Kaksisuuntaisuus + huumeet

joo ite käytin kamaa 13 vuotta.lähinnä amfetamiinian ja subuteksia.pääsin kuiville.masennus hävis ja sain elämän iloni takas.ennää en vaihtas kaman käyttöön.on kiva ku ei tarvii enää olla linnassa ja samalla rahalla saa vaikka mitä ihanaa kaupasta.se tapahtu silleen et tulin uskoon niin ei tehny enää mieli kamaa.mulla oli kamaa vaikka kuinka mut ei vaan tehny mieli.lopulta heitin ne saunan uuniin.tää tapahtu vuos sitten.paras asia oli ku söin 7 eri psyykelääkettä ja rauhottavia niin neki jäi ja psyyke parani ihan sairaasti.suosittelen.voin sanoo että on 100 kertaa siistimpää elämää.

ex nisti kirjoitti:

joo ite käytin kamaa 13 vuotta.lähinnä amfetamiinian ja subuteksia.pääsin kuiville.masennus hävis ja sain elämän iloni takas.ennää en vaihtas kaman käyttöön.on kiva ku ei tarvii enää olla linnassa ja samalla rahalla saa vaikka mitä ihanaa kaupasta.se tapahtu silleen et tulin uskoon niin ei tehny enää mieli kamaa.mulla oli kamaa vaikka kuinka mut ei vaan tehny mieli.lopulta heitin ne saunan uuniin.tää tapahtu vuos sitten.paras asia oli ku söin 7 eri psyykelääkettä ja rauhottavia niin neki jäi ja psyyke parani ihan sairaasti.suosittelen.voin sanoo että on 100 kertaa siistimpää elämää.

hienoa kun arvostat ja kerrot että raittius parasta lääkettä! nimittäin mä olen raitis elämäntavoiltani ja joudun joskus siitä kuulemaan kaljankittaajilta ja holisteilta! mutta on sellaisiakin ketkä ihailevat ilman riippuvuutta aiheuttavien aineiden käyttäjiä,nimittäin jotkut ketkä ovat kaman entisiä tai korvaushoidossa olevia.he ovat sanoneet että onpa hienoa kun et ole mistään riippuvainen joka hallitsee elämää...ja nämä joilla on ikävä riippuvuus ja ovat ajautuneet syystä tai toisesta,kärsivät paljon,eivät ole onnellisia ja eivät ole rehellisten ihmisten kanssa paljoakaan tekemissä.moukkamaisinta on sanoa että ai ottsa uskis vai entinen juoppo jos ei ota ,se on mautonta ja kapeakatseista asennetta.itse tiedän jokusen entisen holistin tai narkkarin kovasta taustoilta ja heo ovat raittiudesta löytäneet sen tasapainon ja inhimillisen puolensa ,minkä hukkasivat aineisiin ja päihteisiin.kirjoitan tosiaan riippuvaisista enkä kohtuukäyttäjistä.he ovat iloisempia ja saavat nautinnon eri asoista esim.liikunnasta,urheilusta tai keetovat eteenpäin toivosta saada elämä haltuunsa takaisin! tsemppiä kaikenlaisille ihmisille,me kaikki kaipaamme välittämistä,myös me ns raittiitkin ketkä tanssimme ja karaokea laulamme bubeissa iloksemme,kahvin tai jääveden kanssa! tsemppiä keikille.mun veljelläni on paha maanisdepressiivinen sairaus,hän korkkasi pullon 20v sitten ja sairauskin on hallinnassa säännöllisen elämäntapojen tukemansa ja lääkitys .hän on erittäin iloinenja harrastaa ulkoilua ja vaparitoimintaa sekä veripalvelussa käy tukitiimissä,ei lääkityksen takia saa luovuttaa verta,mutta tsemppaa siellä hyvänilman tuojana ja käy tervehtimässä sairaita ja unohdettuja päiväsairaalassa.vapaus on raitis pää ja mieli .tarvitsemme kaikki tsemppiä!hyvää kevättä kaikille meille vajavaisille ihmisille!

elämän heittämä dana kirjoitti:

hienoa kun arvostat ja kerrot että raittius parasta lääkettä! nimittäin mä olen raitis elämäntavoiltani ja joudun joskus siitä kuulemaan kaljankittaajilta ja holisteilta! mutta on sellaisiakin ketkä ihailevat ilman riippuvuutta aiheuttavien aineiden käyttäjiä,nimittäin jotkut ketkä ovat kaman entisiä tai korvaushoidossa olevia.he ovat sanoneet että onpa hienoa kun et ole mistään riippuvainen joka hallitsee elämää...ja nämä joilla on ikävä riippuvuus ja ovat ajautuneet syystä tai toisesta,kärsivät paljon,eivät ole onnellisia ja eivät ole rehellisten ihmisten kanssa paljoakaan tekemissä.moukkamaisinta on sanoa että ai ottsa uskis vai entinen juoppo jos ei ota ,se on mautonta ja kapeakatseista asennetta.itse tiedän jokusen entisen holistin tai narkkarin kovasta taustoilta ja heo ovat raittiudesta löytäneet sen tasapainon ja inhimillisen puolensa ,minkä hukkasivat aineisiin ja päihteisiin.kirjoitan tosiaan riippuvaisista enkä kohtuukäyttäjistä.he ovat iloisempia ja saavat nautinnon eri asoista esim.liikunnasta,urheilusta tai keetovat eteenpäin toivosta saada elämä haltuunsa takaisin! tsemppiä kaikenlaisille ihmisille,me kaikki kaipaamme välittämistä,myös me ns raittiitkin ketkä tanssimme ja karaokea laulamme bubeissa iloksemme,kahvin tai jääveden kanssa! tsemppiä keikille.mun veljelläni on paha maanisdepressiivinen sairaus,hän korkkasi pullon 20v sitten ja sairauskin on hallinnassa säännöllisen elämäntapojen tukemansa ja lääkitys .hän on erittäin iloinenja harrastaa ulkoilua ja vaparitoimintaa sekä veripalvelussa käy tukitiimissä,ei lääkityksen takia saa luovuttaa verta,mutta tsemppaa siellä hyvänilman tuojana ja käy tervehtimässä sairaita ja unohdettuja päiväsairaalassa.vapaus on raitis pää ja mieli .tarvitsemme kaikki tsemppiä!hyvää kevättä kaikille meille vajavaisille ihmisille!

siis että tiedän joitakin ,ketkä ovat korvaushoidon alaisia,he ovat sanoneet että onpa hienoa ettei ole mistään aineesta riippuvainen ,he ovat keroneet myös että vaikka ovatkin korvaavissa hoidoissa,niin milei tekee silti niitä fiiliksiä ja mömmöjä,ettei niist tahdo päästä eroon millään.eli he ovat sanoneet että kunpa hekin olisivat vapaita päihteistä.ei tunnu fiksulta kun känniset sanovat että mikset juo...kaman käyttäjät muuten eivät ole kysyneet raittiusasiaa....,jos jupuneelta kysyy siten että miksi otat...niin siinähän voisi jo saada tuopista naamaansa...mutta heillä on outo tapa huolehtia joidenkin selvänä olosta!

Siis olen alkuperäisen tekstin kirjoittaja.
Äitini ja isäni molemmat ovat tehneet itsemurhat, joten ei kauheasti kyllä tukihenkilöitä löydy. Ystäväni (ne joita enää on jäljellä) pitävät minua säälittävänä potilaana ja voivottelevat kokoajan. En jaksa kuunnella sitä vaan eristäydyn koko ajan enemmän maailmalta. Olen miettinyt muuttamista ulkomaille, uuden elämän aloittamista, joten kaikki ahdistavat muistot eivät päivittäin palaisi mieleen. Mutta en tiedä onko pakeneminenkaan oikea ratkaisu. Ainoa toivon kipinä elämässäni on poikaystäväni jota rakastan enemmän kuin mitään muuta maailmassa, mutta pelkään että hänkin on kanssani vain säälistä, koska minulla ei ole mitään muutakaan.
Olen matkustanut paljon aasiassa, missä heroiini on halpaa ja riippuvuuteni alkoi. En pysty poistumaan kotoani ilman päivittäistä annostani. Selvinpäin tunnun sekoavani, huumeissa sentään tiedän mistä sekava olo johtuu. En pysty kuvittelemaan selväpäistä elämää enkä usko jumalaan tai muuhun mikä voisi pelastaa minut. aasiassa yritin asua ashrameissa (temppeleissä) ja löytää jotain hengellistä mikä voisi auttaa, mutta ahdistaa vain ympäri vuorokauden eikä mikään tunnu auttavan. Suunnittelen itsemurhaa päivittäin ja mietin huomaisiko kukaan edes jos kuolisin.
Kun olin psykiatrisella osastohoidolla tunsin itseni koekaniiniksi koska lääkitystäni vaihdettiin melkein viikottain vaikean sairausyhdistelmän takia. Kaikista lääkkeistä tuli vain sivuvaikutuksia ja nyt viimeisinä vaihtoehtoina ovat sähköshokkiterapia ja litium.
Olen epätoivoinen.

kjhuyfrli599 kirjoitti:

Siis olen alkuperäisen tekstin kirjoittaja.
Äitini ja isäni molemmat ovat tehneet itsemurhat, joten ei kauheasti kyllä tukihenkilöitä löydy. Ystäväni (ne joita enää on jäljellä) pitävät minua säälittävänä potilaana ja voivottelevat kokoajan. En jaksa kuunnella sitä vaan eristäydyn koko ajan enemmän maailmalta. Olen miettinyt muuttamista ulkomaille, uuden elämän aloittamista, joten kaikki ahdistavat muistot eivät päivittäin palaisi mieleen. Mutta en tiedä onko pakeneminenkaan oikea ratkaisu. Ainoa toivon kipinä elämässäni on poikaystäväni jota rakastan enemmän kuin mitään muuta maailmassa, mutta pelkään että hänkin on kanssani vain säälistä, koska minulla ei ole mitään muutakaan.
Olen matkustanut paljon aasiassa, missä heroiini on halpaa ja riippuvuuteni alkoi. En pysty poistumaan kotoani ilman päivittäistä annostani. Selvinpäin tunnun sekoavani, huumeissa sentään tiedän mistä sekava olo johtuu. En pysty kuvittelemaan selväpäistä elämää enkä usko jumalaan tai muuhun mikä voisi pelastaa minut. aasiassa yritin asua ashrameissa (temppeleissä) ja löytää jotain hengellistä mikä voisi auttaa, mutta ahdistaa vain ympäri vuorokauden eikä mikään tunnu auttavan. Suunnittelen itsemurhaa päivittäin ja mietin huomaisiko kukaan edes jos kuolisin.
Kun olin psykiatrisella osastohoidolla tunsin itseni koekaniiniksi koska lääkitystäni vaihdettiin melkein viikottain vaikean sairausyhdistelmän takia. Kaikista lääkkeistä tuli vain sivuvaikutuksia ja nyt viimeisinä vaihtoehtoina ovat sähköshokkiterapia ja litium.
Olen epätoivoinen.

tarkoitin siis että ammattitukuhenkilö.tyttärelläni on sellainen ,hänellä takanaan depressoihoito sairaalassa kuukauden verran ym keskustelujuttuja,mutta hänellä on henkilökohtainen tukuhenkilö,joka auttaa joissakin arkiasioissa tai aikataulujen puitteissa myös tapaa häntä kun tilanne vaatii.kannattaisi kysyä mielenterveyspuolelta henklökohtaista tukihenkilöä.olet sen verran isojen asioiden puristuksissa että tuo tarinasi jo pelkästään edellyttäisi tällaisen tukihenkilön saamista.voimia ja onnea kun sulla on poikakaveri kaiken kestäneenä.mutta tivottavasti hän kestää paineen alaisuudessa,jos fiksu niin ymmärtää .siis tukihenkilöä kannattaa kysyä.