Huono itsetunto piinaa

Olen 28v mies ja ongelmanani on yhä kasvavampi huono itsetunto. Syitä varmasti on monia, yhtenä suurimmista huono kokemukset naisten kanssa. Ja hassuinta on kun minulla ei olisi mitään syytä potea tätä riittämättömyyden tuntua, tiedän sen itsekkin ja moni ajattelee minusta täysin päinvastaista. Mutta silti tuntuu että elmänä menee tunnetasolla täysin päin helvettiä.
Kaikki on alkanut jo monta vuotta sitten eläessäni avoliitiitossa itseäni vanhemman naisen kanssa. Kyseinen nainen oli henkisen alistamisen mestari, ja rakastuneena häneen otin kaiken itseeni. Koin riittämättömyyttä, hän vertasi minua muihin, arvosteli joskus julmastikkin, ja lopulta sain hänet kiinni pettämisestäni ja toisesta suhteesta selkäni takana. Seuraava nainen ei ollut vastaava mutta hänelle en ollut riittävä koulutuksellisesti ja sosiaalisesti, hän oli korkeasti koulutettu ja itse olen pelkkä duunari palomies. Olen urheilullinen ja ilmeisesti aika komea koska hän piti minua vain hetken edustus miehenä, itse olin vakavasti ihastunut.
Nykyään olen ollut sinkkuna jo pari vuotta. En enää osaa lähestyä naisia sillä mielellä että olisin kiinnostunut ja haluan tutustua. Koen etten kelpaisi kenellekkään kuitenkaan. Kuitenkin kaikki puhuvat minusta kuinka mukava ja hyvän näköinen ja huippu saalis olisin. He pitävät minua itsenäisenä ja vahvana, mutta eivät tiedä todellisista tunteistani, että olen sisältä aivan rikki ja huudan. Olo on kuin sirkus pellellä jolla on iloinen maski mutta sen maskin alla hän on surullinen. Olen kavereiden silmissä suuri panomies, mutta totuus on että seksi ei ole sujunut pariin vuoteen. Sanokaa mitä sanotte mutta jos kuuntelee monta vuotta vähättelyä ja painostusta niin lopulta sitä alkaa uskoa että se on totta. Mutta tässäkin hassua että kun asiat sujuvat niin olen todella hyvä sängyssä. Miten voi olla että tavallaan tiedän omat kykyni ja vahvuuteni, mutten luota niihin ja pelkään pettymystä, sattumista ja häpeää liikaa.
Toivoisin niin löytäväni niasnen joka oikeasti rakastaisi minua sellaisena kuin olen, haluan onnellisen perheen ja rauhallisen perhe-elämän. Ja tuon naisen ja onnen eteen olisin valmis tekemään kaikkeni. Kuitenkin minulla on tunne etten koskaan enää tapaa ketään ja jään ikuisesti yksin. Onahn minulla sentään kaksi kultaista noutajaa ettei ihan yksin tarvitse olla, nykyään onkin tämä elämä jo siirtynyt ajatukseen että nautin niistä pienistä arkisista asioista joista vielä voin.