Pikkunen kevättalven rengasmatka tuli tehtyä. Maisemat pohjoisessa ovat kauniita kuten aina (paitsi Montsegorsk tunturin juuressa savupiipuineen on iso kontrasti). Muutama mieleenpainunut asia matkalta
Norjan passintarkastuksessa meni iteltä pasmat sekasin kun virkanainen sanoi "terve, mitä kuuluu" ja odotin vastaavani ruotsiksi, norjaksi tai venäjäksi :) Kun muita ei iltapäivällä tullissa ollut niin menihän siinä sitten muutama minuutti tarinoidessa ihan suomeksikin. Suursuomi on siis onnistunut ainakin pohjoisen ulottuvuuden suhteen!
Venäjän puolen tulliin ei kannata kirjoittaa varastosta migraatiokorttia vaan se minkä saa puomilla, ei kelvannut oma tarjoama sarjanumeron puoleen vaan piti sitten kirjottaa passintarkastuksessa oma. 5p vinkki, pysäytä punaisiin valoihin ja kävele vasemmalle passintarkastukseen, sitten tulliin ja lopuksi autolle jonka ajat paalupaikalle. Projektista selvisin vähän yli puolessa tunnissa kun ei tarvinnut jonottaa. Auto ja kuski eka kertaa paikalla niin kaikkihan sitä piti koneelle naputella... Rajavyöhykkeeltä ei pääse eksymään kun muita teitä ei ole tarjolla, samoin vyöhykkeen lopussa on sotilaalla ihan ase käytössä ja tuplapuomit, takorautaiset portit ja nostettava puomi, tarkkaa toimintaa pohjoisessa.
Heti puomin jälkeen otin pitemmän vaihtoehdon eli ajoin suoraan Salmijärven ja Nikkelin kautta (jos kääntyy vasemmalle niin pääsee "anopin kieleen" kuulemma, en päässyt).
Nikkelin ohitustie on hieno ja omat tiet niin ylösmeneville kuin alaspäin pyrkivillekin. Siinä sai ylämäkiajoa harrastaa kivasti pitenmmänkin aikaa. Nikkeli-Murmanski tie oli ollut vasta 3 päivää kuulemma suljettuna lumimyrskyn jälkeen. Vaikkei lunta pohjoisessa sen enempää ole kun meillä mutta puuttomilla tuntureilla tuisku saa nopeasti paikat tukkeeseen. Muuten tiet oli hyvässä kunnossa Murmanskin puolella aina Kantalahden korkeudelle asti.
Murmanskin alueella tuli nähtyä ensimmäiset peltipoliisitkin... näyttivät olevan antennien kanssa varustettuja eli lähtettävät oletettavasti kuvan suoraan seuraavalle GAI kopille. No asia jäi tarkastamatta tai sitten on postia luvassa myöhemmin.
Kantalahden ja Karhumäen välillä oli paikallinen Arska (onkos Venäjän Arska Ivan Ivanovitz Ivanov?) ajellut kuopantekokokoneella, samoin Prääsa-Värtsilä välillä yli puolet matkasta oli perunapeltomaista menoa. Ei vielä täydellisen hajonnutta tietä mutta pikkukuoppaa ja heittoa enemmän kun tarpeeksi.
Värtsilän tulli olikin hilpeä paikka kun virkanainen toivotti hyvää matkaa ja sitten juoksi pihalle perässä pyytämään dokumenttejä kun ei tietokannasta löytynytkään. Milloinkohan Venäjän eri tullit toimivat verkossa? Nyt saa nauttia joka kerta saman pitkän kaavan mukaan tietojen kirjaamisesta tietokantaan - no maassa maan tavalla tai maasta pois :)
Norjan passintarkastuksessa meni iteltä pasmat sekasin kun virkanainen sanoi "terve, mitä kuuluu" ja odotin vastaavani ruotsiksi, norjaksi tai venäjäksi :) Kun muita ei iltapäivällä tullissa ollut niin menihän siinä sitten muutama minuutti tarinoidessa ihan suomeksikin. Suursuomi on siis onnistunut ainakin pohjoisen ulottuvuuden suhteen!
Venäjän puolen tulliin ei kannata kirjoittaa varastosta migraatiokorttia vaan se minkä saa puomilla, ei kelvannut oma tarjoama sarjanumeron puoleen vaan piti sitten kirjottaa passintarkastuksessa oma. 5p vinkki, pysäytä punaisiin valoihin ja kävele vasemmalle passintarkastukseen, sitten tulliin ja lopuksi autolle jonka ajat paalupaikalle. Projektista selvisin vähän yli puolessa tunnissa kun ei tarvinnut jonottaa. Auto ja kuski eka kertaa paikalla niin kaikkihan sitä piti koneelle naputella... Rajavyöhykkeeltä ei pääse eksymään kun muita teitä ei ole tarjolla, samoin vyöhykkeen lopussa on sotilaalla ihan ase käytössä ja tuplapuomit, takorautaiset portit ja nostettava puomi, tarkkaa toimintaa pohjoisessa.
Heti puomin jälkeen otin pitemmän vaihtoehdon eli ajoin suoraan Salmijärven ja Nikkelin kautta (jos kääntyy vasemmalle niin pääsee "anopin kieleen" kuulemma, en päässyt).
Nikkelin ohitustie on hieno ja omat tiet niin ylösmeneville kuin alaspäin pyrkivillekin. Siinä sai ylämäkiajoa harrastaa kivasti pitenmmänkin aikaa. Nikkeli-Murmanski tie oli ollut vasta 3 päivää kuulemma suljettuna lumimyrskyn jälkeen. Vaikkei lunta pohjoisessa sen enempää ole kun meillä mutta puuttomilla tuntureilla tuisku saa nopeasti paikat tukkeeseen. Muuten tiet oli hyvässä kunnossa Murmanskin puolella aina Kantalahden korkeudelle asti.
Murmanskin alueella tuli nähtyä ensimmäiset peltipoliisitkin... näyttivät olevan antennien kanssa varustettuja eli lähtettävät oletettavasti kuvan suoraan seuraavalle GAI kopille. No asia jäi tarkastamatta tai sitten on postia luvassa myöhemmin.
Kantalahden ja Karhumäen välillä oli paikallinen Arska (onkos Venäjän Arska Ivan Ivanovitz Ivanov?) ajellut kuopantekokokoneella, samoin Prääsa-Värtsilä välillä yli puolet matkasta oli perunapeltomaista menoa. Ei vielä täydellisen hajonnutta tietä mutta pikkukuoppaa ja heittoa enemmän kun tarpeeksi.
Värtsilän tulli olikin hilpeä paikka kun virkanainen toivotti hyvää matkaa ja sitten juoksi pihalle perässä pyytämään dokumenttejä kun ei tietokannasta löytynytkään. Milloinkohan Venäjän eri tullit toimivat verkossa? Nyt saa nauttia joka kerta saman pitkän kaavan mukaan tietojen kirjaamisesta tietokantaan - no maassa maan tavalla tai maasta pois :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oliko maantiet jo kovasti sulaneet jäätiköstä? Sohjoa ja vesilammikoita? Voisi kuvitella, että sielläkin on ollut jo lämpimiä säitä. Hieman ihmettelen, että et odottanut kesäisempiä kelejä, tosin eihän siellä nyt ainakaan itikoita ole.
Millaisia yöpymispaikkoja löysit matkan varrelta? Tuo pohjoisen puoli on koluamatta, joten sinne olisi mielenkiintoa.
Tiet oli pääosin kuivia. Ajankohta tarkoituksella valittu ennen rospuuton alkamista mutta jo pitkää päivänvaloa tarjolla. Pääteillä ei sohjo haittaa eikä vielä sulamisvedetkään.
Hotelli Pechenga Zapoljarnyissä oli yöpymispaikka ja Murmanskissa yövyin tuolla
http://www.allrussiahotels.com/hotels.nsf/(AllHotels)/Polyarnye Zori(Murmansk,Russia)
Kumpaakaan hotlaan en varannut paikkaa etukäteen kun ajattelin ettei turismikausi ole viel alkanut. Alas tullessa viimeisen yön nukuin ihan autossa muutaman tunnin GAI kopilla kun "etelämmmässä" on tullut jo reissattua enemmänkin eikä inspiraatioa ollut Karjalan puolta tutkaila.