Päivämiehessä on aina juttuja siitä kuinka uskovaiset saavat paljon uusia ystäviä heti kun muuttavat uudelle paikkakunnalle. Aivain kuin olisi itsestäänselvyys, että uskovaiset saa aina ystäviä nopeasti ja ns. turvaverkon. Jos näin on niin meidän perhe on tässä SUURI poikkeus. Olemme asuneet kaksi ja puolivuotta uudella paikkakunnalla ja yhtään ystävää ei olla saatu. Seuroissa on käyty ja aluksi jotkut ihmiset tulivat juttelemaan ja kyselemään ketä ollaan mutta sen siihen se siiten on jäänyt. Tuntuu kuin kukaan ei halua olla meidän kanssa tekemisissä, eikä tehdä enempää tuttavuutta. En ole koskaan seuroissa tuntenut oloani niin ulkopuoliseksi kuin täällä. Totuus on monesti aivan muuta mitä päivämiehessä kerrotaan.
Ystävät uudella paikkakunnalla
ulkopuolellako?
19445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Milloin olet nähnyt lehdessä oikeaa rehellistä elämänvaikeuksien tai vastoinkäymisten pohdintaa. Niitä ei kait uskovaisilla saa olla?
Onko tullut mieleesi että itse voisit kutsua heitä kotiinne ensin? Pitää pikku kutsut jonne pyytäisit joitakin niistä joiden kanssa olet seuroissa jutellut. Ei pidä aina vaan odottaa muilta ensiksi palveluksia...
se on aika paljon kiinni. Jos minun pitäisi muuttaa vieraalle paikkakunnalle asumaan, en varmaan yksin viihtyvänä saisi kovin helposti ystäviä. Tietenkin kä'visin seuroissa, mutta jos kukaan ei ole naamasta tuttu ennestään, kontaktien luominen voisi olla vaikeaa? En ole kovin puhelias vaikka tulen kyllä toimeen ihmisten kanssa. Päivämiehen kirjoitukset pitävät varmasti paikkansa, niitä en epäile, mieluummiin etsin syytä itsestäni. Varmasti jos kovasti haluan mukaan eri piireihin, menisin oma-alotteisesti. Vai tuliskio joku kysymään, tuletko mukaan sisarpiiriin tai kökkävuoroon? No jälkimmäiseen ehkä?
ollut vain suunnatonta harmia, vaivaa ja vahinkoa. Siksi oleilenkin enimmäkseen yksinäni, ja perheen kanssa silloin kun perhe on paikalla.
Osa ns. uskovaisista on todellisia perkeleitä, joiden kanssa ei kannatakaan olla missään tekemisissä.
Tilanne on siis tuttu; Päivämies kirjoittaa potaskaa.
Kelpaat seuroissa vallan hyvin ilmaiseksi työvoimaksi, sitähän PM:n juttu tarkoittaa. Katsopa vähän vanhempaa
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5527220
tosin olemme perheinemme käyneet ry:llä yli 10 v. Mutta ystäviä emme ole saaneet. Ry:llä on tietyt kaveriporukat joihin ei pääse tunkeutumaan. Nämä piirit on muodostuneet aikojen alussa eikä myöhemmin muuttaneet ole niihin toivottuja. Ainakaan jos ei ole valmis puhumaan pahaa toisiin piireihin kuuluvista. Tunnen pelin koska asuin pitkään toisella paikkakunnalla ja tunsin sen ryn läpikotaisin ja nyt tunnen jo tätä uuttakin riittävästi jotta näen kuvion.
Olen muuttanut hyvin monta kertaa sekä sinkkuna että perheenä. Tunnistan sen, että joillakin alueilla on vaikeampi päästä sisälle porukoihin, tämä ongelma on varsinkin sellaisilla paikkakunnilla, joissa muualta tulleita on vähän. Kokemukseni kuitenkin on, että paikkakunnilla, joissa suurin osa on junantuomia, jokainen on aikanaan ollut saman ongelman edessä ja ystävyyssuhteita on ollut mahdollista solmia. Heittäisin tässä tapauksessa pallon muuttajalle, kuten olen itse tehnyt monta kertaa. Kyllä itsekin täytyy olla aktiivinen, jos haluaa ystävyyssuhteita luoda. Paikkakunnalla jo pitempään asuneet ovat jo omat kuvionsa muodostaneet eikä heillä ehkä ole tarvetta eikä resursseja uusiin suhteisiin. Niitä voi kuitenkin syntyä mikäli on itse kiinnostunut muista ihmisistä ja itse ottaa kontakteja. Ei voi jäädä tumput suorina odottaamaan että nuo muut tulevat tutustumaan meihin. Miksi sen pitäisi toimia vain niin päin? Uskon, että ystäviä löytyy jos vain todella haluaa ja näkee itse vähän vaivaa sen eteen. Ainakin minulla on jäänyt lähes joka paikkakunnalle ihmisiä, joihin tulee pidettyä edes jollain tasolla yhteyksiä vaikka matkaa nykyisin on enemmän.
On kuitenkin nähtävissä suuriakin eroja eri aluieiden välillä. Toisilla paikkakunnilla touhu on enemmän sisäänlämpiävää, varsinkin jos on suuria sukuja, jotka pörräävät lähinnä keskenään. Kannattaa kuitenkin vähän nähdä itsekin vaivaa. Ystävät ovat suuri elämän rikkaus ja on erittäin ikävää, jos kokee että samanhenkisiä ystäviä ei uudelta paikkakunnalta löydy.
olleet hyvin aktiivisia mutta koska emme saa vastavierailukutsuja vaikka olemme kestittäneet ja edelleenkin silloin tällöin kestitämme useita perheitä, ymmärrämme, että emmme ole erityisen haluttuja vieraita kenellekään. Uskoisin, että osaltaan tämä voi johtua siitä, että emme yleensä jaksa valittaa lapsiperheellisen elämän raskaudesta, juoruta milloin kenestäkin, puhua omakotitalous-asumisesta ja tonttien kalleudest ja ylipäätään emme ole kenellekään kateellisia. Onneksi meillä on ihana perhe ja viihdymme hyvin omissa oloissammekin. Eli varsinaisesti tämä ei ole ongelma mutta omalta osaltani olen aloittajan kanssa samaa mieltä.
että kuulutteko johinkin rikkaaseen tai kuuluisaan saarnaajasukuun (eli kannattaako teihin tutustua) ja mikäli ette ole kellokassukua, teidät jätetään yksin...
Kiimingissä on juuri tällaista toimintaa. Jos et pääse tiettyihin piireihin niin sinua ei edes huomata saati tervehditä. On tietyllä suunnalla asuvaa porukkaa joka on niin itseään täynnä, hyvä etteivät sateella huku kun nokka pystyssä kävellään
Kas kummaa Nivalassa on just samanlaista sakkia...lieneekö sukulaisia Kiiminkisten kans
Luin koko ketjun. Heräsi kysymys, miksi te liitytte sellaisen yhdistyksen jäseneksi jossa on näin kylmä ilmapiiri. En käsitä.
On kai niitä sellaisiakin harrastuksia joissa on miellyttävää ja palkitsevaa tavata toisia ihmisiä ja luoda ystävyyssuhteita.
***Luin koko ketjun. Heräsi kysymys, miksi te liitytte sellaisen yhdistyksen jäseneksi jossa on näin kylmä ilmapiiri.***
opetetaan Raamatun vastaisia saatanan oppeja.
Kannattaa kuulua yhteisöön, että saarnamies voi kuoleman jälkeen sanoa maagiset tuomion sanat: "Hänen sielunsa kelpasi jumalalle (SRK:lle)!
ei tähän liitytä vaan synnytään ja erotaan sitten kun viisastutaan.
ovat muutenkin kaikessa naiiviudessaan niin huvittavia. Onko teillä myös iso perhe, ettekä ole vielä päässeet siihen auvoiseen ja taivaan esimakua tulvivaan megaperheiden elämään, mitä Päivämies aina kertoo?
"Tässä kuvassa on melkein koko Toivosen perhe, kuvanottohetkellä vain kahdeksas poika (mikä sen nimi nyt olikaan) on mummille lukemassa Siionin Lähetyslehteä."
Voi kilin kellit!
Pohjois-Korea, kun avaa ja lukee Päivämiestä. Lähes täynnä mitä näyttävimpiä kuvia yhteisön ihanuudesta.
Hyvä ja varmasti monia koskettava avaus. Aihe, jota usein sivutaan keskusteluilloissa, useimmiten aiheeseen sen syvällisemmin pääsemättä. Sillä eihän syrjäytyneet puhu.
Listaan 3 tärkeintä seikkaa, jotka vaikuttavat ystävyyksien muodostumiseen VL- piireissä. Listaus perustuu omaan havainnointiini.
1. Hengelliset arvot. VL -liikkeessä on uskomisen asioista hyvin monella eri tavoilla ajattelevia. Tämä on ehkä merkittävin porukoita jakava tekijä. Ystävien kanssa ei halua teeskennellä, siksi samanmieliset hakeutuvat toistensa seuraan.
2. Henkiset pääomat ja sosiaaliset taidot, älykkyys, kyky keskustella, huumorintaju, luotettavuus jne.
3. Ulkoiset statusta nostavat tekijät, kuten maine, suku, perhe, koulutus, taloudellinen asema, kansainvälisyys, sosiaalinen asema, tehtävät kristillisyydessä, asuinseutu, kotiseutu, harrastukset jne.
Merkittävin ystävyyksiä rakentava tekijä on kuintenkin henkilöiden välinen kemia. Oma kokemus on, että kemiat kohtaavat parhaiten kun kohtien 1 ja 2 arvot kohtaavat. Johtuuko se sitten siitä, että itse en pidä kohdan 3 arvoja ystävyyden kannalta missään arvossa.