätöintiä. Lapsi tarvitsee täydellistä rakkautta ja aikaa vanhemmiltaan.

Minusta on viisautta jos vanhempi näkee että hän ei voi antaa kaikkea lapsensa tarvitsemaaa miettii muita ratkaisuja lapsen loppuelämän kohdalta. Lapsi on vain kerran lapsi ja sen vaikutukset näkyvät koko loppuelämän ajan.

Adoptiossa lapsi joutuu luopumaan biologisesta perheestä: totta.
Adoptiossa lapsi saa perheen joka on valittu useiden kymmien perheiden joukosta sopivaksi juuri tälle lapselle.
Adoptiossa adoptiovanhemmat on valmennettu adoptiota varten ja osa perheistä ei saa koskaan lasta, sillä hyviä adoptioperheitä on niin paljon.

Huono perhe voi osua kenen vain kohdalle, mutta väittäisin että ennemmin bioperheessä, jossa ei aina ole kovinkaan hyvin valistaudutta lapsen vaatimuksiin ja kasvatukseen.

Ja sinä väität että adoptioon lapsensa antavaa syyllistetään, ehkä se joka ei ymmärrä mistä on kyse. Mutta entä sellainen joka on nähnyt miten lapsi voi kärsiä kun hän ei saa elää perheensä kanssa jonka luona eli ensimmäiset vuodet, lapsi joka lastenkodissa odottaa seuraavaa siirtoa? Lapsi joka nälissään odottaa että joku aikuinen tulisi kotiin? Lapsi jolla on fyysiset asiat hyvin mutta jonka kanssa ei keskustella ja vietetä aikaa? Se on holtitonta ja vastuuntunnotonta!
Minä en ainakaan voi syyttää vanhempaa joka ajattelee oman lapsensa parasta ja päättää antaa hänet adoptioon. Mutta minua harmittaa ne vanhemmat jotka ei ajattele lapsensa parasta : (

Oma lapsi. kirjoitti:

Suren sen lapsen puolesta jonka lähellä ajatellaan noin.
Miten joku voi kirjoittaa noin ahdasmielisesti?

Kuulostaa sille että sinun lapsella on isä, mutta tiedäthän että kaikilla lapsilla ei ole isää. Ja osalla lapsista on isä, mutta isä ei halua jakaa omaa elämäänsä henkisesti lapsensa kanssa, vaan äiti joutuu kantamaan yksin vastuun.
Suomessa on ihan liikaa huostaanotettuja tai sen tarpeessa olevia lapsia jotka kärsii. Lapsi ei tarvitse väkivaltaa, ei haukkumista, nälissään olemista, arvottomuuden tunnetta, pilkkaa, mitätöintiä. Lapsi tarvitsee täydellistä rakkautta ja aikaa vanhemmiltaan.

Minusta on viisautta jos vanhempi näkee että hän ei voi antaa kaikkea lapsensa tarvitsemaaa miettii muita ratkaisuja lapsen loppuelämän kohdalta. Lapsi on vain kerran lapsi ja sen vaikutukset näkyvät koko loppuelämän ajan.

Adoptiossa lapsi joutuu luopumaan biologisesta perheestä: totta.
Adoptiossa lapsi saa perheen joka on valittu useiden kymmien perheiden joukosta sopivaksi juuri tälle lapselle.
Adoptiossa adoptiovanhemmat on valmennettu adoptiota varten ja osa perheistä ei saa koskaan lasta, sillä hyviä adoptioperheitä on niin paljon.

Huono perhe voi osua kenen vain kohdalle, mutta väittäisin että ennemmin bioperheessä, jossa ei aina ole kovinkaan hyvin valistaudutta lapsen vaatimuksiin ja kasvatukseen.

Ja sinä väität että adoptioon lapsensa antavaa syyllistetään, ehkä se joka ei ymmärrä mistä on kyse. Mutta entä sellainen joka on nähnyt miten lapsi voi kärsiä kun hän ei saa elää perheensä kanssa jonka luona eli ensimmäiset vuodet, lapsi joka lastenkodissa odottaa seuraavaa siirtoa? Lapsi joka nälissään odottaa että joku aikuinen tulisi kotiin? Lapsi jolla on fyysiset asiat hyvin mutta jonka kanssa ei keskustella ja vietetä aikaa? Se on holtitonta ja vastuuntunnotonta!
Minä en ainakaan voi syyttää vanhempaa joka ajattelee oman lapsensa parasta ja päättää antaa hänet adoptioon. Mutta minua harmittaa ne vanhemmat jotka ei ajattele lapsensa parasta : (

Lue lisää

Suurin osa adoptiolapsista pääsee varmaan jo nykyään hyvään ja rakastavaan perheeseen, mutta on myös poikkeuksia. Ei pidä kuvitella, että adoptioperhe olisi aina paras mahdollinen, tai edes riittävän hyvä. Adoptioperheissäkin voi olla lapsen mitätöintiä, rakkaudettomuutta ja kyvyttömyyttä antaa lapselle emotionaalista tukea ja läheisyyttä. On erilaisia mielenterveysongelmia ja/tai päihdeongelmia. Nämä ei suinkaan aina tule ilmi adoptioneuvonnassa, tai ne alkavat ilmetä vuosien kuluttua adoptiosta. On olemassa myös epäonnistuneita adoptioita, joissa epäonnistumisen syy ei ole pelkästään lapsen kyvyttömyydestä muodostaa kiintymyssuhdetta adoptiovanhempiin. Toki suurin osa lapsista saa hyvän perheen, mutta on myös toisenlaisia tarinoita!

vaakku12 kirjoitti:

Suurin osa adoptiolapsista pääsee varmaan jo nykyään hyvään ja rakastavaan perheeseen, mutta on myös poikkeuksia. Ei pidä kuvitella, että adoptioperhe olisi aina paras mahdollinen, tai edes riittävän hyvä. Adoptioperheissäkin voi olla lapsen mitätöintiä, rakkaudettomuutta ja kyvyttömyyttä antaa lapselle emotionaalista tukea ja läheisyyttä. On erilaisia mielenterveysongelmia ja/tai päihdeongelmia. Nämä ei suinkaan aina tule ilmi adoptioneuvonnassa, tai ne alkavat ilmetä vuosien kuluttua adoptiosta. On olemassa myös epäonnistuneita adoptioita, joissa epäonnistumisen syy ei ole pelkästään lapsen kyvyttömyydestä muodostaa kiintymyssuhdetta adoptiovanhempiin. Toki suurin osa lapsista saa hyvän perheen, mutta on myös toisenlaisia tarinoita!

Lue lisää

että noita samoja ongelmia voi olla myös lapsen biologisessa perheessä:
- lapsen mitätöintiä
- rakkaudettomuutta
- kyvyttömyyttä huolehtia lapsesta ja tämän tarpeista
- mielenterveysongelmia
- päihdeongelmia

että ei ne biologiset perheetkään aina niin täydellisiä ole. katsomalla ympärillenne voitte nähdä niin biologisessa kuin adoptioperheissä kasvaneita tuotoksia.

Oma lapsi. kirjoitti:

Suren sen lapsen puolesta jonka lähellä ajatellaan noin.
Miten joku voi kirjoittaa noin ahdasmielisesti?

Kuulostaa sille että sinun lapsella on isä, mutta tiedäthän että kaikilla lapsilla ei ole isää. Ja osalla lapsista on isä, mutta isä ei halua jakaa omaa elämäänsä henkisesti lapsensa kanssa, vaan äiti joutuu kantamaan yksin vastuun.
Suomessa on ihan liikaa huostaanotettuja tai sen tarpeessa olevia lapsia jotka kärsii. Lapsi ei tarvitse väkivaltaa, ei haukkumista, nälissään olemista, arvottomuuden tunnetta, pilkkaa, mitätöintiä. Lapsi tarvitsee täydellistä rakkautta ja aikaa vanhemmiltaan.

Minusta on viisautta jos vanhempi näkee että hän ei voi antaa kaikkea lapsensa tarvitsemaaa miettii muita ratkaisuja lapsen loppuelämän kohdalta. Lapsi on vain kerran lapsi ja sen vaikutukset näkyvät koko loppuelämän ajan.

Adoptiossa lapsi joutuu luopumaan biologisesta perheestä: totta.
Adoptiossa lapsi saa perheen joka on valittu useiden kymmien perheiden joukosta sopivaksi juuri tälle lapselle.
Adoptiossa adoptiovanhemmat on valmennettu adoptiota varten ja osa perheistä ei saa koskaan lasta, sillä hyviä adoptioperheitä on niin paljon.

Huono perhe voi osua kenen vain kohdalle, mutta väittäisin että ennemmin bioperheessä, jossa ei aina ole kovinkaan hyvin valistaudutta lapsen vaatimuksiin ja kasvatukseen.

Ja sinä väität että adoptioon lapsensa antavaa syyllistetään, ehkä se joka ei ymmärrä mistä on kyse. Mutta entä sellainen joka on nähnyt miten lapsi voi kärsiä kun hän ei saa elää perheensä kanssa jonka luona eli ensimmäiset vuodet, lapsi joka lastenkodissa odottaa seuraavaa siirtoa? Lapsi joka nälissään odottaa että joku aikuinen tulisi kotiin? Lapsi jolla on fyysiset asiat hyvin mutta jonka kanssa ei keskustella ja vietetä aikaa? Se on holtitonta ja vastuuntunnotonta!
Minä en ainakaan voi syyttää vanhempaa joka ajattelee oman lapsensa parasta ja päättää antaa hänet adoptioon. Mutta minua harmittaa ne vanhemmat jotka ei ajattele lapsensa parasta : (

Lue lisää

Tietenkin on hyvä asia, että äidillä on miettimisaikaa, ja hän tarvitsee tietenkin myös tukea päätökselleen. Mutta jos ajatellaan asiaa sen lapsen kannalta, niin kuvittelisin, että hänen parhaakseen olisi se, että pääsee mahdollisimman nopeasti luomaan kiintymyssuhdetta niihin adoptiovanhempiinsa, puolivuotiaskin on jo eri tilanteessa kuin kahden kuukauden ikäinen.

Puhumattakaan siitä, että äiti, joka ehkä painostuksesta ja läheisten tukilupausten vuoksi päätyy pitämään lapsen itse, vaikka alunperin olisikin ollut hyvin epävarma omasta kyvystään. Yhteiskunta auttaa, kyllä. Jos hyvä tuuri käy saa tukiperheen ja mahdollisesti myös omat sukulaiset ovat valmiita auttamaan. Joissain tilanteissa lapsi kiertää perheeltä toiselle, eri hoitajilla, koska äiti ei jaksa sitoutua lapseen. Ja kiintymyyssuhde kehittyy miten kehittyy. Huonoimmissa tilanteissa käytetään sijaisperheitä, jotka nekin saattavat vaihtua usein, ja kuvittelisin sijaisperhepuolella olevan enemmän ihmisiä, jotka tekevät sitä pelkästään rahasta kun taas adoptiolasta hakevilla on eri motiivit.

Minusta on myös väärin, että esim. monesti nuoren yksinäisen äidin omat vanhemmat asetetaan tietyllä tapaa vastuuseen lapsenlapsestaan, vaaditaan heiltä tukea nuorelle äidille/perheelle. Kyllä tietysti ymmärrän että apua halutaan ja tarvitaan, ja olen varmasti sitä itsekin antamassa omilleni kun he perhettä perustavat, mutta vastuu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta pitäisi olla sillä biovanhemmalla.

Minun lähipiirissäni on perheitä, joissa on lapset adoptoitu, on sekä ulkomaan- että kotimaan adoptioita, ja ainakin tähän asti niiden perheiden lapset ovat olleet sinuja adoptiotaustansa kanssa.

Mutta olen kyllä joutunut seuraamaan monen lapsen elämää, joiden vanhemmilla vanhemmuus on "hukassa", ja juuri sitä pyöritystä avohuollon tukitoimissa, sijaisperhe- ja tukiperherulettia. Enkä kyllä sille ruletille anna kovin korkeita pisteitä. Tietysti sekin on kuntakohtaista, miten missäkin homma toimii, miten paljon on tukiperheitä saatavilla yms.

Minua jäi mietityttämään se, että miksi Pela:n toiminta on bisnesmäistä? Helsingin kaupungin sosiaalitoimiston adoptio-osasto on tarkoitettu Helsinkiläisille, näin ainakin lukee kaupungin sosiaaliviraston sivuilla. Miten se sitten poikkeaa muiden kuntien/kaupunkien sosiaalitoimien adoptioneuvonnasta? Tiedän ainakin sen, että pienen maaseutukaupungin sosiaalitoimen adoptioneuvonta ei ole samaa luokkaa tiedollisesti kuin Pelalla, ja joka tapauksessa oman kunnan sosiaalitoimen lastensuojelutyöntekijä on mukana adoptioprosessissa.

btw.! kirjoitti:

että noita samoja ongelmia voi olla myös lapsen biologisessa perheessä:
- lapsen mitätöintiä
- rakkaudettomuutta
- kyvyttömyyttä huolehtia lapsesta ja tämän tarpeista
- mielenterveysongelmia
- päihdeongelmia

että ei ne biologiset perheetkään aina niin täydellisiä ole. katsomalla ympärillenne voitte nähdä niin biologisessa kuin adoptioperheissä kasvaneita tuotoksia.

Lue lisää

Erään tutkimuksen mukaan adoptiolapsilla on kaksinkertainen riski tehdä itsemurha, joka valitettavasti on vain jäävuoren huippu. Mitä ja kuinka voivat ne muut, jotka sinnettelevät psyykkisten ongelmiensa kanssa?
Adoptiolasten kohdalla "alan ammattilaiset" turhan usein unohtavat sen, että lapsista tulee aikuisia, joiden pitäisi pystyä elämään normaalia elämää. Unohdetaan se tosiasia, että lapsi on alle kaksikymmentä vuotta lapsena, mutta aikuina moninkertainen aika.
Annetaanko lapsia maskoteiksi lapsettomille pariskunnille?

btw.! kirjoitti:

että noita samoja ongelmia voi olla myös lapsen biologisessa perheessä:
- lapsen mitätöintiä
- rakkaudettomuutta
- kyvyttömyyttä huolehtia lapsesta ja tämän tarpeista
- mielenterveysongelmia
- päihdeongelmia

että ei ne biologiset perheetkään aina niin täydellisiä ole. katsomalla ympärillenne voitte nähdä niin biologisessa kuin adoptioperheissä kasvaneita tuotoksia.

Lue lisää

, että tämä palsta on keskustelua adoptio asioista.
Biologisille perheille on aivan omat saitit.

"katsomalla ympärillenne voitte nähdä niin biologisessa kuin adoptioperheissä kasvaneita tuotoksia."
Meillä kaikilla on biologiset vanhemmat, myös sinulla??

vaakku12 kirjoitti:

Adoptio on aina lapselle kriisi ja trauma, tapahtuipa se missä vaiheessa elämää tahansa. Ehkä siksi adoptioon lapsensa antavia äitejä syytellään, ja ihan aiheestakin.

"Adoptio on aina lapselle kriisi ja trauma, tapahtuipa se missä vaiheessa elämää tahansa. Ehkä siksi adoptioon lapsensa antavia äitejä syytellään, ja ihan aiheestakin."

Senkus syyttelevät!

kaikki jotka haluu adoptiolasta joutuu niin tarkkaan syyniin, ettei kipeet tai kriminaalit tai pedofiilit, tai huonossa taloustilantessa tai parisuhteessa olevat pääse siitä seulasta läpi. ne, jotka haluaa adoptiolasta on joutuneet odottamaan lapsta vuosia (= 5-10v tai yli) ja adoptioon annettu lapsi on takuuvarmasti rakastettu ja toivottu sellaisille perheille jotka sitten adoptiovauvan saa.

musta on outoa syyllistää äitiä joka haluaa parasta mahdollista lapselleen. jos lapsi on "vahinko" eikä elämäntilanne ole lapsen kasvattamisen kannalta optimaalinen, niin lapsen antaminen adoptioon ihan vauvana on parempi vaihtoehto kuin sinnitellä niin että sekä itse että lapsi kärsii. laspi kiintyy niihin aikuisiin jotka hänet kasvattavat. bioäiti ei ole välttämättä paras äiti.

tärkeää on, että adoptioon antamispäätös on oma, ja tuntuu omalta, eikä itseään syyllistä siitä (eikä anna kenenkään muunkaan syyllistää). minusta on tosi vastuullista abortin sijaan synnyttää vauva ja antaa sille parhaat mahdolliset elämän eväät antamalla hänet adoptioon jos tuntuu siltä ettei itse pysty hänestä huolehtimaan.

Tuo sinun kertomasi on perheen sisäinen adoptio ja sen saa aika helposti.

Mutta vieraan lapsen adoptoiminen on paljon vaikeampaa, sillä moni haluaa adoptoida ja lapsia on paljon, joten adoptiovanhemmille on ensin pitkä adoptioneuvonta ja hyvin tiukat kriteerit. Tästä kaiken huolimatta voi olla että vanhemmat ei koskaan saa lasta, sillä lapsi on niin vähän adoptoitavissa.

Sinun kertomasi on surullista ja niin ei olisi saanut tapahtua. Toivottavasti ei koskaan enää tapahdu vastaavaa.

Adoptioselvitys kirjoitti:

Tuo sinun kertomasi on perheen sisäinen adoptio ja sen saa aika helposti.

Mutta vieraan lapsen adoptoiminen on paljon vaikeampaa, sillä moni haluaa adoptoida ja lapsia on paljon, joten adoptiovanhemmille on ensin pitkä adoptioneuvonta ja hyvin tiukat kriteerit. Tästä kaiken huolimatta voi olla että vanhemmat ei koskaan saa lasta, sillä lapsi on niin vähän adoptoitavissa.

Sinun kertomasi on surullista ja niin ei olisi saanut tapahtua. Toivottavasti ei koskaan enää tapahdu vastaavaa.

Lue lisää

..."pitkä adoptioneuvonta ja hyvin tiukat kriteerit."...

Juu, tiukat on kriteerit, adoptiovanhemmilla ei saa olla minkäänlaisia inhimillisiä tunteita, ei empatiatunteita.
Joskus kuitenkin joku hakija onnistuu harhauttamaan "asiantuntijavalitsijoita" ja se on ko. lapselle lottovoitto.

Biovanhempi. kirjoitti:

..."pitkä adoptioneuvonta ja hyvin tiukat kriteerit."...

Juu, tiukat on kriteerit, adoptiovanhemmilla ei saa olla minkäänlaisia inhimillisiä tunteita, ei empatiatunteita.
Joskus kuitenkin joku hakija onnistuu harhauttamaan "asiantuntijavalitsijoita" ja se on ko. lapselle lottovoitto.

Lue lisää

Mihin perustat kirjoituksesi?

Tunnen adoptiovanhempia ja he eivät vastaa kuvaustasi!

Tunnen vanhempia jotka ovat synnyttäneet lapsensa ja eivät välitä heistä, ehkä raskaus oli vahinko.
Adoptiovanhemmat joutuvat miettimään haluavatko todella alkaa adoptiovanhemmiksi ja mitkä ovat heidän valmiudet. Lisäksi asiaa tutkii adoptiota järjestävä taho. Nykyään asia on tarkkaa ja uskon että lasta ei empatiakyvyttömät saa, sillä adoptiovanhemmista voidaan valita juuri kyseiselle lapselle sopivimmat.

aiheesta vauva.fi -palstalla?

Ikävää, että elämäntilanteenne on noin hankala. Toivottavasti pystytte turvaamaan jo olemassaoleville lapsillenne turvallisen lapsuudet - sinähän et ilmeisesti itse pysty olemaan lasten kanssa kuin pari tuntia päivässä, omasta mielestäsikin liian vähän. Ehkä nämä teidän nykyisetkin lapset joudutaan huostaanottamaan jossain vaiheessa, jos ette saa asioitanne kuntoon - voi olla parempikin, että uusi vauva pääsee heti rakastavaan ja jaksavaan kotiin. Tragediahan se on toki teille kaikille, myös nykyisille lapsille, ja tulee vaikuttamaan näidenkin elämään vuosikymmentenkin päähän.

Toivottavasti olet niin vastuullinen, että jätät vauvalle tietoja itsestäsi, perheestäsi ja syistä, miksi jouduitte lapsesta luopumaan. Ja että myöhemmin, lapsen (kun hän on aikuinen) halutessa, olet valmis tapaamaan häntä. Liian monet adoptioäidit valehtelevat lapselleen adoptioon liittyvät syyt ja muut tärket yksityiskohdat. Tärkeää olisi, että lapsillanne olisi myöhemmin mahdollisuus ottaa toisiinsa yhteyttä.

I

13+18 kirjoitti:

aiheesta vauva.fi -palstalla?

Ikävää, että elämäntilanteenne on noin hankala. Toivottavasti pystytte turvaamaan jo olemassaoleville lapsillenne turvallisen lapsuudet - sinähän et ilmeisesti itse pysty olemaan lasten kanssa kuin pari tuntia päivässä, omasta mielestäsikin liian vähän. Ehkä nämä teidän nykyisetkin lapset joudutaan huostaanottamaan jossain vaiheessa, jos ette saa asioitanne kuntoon - voi olla parempikin, että uusi vauva pääsee heti rakastavaan ja jaksavaan kotiin. Tragediahan se on toki teille kaikille, myös nykyisille lapsille, ja tulee vaikuttamaan näidenkin elämään vuosikymmentenkin päähän.

Toivottavasti olet niin vastuullinen, että jätät vauvalle tietoja itsestäsi, perheestäsi ja syistä, miksi jouduitte lapsesta luopumaan. Ja että myöhemmin, lapsen (kun hän on aikuinen) halutessa, olet valmis tapaamaan häntä. Liian monet adoptioäidit valehtelevat lapselleen adoptioon liittyvät syyt ja muut tärket yksityiskohdat. Tärkeää olisi, että lapsillanne olisi myöhemmin mahdollisuus ottaa toisiinsa yhteyttä.

I

Lue lisää

Tämän aloituksen tein jo pari kuukautta sitten, mutta erinäisistä syistä en ole ehtinyt kommentoimaan, vaikka välillä hätäisesti täällä käynyt kommentteja lukemassa.

vauva-adoptoitavaksi kirjoitti:

Tämän aloituksen tein jo pari kuukautta sitten, mutta erinäisistä syistä en ole ehtinyt kommentoimaan, vaikka välillä hätäisesti täällä käynyt kommentteja lukemassa.

Tämä seikka tulee usein esiin näissä keskusteluissa ja on se varmaan tässäkin ketjussa esitetty. Adoptiossa on monia ongelmia, jonka vuoksi siihen turvautuminen on ainakin nyky-Suomessa joka tapauksessa lähes viimesijaista.

Se, että kuviossa on mukana adoptioon annettavaksi suunnitellun lapsen kolme vanhempaa sisarusta, tekee adoptiovaihtoehdosta tässä tapauksessa peräti kammottavan huonon. Lapsi voi olla isommille sisaruksilleen tärkeä osa perhettä ja adoptio voi rikkoa heidän luottamuksensa vanhempiinsa pysyvästi. Se antaa jotenkin kuvan siitä, että vanhempien rakkaus heitä kohtaan olisi ehdollista ja riippuvainen talouskysymyksistä ja kylmästä suunnittelusta.

Toisin kuin yleisemmissä tapauksissa, joissa nuori yksinäinen nainen antaa esikoislapsensa adoptioon, tässä tapauksessa adoptiosta tulee vanhempien lasten olemassaolon myötä väistämättä myös paljon julkisempi asia ja se voi myöhemmin missä tahansa tilanteessa herättää yleistä paheksuntaa.

Niin hankalalta kuin se kuulostaakin, niin isompien pysyvien murheiden välttämiseksi pitäisi löytää joku keino saada apua neljännenkin lapsen pitämiseen.

mikko_n_75 kirjoitti:

Tämä seikka tulee usein esiin näissä keskusteluissa ja on se varmaan tässäkin ketjussa esitetty. Adoptiossa on monia ongelmia, jonka vuoksi siihen turvautuminen on ainakin nyky-Suomessa joka tapauksessa lähes viimesijaista.

Se, että kuviossa on mukana adoptioon annettavaksi suunnitellun lapsen kolme vanhempaa sisarusta, tekee adoptiovaihtoehdosta tässä tapauksessa peräti kammottavan huonon. Lapsi voi olla isommille sisaruksilleen tärkeä osa perhettä ja adoptio voi rikkoa heidän luottamuksensa vanhempiinsa pysyvästi. Se antaa jotenkin kuvan siitä, että vanhempien rakkaus heitä kohtaan olisi ehdollista ja riippuvainen talouskysymyksistä ja kylmästä suunnittelusta.

Toisin kuin yleisemmissä tapauksissa, joissa nuori yksinäinen nainen antaa esikoislapsensa adoptioon, tässä tapauksessa adoptiosta tulee vanhempien lasten olemassaolon myötä väistämättä myös paljon julkisempi asia ja se voi myöhemmin missä tahansa tilanteessa herättää yleistä paheksuntaa.

Niin hankalalta kuin se kuulostaakin, niin isompien pysyvien murheiden välttämiseksi pitäisi löytää joku keino saada apua neljännenkin lapsen pitämiseen.

Lue lisää

Adoptioon lapsen antaneeseen yhä edelleen suhtaudutaan varauksella, ja harvat pitävät tällaista päätöstä hyväksyttävänä etenkin, kun perheessä on jo muitakin lapsia. Joutuvatko perheen muut lapset kohtaamaan ympäristön negatiivista suntautumista? Adoptioon tosiaan päädytään yleensä viimeisenä keinona, ja se on merkki perheen vakavista ongelmista.

toukokuussa kirjoitti:

Adoptioon lapsen antaneeseen yhä edelleen suhtaudutaan varauksella, ja harvat pitävät tällaista päätöstä hyväksyttävänä etenkin, kun perheessä on jo muitakin lapsia. Joutuvatko perheen muut lapset kohtaamaan ympäristön negatiivista suntautumista? Adoptioon tosiaan päädytään yleensä viimeisenä keinona, ja se on merkki perheen vakavista ongelmista.

Lue lisää

Siunausta ja jaksamista kolmen lapsen kanssa.!

Kolme lasta on paljon jos heistä kaikista haluaa pitää huolta kaikin mahdollisin tavoin. Jokainen tietää itse parhaiten omat voimavaransa. Minusta on järkyttävää miten muut arvostelevat sinun ratkaisua. Minä ymmärrän sinua, sillä olin se lapsi jota ei haluttu ja josta ei siksi huolehdittu. Minusta jokaisen lapsen tulee olla haluttu ja rakastettu jo syntymästään lähtien.

Moni päätyy tekemään abortin, miten lapset suhtautuvat siihen? Miten se vaikuttaa äidin psyykeen?
Nyt lapsi saa tärkeimmän lahjan: elämän ja oman perheen.

Jos joku arvostelee, niin kannattaa jättää omaan arvoonsa, kukaan heistä ei ole elänyt hetkeäkään sinun elämääsi ja ehkä he eivät kestäisi edes sitä vuodesta toiseen. On viisautta etukäteen tietää mitä jaksaa ja mitä ei. On liikaa ollut tapauksia joissa vanhemman voimavarat on loppunut ja lapsi tai lapset ovat kärsineet. Kun joku yrittää estää sellaisen tilanteen niin minä ainakin arvosta sellaisia ja sinua. Ei kukaan voi laskea sen varaan että joku muu huolehtii omista lapsista, ainoastaan adoption kautta kasvatusvastuun voi siirtää toiselle juridisestikin.

Toivon sinulle ja kaikille adoptioon lapsen antaville rohkeutta ja voimaa jättää ala-arvoiset huomatukset huomiotta ja huolehtimaan omasta ja mahdollisten muiden lasten huolenpidosta.

Viesti! kirjoitti:

Siunausta ja jaksamista kolmen lapsen kanssa.!

Kolme lasta on paljon jos heistä kaikista haluaa pitää huolta kaikin mahdollisin tavoin. Jokainen tietää itse parhaiten omat voimavaransa. Minusta on järkyttävää miten muut arvostelevat sinun ratkaisua. Minä ymmärrän sinua, sillä olin se lapsi jota ei haluttu ja josta ei siksi huolehdittu. Minusta jokaisen lapsen tulee olla haluttu ja rakastettu jo syntymästään lähtien.

Moni päätyy tekemään abortin, miten lapset suhtautuvat siihen? Miten se vaikuttaa äidin psyykeen?
Nyt lapsi saa tärkeimmän lahjan: elämän ja oman perheen.

Jos joku arvostelee, niin kannattaa jättää omaan arvoonsa, kukaan heistä ei ole elänyt hetkeäkään sinun elämääsi ja ehkä he eivät kestäisi edes sitä vuodesta toiseen. On viisautta etukäteen tietää mitä jaksaa ja mitä ei. On liikaa ollut tapauksia joissa vanhemman voimavarat on loppunut ja lapsi tai lapset ovat kärsineet. Kun joku yrittää estää sellaisen tilanteen niin minä ainakin arvosta sellaisia ja sinua. Ei kukaan voi laskea sen varaan että joku muu huolehtii omista lapsista, ainoastaan adoption kautta kasvatusvastuun voi siirtää toiselle juridisestikin.

Toivon sinulle ja kaikille adoptioon lapsen antaville rohkeutta ja voimaa jättää ala-arvoiset huomatukset huomiotta ja huolehtimaan omasta ja mahdollisten muiden lasten huolenpidosta.

Lue lisää

"Jos joku arvostelee, niin kannattaa jättää omaan arvoonsa, "

Todella härskiä välinpitämättömyyttä! Kyllä se on yleisesti tiedossa, kuinka lapsensa adoptioon antaneita vanhempia syyllistetään, niin viranomaisten, kuin muidenkin "alan ammattilaisten" taholta.
Entä adoptiolapsi itse? Kuvitteletko naiviudessasi, että aikuinen alapsi ei syyllistäisi biovanhempiaan ja mikä vaikutus sillä on, niin lapseen kuin hänen vanhempiinsakin.

Viesti! kirjoitti:

Siunausta ja jaksamista kolmen lapsen kanssa.!

Kolme lasta on paljon jos heistä kaikista haluaa pitää huolta kaikin mahdollisin tavoin. Jokainen tietää itse parhaiten omat voimavaransa. Minusta on järkyttävää miten muut arvostelevat sinun ratkaisua. Minä ymmärrän sinua, sillä olin se lapsi jota ei haluttu ja josta ei siksi huolehdittu. Minusta jokaisen lapsen tulee olla haluttu ja rakastettu jo syntymästään lähtien.

Moni päätyy tekemään abortin, miten lapset suhtautuvat siihen? Miten se vaikuttaa äidin psyykeen?
Nyt lapsi saa tärkeimmän lahjan: elämän ja oman perheen.

Jos joku arvostelee, niin kannattaa jättää omaan arvoonsa, kukaan heistä ei ole elänyt hetkeäkään sinun elämääsi ja ehkä he eivät kestäisi edes sitä vuodesta toiseen. On viisautta etukäteen tietää mitä jaksaa ja mitä ei. On liikaa ollut tapauksia joissa vanhemman voimavarat on loppunut ja lapsi tai lapset ovat kärsineet. Kun joku yrittää estää sellaisen tilanteen niin minä ainakin arvosta sellaisia ja sinua. Ei kukaan voi laskea sen varaan että joku muu huolehtii omista lapsista, ainoastaan adoption kautta kasvatusvastuun voi siirtää toiselle juridisestikin.

Toivon sinulle ja kaikille adoptioon lapsen antaville rohkeutta ja voimaa jättää ala-arvoiset huomatukset huomiotta ja huolehtimaan omasta ja mahdollisten muiden lasten huolenpidosta.

Lue lisää

" Ei kukaan voi laskea sen varaan että joku muu huolehtii omista lapsista, ainoastaan adoption kautta kasvatusvastuun voi siirtää toiselle juridisestikin. "

Tässä virkkeessä on yksi erittäin tärkeä asia pahasti pielessä, nimittäin huoltajuuden ja vanhemmuuden sekoittaminen. Tapauksissa, joissa lapsi on sijoitettu huostaanoton jälkeen tai annettu sijaisperheeseen, lapsen huoltajuus ja kasvatusvastuu on sijaisperheellä, mutta virallinen vanhemmuus alkuperäisillä vanhemmilla. Alkuperäisiä vanhempia suojaa sijoituksessa lastensuojelulain mukainen tapaamisoikeussopimus ja sijoitus on tietyin edellytyksin mahdollista purkaa. Adoptiossa sen sijaan lapsen juridinen vanhemmuus siirtyy myös pois alkuperäisiltä vanhemmilta ja tällöin mitkään tapaamisoikeus-, tiedonsaanti- tai avoimmuussopimukset ovat vailla lainsuojaa.

Ei lasta toki sijaisperheeseenkään ehdoin tahdoin kannata jättää, mutta näistä pienistäkin vivahteista kannattaa olla tietoinen ennen kuin kävelee esimerkiksi "avoimen adoption" tarjoamaan ansaan. Vai etsitäänkö tässä samaa kuin monissa abortin harkinnoissa, eli tilanteen jättämistä ennen yllätysraskautta vallinneeseen tilaan? Jälkimmäinen toive on ilmeisen perusteeton.

Mikä yleensäottaen mahtaa tässä tapauksessa olla vanhempien sisarusten kanta adoptioon?

huolenpitoa? kirjoitti:

"Jos joku arvostelee, niin kannattaa jättää omaan arvoonsa, "

Todella härskiä välinpitämättömyyttä! Kyllä se on yleisesti tiedossa, kuinka lapsensa adoptioon antaneita vanhempia syyllistetään, niin viranomaisten, kuin muidenkin "alan ammattilaisten" taholta.
Entä adoptiolapsi itse? Kuvitteletko naiviudessasi, että aikuinen alapsi ei syyllistäisi biovanhempiaan ja mikä vaikutus sillä on, niin lapseen kuin hänen vanhempiinsakin.

Lue lisää

Olen yhä samaa mieltä!


Mutta en ymmärrä sinun väitettäsi että adoptioon lapsensa antaneita vanhempia syyllistetään. En tunne ketään joka syyllistäisi. Tunnen aikan paljon ihmisiä jotka ovat töissä kyseisellä alalla ja kaikki heistä suhtautuvat myönteisesti adoptioon.

Tunnen myös adoptoituja lapsia ja osa heistä on ollut yhteydessä bioperheeseen ja osa ei. Ainakin kaikki tuntemani adoptoidut suhtautuvat bioperheeseen järkevän neutraalisti. He ymmärtävät että heidät on annettu adoptioon, koska se on ollut heidän kohdallaan järkevin ja paras ratkaisu. Adoption kautta lapsi on saanut tarvitsemaansa huolenpitoa ja rakkautta.

Voi olla että jossain vaiheessa jokainen lapsi kapinoi vanhempiaan kohtaan, mutta en usko että näin käy kaikilla. Kapinan aikana osansa saa monesti kaikki lähellä olevat, niin adoptioperhe kuin bioperhekin. Kapina ei kuitenkaan ole negatiivista, vaan se luo uuttaa. Minusta sinä liioittelet asioita, sillä ainakin minun tuntemani aikuiset adotoidut ovat tasapainoisia, ihania aikuisia. Liian moni kasvaa ilman rakkautta ja hoivaa, mitä kannattaa arvostella systeemiä joka antaa monella lapselle paremmat mahdollisuudet kasvaa ja saada raukkautta kuin mitä heille olisi tarjolla muissa vaihtoehdoissa.